Chichén itzá, cenote Suytun ja Valladolid – Kaksijakoiset mietteet
Blogiani pidempään seuranneet tietävät minun olevan kiinnostunut muinaisista intiaaniraunioista. Olen käynyt useissa arkeologisissa kohteissa, osassa useammankin kerran. Haavelistalla ovat edelleen mm. Palenque ja Machu Picchu.
Sitten on taas niitä kohteita, jotka ovat bucket listillä melko hännillä. Chichén itzá oli yksi niistä. Myönnettäköön, että osittain tähän vaikutti harhaluuloni siitä, ettei raunioilla olisi muuta kuin El Castillo eli Kukulkanin pyramidi. Toisekseen ajattelin alueen olevan aivan liian ruuhkainen.
Toisaalta Chichén itzá on UNESCOn maailmanperintökohde ja yksi maailman seitsemästä ihmeestä – täytyihän siellä siis ihan yleissivistyksen vuoksi käydä.
Huomioita omatoimiretkeä/autoa varten
Chichén itzáan tehdään paljon päiväretkiä, mutta päätimme vuokrata auton Playa del Carmenista. Uudehko Chevrolet maksoi Hotel Fiesta Innin vieressä olevalta Avikselta täysvakuutuksen kanssa reilu 70 euroa.
Koska auto oli täysvakuutettu, emme joutuneet maksamaan muuta vakuusmaksua kuin 30 dollarin katevarauksen bensaa varten, joka palautettiin vuokra-ajan päättymisen jälkeen. Hinta Aviksen pisteellä oli edullisempi kuin mitä netistä löytyi, joten kannattaa tsekata tarjonta paikan päällä.
Tie Playalta kohteeseen oli pelkkää viivasuoraa maantietä viidakon keskellä. Oli ilo huomata, että Quintana Roon puolella tien yli oli viritetty monin paikoin riippusiltoja, joita pitkin esimerkiksi apinat ja muut puissa elävät pieneläimet voivat kulkea turvallisesti puolelta toiselle 🙂
Kannattaa huomioida, että tuolla pätkällä on ihan järjettömät tietullit. Maksoimme tulleista yhteensä about 30 euroa. Esimerkiksi Pueblan osavaltiossa tulli maksaa noin 50 pesoa (2 euroa), kun osa Jukatanin tulleista oli yli 300 pesoa (13 euroa). Koko Jukatan tuntuikin yhdeltä suurelta rahanreiältä. Kaikissa palveluissa oli joku ylimääräinen vero tai maksu, mitä ei muualla Meksikossa näe.
Myös Chichén itzálle on arkeologisista kohteista kaikkein kallein pääsymaksu, 539 pesoa, kun taas muihin kohteisiin pääsee yleensä alle satasella (alle 5 euroa).
Eikä siinä, ymmärtäisin paremmin, jos tuota rahaa sitten käytettäisiin vaikkapa alueen siistimiseen tai lisäparkkipaikkojen rakentamiseen. Tien vierustat on täynnä roskaa, mikä oli surullinen näky.
Chichén itzán edustalla on pieni virallinen parkkipaikka, joka täyttyy hetkessä. Yleensä autot parkkeeraavatkin valtatien varteen. Kilometrin päässä on paikallisten ylläpitämä ”parkkipaikka” eli käytännössä hiekkakenttä, jonne mahtuu muutama sata autoa. Hinta on edullisempi kuin virallisella paikalla, joitain kymmeniä pesoja.
Pysähdyimme matkan varrella Yucatanin osavaltion puolella jollekin retkikojulle, mistä ostimme ennakkopääsylipun ja privaattioppaan. Opas ei lopulta ollut mitenkään erityisen osaava, ja hänen antamansa tiedot jäivät aika tyhjiksi. Jos saisin päättää näin jälkeenpäin uudelleen, en olisi ostanut oppaan palvelua, vaan ainoastaan lipun portilta.
Chichen itzá
Ensimmäinen oletukseni pelkästä El Castillosta ei pitänyt lainkaan paikkaansa, vaan alueelta löytyi useita eri rakennelmia. Erityisesti ilahdutti vanha osa, jossa oli koristeellisempaa arkkitehtuuria. Suosittelen ehdottomasti käymään sielläkin.
