Pintaa syvemmältä

Kannattaako kriisimaiden boikotointi?

Päivitetty 2023

Mihin saa matkustaa ja kannattaako kriisimaiden boikotointi? Voiko hyvällä tahdolla saada aikaan enemmän pahaa?

Maailman katseet on suunnattu usein Turkkiin sen Syyrian kurdialueelle tekemien hyökkäysten takia. Maa on ennenkin ollut suurennuslasin alla muun muassa kurdien kohtelun ja pakolaistilanteen vuoksi. Lähi-idän pakolaisilla ja mielipidevangeilla on käyty kiristyskauppaa Euroopan kanssa milloin yrityksenä saada EU-jäsenyys ja viisumivapaus maalle, milloin taas estää Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys.

Nykyisen presidentin arvomaailmasta ei löydy tilaa sukupuolten väliselle tasa-arvolle, vaan naisen tehtävä on toimia synnyttäjänä ja kotiäitinä. Sananvapautta kavennetaan kovin keinoin. Hyvin tyypillinen tilanne länsimaisen vapaan demokratian ulkopuolella ympäri maailman.

Kurdien uutta vuotta, newrozia juhlimassa vuonna 2016.

Median esiin nostamat paholaiset

Mutta Turkki ei ole ainoa maa, joka on aiheuttanut kohua, närkästystä, vihaa ja pelkoa. Yleensä otsikoissa komeilee tietyt maat vuodesta toiseen. Niihin lukeutuvat muun muassa Saudi-Arabia, Kiina ja Pohjois-Korea. Välillä ajankohtaisten tapahtumien myötä lehtien palstatilaa saavat muutkin ihmisoikeus- ja tasa-arvorikkomuksista arvostelua keränneet maat, kuten vaikkapa jalkapallon MM-kisojen aikaan Qatar tai menneiden vuosien euroviisu-järjestäjämaat Azerbaidžan ja Israel.

Venäjän arvostelu on ollut tuttua kauraa jo ennen Ukrainan sotaa, eikä seksuaalivähemmistöjen kohtelu ole siellä muuttunut parempaan suuntaan arvostelun ja kritisoinnin myötä. Venezuelan yhteiskunnallista tilaa on kauhisteltu aika ajoin; uutistoimistot levittävät dramaattista videomateriaalia tyhjyyttään huutavista kauppojen hyllyistä ja maasta pois virtaavista siirtolaisten virroista. Iranista on maalailtu kuvaa Lähi-idän terrorivaltiona, joka median mukaan tuntuu sotkeutuneen alueen kaikkiin sotiin ja kiistoihin. Vähintään Iranin ydinohjelmaa puidaan tuon tuosta. Ihmisoikeusrikoksista puhumattakaan. Myös Myanmar oli monta vuotta tapetilla rohingya-muslimeihin kohdistuneen etnisen puhdistuksen takia.

Miten turismiboikotti vaikuttaa?

Yllä vain muutama esimerkki maailmaa ahdistaneista ja suututtaneista tapahtumista. Näiden teemojen myötä nousee aika ajoin esiin boikottiliikkeet kyseisiä maita kohtaan. Viimeisimpänä netissä on voinut törmätä kuviin ja kehotuksiin, missä vaaditaan Turkin, Qatarin ja Venäjän matkailun boikotointia. Tätä samaa keinoa kohdistettiin myös Pohjois-Koreaan, kun maa vielä oli avoinna ennen koronapandemiaa.

Onko matkailijoiden harjoittamasta boikotista sitten mitään hyötyä ja miten se käytännössä edes vaikuttaa?

Yksiselitteistä vastausta ei tähän ole, kuten ei maailman kriisien ratkaisuunkaan. Boikotointi voi tuoda itselle hyvän olon – ”Olen tehnyt moraalisesti oikean ratkaisun olla tukematta tuon maan hallintoa”. Mutta kohdistuuko turistien matkailublokki sitten oikeasti maan poliittiseen tai sotilaalliseen johtoon? Eipä juuri.

Kärsijöinä ovat ennen kaikkea tavalliset kansalaiset, joiden yritystoiminta hiipuu turistien puuttumisen vuoksi. Moni edellä mainituista maista on muutenkin köyhiä, joten pienetkin heilahtelut ruohonjuuritason bisneksissä aiheuttavat perheille suuria taloudellisia ongelmia. Korona-aika osoitti hyvin, millaiseen ahdinkoon ihmiset päätyivät, kun matkailu loppui kuukausiksi.

Alanyan loman peruminen tuskin muuttaa Erdoganin mielenmaisemaa avarampaan suuntaan. Sen sijaan kokonaisten lomalentojen peruuttaminen vaikuttaa suoraan hotellien ja ravintoloiden omistajien elämään, tavallisiin turkkilaisiin, joiden elinkeino on täysin riippuvainen turismista. Luuleeko joku, että jos turismi hiipuu, maan hallinto yhtäkkiä alkaa syytämään korvaavaa toimeentuloa työttömäksi jääneille yrittäjille ja heidän työntekijöilleen?

