Marrakesh vihastutti, mutta enimmäkseen ihastutti
Talven loma suuntautui tänä vuonna Pohjois-Afrikkaan ja Persianlahdelle. Reissun ensimmäinen etappi oli Marokon tunnettu värikäs kaupunki Marrakesh, jossa vietimme neljä päivää.
Laskeutuminen epäonnistuu
Lento Menaran kentälle ei sujunutkaan ihan odotusten mukaan. Ensimmäisellä yrityksellä kapteeni joutui keskeyttämään laskeutumisen Marrakeshin yllä pyörineen jättimäisen hiekkamyrskyn takia. Lento nousi takaisin ilmaan, ja laskeuduimme 300 km päähän Agadiriin. Agadirissa sitten istuimme tunnin koneessa ja odottelimme, että tankki saadaan täyteen.
Vajaan tunnin lennon jälkeen lähestyimme taas Marrakeshiä ja olimme jo melkein kiitoradalla, kun lentäjä veti koneen jyrkässä kulmassa takaisin ylös moottorit täysillä huutaen. Ihmiset alkoivat olla koneessa jo hermostuneita, että mitä nyt taas. Pian tuli kuulutus, että maassa oli niin kova tuuli, että laskeutuminen oli keskeytettävä. Kiertelimme taivaalla, ja viimein kapteeni onnistui laskeutumaan kentälle eri suunnasta. Saavuimme Marokkoon 3,5 tuntia myöhässä.
Vaikeudet eivät olleet vielä tässäkään vaiheessa ohi, sillä riadista varattua kyytiä ei näkynyt missään, vaikka olin raportoinut väliaikatietoja myöhästymisestä. Jouduin soittelemaan respaan useamman kerran, kunnes joku saapui hakemaan meitä. Tässä vaiheessa kyllä hieman tympi jo koko Marokko. Kun vihdoin pääsimme riadiin, kävimme ostamassa vain pikaisesti jotain purtavaa lähikioskista ja menimme sänkyihin makoilemaan.
Oksettava nahkatehdas
Seuraavana aamuna menimme heti turistihuijaukseen, kun naapurin äijä kertoi, että kulman takana on berberimarkkinat, missä käsityöläiset myyvät tuotteitaan. Meluisan ja saasteisen katusokkelon päässä olikin surullisen kuuluisa nahkatehdas, jonka lemussa kiertelimme pari minuuttia ällötyksen vallassa.
Emme ostaneet oheisesta nahkakaupasta mitään, emmekä suostuneet antamaan ”oppaalle” hänen pyytämäänsä summaa. Mutta jouduimme silti kaivamaan kuvetta, sillä olin lukenut eräästä blogista, että nahkatehdasvierailusta maksamattomia oli uhkailtu myöhemmin muualla kaupungissa.
Trigger warning: Seuraava kappale sisältää inhorealistista kuvausta
Nahkatehdas oli yksi oksettavimmista paikoista, jonka olen koskaan nähnyt. Työntekijät seisoivat vyötäröä myöten harmaanvihreässä haisevassa liejualtaassa loiskuttelemassa eläimistä nyljettyjä nahkariekaleita. Maassa oli kasoittain limaisia eläimen karvoja ja pulunpaskaa, jota käytettiin nahan prosessoinnissa. Minua säälitti sekä kuolleet eläimet että ihmiset, jotka joutuivat työskentelemään tuollaisissa oloissa. En ole koskaan tykännyt nahkatuotteista, eikä asia todellakaan muuttunut vierailun jälkeen.
Kaupungin vilinään
Suuntasimme takaisin päin ja kävimme ostamassa katukojusta appelsiineja ja banaaneja. Matkalla kurkkasin vielä kivimosaiikkipajaan, jossa mies esitteli työtään ja antoi lahjaksi pienen mosaiikkisydämen. Mies kertoi translatorin avulla, ettei osaa englantia, koska ei ole käynyt kouluja. Koska hän ei vaatinut rahaa, annoin omaehtoisesti pienen summan ihan vain siksi, että olin kuitenkin kuvaillut pajassa ostamatta mitään.
Jatkoimme kohti soukeja, missä tyrkytys olikin yllättäen olematonta. Olin odottanut, ettei missään saa kulkea rauhassa, mutta myyjät istuivat vain puhelimet kourassa. Sokkeloissa oli muutenkin paljon helpompi suunnistaa, mitä olin lukemani perusteella kuvitellut.