Toinen ennakkoluuloni taas oli todellisuudessa vielä karmeampi. Ehkä ihmisiä ei aamupäivästä ollut ihan niin paljoa mitä oletin, mutta alueen turistisuus löi vasten kasvoja silmänkantamattomiin levittyvien krääsäkojujen ja aggressiivisten myyjien kautta.
Jokaisella tunnetumalla rauniolla on kyllä porttien luona matkamuistomyymälöitä, ja satunnaisia myyjiä vaeltelee myös itse alueella. Chichen itzássa tämä oli kuitenkin aivan omaa luokkaansa. Myyntikojuja oli kaikkien polkujen varrella ulottuen aina temppelialueelle asti.
Arkeologinen alue oli ihan jees
No oli miten oli, jos krääsäkojuja ei lasketa, itse raunioalue oli ihan positiivinen kokemus, ja etenkin El Castillo, taistelijoiden temppeli, valtava pallokenttä ja vanhan puolen koristeellinen kirkko olivat vaikuttavia näkyjä.
Monesti Chichén itzáa kuvataan mayakaupunkina, vaikka sen uusimmat rakennukset ovat tolteekkien rakentamia. Tämä oli tieto, jonka kuulin itsekin vasta oppaalta. Mayat toki perustivat kaupungin, tutkimusten valosssa noin 1500 vuotta sitten, ja se kukoisti vuoden 600 tienoilla, kunnes alue hylättiin 800-luvulla.
Tämän jälkeen tolteekit ottivat alueen haltuunsa noin sata vuotta myöhemmin ja rakensivat mm. El Castillon. Paikalla oli kyllä jo aiemmin ollut pienempi mayapyramidi.
El Castillo on paitsi pyramidi, mutta samalla myös suuri ja tarkka maya-kalenteri, mikä kiehtoo minua suuresti. Eri vuodenaikoina valo osuu pyramidiin eri lailla, ja esimerkiksi portaita on yhtä paljon kuin vuodessa päiviä. Lisäksi sivuilla on 52 kivipaneelia, jotka kuvaavat pitkän laskun kalenterin kiertoa, missä yksi kierto koostui 52 vuodesta.
Paikka on suosittu retkikohde erityisesti kevät- ja syyspäiväntasauksien aikaan, jolloin aurinko valaisee pohjoisen porraskäytävän sivut siten, että valo muodostaa näkymän kiemurtelevasta käärmeestä (tällä tavoin). Käärmeen päät on veistetty portaikon alaosaan.
Pyramidi on rekonstruoitu melko huolitellusti, mutta takaosa on jätetty alkuperäiseksi. Eron näkee otsikkokuvassa. Pyramidille ei ole saanut kiivetä vuoden 2006 jälkeen.
Korkeasta matemaattisesta ja tähtitieteellisestä älykkyydestään huolimatta sekä mayat että tolteekit olivat nykymittapuun mukaan raakalaisia. Chichén itzássakin uhrattiin ihmisiä, etenkin pallopelien yhteydessä.
Laajassa skaalassa ihmisuhrien käyttö rantautui joidenkin tutkimusten mukaan Chichén itzáan vasta tolteekkien myötä. Tästä todisteena on esimerkiksi tzompantli-pääkalloseinä.
Cenote Suytun
Monissa Instagram-kuvissa näkyvä cenote Suytun sijaitsee Valladolidin kaupungin itäpuolella, joten se on yksi yleisimmistä vierailukohteista Jukatanin päiväretkellä.
Yleensä bussilastit suuntaavat cenote Ik’Kilille, jossa olisimme itsekin halunneet käydä. Matkatoimiston mies kuitenkin sanoi, että cenote on todella ruuhkainen ja pahoin saastunut, joten muutimme suunnitelmaa. Hän esitteli monia muita vaihtoehtoja, joista päädyimme valitsemaan Suytunin.
Onhan Suytun kaunis, sitä ei voi kieltää. Kauneutensa vuoksi siitä on kuitenkin muodostunut turistien keimailualusta, joten paikka tuntui melko teennäiseltä.