Boikotointia tapahtuu myös suuressa mittakaavassa. Ymmärrän periaatteessa, miksi esimerkiksi YK, EU ja USA ovat asettaneet pakotteita ja tuontitulleja joillekin maille, mutta niidenkin vaikutukset ovat aina hyvin kaksijakoiset. Tottakai pidemmällä tähtäimellä maan hallitus saattaa taipua julkisen talouden romahtamisen alla, mutta näissäkin pakotteissa ensisijaisia kärsijöitä ovat maiden tavalliset kansalaiset. Eikä pakotteita välttämättä edes ole asetettu kohdemaan olojen parantamiseksi, vaan pelkästään sen takia, että vastapuoli saisi tahtonsa läpi. Tästä esimerkkinä on lähes kaikki Yhdysvaltojen asettamat Kiina-, Iran-, Kuuba-, Venezuela- ja Pohjois-Korea-pakotteet.

Case: Pohjois-Korea

Katsotaan Pohjois-Koreaa vastaan asetettuja erittäin laajoja pakotteita ja tuontikieltoja tarkemmin. Pakotteiden takia maan hiljalleen kohenemassa ollut talous on painumassa jälleen alaspäin, öljyn ja ruuan puute on heikentänyt normaalien ihmisten elämänlaatua. Mikä pahinta, avustusjärjestöt ovat joutuneet lopettamaan toimintansa, koska pakotteiden ja rahaliikenteen kontrolloinnin takia avun vienti perille on käytännössä mahdotonta. Onko tämä show lopettanut Pohjois-Korean ydinaseohjelman? Ei ole, eikä tule lopettamaan. Sen tietävät kaikki, ketkä ymmärtävät hiemankin Pohjois-Korean takana olevaa ideologiaa ja maan historiaa.

Lue täältä pitkään maassa vaikuttaneen Fidan kokemasta takaiskusta.

Pohjois-Korean turistiboikotti ja pakotteet osuvat kaikkein kovimmin tavallisiin korealaisiin, sillä omavaraisuutta tavoittelevassa jucheaatteeseen perustuvassa yhteiskunnassa lähes kaikki palvelut on tuotettu valtion toimesta. Näin ollen tilaa joustovaraa tuovalle yksityisyrittämiselle ei juurikaan ole. Onneksi sekin on alkanut nostaa päätään viime vuosina maan uudistuttua jonkin verran. Erityisesti naiset ovat perustaneet epävirallisia pienyrityksiä, joiden kautta kaupataan esimerkiksi itse kasvatettuja vihanneksia tai myydään erilaisia palveluja. Valtio katsoo tätä läpi sormien, mikä on hyvä edistysaskel, mutta kokonaista kansakuntaa se ei auta.

Kuten moni tietää, Pohjois-Koreaan ei voi matkustaa omatoimisesti, vaan matkailijan tulee liikkua oppaan kanssa lähes koko ajan. On tavallista, että oppaille tuodaan tuliaisia ja maksetaan tippiä päivittäin. Tämä on heidän pääasiallinen tulonlähteensä, joten mitä tapahtuu, mikäli turismi loppuu maasta? Turismin kautta ihmiset saavat myös tietoa ulkomaailmasta, minkä lisäksi matkailun laajeneminen Pjongjangin ulkopuolelle on lisännyt modernimman rakennuskannan ja infran pystyttämistä maahan. Turistikohteiden avaaminen Wonsaniin ja Masikryongiin vaatii myös lisää uusia oppaita, ja tätä kautta matkailusta hyötyvä ihmisjoukko kasvaa.

Varmasti iso osa rahoista menee myös Kimin hallinnon taskuun, mutta se ei ole koko totuus.

Yhdessäoloa Pohjois-Koreassa vuonna 2005. (Kuva: Suomi-Korea-seura)

Boikotin muita vaikutuksia

Voidaan ajatella, että jos ihminen rummuttaa boikotin puolesta, on hän edes jollain tasolla kiinnostunut maan ihmisoikeustilanteesta. Kun tämä valveutunut porukka sitten lakkaa tuomasta sitä pientäkään hyvää kohdemaahan, lopettaa paikallisten pienyrittäjien palveluiden käyttämisen, kuihduttaa poissaolollaan vastuulliseen matkailuun keskittyvät perheyritykset, jää jäljelle massaturismi, jolle kelpaa mikä tahansa palvelu, kunhan halvalla saa ja itselle tulee hyvä mieli.

