Eurooppa,  Italia

Apulian pohjoisrannikko – Turkooseja rantoja ja vehreitä metsiä

Apulian, italiaksi Puglian hallinnollinen alue löytyy Italian kengän korosta ja akillesjänteen kohdalta. Turkoosina hohtavaa rantaviivaa reunustavat jyrkät kalkkikiviseinustat, koskemattomat hiekkarannat ja vehreä metsämaisema.

Tässä postauksessa käsitellään Apulian pohjoisosassa levittyvää Garganon niemimaata, jossa sijaitsee 1 181 km² laajuinen Garganon kansallispuisto. Puistosta iso osa on Unescon maailmanperintökohteisiin lukeutuvaa umbrametsää. ”Varjometsän” kasvillisuuteen kuuluvat muun muassa setripuut, saarnet ja vaahterat, mikä tekee metsästä oivan patikointikohteen etenkin syksyllä ruskan aikaan.

Apulian luontokohteet eivät tule kovin usein vastaan somepostauksissa, sillä vuoristoisen maan vuoksi kulku on haastavaa, eikä pienempiin rantakohteisiin pääse kunnolla ilman vuokra-autoa. Rannikon tiet ovat tiukkaa serpentiiniä etenkin pohjoisessa Garganon niemimaalla. Apulian eteläosa sen sijaan on helppokulkuisempaa ja tunnetumpaa seutua, ja siellä sijaitsevatkin muun muassa italialaisten lomanviettokohteet Bari, Brindisi ja Lecce.

Vaikka pohjoisrannikko onkin jylhää ja metsittynyttä, löytyy Apuliasta myös laajalti viljelyskelpoista maata. Alue on tunnettu erityisesti oliivilehdoistaan ja viinitarhoistaan. Tunnetuimpia tummia rypälelajikkeita ovat primitivo ja negroamaro, valkoisista rypäleistä taas trebbiano ja moscato di Trani.

Etelämpänä rantamatalikoissa saattaa törmätä flamingoihin, mikä oli itselleni yllätys. En ollut koskaan aiemmin nähnyt flamingoja livenä 🙂

Apuliassa tuotetaan runsaasti viiniä ja oliiviöljyä.
Enpä olisi arvannut, että Italiasta löytyy flamingoja.

Ajelimme lokakuun alussa Materasta Apulian pohjoisosiin, missä saimme olla käytännössä omassa ylhäisyydessämme. Ne harvat piilotetut lomakeitaat, joita alueella tuli vastaan, olivat jo sulkeneet ovensa kesän sesongin päätteeksi eikä monellekaan rannalle ollut pääsyä. Onnistuimme kuitenkin muutaman muun seikkailijan ohella löytämään tiemme rantaviivaan puikkelehtimalla metsiköiden läpi ja taiteilemalla kallioiden reunustoilta alas tyhjille hiekkarannoille.

Spiaggia di Baia di Campi oli jo suljettu, mutta pääsimme sinne epäviralllista polkua pitkin.

Italian itärannikkoa piiskaa turkoosi Adrianmeri, ja monet meren toisella rannalla eli Balkanilla reissanneet tietävät, että vesi on äärimmäisen kirkasta ja turkoosia. Koska rannikko on pääosin haperoa kalkkikiveä, on meri myös muokannut ikiaikaisia kivimuodostelmia mieleisekseen ja luonut upeita kuvauksellisia kiviholveja ympäri rannikkoa.

Tuntui uskomattomalta, että vain pari ihmistä oli ihailemassa noita luonnon taideteoksia samaan aikaan kun Italian toisella laidalla turistit olivat pakkautuneet ahtaalle Amalfin rannikolle. Itse viihdyinkin huomattavasti paremmin Italian itärannikolla, jossa oli tilaa hengittää ja kuunnella meren pauhua.

Arco di San Felice.

Ihmettelimme kyllä Italian matkailusektorin kiirettä laittaa ovet säppiin kesken parhaimman lomasesongin. Meille pohjoisen asukkaille nuo päälle +20 asteen säät sopisivat vielä vallan mainiosti rantalomailuun. Mikäli Garganon alueelle haluaa suunnata esimerkiksi Suomen syyslomien aikaan, sopii tukikohdaksi vaikka Viesten kaupunki. Moderni keskusta ei välttämättä koreile kauneudellaan, mutta kukkulan päällä oleva pieni vanhakaupunki vaikuttaa viihtyisältä.