Suytun eroaa monesta muusta cenotesta eli sink holesta siten, että sen katto ei ole vielä romahtanut. Paikka tuntuukin oikeastaan luolalta. Katossa on vain pieni aukko, josta auringonvalo siivilöityy luolaan. Cenoten pohjalle on rakennettu kivinen laituri, johon ihmiset jonottavat päästäkseen ottamaan kuvia.
Saavuimme paikalle myöhään iltapäivällä (cenote sulkeutuu klo 16:30-17), joten porukkaa oli maltillisesti. Vain muutama ihminen oli cenotessa uimassa, ja hekin saivat koko ajan varoa, etteivät vaan menneet pilaamaan cenoten keskellä poseeraavan turistin kuvaushetkeä. Tämän vuoksi en voikaan suositella Suytunia muuksi kuin kuvauspaikaksi. Jos kaipaa rentoa uiskentelua, kannattaa suunnata väljemmille vesille.
Ole varuillasi uimareissulla
Toisaalta en suosittele ainakaan tunnettuja cenoteja uimapaikaksi niiden likaisuuden vuoksi. Moni Meksikossa sairastunut syyttää vatsataudista ruokaa, mutta todellisuudessa syy on voinut olla uimareissu cenotessa. Tämä on aihe, josta ei päiväreissuilla haluta puhua.
Vesi näyttää kristallinkirkkaalta, mutta yli 80 % Jukatanin niemimaan cenoteista on saastunut ulosteperäisillä ja muilla bakteereilla. Osa on saatu puhdistettua kemiallisesti, mutta ongelman juurisyitä se ei poista.
Etenkin turistisimmat cenotet vaativat jokaiselta kävijältä suihkussa käyntiä ihan jo aurinkorasvan huuhtelemiseksi, mutta saasteita tulee myös maanalaisia virtauksia pitkin. Käsittelen ongelmaa tarkemmin Tulum-postauksessa, joka on vuorossa seuraavana.
Pääsymaksullisissa cenoteissa joutuu käyttämään pelastusliivejä, mikä tuntuu typerältä uimataitoisesta ihmisestä. Pääsymaksu Suytunille olisi ollut 120 pesoa (reilu 5 €), mutta aiemmin ostamamme paketti sisälsi myös cenote-vierailun.
Valladolid
Valladolid ja Merida ovat Jukatanin kaupunkeja, joissa olen halunnut käydä jo pidempään. Merida on edelleen käymättä, mutta Valladolidissa kävimme vuokra-autolla. Kaupunki oli valitettavasti hienoinen pettymys. Jälleen kerran kävi niin, että kun on lukenut hehkutusta jostain kohteesta, ei se vastaakaan omia odotuksia.
Minusta Valladolid oli tylsä ja melko mitäänsanomaton. Luultavasti se johtuu siitä, että olin käynyt aiemmin jo mm. Oaxaca de Juárezissa, Cholulassa ja muissa vastaavanlaisissa kaupungeissa, joten Valladolid ei tarjonnut enää mitään uutta. Rakennuksista ei myöskään oltu pidetty yhtä hyvää huolta, joten se latisti yleistä näkymää.
Valladolidissa elämä tuntui keskittyvän Zócalon ympärille, mistä löytyi erilaisia ravintoloita ja marquesita-kioskeja. Ihmiset istuskelivat puistossa ja ottivat kuvia kirkkoa vasten.
En tiedä miksi, mutta joissain kaupunegissa, kuten esimerkiksi Pueblassa on tietynlainen sielu, kun taas toisista samankaan tyylisistä kaupungeista ei sellaista löydy. Olen koettanut miettiä, mikä siihen vaikuttaa, mutta en osaa sanoa. Yksi syy luultavasti on ainakin se, kuinka paljon paikallisia ihmisiä näkyy katukuvassa.
Kävimme syömässä Zócalon laidalla ja kiertelimme jonkin aikaa sekä keskustassa että syrjemmässä. Heti keskustan ulkopuolella näkymä oli hyvin autio. Suurempaa harmitusta en vierailusta jaksanut tuntea, koska olimmehan vain ohikulkumatkalla.
