Järjestöhommia: Agenda 2030 ja YK:n tavoitteet kestävään maailmaan

Puhutaanpa tällä kertaa hieman syvällisempää asiaa. Blogia seuranneet ja minua tuntevat tietävät, että olen ollut vuodesta 2013 lähtien aktiivisesti mukana kansalaisjärjestöissä ja ajan ihmisoikeusasioita. Matkoillani haluan tutustua alueen ihmisoikeustilanteeseen ja tiedottaa asioista sosiaalisessa mediassa, blogissa ja toisinaan lehtiartikkelien kautta.

Välitän ihmisten lisäksi myös luonnosta ja yleisesti maapallon tilasta. Niin arjessa kuin matkoillakin teen mahdollisuuksien mukaan kestävämpiä valintoja, ja olen pyrkinyt minimoimaan hiilijalanjälkeni. Joskin siinä on vielä paljon parannettavaa, jahka lentely taas jatkuu (tänä vuonna Sitran tulokseni oli ”vain” 4 500 kg CO₂e). Matkoilla pyrin kyllä huomioimaan CO₂-päästöt ja kompensoimaan ne parhaani mukaan, vaikka eihän se tietenkään poista lentämisen aiheuttamia päästöjä ilmakehästä.

Reissujen aikana olen kiinnostunut tutustumaan kansainvälisiin instituutioihin, joilla on merkitystä alueen tai koko maailman kehitykselle. Lisäksi suuntaudun AMK-opinnoissa kestävään matkailuun, joten asia kiinnostaa sitäkin kautta.

Tärkeintä minulle on, että jokaisella olisi yhtäläiset oikeudet sananvapauteen, koulutukseen, puhtaaseen elinympäristöön, terveydenhuoltoon ja itsemääräämisoikeuteen. Siksi haluankin tuoda blogissani esille YK:n juhlavuoden ja kertoa vähän Agenda 2030:n tavoitteista, jotka koskevat Suomeakin.

Vietämme tällä viikolla YK:n eli Yhdistyneiden Kansakuntien 75-vuotisjuhlaviikkoa. YK on maailman suurin, kansainvälisellä sopimuksella perustettu rauhanjärjestö, joka pyrkii vahvistamaan ihmisoikeuksien, kehityksen ja turvallisuuden välistä yhteyttä.

Agenda 2030 – mikä se on?

Agenda 2030 on YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelma, joka hyväksyttiin YK:n huippukokouksessa vuonna 2015. Ohjelman aikajana ajoittuu vuosien 2016–2030 välille. Sillä on monia kunnianhimoisia tavoitteita, ja tämä 15 vuoden toimintaohjelma ajaakin nyt ensimmäistä kertaa muutosta kehityspolitiikasta kokonaisvaltaiseen kestävän kehityksen politiikkaan. Toimintaohjelma on valtioita poliittisesti sitova ja se vaatii kaikilta mailta ponnisteluja. Ei voida olettaa, että pelkästään kehittyvissä maissa olisi jotain korjattavaa, vaan kestävien tavoitteiden toteutuminen koskettaa meitä kaikkia.

Vaikka YK:n legitimiteetistä ja suurvaltojen käyttämästä ylivallasta onkin syntynyt välillä kritiikkiä, ei Agenda 2030 ole vain joku epämääräinen sopimus, jota voi toteuttaa vähän sinne päin. Valtioiden tulee määrätä tavoitteita edistävä toimielin, ja tuloksista on myös raportoitava YK:lle. Yhdessä YK:n jäsenvaltiot voivat auttaa toisiaan saavuttamaan tuloksia. Yksi agendan päätavoitteista onkin, ettei ketään jätetä kehityksen ulkopuolelle.

Tutustu kaikkiin tavoitteisiin syvällisemmin YK:n kehitysohjelman sivuilla.

Miten asia liittyy Suomeen?

Suomessa toimintaohjelman toimeenpano- ja seurantavastuu on hallituksella, mutta tavoitteita on saavutettu myös aktiivisella kansalaisjärjestötoiminnalla. Suomi olikin ensimmäisiä maita, jotka raportoivat jo vuonna 2016 omista suunnitelmistaan Agenda 2030:n toteuttamiseksi. Seuraavan raportin Suomi antoi tänä vuonna 2020.

Sanna Marinin esittelemässä raportissa kuvattiin Suomen jo saavuttaneen yhdeksän tavoitetta seitsemästätoista. Meillä saavutuksia ovat esimerkiksi opiskelumahdollisuuksien tasa-arvoisuus, köyhyyden poistaminen, luotettava ja vankka yhteiskuntajärjestelmä sekä puhtaan veden saatavuus.