Ei perusturistia kiinnosta, onko meksikolaisen baarin pyörittäjä huumejengin pomo tai se, kuinka alistettuja naiset on thaimaalaisissa seksibaareissa. Kun on tietoinen asioista, voi omalla toiminnallaan yrittää vaikuttaa alhaalta päin paikallisiin ihmisiin. Jokainen kohtaaminen jättää jonkinlaisen jäljen ihmisen muistiin. Matkailija itse voi vaikuttaa siihen, millaisen jäljen jättää kohdemaahan ja siellä asuviin ihmisiin.

Kun näitä asioita punnitsee vaakakupeissa, ei boikotti tunnu enää niin yksiselitteisen hyvältä vaihtoehdolta.

Veteen piirretty viiva

Toinen asia mikä pistää usein silmään, on joidenkin maiden hyväksyminen matkailukohteeksi huolimatta siitä, miten paikallisia kohdellaan ja millaisia rikkomuksia kyseinen maa kohdistaa viattomiin ihmisiin joko omalla maaperällään tai kaukomailla. Näistä esimerkkinä otettakoon vaikkapa Israel, joka on Lähi-idän suosituimpia lomakohteita. Vain pieni joukko järjestöjä, jotka puolustavat palestiinalaisia, arvostelevat Israelin tekemiä jatkuvia ihmisoikeusloukkauksia. Euroviisujen aikaan satunnaiset julkkikset osoittivat tukensa euroviisuboikotille, mutta siihen se sitten jäikin.

Entäpä USA. Moni kyllä arvosteli Trumpin presidentin uraa ja on paheksunut Yhdysvaltojen maailmanpoliisiroolia sekä etelärajalla tapahtuvaa siirtolaisten kaltoinkohtelua. En silti ole koskaan nähnyt missään kehotuksia siitä, että Yhdysvaltoihin suuntautuvaa turismia pitäisi boikotoida. Sama hiljaisuus loistaa poissaolollaan, kun matkailukohteena on Egypti, Sri Lanka, Intia, Australia, Unkari, Puola, Arabiemiraatit tai Filippiinit – kaikki maita, joissa tapahtuu kritisoitavia rikkomuksia joko ihmisoikeuksia, tasa-arvoa tai sananvapautta kohtaan.

Voikin kysyä, onko maailmassa yhtään maata, missä ei tapahtuisi jonkinasteisia vääryyksiä, ja missä menee se raja, mikä antaa oikeuden vaatia jonkun maan boikotointia? Mikä tekee jostain toisesta maasta hyväksytymmän kohteen matkustaa?

Miksi esimerkiksi Pohjois-Korea listataan maihin, joihin ”En koskaan matkustaisi”, mutta silti Kiinaan voi lähteä hyvillä mielin ostelemaan krääsää, joka on tuotettu ihmisoikeuksia polkevissa hikipajoissa ja missä sananvapautta rajoitetaan joka päivä? Miksi Eilatiin tai Kuolleellemerelle on hienoa matkustaa rantalomalle, vaikka Israelin rajojen sisällä palestiinalaisia kidutetaan päivittäin, mutta Alanyaan tai Kappadokiaan matkustaminen tukee ainoastaan Erdoğanin hallintoa ja riistää kurdeja?

Miksi on oikeutettua matkustaa Dubaihin nauttimaan luksushotelleista ja joka paikassa pulppuavista suihkulähteistä? Eikö sillä ole väliä, että samaan aikaan maan oma väestö kärsii vesipulasta, ja lasisten pilvenpiirtäjien rakentamiseen käytetty varastettu hiekka aiheuttaa köyhien saarivaltioiden huuhtoutumisen mereen jossain kauempana?

Ja jos vieläkin kuvittelee, että suurin osa maailmasta ja niistä omista suosikkikohteista toimii hyväksyttävästi, voi olla hyvä katsoa tätä ihmisoikeusraporttia.

Myös Panama City on rakennettu orjatyöllä. Pilvenpiirtäjien rakentaminen on vaatinut hiekan varastamista ympäri maailman.

Kuulen jatkuvasti kritiikkiä omista valinnoistani

Olen joskus aiemminkin kirjoittanut, että minua on itseänikin arvosteltu siitä, että olin aikeissa matkustaa Turkkiin (minne myöhemmin matkustinkin). Kun käytin paikallisia palveluja, ostin päiväretkiä ja vuokrasin pyörää perhehotellin pitäjältä, syydinkö rahaa pelkästään Turkin hallinnon kukkaroon? Jos olisin jättänyt matkani tekemättä ja suunnannut vaikka Kroatiaan, olisiko Turkki jättänyt hyökkäämättä kurdeja vastaan?