Seuraavana vuorossa oli Djemaa el-Fna eli Tarinankertojien tori. Torilla oli kojunpystytyshässäkät menossa ja hennatatuoijat huutelivat peräämme. Jatkoimme matkaa heistä välittämättä. Eräällä kojulla näkyi kobrat huojumassa uneliaana keskipäivän helteessä. Nämä, sekä rumpujen kumina, musiikin kailotus, moottorien pärinä ja ilmassa leijuva pakokaasun haju ajoivat meidät pian pois keskusaukiolta. Siirryimme Koutoubian moskeijan viereen kahville ja mietimme, mitä tekisimme seuraavaksi.
Lähdimme keskustan ulkopuolelle ja päädyin johonkin naisten ylläpitämään mauste-/tuoksukauppaan, josta ostin currya ja harissaa. Nainen esitteli myös arganöljyn valmistusta. Täältä jatkoimme matkaa paikallisten suosimaan ruoka- ja käyttötavarasoukiin, jonka varrella sijainneeseen ravintolaan menimme syömään. Otimme taginea ja jotain leivonnaisia. Pääruoka ei ollut mitenkään erityisen hyvää. Olin odottanut Marokon kuuluisalta taginelta paljon enemmän.
Palatseja ja puutarhoja
Mahat kuitenkin täynnä lähdimme käymään Bahian palatsissa. Tämä olikin mielestäni yksi kauneimmista paikoista koko kaupungissa. Islamilaista ja maurilaista arkkitehtuuria edustava 1800-luvun palatsi on rakennettu labyrintin muotoon ja sen uumenista löytyy symmetrisesti rakennettuja saleja, huoneita ja sisäpihapuutarhoja. Pääsymaksu palatsiin oli 70 dirhamia eli noin 7 €. Bahiassa ei ollut paljoa porukkaa, kun menimme sinne myöhään iltapäivällä.
Seuraavana päivänä lähdimme kävellen uuden kaupungin puolelle, joka sijaitsee hieman syrjässä keskustasta. Olin ostanut meille etukäteen liput Jardin Majorelleen, joka on tullut tunnetuksi muotisuunnittelija YSL:n omistamana. Alun perin puutarhan perusti ranskalainen Jacques Majorelle, jonka työ eksoottisen puutarhan parissa alkoi 1920-luvulla ja kesti vuosikymmeniä. Isossa puutarhassa on mm. erilaisia mehikasveja, palmuja, peikonlehtiä ja kukkivia puita.
Jardin Majorelleen pääsee 15 eurolla, alueella sijaitsevaan museoon on erilliset pääsyliput. Puutarhasta löytyy museon lisäksi kahvila, kauppa ja taidegalleria. Kävimme syömässä puutarhan vastapäätä sijaitsevassa Mykawa Majorellessa, josta sain ehkä parhaan omeletin koskaan. Alkuillasta piipahdimme riadiin palatessa vielä viihtyisässä kattoravintola Soul Foodissa.
Maanjäristyksen jälkiä
Marokkoa ravisteli syksyllä 2023 voimakas maanjäristys, jonka jäljet ovat edelleen nähtävillä Marrakeshissä. Meidänkin riadin naapurustossa oli useita sortuneita rakennuksia, tiilikasoja, rakennuksia, joiden rappaukset olivat pudonneet sekä erilaisia telineitä tukemassa vaurioituneita rakenteita. Hieman epäilytti kulkea riadiin esimerkiksi katetun kujan läpi, joka näytti pysyvän kasassa laudoilla ja metalliputkilla.
Riad
Majoituimme Riad Dar Naelissa (*affiliate-linkki), joka oli mukava ja viihtyisä majapaikka. Riad oli paitsi kaunis, mutta myös siisti. Huone siivottiin joka päivä. Riadissa oli myös keittiö, jossa kävimme omatoimisesti keittämässä kahvia. Aamiainen kuului hintaan, ja katolta löytyi vielä kattoterassi. Talvisin riadit ovat sen verran viileitä, ettei kukaan uinut sisäpihan uima-altaassa.