Viestestä käsin on helppo tehdä omatoimisia retkiä lähiluontoon ja autioille rannoille. Kaupungin edustalta löytyy myös jättikokoinen hiekkaranta, jonne päästäkseen ei tarvitse kiipeillä kallion reunustoillakaan. Sesongin aikaan Garganon rannoilla taas on mahdollista kokeilla varjoliitoa ja lähteä veneretkelle rannikon upeisiin luoliin.

Viesten kaupunki on hyvä tukikohta Garganon niemimaan tutkimiseen.
Kaupungin suuri ranta Spiaggia di Castello oli syksyllä tyhjänä.
Rannan pohjoispäässä kohoaa lähes 30-metrinen Pizzomunnon monoliitti.

Etenkin patikoijille ja luontomatkailijoille Garganon alue on erinomainen kohde, sillä siellä elää ja kasvaa rikas lajikirjo. Puista mainitsemisen arvoisia ovat esimerkiksi alepponmännyt, joista vanhimmat ovat yli 500 vuotta vanhoja. Lisäksi Apulian alueella on Italian runsaslukuisin kämmekkäkanta.

Valitettavasti aluetta uhkaa harva se vuosi myös laajat metsäpalot, mikä tekee ekosysteemistä hyvin haavoittuvan. Tänäkin kesänä kansallispuistossa riehui tahallaan sytytettyjä metsäpaloja, joiden jäljet olivat helposti nähtävissä. Metsien korjautumiseen menee keskimäärin 15 vuotta, joten luonnossa liikuttaessa on äärimmäisen tärkeää huolehtia, ettei itse aiheuta metsäpaloja. Tulipalot lähtevät usein liikkeelle tupakantumpeista, luontoon heitetyistä räjähdysherkistä suihkepulloista sekä tietysti myös maatilojen kaskenpoltosta.

Taustalla näkyy palanutta metsää.
Metsän uusiutumisessa kestää vuosia. Tämäkin alue on palanut aikanaan.

Italian itärannikolle tulee varmasti vielä palattua, sillä hallinnollisista alueista käymättä on Apulian pohjoispuolella sijaitsevat Molise ja Abruzzo. Uskoisin niiden jatkavan tätä upeaa rannikkonäkymää, koska ainakin noiden alueiden pohjoispuolella oleva Marche oli hyvin samantyyppistä kuin Apulia. Marchessa kävimme marraskuussa 2022, ja patikoimme samalla Monte Coneron metsässä, mistä avautui ihan mielettömät maisemat alas Adrianmerelle.

Kahvihetki Monte Coneron luontopolkujen näköalapaikalla Marchessa. Pystysuoraa pudotusta oli noin 400 metriä.

Loppuun vielä linkkivinkki bloggaajakollegoilta, joiden postauksessa on kuvausta Apulian eteläosasta:
Elämää nomadina – Hurmaava Puglia ja huikea Matera Italiassa sekä road trip halki Etelä-Euroopan

Onko tämä alue Italiasta tuttua? Jätä kommenttia alle 🙂

14 kommenttia

  • Taija-Tiia

    Ompa kaunista maisemaa! En ole ajatellut aiemmin millaista olisi tuolla puolen Italiaa. Olen käynyt Roomassa ja päiväreissulla Pompeijissa, ja haaveilen matkasta Milanoon. Kaupungit vetävät puoleensa, mutta olisi kyllä ihana käydä edes päiväreissulla nauttimassa merenrannasta ja kalliomaisemista 🙂

    • admin

      Itärannikolta löytyy useita kivoja kohteita, joihin saa yhdistettyä kaupunki- ja rantaloman 🙂 Jos Milanoon joskus suuntaat, niin suosittelen käymään myös tunnin ajomatkan päässä olevassa Bergamossa. Vanhakaupunki on tosi viehättävä! Me yleensä lennetään pohjois-Italiassa just Bergamoon. Sieltä pääsee junalla helposti Milanoon.

  • Mikko / Matkalla Missä Milloinkin

    Ihan samaa mieltä olen kuin Taija-Tiia, on kyllä todella kaunista maisemaa. Itsellänikin on tuo puoli Italiaa vielä käymättä. Ei tule tosiaan Apulian luontokohteet kovinkaan usein vastaan, mutta hienolta alue näyttää. Enkä olisi itsekään arvannut, että Italiasta voisi löytää flamingoja – upeita lintuja.