Olen saanut somessa kritiikkiä myös siitä, kun poseerasin Meksikossa armeijan sotilaiden kanssa. Tuin kuulemma tällä tavoin alkuperäiskansojen riistämistä. Ehkä sotilaiden kanssa poseeraaminen ei ollut kaikkein neutraalein teko, mutta pyyhkiikö se pois sen seikan, että jokaisella Meksikon reissullani olen tukenut paikallisia pienyrityksiä ja muun muassa avustanut alkuperäiskansojen kouluprojektissa? Eikö sillä ole mitään väliä, että olen viettänyt viikkokaupalla aikaa tutustuen alkuperäiskansoihin ja ihmisoikeustilanteeseen sekä kirjoittaen näistä aiheista blogiin, someen ja sanomalehtiin? Ei. Ainoastaan sillä on väliä, että seisoin tuntemattomien sotilaiden kanssa 10 sekuntia samassa valokuvassa ja jatkoin sitten matkaani.

Juttutuokio Tz’utujil-mayojen kanssa.

Yksi paha pyyhkii kaiken hyvän pois

Kolmas pysyvä aihe, mistä sain aiemmin kritiikkiä, oli kuulumiseni Pohjois-Korean ystävyysseuraan. Istuin kahdeksan vuotta Suomi-Korea-seuran hallituksessa, kunnes erosin tänä keväänä, koska en koe, että minulla olisi seuralle enää sen kummempaa annettavaa. Vastaan kuitenkin edelleen seuran jäsenlehden taitosta ja muusta painetusta materiaalista, sekä kirjoitan toisinaan artikkeleita maan ympäristöasioihin ja ruokakulttuuriin liittyen.

Olen osallistunut lukuisille messuille ja tapahtumiin, missä olemme välittäneet tietoa Pohjois-Koreasta ja seuran toiminnasta. Lähes kaikkialla muualla paitsi matkamessuilla on seuran pisteelle aina tullut joku tuomitsemaan meidät henkilökohtaisesti diktatuurin tukemisesta.

Olen tavannut kymmeniä pohjoiskorealaisia, jotka ovat ihan normaaleja ihmisiä, aivan kuten mekin. Minua ilahduttaa, että he haluavat avoimesti vaihtaa näkemyksiä ja ylläpitää ystävyyttä suomalaisten kanssa.

Korea-seura on kuitenkin poliittisesti sitoutumaton ja se kannattaa ydinaseriisuntaa koko Korean niemimaalla sekä Korean niemimaan rauhanomaista yhdistymistä. Seuralla on kummikoulu Pjongjangissa, minkä toimintaa seurataan ja tuetaan. Seuran jäsenet pääsevät tutustumaan kouluun ja myös muihin paikkoihin, mihin normaaleilla turistireissuilla ei ole tilaisuutta päästä.

Lisäksi seura on ollut mukana toimittamassa suuren määrän lääketieteellisiä oppikirjoja Pohjois-Koreaan, mikä on auttanut maata kehittymään lääketieteen saralla. Järjestön porukka on tukenut myös ruoka-avun toimittamista ja vienyt henkilökohtaisesti perille humanitaarista apua sekä ollut mukana toimittamassa koronatestauslaitteistoa maahan. Tämä kaikki kuitenkin on merkityksetöntä noille kritisoijille, koska ”tuemme vankileirejä ja Kimien dynastiaa”.

Kummikoulumme Pjongjangissa. (Kuva: Suomi-Korea-seura)

Jos seuran toiminta loppuisi, toisiko se rauhan Korean niemimaalle? Poistaisiko se nälänhädän Pohjois-Koreasta? Ei tietenkään. Se päättäisi ainoastaan avustustoiminnan Mirae-koulussa, lopettaisi kulttuurinvaihdon ja ystävyystoiminnan maidemme väliltä ja supistaisi Pohjois-Korean saamia turistituottoja, kun seura ei enää tekisi jokavuotista jäsenmatkaa maahan.

Illanviettoa pohjoiskorealaisten ja japanilaisten kanssa Espoossa.

Oman mielipiteen avartaminen voi tehdä ihan hyvää

Joskus ihmisten mustavalkoisuus ärsyttää. Totta kai ymmärrän kritiikin jossain määrin ja olen itsekin kritisoinut esimerkiksi Israelia, mutta se ei mene jakeluun, että nähdään vain se oma kapeakatseinen suhtautuminen asiaan tai kohdistetaan syyttävä sormi pelkästään matkailijoihin. Ei tämä maailma ole mustavalkoinen. Vaikka itsekin olin nuorena hyvin idealistinen ja jopa naiivi, ymmärrän nykyään, ettei ole olemassa yhtä oikeaa totuutta. Kaikki ihmiset maapallolla eivät elä samojen normien mukaan, mitkä meille täällä länsimaissa on itsestäänselvyyksiä.

Mitään sellaista ideologiaa ei ole olemassa, mikä toimisi koko maapallon väestöön. Se ei toimi myöskään pakottamalla – ei kommunismiin eikä demokratiaan, ei kristinuskoon eikä islamiin. Vaikka minä kannattaisin resurssipohjaista taloutta ja haluaisin, että kaikkialla olisi ilmainen terveydenhuolto ja koulutus, ja että kaikki maailman ihmiset eläisivät sovussa ja auttaisivat toisiaan, tiedän, ettei tuollaista utopiaa tule tapahtumaan koskaan. Tosiasioiden hyväksyminen ei kuitenkaan tarkoita, että hyväksyisin esimerkiksi Venäjän sotatoimet tai islaminuskoisten maiden tasa-arvon puutteen.