—
Oletko käynyt edellä mainituissa kohteissa? Jätä kommentteihin omat matkamuistosi 🙂
24 kommenttia
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Tätä oli oman matkan jälkeen tosi mielenkiintoista lukea. Pitkälti olen samaa mieltä Chichén itzásta, mutta itse kyllä pidin myyjiä Teotihuacánissa häiritsevimpinä ja lisäksi koin, että niitä oli siellä enemmän. Palenque tosiaan oli kiva, samoin esimerkiksi Becan ja Uxmal sekä viidakon keskellä olevat Calakmul ja Yaxchilán. Monet raunioista muuten olivat yllättäin hyvin lähellä Chichén itzán hintoja. Samaa mieltä olen myös Cenote Suytunista. Siitä jäi ehkä kaikista Cenotekäynneistä negatiivisin kokemus. Ik’Kil oli kokemuksena paljon poitiivisempi, eikä siellä meidän käydessämme montaa henkilöä ollut.
Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning
Kiitos kommentista 🙂 Tehän kävitte monessa kohteessa! Kuinka tässä jaksaa ootella, että teidän blogiin tulee sitten aikanaan Meksiko-postaukset 😀
Ikävä jos Teotihuacánissa oli niin paljon myyjiä. Aiemmin ne on olleet vaan siinä porttien liepeillä, joitain yksittäisiä sitten pyramidien alueella. Onkohan sitten niin, että suurin osa noista Jukatanin raunioista on nostaneet hintojaan?
Ik’Kil oli varmasti hieno! Kiva että saitte olla siellä rauhassa.
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Katsotaan, jos sitä intoutuisi ainakin jotain juttuja kirjoittamaan Meksikosta jo ihan lähiaikoina…
Kyllä ne hinnat ovat muutamassa vuodessa nousseet. Esimerkiksi Ek Balam ja Uxmal ovat 494 pesoa. Myös Cenotet ovat nousseet huomattavasti, Valladolidin läheisyydessä ei juuri alle 150 peson hintoja tullut vastaan ja Tulumin läheisyydessä hinnat olivat vielä huomattavasti korkeampia. Gran Cenote taisi olla kallein, jonne pääsystä pyydettiin 500 pesoa.
Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning
Huhhuh, kyllä se kokonaishintataso tuolla Jukatanilla on paljon korkeampi kuin muualla Meksikossa. Nuo hinnat myös näyttää vaihtelevan melkoisesti. Meille esiteltiin niitä cenotejen hintoja, niin ne liikkui 120-300 peson välillä. Sen tiesinkin kyllä, että Tulumissa hinnat on korkeat ja osa cenoteista hinnoittelee pääsymaksun aivan mielivaltaisesti. Joinain päivinä hinta saattaa olla 5 dollaria, joinain 25. Minusta tuo kiskonta on sen verran vastenmielistä, että en viihdy erityisemmin noilla seuduilla. Toki jos ne rahat käytettäisiin johonkin hyödylliseen, kuten luonnonsuojeluun tai paikalliseen yhteisöön, ymmärtäisin paremmin. Mutta jo tuo, että hinnat vaihtelevat satunnaisesti, kertoo ettei toiminta ole millään lailla järjestäytynyttä tai luotettavaa.
Reissu-Jani
Kiitos tästä jutusta ja erityisesti näistä sink holeista. Meksiko on nähtävästi onnistunut nostamaan hintoja pandemian aikana hyvin ja nyt koijaa kaiken mahdollisen turistien taskuista mitä vaan pystyy. Meksikossahan ei ole mitään rajoituksia. Tulum tuntuu olevan ”the place” ja varmaankin siksi hinnatkin ovat siellä ”kohdillaan”. Itse en ehkäpä viihtyisi näin turistisissa paikoissa missä ruuhkat ovat todella kovat – ehkäpä pienemmät maya temppelit olisi kiinnostavampia. Onneksi näitäkin varmaan vielä löytyy muualta kuin Jukatanista.
Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning
Kyllä se ilo osataan ottaa irti tuolla suunnalla (ja tyhjentää turistien taskut). Maya-raunioita on tuhansia, joten siitä vaan ettimään sitä omaa pyramidia 🙂 No mutta joo, onhan noita kohteita ympäri Keski-Amerikkaa. Rauhallisin paikka tähän mennessä ollut Copan Hondurasissa.