Osa Suomen jo kauan sitten saavuttamista tavoitteista voi kuulostaa meille itsestäänselvyyksiltä, mutta lukemattomissa maissa ihmiset painivat päivittäin näiden ongelmien kanssa. Ja kyllä meilläkin on vielä korjattavaa agendan tavoitteissa. Merkittävimmät asiat, joita Suomen tulee tavoitella liittyvät kulutus- ja tuotantotapojen kestävyyteen, ilmastotoimiin, maaekosysteemien suojelemiseen sekä sukupuolten väliseen tasa-arvoon.

Tasa-arvo

Tasa-arvo on meillä hyvällä tolalla, jos miettii maailman mittakaavassa. Mutta silti Suomessa on edelleen sukupuolten välisiä eroja mm. palkkatuloissa, jonka lisäksi tasa-arvo-ongelmia esiintyy vähemmistöjen, kuten trans-ihmisten kohdalla.

Myöskään vammaisten oikeudet eivät useinkaan toteudu. Erilaisista vammoista kärsivät jäävät työelämän ulkopuolelle, eikä moni työnantaja ole valmis mukauttamaan työpaikkoja kaikkien saataville.

Maankäyttöön ja alkuperäiskansojen oikeuksiin liittyviä tasa-arvokysymyksiä on edelleen ratkaisematta. Saamelaisten asema on jatkuvasti suurennuslasin alla, sillä Suomi ei ole vieläkään ratifioinut ILO:n alkuperäiskansoja koskevaa yleissopimusta (nro 169).

Hiilineutraalius

Suomi on lupautunut tavoittelemaan hiilineutraaliutta vuoteen 2035 mennessä. Vaikka aikeet ovatkin hyvät, on valitettava tosiasia, että Ilmastopaneelin mukaan Suomen tavoitteiden ja toimintatapojen välillä on merkittävä kuilu. Hiilinielumme koosta on käyty väittelyjä, ja sitä on käytetty sekä perusteluna että vasta-argumenttina päätettäessä valtion metsähakkuista.

Osallistuin itse pari viikkoa sitten Oikeusministeriön Demokratia 2025 -ohjelman puitteissa käytyyn paneelikeskusteluun, jossa käsiteltiin oman asuinalueeni ilmastonmuutosta ja sen aiheuttamia mietteitä. Lähdin keskusteluun hyvin selkein mielipitein, mutta jouduin tarkistamaan näkemyksiäni parituntisen paneelin jälkeen.

Metsähakkuu-kysymykseen ei ole selkeää vastausta, minkä lisäksi energiantuotantoon liittyvät kysymykset ovat hyvin monimutkaisia. Esimerkiksi turpeen käytön lopettaminen ja metsähakkuiden supistaminen saattaisi johtaa tulevaisuudessa siihen, että Suomeen rahdattaisiin energiahaketta latvialaisista metsistä. Onko tämäkään sitten ongelman ratkaisemista vai ulkoistamista vain toisaalle? Tämä osoittaa myös sen, etteivät maat voi tehdä ratkaisuja pelkästään omasta näkökulmastaan, vaan globaalia vuoropuhelua tarvitaan nyt entistä kiivaammin.

Kulutustottumukset

Kulutustottumukset ovat ehkä se helpoin asia, mihin voimme vaikuttaa ihan jokainen. Maailma ei yksinkertaisesti kestä rikkaiden maiden – myöskään Suomen – harjoittamaa kerskakulutusta, kertakäyttökulttuuria ja jätevuoren kasvattamista. Globaalina ongelmana on ollut krääsän valmistuttaminen halpatyövoimaa käyttävissä maissa, muovi- ja elektroniikkajätteiden kuskaaminen Euroopasta ja Yhdysvalloista Kiinaan ja Afrikan maihin, pikamuotiteollisuus, ruuantuotannon ongelmat sekä valitettavasti myös lisääntyvä matkustelu.

Voimme muuttaa kulutustottumuksiamme mm. tukemalla eettisesti toimivia yrityksiä, ostamalla Reilun kaupan tuotteita, vähentämällä lihansyöntiä, syömällä lähiruokaa, kierrättämällä jätteet, vähentämällä vedenkulutusta, siirtymällä kestävästi tuotettuun sähköön sekä kompensoimalla matkustelusta aiheutuvia päästöjä tai valitsemalla kestävämmän matkustusmuodon, kuten maata pitkin matkailun.

YK:n juhlaviikko

Mutta ettei tämä menisi pelkäksi paasaukseksi, palataan sitten takaisin YK:n juhlaviikkoon. Pääkaupunkiseudulla on käynnissä erilaisia tapahtumia aiheeseen liittyen.