Tottakai minäkin tuomitsen ihmisoikeusloukkaukset, kansanmurhat, ihmisten näännyttämisen pakkotyöhön, ylimitoitetut sotilasvoimat, sodat ylipäänsä. Mutta se, että sulkisin silmäni, boikotoisin jotain maata tai pelkästään osoittaisin syyttävällä sormella tiettyjä tahoja, ei muuta asioita miksikään. Siksi en myöskään aio syrjiä mitään maata matkailumielessä. Aion jatkaa matkustelua niihin maihin, mihin koen tarvetta, ja koetan samalla muuttaa edes jotain omalla käytökselläni. Pyrin kansalaisaktivismilla, bloggaamisella ja somesisällöllä vaikuttamaan ympäröivään maailmaan ja levittämään tietoa ihmisille.

Jos joku haluaa toimia toisin, kuten boikotoida jotain maata, on hän sen toki vapaa tekemään. Kenenkään ei onneksi ole pakko matkustaa mihinkään. Mutta kannattaa miettiä asia loppuun asti ja pohtia, tuoko se oikeasti sen lopputuloksen, mihin on toimillansa pyrkinyt. Kaiken lisäksi Amnestyn kaltaiset ihmisoikeusjärjestöt ovat suosittaneet, etteivät matkailijat boikotoisi mitään maita juuri tässäkin artikkelissa käsiteltyjen syiden vuoksi (Lue Amnestyn juttu s. 17-23).

Aiheesta lisää mm. Tarinoita Maailmalta -blogissa, jossa mietitään Saudi-Arabiaan kohdistuvaa matkailua. Kannattaa käydä lukemassa!

Turkin vastaisessa mielenosoituksessa Rojavan eli Syyrian kurdialueen puolesta viime vuoden maaliskuussa.
Mielenosoitus naisten oikeuksien puolesta Guatemalassa.
Maailma tarvitsee vuoropuhelua, ei yksipuolista uhkailua ja kiristystä.

24 kommenttia

  • Jaakko / lomalla viimeinkin

    Hyviä pointteja tuot esille ja tosiaan boikotointi ei itsessään välttämättä muuta mitään tai auta ainakaan paikallisia asukkaita. Itselle matkustaessa turvallisuus on tärkeää ja varmasti suurin osa matkailijoista miettii sitä tarkkaan, jonka vuoksi monet maat, joissa on jokin konflikti tai muu asia, jonka takia ne ovat mediassa esillä negatiivisesti vähentää kiinnostusta matkustaa kyseisiin maihin, vaikka kohteesta voisi oppia ja ymmärtää maata paljon paremmin

    • Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning

      Kiitos kommentista 🙂 Kyllähän se turvallisuus näyttelee suurta osaa, enkä kyllä itsekään matkustaisi aktiiviselle sotatantereelle, vaikkapa Turkissa sinne Syyrian vastaiselle rajalle. Mutta tuo on totta, että reissaaminen oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja omien näkemysten vastaiseen ympäristöön voi auttaa ymmärtämään toista paremmin. Ei se silti tarkoita, että kaikkea pitäisi hyväksyä. Moni tuntuu ajattelevan niin, että tiettyyn maahan matkustaminen automaattisesti tarkoittaa, että on samaa mieltä esimerkiksi maan poliittisen järjestämän kanssa.

  • Sini

    Hyvää pohdintaa sun tekstissä. Tähän sopii jonkun fiksun sitaatti, joka kertoo myös sen, mitä minä ajattelen asiasta:
    ”Don’t judge the country and it’s people by its politics.”

  • Pirkko / Meriharakka

    Boikotit eivät tosiaan ole yksiselitteisiä. Matkailijatyypiltäni maabongarina, joka usein hakeutuu uusiin kohteisiin olen enimmäkseen ottanut asenteen, että kerran käyn katsomassa maata kuin maata. Viimeksi sitä piti hetki miettiä Myanmarin kohdalla, mutta yritimme sitten varmistaa, että hotellit ym. ovat mahdollisimman paikallisomisteisia, eli raha menisi ihmisille. Saudi-Arabiankin halusin nähdä omin silmin ja siellä paikallisten kanssa käymäni keskustelut olivat kyllä mielenkiintoisia.
    Turkkiin ja Venäjään en ole erityisesti syttynyt, vaikka niissä muutaman kerran olenkin käynyt, joten en ole niihin hetimmiten menossa uudelleen – tietysti hallitsija vaikuttaa osaltaan siihen kuvaan, joka minullekin maista syntyy ja juuri nyt se on vähän luotaantyöntävä.

