Luontokohteita Suomen Savossa

Törmäsin eräänä päivänä Facebookissa postaukseen, jossa pyydettiin ihmisiä lähettämään kuvia kauniista luontohetkistä. Huomasin postaavani ketjuun kuvia Guatemalasta, Belizestä ja muualta ulkomailta. Selailin omia vanhoja otoksiani, ja tajusin yhtäkkiä, että ei aina tarvitse mennä merta edemmäs kalaan. Onhan meillä täällä Suomessakin mitä upeimpia kohteita, luonnon nähtävyyksiä ja niitä ikimuistoisia hetkiä. Ennen kaikkea meidän tulisi arvostaa maailmalla harvinaisia jokamiehenoikeuksia, jotka sallivat meille luonnon hyödyntämisen niin virkistyskäyttöön kuin ravinnon hankkimiseenkin pääsääntöisesti ilman erillisiä lupia.

En ole muuten aiemmin tehnyt erillistä postausta tänne blogiin yhdestäkään Suomen retkikohteesta, joten nyt on aika korjata sekin vääryys. Tässäpä siis muutama käymisen arvoinen tai muuten mielenkiintoinen kohde omilta lähiseuduiltani, Savon sydänmailta. Teen myöhemmin jatko-osan jahka pääsen käymään tietyissä paikoissa, mitkä ovat olleet bucket listillä jo pidemmän aikaa tai missä en ole vieraillut sitten lapsuusaikojen.

Näin autottomana ja etenkin kortittomana on hieman haastaavaa lähteä edes lähikohteisiin, eikä aina viitsi olla ronkumassa kyytiä läheisiltä, vaikka lähipiiriläiset pitävätkin luontoreissuista. Käymme jonkin verran mieheni kanssa grillaamassa lähiseutujen laavuilla ja retkipaikoilla, ja avaammekin grillikauden usein heti enimpien lumien sulettua. Aiemmin tein pyöräretkiä kotikaupunkini ympärillä, mutta nyt sekin ilo on jäänyt vähemmälle, kun meiltä varastettiin maastopyörä viime keväänä. Mummopyörällä ei liiemmin huvita ajella mitään pitkospuita tai juurakkoisia polkuja pitkin..

Olen itse täältä Savosta kotoisin ja asunut koko ikäni sekä- Pohjois- että Etelä-Savon alueilla. Kun olin lapsi, meillä oli vene, jolla ajelimme Suomen kansallismaisemissa ja monesti leiriydyimme saareen telttailemaan. Vietimme kaikki kesät kierrellen myös autolla kotimaan kohteita Savossa, Kolilla, Kalajoella, Turun saaristossa ja Loviisassa. Olimme kesät talvet myös mökillä Leppävirralla ja vietimme aikaa lisäksi sukulaisten kanssa mökeillä niin Haukivuorella, Enonkoskella kuin Sorsakoskellakin. Muistan, kuinka vielä 80-luvulla ja 90-luvun alussa pystyi näkemään usein saimaannorppia Enonkosken vesillä. Luonto oli puhdas ja puissa oli paljon naavaa. Kävimme mummon kanssa keräämässä mustikoita ja hakemassa lähteestä vettä. Olen onnellinen, että sain viettää lapsuuden puhtaassa suomalaisessa luonnossa.

Saimaa

Mutta aloitetaan tämä postaus Etelä-Savon ja Kaakkois-Suomen merkittävimmästä vesistöstä eli Saimaasta. Saimaa on tunnettu luontokohde myös ulkomailla, sillä sitä pitkin on helppo liikkua laajoillakin alueilla ja päätyä vaikkapa Venäjälle asti. Maisema tässä Suomen suurimmassa ja Euroopan neljänneksi suurimmassa vesialueessa on kaunis syvänsinisine selkineen ja vehreine rannikkoineen. Yksi helppo tapa tutustua Saimaahan ilman omaa venettä on lähteä sisävesiristeilylle vaikkapa kauniista kesäkaupungista, Savonlinnasta. Samalla voi pistäytyä jykevässä 1400-luvulla rakennetussa Olavinlinnassa.