Ollessani yhteydessä Suomen YK-liittoon tämän blogipostauksen tiimoilta, suositeltiin sieltä tutustumaan etenkin Agenda – Art 2030 -taidetapahtumaan. Kyseessä on Töölönlahden rannalle sijoittuva teossarja, jossa pääsee tutustumaan kestävän kehityksen tavoitteisiin esimerkiksi tanssin, ympäristötaiteen, rituaalirunouden ja kuvataiteen kautta. Esityspaikkoja ovat mm. Kansallismuseo, Hakasalmen huvila, Finlandia-talo, Talvipuutarha ja Oodi.

Teoksia voi käydä katsomassa sunnuntaihin 25.10. saakka. Mikäli et pääse paikalle, voit tutustua teoksiin täällä. Juhlaviikko tarjoaa myös muuta ohjelmaa.

Lue lisää:

• Suomen YK-liitto

• Agenda 2030 raportteja Suomen osalta

• Fingo – Suomalaiset kehitysjärjestöt

Lopuksi kritiikin sananen

Kansalaisvaikuttamiseen kuuluu myös vastuu. Voimassa olevia instituutioita on uskallettava tarpeen vaatiessa kyseenalaistaa, oli niiden tarkoitusperä miten hyvä tahansa.

Vaikka Agenda 2030 kuulostaakin unelmalta, itseäni huolettaa hieman Yhdysvaltojen viisveisaaminen Pariisin ilmastosopimukselle sekä eroaminen YK:n alaisesta Maailman terveysjärjestö WHO:sta ja YK:n ihmisoikeusneuvostosta. Kestävä kehitys ei liene Venäjälläkään ykkössijalla, sillä puolet maan tuloista on peräisin öljystä ja maakaasusta. Mikäli öljyn hinta romahtaa, syntyy maailmalle uusia kriisipesäkkeitä Venäjän lisäksi myös Lähi-itään. Nämä ongelmat pitäisi ratkaista kaiken muun muutoksen ohella.

Kiinan lupaukset hiilineutraaliudesta vuoteen 2060 mennessä tuovat puolestaan valoa tulevaan. Pientä toivoa parempaan on myös siinä tapauksessa, mikäli Trumpia ei valita uudelleen USA:n presidentiksi.

Ihmisoikeuskysymyksiä taas jarruttaa YK:n turvallisuusneuvoston pysyvien maiden käyttämä veto-oikeus, jolla voidaan estää yhteinen päätöksenteko. Toisaalta sekin on kaksipiippuinen juttu, kuten on nähty esimerkiksi Pohjois-Korean tapauksessa. YK on ollut hanakasti asettamassa pakotteita Pohjois-Korealle, kun taas Kiina ja Venäjä ovat mitä ilmeisimmin omiin intresseihinsä nojaten pyrkineet estämään uusien pakotteiden langettamisen. Aina YK:n päätökset eivät osu oikeaan, ja Pohjois-Korean kohdalla onkin nähty, että pakotteet ovat ainoastaan heikentäneet tavallisten kansalaisten elämää, eikä niillä ole juurikaan ollut merkitystä maan hallinnolle.

Suurvaltojen sapelinkalistelu ja itsevaltainen käyttäytyminen on tuottanut kauaskantoista harmia, sillä Yhdysvallat on ollut merkittävä rahoittaja esimerkiksi WHO:n toiminnassa, ja sen vetäytyminen hankkeesta onkin heikentänyt kehittyvien maiden taistelua koronaa vastaan ja taannuttanut sitä kautta köyhien maiden kehitystä. Ihmisoikeusneuvostosta eroaminen taas oli suoranainen tuki Israelille, joka on toistuvasti loukannut ihmisoikeuksia Palestiina-kysymyksessä.

Suurten päätösten tekeminen on ymmärrettävästi vaikeaa yhteistuumin, sillä taustalla jylläävät monesti täysin vastakkaiset poliittiset arvomaailmat. Kansalaisen näkökulmasta poliittiset viitat pitäisikin heittää nurkkaan siinä vaiheessa, kun aletaan oikeasti pohtia tämän maapallon tulevaisuutta. Maailman tulevaisuus kun vaikuttaa kiistämättä ihan jokaiseen ihmiseen tulotasosta, ideologiasta ja uskonnosta riippumatta.

Agenda – Art 2030:n kuraattori Marika Tomu Kaipainen kiteyttääkin hyvin omassa blogissaan: ”Meillä ei ole toista elinkelpoista planeettaa: ”There is no Planet B”. Meillä on kuitenkin mahdollisuus uuteen tapaan toimia ja ratkaista ongelmat: ”There is a Plan B”.”

—
Onko Agenda 2030 tuttu juttu? Kiinnostaako kestävä kehitys?
Onko sinulla kokemusta kansalaisvaikuttamisesta tai järjestötoiminnasta? Jätä alle kommenttia!