  • Ne Tammelat

    Aamen. Erittäin hyvää pohdintaa. Kolikolla on aina kaksi puolta ja mustavalkoisesti asioihin kommentoivat eivät todennäköisesti jaksa kurkistaa sinne toiselle puolelle. Tiedon jakaminen on yksi tärkeimmistä keinoista valistaa ja vaikuttaa, onneksi meillä on siihen hyvät työkalut ja sananvapaus täällä.

  • Emilia/Merkintöjä maailmasta

    Kiitos tärkeästä pohdinnasta ja osuvista pointeista 🙂 Ja Sinillä oli hyvä sitaattilisä kommentissaan. Yritän itsekin tehdä reissuilla paikallisia ihmisiä tukevia valintoja. Jos alkaisi boikottilinjalle, niin tuntuu, että moni kohde olisi jäänyt kokematta ja kotona saisi pysyä pitkälti.

  • Periaatteen Nainen

    Kirjoituksesi oli tosi pitkä ja pohdiskeleva, minkä takia tuntuukin tylsältä ettei kommenttikentässä oma kirjoitusvauhti pääse samaan, mutta mulle tuli tästä vähän sama fiilis kuin lapsityövoiman käytöstä ja halpavaatteista; ”jos ne eivät ole tehtaassa töissä niin sitten ne joutuvat kaduille myymään itseään”.
    Jokainen tekee moraalisen rajanvetonsa mihin lähtee ja vaikka itse tiettyjä maita tietoisesti boikotoin, en voi lähteä arvostelemaan kenenkään reissuja rankemmin. Jokaisen matkailijan vastuulla tulisi olla kuitenkin tutustua maahan ja sen politiikkaan ja kansalaisten asemaan – ratkaisuthan ovat aina lopulta yksilöllä. Itse en usko että nauttisin lomasta paikassa, jossa olen huomattavasti vapaampi kuin kansalaiset tai joka harjoittaisi raskaasti syrjivää politiikkaa.

    • Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning

      Kiitos kommentista. Niin se on, että jokainen on itse vastuussa omista reissukohteistaan. Pääasia on, että tiedostaa ongelmat eikä lähde ihan kaikkialle kevyin mielin vaan lomailemaan. Kuten sanoit, en minäkään varmaan erityisemmin nauttisi jos tietäisin, että ympärillä olevat ihmiset kärsii. Törmäsin tuohon paljon lievemmässä muodossa jo Keski-Amerikassa, kun tiedän miten siellä kohdellaan alkuperäiskansoihin kuuluvia ihmisiä. Monta kertaa reissun aikana mietti, onko minulla oikeus edes olla täällä lomalla. Toki tutkin samalla ihmisoikeustilannetta ja kirjoitin siitä tietoa eteenpäin, mutta silti syyllisyys iski välillä. Oma elämä tuntuu välillä liian helpolta.

  • Noora / Seikkailumielellä

    Sait aikaan ajattelemisen aihetta! Tavallaan boikotointi voi mielestäni toimia, jos sen tarkoitus on levittää tietoisuutta kohteen epäkohdista ja boikotointi on enemmän huomion kohdistamisen keino, kuin varsinaisesti suora yritys vaikuttaa olosuhteisiin jättämällä matkustaminen ja rahan kantaminen maahan välistä. Itse vältän matkustamista joihinkin kohteisiin ja ryhdyin kirjoituksesi pohjalta pohtimaan syvempiä syitä ”boikotilleni”. Esimerkiksi Dubai (tai oikeastaan UAE yleensäkään) ei vedä minua puoleensa millään tavalla, koska en koe saavani kohteesta mitään itselleni, enkä näe, että voisin tehdä matkan tähän kohteeseen millään lailla kestävästi. Ehkä tätä voisi sitten kutsua boikotiksi. Toisaalta voin hyvin matkustaa esimerkiksi Venäjälle, kun valitsen käyttämäni palvelut huolella ja levitän reissuhehkutuksen ohella myös tietoa maan epäkohdista, joka matkailun kautta usein jopa lisääntyy. Tämä ei selvästi ole aivan helppo aihe, mutta mielestäni näitäkin asioita on oikein hyvä pohtia matkakohteita valitessaan.

  • Paula - Viinilaakson viemää

    Juuri näinhän se on, että asioilla on aina monta puolta, eikä rajan veto ole välttämättä ihan helppoa. Tai ainakaan sen perustelu. Jokaisen tulee tehdä mikä tuntuu itselle oikealta. Minäkin saan aika usein arvostelua osakseni, että olen muuttanut ”sinne typerään Trumpin Amerikkaan”. Olkoonkin, että muuttaessani meillä oli ihan eri presidentti, mutta silloinkin Amerikka oli monen mielestä typerä maa. Täällä asuu kuitenkin ihan tavallisiakin ihmisiä jotka elävät tavallista elämää, ja muuttamisen kriteerit on olleet ihan erit kuin politiikka. En ole itse boikotoinut mitään matkakohteita kuin silloin kun en ole kokenut niitä turvallisiksi, mutta tavallaan ymmärrän senkin ajatuksen, miksi joku boikotoi. Mielenkiintoinen aihe.