Saimaan vesistön varrella on tunnettujen kohteiden, kuten juuri Savonlinnan ja Lappeenrannan lisäksi pienempiä kyliä, mitä kannattaa harkita lomakohteekseen. Yksi näistä on Oravi. Oravikosken venesatama on suosittu pysähdyspaikka veneilijöiden keskuudessa ja kylässä voi myös majoittua eritasoisissa majapaikoissa. Oravista on helppo tehdä päiväretkiä esimerkiksi Koloveden ja Linnasaaren upeisiin kansallispuistoihin. Suur-Saimaan varrella on lukuisia kanavia, jotka tarjoavat aina uusia ja uusia reittejä ja näkymiä kauneimpaan Järvi-Suomeen.

Vedenjakajareitistö

Pieksämäen luonnonkauniissa harju- ja suomaisemissa sijaitseva Vedenjakajareitistö tarjoaa monipuolisia retkeily- ja vaellusmahdollisuuksia. Reittejä risteilee 75 kilometrin verran ja niitä voi taivaltaa jalkaisin, maastopyörällä tai vaikka kanootilla. Maastopolkuja on kuljettu Pieksämäen ympäristössä, lähinnä Tahinlammella, Partaharjussa ja Nikkarilassa jo vuosikymmeniä, mutta viime vuosien aikana koko alue on kokenut suuren muutoksen, sillä vanhoja reittejä on yhdistetty toisiinsa ja uusia avattu.

Metsäpolkujen varrella on lukuisia taukopaikkoja, missä voi grillata, keittää kahvit, pistäytyä puuceessä tai peräti yöpyä. Osa taukopaikoista tarjoaa laavu- tai kotayöpymistä, mutta leiripaikoille voi mainiosti pystyttää myös oman teltan. Maastoreitit ovat eri pituisia ja niistä löytyy jokaiseen kuntotasoon sopiva vaihtoehto. Metsäalueita voi hyödyntää myös ravinnoksi, sillä alueelta löytyy paljon mustikoita, puolukoita, lakkoja ja sieniä. Nikkarilan entisen metsäkoulun alueella voi käydä tutustumassa opetusmetsään ja valtatie 23:n toisella puolella Litmasenkankaan puulajipuistoon. Partaharjussa taasen on heittorata frisbeegolfista kiinnostuneille. Osa Vedenjakajareitistön maisemista on kuin Lapista konsanaan.

Linnakivi

Niin ikään Pieksämäen läheltä Mataramäestä löytyy eräs mielenkiintoinen metsässä piilotteleva muinaisjäännös, Linnakivi. Tämä iso jääkauden aikainen siirtolohkare on Suomen suurimpia, ja sitä on pidetty menneinä aikoina myös hiidenkivenä. Muinaiset ihmiset eivät tienneet jääkaudesta mitään, joten itämerensuomalaiset kansat uskoivat siirtolohkareiden olleen jättiläisten, pirujen ja hiisien viskomia. Linnakivi sijaitsee kauniin vanhan metsän keskellä ja sinne päästäkseen joutuu tarpomaan kapeaa polkua kuusitiheikön läpi. Voi vain kuvitella, mitä entisajan ihmiset ovat ajatelleet löydettyään kiven, on se sen verran erikoinen näky keskellä ei mitään. Materiaaliltaan siirtolohkare on suonigneissiä.

Orinoron rotko

Toinen jääkauden aikainen kohde on Leppävirran Mustinmäellä sijaitseva vaikuttava Orinoron rotko ja sen läpi kulkeva 7 kilometrin pituinen luontopolku. Ammoisina aikoina jäämassat ovat uurtaneet Suomen peruskallioon tämän rotkolaakson, joka on 200 metriä pitkä ja korkeimmillaan 20 metriä syvä.  Luontopolku mutkittelee vaihtelevassa ja paikoin vaikeahkokulkuisessa maastossa aina kuusimetsän siimeksestä heinäniittyjen läpi, ja sen varrella on taukopaikkoja, missä voi keittää kahvit ja nauttia retkievästä.

Hyttysmyrkky on suotavaa ottaa mukaan, sillä verenimijöiden määrä on välillä todella raastava. Mutta maisemat on sen verran kauniit, että hyttysen ininä kyllä kalpenee sen rinnalla. Rotkon pohjalla on erityinen mikroilmasto pulppuavine lähteineen, minkä lomassa viihtyy moninainen kosteikkokasvillisuus. Kohde on Geologian tutkimuslaitoksen arvokkaiden geologisten luontokohteiden listalla. Se on myös rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi vuonna 1986.