    • admin

      Harva tuonne suunnalle kyllä taitaa eksyä ellei sitten ole varta vasten vaikka noissa kengänkoron rantakohteissa lomailemassa.

  • Mari/ Maailma kotina

    Luultavasti tuonne suuntaan otetaan Balkanilta lautta. Jos otetaan iltalautta, niin eiköhän tuolta löytyisi hyvin puskaparkkia. Upea rauha välittyy kuvista.

    • admin

      Balkanilta tosiaan pääsee lautalla ainakin Bariin. Ja ihan taatusti löytyy hyviä parkkipaikkoja 🙂 Joissain kohdin hankala päästä autolla alas rantaan, kun tie mutkittelee niin korkealla, mutta toisaalta korkealta hienot maisemat alas turkoosille merelle.

  • Reissu-Jani

    En ole tuolla päin Italiaan matkustanut, vaan siellä kaikkien ruuhkien Amalfi coastilla sekä tietyisti pohjoisen Italian kohteissa (Siena, Lucca, Rooma Firenze, Venetsia) joissa myös turisteja ja ruuhkaa riittää. Barista käsin tuonne kohteisiin vois matkustaa ja samalla käydä Materessa.

    • admin

      Siena ja Firenze on kyllä ihania. Toscana ja Rooma on hyviä kohteita ihan loppuvuodellekin. Esimerkiks viime marraskuussa oltiin liikkeellä, eikä porukkaa ollut mitenkään erityisen paljoa 🙂

  • Raija / Kohti avaraa maailmaa

    On kyllä hienot maisemat! Mihin aikaan (näkyikö se jossain?) tarkkaan ottaen olitte tuolla? Minuakin ihmetyttää aikainen sulkeminen ja myöhäinen avaaminen. Toukokuussa Kroatiassa oli myös rantakelit, mutta ravintolat (ja osa kaupoista) suljettuna ja rannat siistimättä. Nimenomaan syksyllä olisi ihana matkustaa tuollaisiin kohteisiin kuin tämä osa Italiaa.

    • admin

      Tuossa flamingokuvan jälkeen on mainittu, mutta siis ihan lokakuun alussa oltiin. Mäkin tykkään Italiasta juuri keväällä ja loppusyksystä. Jopa marraskuussa on vielä lämmintä maan keski- ja eteläosissa. Samoin huhtikuussa on monin paikoin jo päälle +20.

  • Elina / elinanmatkalaukussa

    Eipä oo tämä puoli Italiasta yhtään tuttua. Onpa ihanaa, että oot innostunut Italiasta näin paljon ja lähteny sitä kiertämään laajemminkin. Tulee vähemmän tunnetut alueet enemmän tutuksi! Upealta näyttää ja maisemista tulee jopa Kroatia mieleen, mutta ei ihme kun lähes vastapäätä sijaitsee.

  • Pirkko / Meriharakka

    Bari on muutaman kerran vilahdellut hyvin kevyesti jossain suunnitelmassa jonkun teoriassa mahdollisen risteilyn yhtenä satamana. Alberobellon trullitalot voisivat myös vähän kiinnostaa.
    Tuo paikkojen sulkeutuminen tulee monessa paikassa vastaan turhankin aikaisin. Suomessa ei paljoa kannata kierrellä koulujen alun jälkeen. Kanadan itärannikolla paikat sulkeutuivat Labor Dayn jälkeisellä viikolla siellä aikoinaan vieraillessamme. Osittain johtunee myös siitä, että kesätyövoima palaa kouluun tai muuten opiskelemaan.

  • Aila ja Juha

    Olipa ihana lukea paikasta, jossa en ole käynyt lähelläkään ja katsella kauniita kuviasi. Pitää laittaa muistiin, että tällaisiakin maisemia olisi saatavilla. Varsinkin, kun meidänkin matkustusaikamme ovat nykyisin aina kesäsesonkien ulkopuolella. Aila

  • Anna | Tämä matka -blogi

    Apulia oli kyllä alueena unohtumaton. Hienoja paikkoja vaikka kuinka ja aikanaan reilu viikko ei mitenkään riittänyt kun vain pintaraapaisuun. Kokonaisuudessaan paikka, johon pitäisi palata.

    Hui tuo kuva missä istutaan reunalla. Pelottava. Minua ei saisi lähellekään tuollaista pudotusta.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.