Pirkko / Meriharakka
Chichen Itzaan lienee paras vinkki, jonka taisin lukea aikoinaan Vaihda vapaalle -blogista on majoittua johonkin muutamista alueen laitamilla olevista hotelleista, joiden asukkailla on oikeus päästä sisään alueelle ennen virallista avaamisaikaa. Tosin silloin ei sitten voi ”nauttia” turistikojujen tarjonnasta, sillä alue on tosiaan tyhjä muutamia yksittäisiä turisteja lukuunottamatta.
Samalla voi yöpyessään hyödyntää mahdollisuutta käydä jo illalla tutustumassa alueeseen iltavalaistuksessa – tosin en tiedä miten nyt pandemia-aikaan, että järjestävätkö valoshow ja valaistuksen iltaisin – kuvia tästä vaikka blogissamme.
Hyvä opas on arvokas asia – meille oppaan järjesti Aventura, joka kokosi koko matkamme, ja pidimme kyllä häntä erinomaisena, mutten valitettavasti osaa antaa nimeä tai yhteystietoja.
Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning
Tuo olisikin hyvä idea yöpyä alueen laitamilla, mikäli sinne tosiaan haluaa ihan ensimmäisten joukossa. Luultavasti tuota iltareissua ei voi tehdä tällä hetkellä, ainakin alueen mainostettiin menevän kiinni jo hyvissä ajoin. Oliskojan ollut klo 16-17 paikkeilla. Ja voin kyllä uskoa, että Aventuralla oli laadukas opas. Muutenkin erinomainen putiikki!
Mari / Kodinvaihtaja
Jotenkin historialliset kunnioitettavat kohteet ja krääsä ei vaan sovi yhteen. Kuka sitä krääsää ostaa, tuliaisia lapsille ehkä??!!!
Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning
Niin ehkäpä, aika lapsellisia suurin osa niistä tavaroista olikin 🙂
Ne Tammelat
Me selvisimme selkeästi aika paljon kivuttomammin vierailustamme Chichén itzálle, kun otimme valmiin retken laivalta, eikä päiväreissu olisi varmaan ollut mahdollinen muulla tavoin rajatun maissaoloajan vuoksi.
Säästyimme kaikilta noilta tietulli- ja parkkiongelmilta sekä tyrkytteleviltä kaupustelijoilta. Teidän yli menneet apinaverkot jäivät kyllä mieleen. Ihana idea <3
Chichén itzá itsessään oli meistä hieno kokemus ja etenkin se pyramidi jäi täälläkin mieleen. Miten siihen aikaan onkaan osattu rakentaa jotain noin hienoa ja kaikki ne kalenteriin sidotut merkitykset, käärmeet ja muut. Saisipa aikamatkailla tutustumaan paremmin sen ajan ihmisten mietteisiin…
Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning
Varmasti säästyy paljolta vaivalta jos käy opastetun ja etukäteen suunnitellun kierroksen tuolla tekemässä. Ja siinä myös säästää. Ei tuo omatoimireissu kovin halpa ole, kun ottaa mukaan auton vuokrat sun muut.
Ja niimpä, oon monesti myös miettinyt, että jos saisin aikakoneen, kävisin kattomassa noita menneiden aikojen yhteiskuntia reaaliajassa!
Eveliina / Reissukuume
Komppaan Maria, tuntuu jotenkin ”väärältä”, että historiallisten kohteiden kylkeen tungetaan turistikrääsää… Tai ehkä se johtuu siitä, etten ikinä osta tuollaisista kojuista mitään ja muutenkin välttelen kaikkea ylimääräistä krääsää 😀 Mutta siellä on selvästi päästy rahastuksen makuun.
Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning
Ymmärtäisin ehkä paremmin, jos siellä olisi vain tyyliin yksi krääsäpiste, mutta kun niitä on kymmeniä?! Kuka niistä oikein ostaa niin paljon, että tuo kaupankäynti on muka kannattavaa.