Kolmen yön majoitus, taksikyyti kentältä ja takaisin sekä Marokon turistiverot kahdelta kustansivat yhteensä noin 170 €. Riadin hinta oli keskitasoa, mutta esteetikkona halusin majapaikan olevan kaunis ja kuvauksellinen. Riad on siis perinteinen marokkolainen rakennus, jossa suljetun sisäpihan ympärillä on useita huoneita yleensä parissa, kolmessa kerroksessa. Marrakeshistä löytyy noin 1500 riadia, joten tarjontaa riittää joka lähtöön.
Riad Dar Nael oli hiljaisen kadun varrella, mutta melko kylmä sisältä, vaikka huoneessa olikin ilmalämpöpumppu. Ulkolämpötilat oli noin +25, joten siinä mielessä edes talvikuukausina ei päivällä tarvitse palella. Illaksi kannattaa kuitenkin varata pitkähihaista ja villasukat.
Loppumietteet
Olin kuullut monelta, että Marrakeshiä joko rakastaa tai vihaa. Itselläni kokemus jäi lopulta melko neutraaliksi. Marrakesh oli hälyinen ja kämäinen, mutta samaan aikaan se tarjosi lukuisia kuvauksellisia spotteja. Uuden kaupungin puoli oli siisti ja järjestyneempi. Kaupunki oli onneksi paljon helpompi, mitä odotin. Kaduilla oppi suunnistamaan todella nopeasti, kunhan painoi mieleen yksityiskohtia ja maamerkkejä.
Tyrkytys oli Djemaa el-Fna toria lukuun ottamatta olematonta, eikä paljon parjattuja kadunnäyttäjiä juurikaan osunut kohdallemme. Näistäkin pääsimme eroon, kun sanoin ystävällisesti, että tiedän kyllä minne olemme menossa. Yleisesti ottaen Marokon hintataso oli odotettua kalliimpi, mutta hinnat näyttävät nousseen kaikkialla maailmassa, ja se vain on nykyajan trendi.
Mietimme ensin päiväretken tekemistä Ouzoudin vesiputouksille, mutta sain tietää Marokko-ryhmästä, ettei alue olisi vehreä tammikuussa, joten jätimme sen väliin. Myöskään Atlas-vuorille suuntautuneet päiväretket eivät kiinnostaneet, koska niihin kaikkiin kuului kameliratsastus ja arganöljy-tehtaat. Aït Benhaddoun linnoitusta katselin, retkiä ei kuitenkaan ollut enää saatavilla viimetippaan.
Olen joskus haaveillut aavikkoreissusta Marokossa, mutta toteutimme yhden jo Jordaniassa viime vuonna ja tämän reissun aikana kävimme Omanissa Wahiba Sandsilla. Joten saa nähdä, tuleeko näiden käymättömien paikkojen vuoksi joskus vielä palattua Marokkoon. Olisihan siellä paljon muutakin nähtävää, kuten Chefchaouenin sininen kylä, Fez ja Casablanca.
Plussat:
– kuvauksellinen
– lämpimät päivät myös talvella
– suht helppo kohde
– ihmiset pääasiassa ystävällisiä
– palatsit ja puutarhat
Miinukset:
– Djemaa el-Fnan meininki
– nahkatehtaat
– saasteinen ilma
– kameliratsastuksen sekä arganöljypuljujen pakottaminen kaikkiin päiväretkiin
—
Oletko käynyt Marrakeshissä? Viihdyitkö kaupungissa?
28 kommenttia
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Jäin miettimään, että onkohan itselleni kertaakaan käynyt sellaista, että kone pitää ottaa takaisin ylös. Hämärä muistikuva olisi, että joskus olisi, mutta en kyllä yhtään pysty yhdistämään, että milloin. Sellaista ei kuitenkaan ole koskaan tapahtunut, että laskeutuminen tapahtuisi eri paikkaan.
Tuosta nahkatehtaasta olin lukenut aikaisemminkin, järkytävää. Bahian palatsi sen sijaan näyttää ja kuulostaa oikein miellyttävältä. Niin ikään Jardin Majorelle näyttää kyllä todella kivalta paikalta.