  • Sandra

    Olipas ajatuksia herättävä postaus, johon myös kommenttikentässä on tullut mielenkiintoisia vastakommentteja. Boikottien suhdetta ja vaikutusta kannattaa miettiä tarkkaan, ja kenties joissain maissa boikotointi voi toimia paremmin ja tuoda näkyvyyttä ja painetta hallitukselle. Kuitenkin ainakin ensin niistä kärsivät tavalliset ihmiset eniten.

    Tavallaan myös tavalliset ihmiset voivat perustella matkustamattomuutta johonkin maahan boikotoinnilla, vaikka todelliset syyt ovat monimuotoisemmat. En esimerkiksi itse koe halua matkustaa Dubaihin, joka ei vain tunnu kiinnostavalta. Voisin luoda itselleni sädekehän ja sanoa, että boikotoin maata ihmisoikeusrikkomusten ja siirtotyöläisten heikon aseman vuoksi, vaikka se ei olisi syy ollenkaan.

    • Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning

      Kiitos kommentista! Dubai on yksi niistä paikoista, mitkä herättävät aika paljon ristiriitaisia mielipiteitä. Minäkään en sinne ensimmäisenä olisi matkustamassa, koska kohde ei vaikuta yhtään kiinnostavalta. En kyllä menisi mihinkään sota-alueillekaan, vaikka tekstissä kirjoitinkin, etten aio boikotoida mitään maata. Esimerkiksi Turkkiin en matkustaisi tällä hetkellä, mutta syynä on ihan yleinen turvallisuustilanne, ei boikotti.

      • T

        Moi, onpa mielenkiintoinen blogi vaikka sattumalta eksyin! Maailma kuitenkin muuttuu niin nopeaan tahtiin että oispa aika kiva (yleensäkin teksteissä) kun heti tekstin alussa olisi kirjoituspäivämäärä tai edes vuosi 👍

        • Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning

          Hei ja kiitos kommentista! Kiva kun eksyit blogiin 🙂 Tämä on vasta vuoden vanha tekele, joten mitään kovin historiallista arkistoa et selaa 😀 Pitääpä katsoa, saako asetuksista muutettua niin, että tuo päivämäärä tulisi tekstin alkuun. Tässä Rantapallon alustassa on aika rajalliset mahdollisuudet muokata asetuksia. Tätä nykyä ja tällä ulkoasuteemalla päiväys löytyy tekstin lopusta.

  • Jouni Rosenberg

    Arvoisa Cilla Maria, haluaisin tuoda oman kantani kirjoitukseesi Israel / palestiina, joka on hyvin voimakkaasti värittynyt sekä vääristynyt. On totta palestiinalaiset ovat ongelmissa, mutta ei niinkään Israelin taholta. Ehkä voisit vilkaista PLO’n. Hamasin räikeitä ihmisoikeuksien loukkauksia samanaikaisesti kun niin edistyksellisesti toimitit Israelin vastaista propagandaa, mutta et sitten vahingossakaan sanaakaan PLO’n ja Hamasin terrorista ei pelkästään vain israelilaisiin vaan myös palestiinalaisiin kohdistuvaa, miksi siihen ei ole puututtu:
    https://fi.wikipedia.org/wiki/Ihmisoikeudet_Palestiinassa

    Lainaukset:

    ”Joulukuussa 2012 Arab Organization for Human Rights (AOHR, Arabien ihmisoikeusjärjestö) syytti raportissaan palestiinalaishallintoa ”epäinhimillisistä käytännöistä ja ihmisoikeusrikkomuksista” palestiinalaissiviilejä kohtaan. AOHR:n mukaan vuosina 2007-2011 palestiinalaishallinto vangitsi 13 271 palestiinalaista ja kidutti 96 %:a heistä, mihin 6 kuoli. Vangituista 15,3 % oli naisia ja 11,3 % vanhuksia. Ottaessaan palestiinalaisia kiinni hallinnon joukot hyökkäilivät yliopistoihin ja sairaaloihin ja varastivat näiden laitteistoa ja henkilökunnan rahoja.[2]”

    ja

    ”Amnesty Internationalin lukuisat raportit kertovat hallinnon tekemistä siviilien pidätyksistä ja vangitsemisista ilman syytteitä. Nämä kohdistuivat lähinnä poliittisiin toisinajattelijoihin.[10] Amnestyn mukaan Palestiinalaishallinnon harjoittama ”vankien kidutus on laajamittaista. Seitsemän vankia kuoli [kyseisenä vuonna]. Laittomat tappamiset, mahdollisesti oikeudettomat teloitukset, jatkuvat.”