Kävin Orinorolla neljä vuotta sitten siskon ja siskon miehen kanssa, mutta jostain syystä en löydä reissun kuvia mistään. Nämä kolme ovat ainoita, jotka löysin Facebookistani. Täällä haluaisin käydä joku päivä uudelleen.

Varkauden vanha kanava, Ämmänkoski ja Kämärin luontopolku

Pohjois-Savossa liikuttaessa on mukava pistäytyä Varkauden vanhan kanavan maisemissa. Kanava on rakennettu 1830-luvulla, mutta jäi sittemmin tarpeettomaksi, kun vähän matkan päähän rakennettiin uusi kanava. Varkaus omaa pitkän historian merkittävänä teollisuuskaupunkina, jonka läpi on kulkenut lukemattomat määrät tukkilauttoja ja muuta vesiliikennettä.

Uutta kanavaa pitkin mahtuu kulkemaan isommatkin alukset, sillä kanavan yli kulkeva maantiesilta nousee tarpeen vaatiessa pystyasentoon mahdollistaen esimerkiksi korkeiden purjeveneiden läpipääsyn. Kanava-alueen ympärillä kulkee kaunis pieni luontopolku, minkä kiertämisen jälkeen voi levähtää oheisessa kahviossa ja sen yhteydessä olevassa kanavamuseossa.

Taipaleen ja Varkauden keskustan väliin jää vehreä luontoalue, jossa sijaitsee Kämärin luontopolku ja ulkoilumaastot. Luontopolku on 3 kilometriä pitkä ja sen varrella on 16 luontoaiheista rastipistettä. Aluetta halkoo pieni Kämärinkoski, joka luo ihanan viilentävän ilmaston metsän keskelle. Vajaan 100 hehtaarin alueella on runsas eläinlajisto.

Kämärin laidalla on vallattomana virtaava Ämmänkoski, jonka toiselta puolelta löytyy Koskipuiston metsäalue. Koskipuiston katveessa risteilee lisää luontopolkuja. Ämmänkosken virtauksen voimakkuus vaihtelee sen mukaan, kuinka paljon vettä joudutaan juoksuttamaan Varkauden yläpuolisesta Unnukan järvestä.

Dagur-talli

Tekstissä aiemmin käsitellyt kohteet ovat sisältäneet jalkaisin ja veneellä kuljettavia reittejä, mutta Savon sydämestä löytyy myös lukuisia eläinten ystävien kohteita. Yksi niistä on nykyään Heinävedellä majaansa pitävä Dagur-talli. Tallilla asustaa kauniita vankkarakenteisia islanninhevosia, joilla tehdään vaellusretkiä Suomen kauniiseen luontoon. Maksimissaan neljän hengen (plus ohjaaja) vaellukset kestävät joko tunnin tai kaksi ja niitä tehdään ympäri vuoden, kuulemma myös pidempiä reittejä on tätä nykyä tarjolla. Maastoreittejä on sekä aloitteleville että kokeneemmille ratsastajille.

Vaikka nautinkin ulkomailla reissaamisesta, on pakko todeta, että kyllä koto-Suomestakin löytyy kauniita maisemia ja tekemistä kaikenlaisille luontoihmisille! Moni kohteista sijaitsee lähempänä kuin uskommekaan, eikä aina ole tarvetta lähteä kaukomaille hakemaan uusia kokemuksia. Oletko sinä tutustunut oman lähialueesi luontokohteisiin ja mitä niistä suosittelisit muille?

Ps. Bucket listillä ainakin Astuvansalmen kalliomaalaukset, lähialueiden kansallispuistot, Kivikuru sekä aiemmin mainittu Orinoro. Haluaisin myös käydä uudelleen Kolilla, missä en ole käynyt sitten lapsuusaikojen. Joten jos myös Suomen matkakohteet kiinnostaa, niin laitahan blogini seurantaan. Palaan Suomi-kohteisiin toivottavasti mahdollisimman pian!

Edit: Pääsinkin myöhemmin syksyllä 2019 käymään Kivikurussa! 🙂
Edit 2: Myös Astuvansalmelle pääsin vihdoin keväällä 2020!
Edit 3: Kolillakin tuli käytyä kesällä 2020!