Sari / matkalla lähelle tai kauas
En ole käynyt Mexikossa. Nuo kohteet kyllä kiinnostavat kovin. Toivottavasti joskus sinne pääsisi. Tämä juttusi oli hyvä ja kattava ajatellen sinne matkaavaa.
Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning
Kiitos kommentista 🙂
Anna | Muuttolintu
Olipa mielenkiintoinen juttu. Itseä kiehtoo myös valtavasti mayakalenteri ja muutenkin heidän tietonsa tähtitieteestä ja matematiikasta jne. Chichen Itza tietenkin täytyy käydä katsomassa, mutta niistä turremääristä olen tietty huolissani. Hyvä myös tietää että cenoteiden likaisuudesta, enpä ole ennen kuullut. Tuossa cenotessa pelkäisin varmaan, että katto tippuu niskaan 😀
Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning
Mayat oli kyllä todella älykäs kansa. Ihan uskomattomia etenkin nuo tähtitieteeseen perustuneet laskelmat. Ei voi kuin ihailla <3
Kannattaa suunnata sinne alueelle ihan aamusta, niin pystyy välttämään suurimmat turistilaumat. Ja onneksi noita cenoteja on sen verran, että varmasti jostain syrjäisestä kolkasta löytyy myös puhtaita vaihtoehtoja. Ja kyllä nuo ihmiset tuntuu uivan noissa likaisissakin ihan hyvillä mielin välittämättä (tai tietämättä) aiheesta.
Jenni / Unelmatrippi
Olen käynyt Chichén Itzássa yli kymmenen vuotta sitten, mutta muistan kyllä edelleen myyntikojut ja turistilaumat. Myyjät eivät silloin muistaakseni harhailleet ympäriinsä alueella eikä myynti ollut erityisen aggressiivista. Kojuja oli kuitenkin aika paljon.
Alkuun oli meidänkin vierailun aikaan vähän väljempää, mutta väkimäärä lisääntyi päivän edetessä. Ei siellä silloin kuitenkaan onneksi niin paljon ollut ihmisiä, että olisi alkanut tosissaan ahdistaa tai tympiä. Paikka oli hieno, mutta muistan, että lähtiessämme olin silti tyytyväinen, että pääsemme ryysiksestä pois.
Ja Machu Picchussa muuten pelkäsin aikanaan, että väkeä olisi ihan järjettömästi, mutta siellä ei sitten vierailumme aikaan ollutkaan mitään älytöntä ryysistä. Kävi tuuri! Päivittäistä kävijämäärää myös rajoitetaan Machu Picchussa, joten sekin saattoi vaikuttaa.
Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning
Kiitos kommentista ja reissumuisteloistasi 🙂 Mä olen kans kiinnittänyt huomiota niihin Machu Picchun kuviin, ettei niissä näy mitenkään överipaljon turisteja. Ihan hyvä vaan, että kävijämääriä rajoitetaan.
Terhi
Kävin Chitcen Itzássa -09 enkä muista kaupustelijoiden olleen erikoisen häiritseviä, cenotet olivat maksullisia eikä liivejä tarvinnut. Sääli jos cenotet ovat tautipesäkkeitä, hienoja kuvia niistä ainakin saa.
Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning
Onhan ne cenotet kauniita. Ilmeisesti nuo suihkut, liivit sun muut on tulleet vasta joitain vuosia sitten, kun tietoisuus alueen herkästä tilasta on selvinnyt ja toisaalta kun turistien määrä on lisääntynyt räjähdysmäisesti.
Johanna P. / Muu maa mandariini
Ymmärrän mitä tarkoitat kun sanoit ettei ollut ihan ykkösenä listalla. Mulle Henk koht noi turistisimmat rauniot ei just kiinnosta niin paljoa, ja noi alkaa sit oleen lopulta aika samanlaisia kun on pyörinyt usealla raunioilla. Ja cenotet on kyllä upeita, oon kans käynyt noissa turistisimmissa ja sit myös sellaisissa ”secret” paikoissa jossa ei ollut ainakaan muutama vuosi sitten juuri ketään. 🙂
Krista/Kristallinhohtoa
Chichen Itzassa tuli käytyä 20-luvun alkupuolella, joten ihan tuoreessa muistissa ei enää ole kohde, mutta tykättiin.