    Luonnollisesti sinulla on oikeus levittää Israelin vastaista propagandaa sananvapauden nojalla ja voit sensuroida ihan mitä vaan, voit vapaasti julkaista tämän tai olla julkaisematta, ei asia siitä miksikään muutu.

    Mutta jos todella olet kiinnostunut palestiinalaisten hyvin voinnista, niin voisit kirjoittaasiitä miten asian laita oikeasti siellä on, ei palestiinalaisia auta se että demonisoit Israelia. Ehkä voisit vielä kirjoittaa mm. miten Gazan, Yehudan sekä Shomronin alueiden palestiinalaiset turvautuvat Israelilaisiin sairaaloihin ja terveyspalvelijoihin haavoittuneiden syyrialaissotilaiden ohella.

    Toivon rauhaa sekä Israelille että palestiinalaisille, mutta rehelliseltä, toisiaan kunnioittaen ja tasa-arvoiselta pohjalta.

    • Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning

      Kiitos kommentista, olet oikeutettu tuomaan esiin oman mielipiteesi.

      En väitä etteikö palestiinalaisten puolelta tapahtuisi mitään rikkomuksia, vaikka niistä en kirjoittanutkaan. Olen kuitenkin sitä mieltä, ettei moniakaan näistä nykyisistä ongelmista olisi, ellei Israel olisi systemaattisesti vienyt palestiinalaisten alueita ja jatkanut ihmisten sortoa. Tässäkin tapauksessa tavalliset kansalaiset kärsivät humanitaarisesta kriisistä, kun Israel esimerkiksi kontrolloi palestiinalaisalueiden veden- ja sähkönsaantia. WHO:n mukaan inhimillinen vähimmäismäärä vedensaannille on 100-120 litraa vuorokaudessa, kun palestiinalaisilla se on keskimäärin 70 litraa. Samaan aikaan vähän matkan päässä israelilaiset kuluttavat 300-800 litraa päivässä per henkilö, joten kyse ei ole siitä, etteikö alueella olisi vettä. Tuo on pelkkää kontrollointia ja vallan osoittamista.

      Mikäli olet perehtynyt Amnestyn raportteihin, olet varmaan lukenut myös Israelin armeijan tekemistä iskuista siviilikohteisiin, kuten kouluihin, sairaaloihin ja pakolaisleireille. Iskut siviilikohteita vastaan luokitellaan sotarikoksiksi, minkä varmaan tiesitkin, kun asian nostit esiin palestiinalaisten puolelta. Jos katsoo Amnestyn The Gaza Platform -sovellusta, voi nähdä, että suurin osa Israelin iskuista on kohdistunut nimenomaan siviileihin. Tuota ei oikeuta mikään, vaikka kuinka olisi Israelin puolella. En myöskään ymmärrä, miten mielestäsi palestiinalaisten ahdinko ei olisi juurikaan Israelin syytä.

      Näiden lisäksi Israel edesauttaa viattomien kansalaisten riistoa myös maan ulkopuolella mm. toimittamalla sotavarustusta ja sotilasosaamista Latinalaiseen Amerikkaan, missä armeijan joukot ja poliisi käyttävät oppeja alkuperäiskansojen riistämiseen ja terrorisointiin. Israelista toimitetaan myös vakoiluohjelmia esimerkiksi Saudi-Arabiaan, jonka avulla saudien hallinto vakoilee kansalaisia ja käyttää keräämiään tietoja toisinajattelijoita vastaan.

      Edellä mainittujen syiden vuoksi ei Israel ole mielestäni mitenkään alistetussa asemassa, ja palestiinalaisilla on täysi oikeus puolustautua. Ymmärrän kyllä miksi sinun mielestäsi minun näkemykseni kuulostaa propagandalta. Mutta se, että vähättelet Israelin tekoja, ei tee sinunkaan näkemyksestä sen neutraalimpaa. Myönnän myös sen, että suhtaudun joihinkin maihin (tai niiden hallintoihin) hyvin negatiivisesti ja puolustan heikommassa asemassa olevaa, vaikka se tarkoittaisi sitä, että toisin ilmi omien näkemysteni mukaista tietoa. Tiedon neutraaliudesta voi olla montaa mieltä, mutta väärää tietoa se ei ole. Siitä olemme kuitenkin samaa mieltä, että rauha olisi hyvä saada aikaan, eikä kumpikaan osapuoli saa mitään hyvää tästä tilanteesta.

      Ja tämä on ensisijaisesti matkablogi, enkä aio käsitellä mitään sotatoimia tulevissa postauksissa. Tämänkään postauksen tarkoitus ei ollut korostaa mitenkään erityisesti Israelin tilannetta, vaan kirjoitin myös muiden maiden tekemistä rikkomuksista yleisesti.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.