En ole Marrakeshissa käynyt. Ajattelisin, että omakin suhtautumiseni olisi varsin neutraali, tuskin rakastuisin, mutta tuskin vihastuisin. Atlas-vuoret ajatuksena ovat kuulostaneet kiehtovilta, mutta noiden tietojen perusteella kiinnostus kyllä lopahti.
admin
Tämä oli itselleni ensimmäinen ylösveto ja sitten niitä tulikin vielä kaksin verroin. Eikä ole tuotakaan tapahtunut, että kone laskeutuisi muualle. Toisaalta hyvä, että lentomiehistö osaa toimia oikein, eikä lähde yrittämään riskilaskeutumista. Olin nähnyt aiemmin videoita ylösvedosta, joten osasin epäillä, että laskeutumisolosuhteet oli huonot. Mutta kyllä se silti nosti pulssin korkealle 😀
Kameliratsastus ja öljyputiikkien pakkomyynti karsi kyllä omankin kiinnostuksen minimiin. Harmi sinällään, Atlas-vuoret olisi ollut kiva nähdä. En tiedä, uskaltaako sinne lähteä omin päin vuokra-autolla. Ainakaan mitään patikkaa en sinne uskaltaisi lähteä yksin tekemään. Tuoreessa muistissa, mitä tapahtui kahdelle skandinaavinaiselle siellä jokunen vuosi sitten 🙁 Toisaalta alue on epävakaa edelleen syksyn maanjäristyksen vuoksi, eikä joihinkin osiin Atlasvuoria ole turvallista mennä.
Eveliina / Reissukuume
Hyi kamala tuo nahkatehdas 🙁 En oo ikinä ollut mikään nahkatuotteiden ystävä – ja tämän luettuani vielä vähemmän. Marrakesh kiinnostaa muuten kovastikin, ja nimenomaan kuvaamisen näkökulmasta. Mutta ehkä mietin vielä hetken.. 😀
admin
No äläpä :[ Mutta kyllä se Marrakesh on ihan näkemisen arvoinen, jos pystyy välttämään nuo nahkatehtaat eikä jämähdä sinne keskustorin ympärille. Lisäks moni riad on niin kaunis, että jo pelkästään niiden takia kaupunki kannattaa kokea.
Mari/Kodinvaihtaja LASSILA
Taas mietin sitä, että enkö ole edes syksyn 2023 maanjäristyksistä kuullut/lukenut vai olenko unohtanut. Valitettavasti ekakin voi olla totta. Mediassa korostuu usein samat asiat ja jotkut pikkujuttuja vain
admin
Oli tuo maanjäristys monta päivää otsikoissa ja pääuutisten joukossa, koska se oli suurin maanjäristys vuosikymmeniin vai jopa vuosisataan. Muistan itkeneeni, kuin luin Atlasvuorilla asuvien ihmisten haastatteluja, missä osa kertoi menettäneensä kaiken, koko muu perhe oli kuollut, koti sortunut ja toimeentulo mennyt. Miten tuollaisen jälkeen haluaa enää jäädä itsekään elämään.
Jari
Itselle on kaksi kertaa sattunut, että kone vetää takaisin ylös. Kummatkin Helsinki-Vantaalla yölennolla. Ilmeisesti silloin perämiehet saavat harjoitella käsivaralla laskeutumista. Tai sitten on vain sattunut muuten ”hyvä” tuuri.
Matkakertomuksesi oli hyvin mielenkiintoinen. En ollut ajatellutkaan koskaan käyväni Marrakeshissa, eikä kuvauksesi juurikaan innostanut käymään, vaikka Marokko sinällään on sen n. 6,5t lennon päässä, jonka tunnen vielä mukavaksi.
Kiitos hyvästä matkakertomuksesta! Sitä oli mukava lukea hyvien kuvien kera.
admin
Kiitos paljon kommentista 🙂 Minulla Marrakesh oli ollut kiinnostuslistalla jo pitkään, vaikka olin lukenut siitä melko paljon huonoa. Kyllähän siellä kauneuttakin riittää, mutta hyvä tosiaan varautua myös noihin epäkohtiin, niin ei ainakaan pety. Marokossa on paljon muutakin nähtävää, joten ei se ihan maailman huonoin kolkka ole 🙂
Riikka
Oli mielenkiintoista lukea kokemuksiasi Marrakeshista. En ole koskaan käynyt Afrikan mantereella, mutta Marokkoon olen pitkään halunnut matkustaa. Ehkä itselleni parasta olisi valita valmis kiertomatka omatoimireissun sijaan. Tuntuu, että omatoimireissulla tulisin vedätetyksi liian monta kertaa. Harmi, että sen verran mitä olen asiaa tutkinut, niin vaikuttaa siltä, että suomalaiset matkanjärjestäjät eivät vieraile siellä sinisessä kylässä, jolla on liian monimutkainen nimi muistaa 😊.
admin
Kiitos kommentista 🙂 Chefchaouen kiinnostaisi kyllä. Mikäli sinne haluaa opastetun reissun, niin ainakin Fezistä ja Tangerista tehdään päiväretkiä, joita voi varata Get Your Guide -sivustolta. Jos englanninkieli taittuu, niin tuo on hyvä vaihtoehto. Retkiin kuuluu monesti nouto hotellista, mutta jotkut lähtee yhteisestä kokoontumispaikasta. Se kannattaa tarkastaa varaamisen yhteydessä.
Ja mitä noihin huijauksiin tulee, niin luultavasti helpoimmalla pääsee, jos tyrkyttäjille ja perässä roikkujille puhuu pelkästään suomea. Me otettiin välillä tää kortti käyttöön Egyptissä. Sen huomaa myös siitä, että esim. kiinalaisille, korealaisille yms. ei koskaan tyrkytetä mitään, kun se on ihan yleisesti tiedossa, että he ei yleensä ymmärrä englantia.
Eila / Metkaamatkustelua
Marrakesh kuten muutkin vierailemani paikkakunnat Marokossa olivat vierailemisen arvoisia, mutta eivät jättäneet minuunkaan lähtemätöntä mielikuvaa. Onkin kiva lukea tuoreita kokemuksiasi ja katsella uusia kuvia. Marokkolainen ruokakaan ei tehnyt minuun vaikutusta, melkeinpä petyin sen mauttomuuteen.
Ja vielä kolmaskin yhteinen kokemus löytyy vuosien varrelta eli kerran olen istunut lentokoneessa, joka jo melkein pyörien viistäessä maata joutui nousemaan uudestaan ylös. Tämä tapahtui 1980-luvulla Finnairin lennolla Helsinki Vantaan lentokentällä vuodenvaihteessa, kun ulkona puhalsi voimakas tuuli ja uutta lunta tuli alas taivaan täydeltä. Onneksi pienen kierteleyn jälkeen pääsimme laskeutumaan.
https://metkaamatkustelua.kuvat.fi/kuvat/Marokko+2014/
admin
Ruoka oli nimenomaan mautonta. Olin odottanut sen olevan vähintään tulista, mutta hyvin valjua se oli valitettavasti. Käynpä katsomassa nuo sinun vanhemmat kuvat, kiitos linkistä!
Pirkko / Meriharakka
Nuo nahkavärjäämöt ovat kuitenkin merkittävä osa marokkolaista historiaa! Marrakesh ei ehkä ole edustavin, Fezin värjäämöaluetta pidettäneen vielä merkittävämpänä, mutta kyllä mekin tuolla kävimme, siis Marrakeshissa. Riadistamme mukaan lähtenyt oppaamme antoi heti pari mintunlehvää käteen alueelle tullessamme, ne nenän alla haju ei tuntunut niin pahasti.
Historiaa on myös Le Jardin Secret, joka esittelee myös kaupungin muinaista vesijohtoverkostoa.
Bahian palatsi ja Jardin Majorelle olivat hienoja, mutta hienoja ovat myös mm. La Mamounia ja Oberoi -hotellin puutarhat, jotka on toteutettu hyvin paikallista kulttuuria vaalien.
admin
Fezin kauniimmista nahkavärjäämöistä olen joskus nähnyt kuvia, ja pettymys oli melkoinen, kun Marrakeshin nahkavärjäämö oli niin yököttävä. Meillä oli myös minttukimput nenän edessä, mutta ei se sitä yleistä tunnelmaa yhtään pelastanut. Le Jardin Secretiä katsoin kartasta, mutta emme edistyneet sinne asti. Täytyy laittaa mieleen nuo muutkin, jos tuonne joskus tulee palattua.
Heidi / Himomatkaajan turinoita
Tuli blogijuttusi alusta niin vahvasti omat Marokon kokemukset mieleen, etten sinne haluaisi enää palata. Paljon kehuttu marokkolainen ruoka oli mielestämme mautonta ja söimme sitä sen verran usein ja useassa paikassa, ettei voi sanoa että vain yksi ravintola olisi epäonnistunut. Djemaa el-Fna aukio tarjosi eläviä eläimiä kuvattavaksi ja kävi sääliksi nähdä apinoita ja käärmeitä ihmisten hyppysissä kuumuudessa jossa eläimillä ei ollut minkäänlaisia piilopaikkoja tai edes vettä juotavaksi. Ainoa hyvä asia oli valtavat hedelmävuoret ja tuoremehut joita aukiolla kaupattiin erittäin edullisesti. Onneksi Marrakesh tarjoaa myös miellyttäviä asioita, kuten Jardin Majorellen, jotka vain jokaisen matkailijan on löydettävä.
admin
Tuo on yllättävää, että monen mielestä marokkolainen ruoka on ollut pettymys. En tiedä, mistä se mielikuva edes on lähtöisin, että siellä odottaisi herkulliset padat. Ja nuo torin eläimet todella kävi sääliksi. En erityisemmin pidä käärmeistä, mutta kobria kävi sääliksi.
Reissu-Jani
Voisikohan myynnin tyrkyttäminen olla nykyään vähäisempää kun kaikki katsovat vaan kännykkää – myös basaareissa. Muistelen että Marokossa Rabatissa ja Meknesissä sai suhteellisen rauhassa kulkea eikä myyntiä ollut verrattuna Muscat (Oman) basaariin tai Tunisiin.
Eipä itseäni olisi tuollaiset nahkavärjäämöt kiinnostaneet – voin kuvitella sen hajun määrän.
Lennolla ylösvetoja on kohdalleni sattunut useita – ehkäpä toista kymmentä, muttei koskaan niin että oltaisiin jouduttu toiselle kentälle laskeutumaan. Pari kertaa on ollut niin että vasta kolmannella kerralla päästiin alas, jota ennen kapteeni tosin kuullutti että hän yrittää vielä kerran ja sitten lähdetään varakentälle.
admin
Kyllä se varmaan noista puhelimista johtuu. Nyt viime syksynä Tunisin soukeissa ei kukaan tyrkyttänyt, kun kaikilla oli puhelin kourassa. Muscatissa ei käyty basaareissa, mutta Nizwassa sai ainakin kulkea rauhassa 🙂
Ja jostain luin, että normikokoiselle matkustajakoneelle sattuu keskimäärin 1 ylösveto tuhatta laskeutumista kohti. Jumbojeteillä se oli paljon harvinaisempaa.
Anne | Elämää Nomadina
Kävin Marrakeshissa helmikuussa 2016, ja moneen kohtaan tässä postauksessa voin helposti samaistua. Tykkäsin ja en, en varsinaisesti hurmaantunut, mutta en nyt vihastunutkaan (enkä onneksi käynyt nahkavärjäämössä). Bahian palatsi oli upea, ja erityisesti sen suhteen jäi harmittamaan, että loppureissusta puhelin katosi (varmaankin varastettiin, mutta niin huomaamattomasti, että jäi mietityttämään, josko sittenkin vain laskin sen kädestäni ja unohdin), mukanaan suuri määrä kuvia.
Tuo lennon ylösveto oikein useampaan kertaan kuulostaa vähän ikävältä, veikkaisin että itselläkin kyllä syke nousisi, vaikka sinänsä kyse on kohtuullisen normaalista toimintatavasta. Joku uusintalaskeutuminen omallekin kohdalle on varmasti sattunut, mutta ei tuollaista lähellä kiitorataa tehtyä ylösvetoa. Onneksi teillä kuulostaa lähteneen reissu kuitenkin positiivisissa tunnelmissa käyntiin, vaikka alussa olikin viivästyksiä ja hankaluuksia.
admin
Voi ei, onpa ikävää että puhelin katosi reissussa! Minulla puhelin meni tehdasasetuksille viime syksynä Tunisiassa, mutta olin just ennen reissua vaihtanut oletustallennuspaikan muistikortiksi, joten suurin osa kuvista onneksi säilyi.
Anna K. - Kaukaa haettua
Marrakeshista, käärmeenlumoojista ja toreista tulee mulle ensimmäisenä mieleen Dingon levy Kerjäläisten valtakunta, jonka kansi on kuvattu Marrakeshissa ja jos oikein muistan, siinä on käärmekin mukana. (Piti googlata, LP-levyssä oli iltarusko takana, mutta kasetissa tämä käärmekuva mitä muistelin).
Mua kyllä kiinnostaisi tuolla nuo torit, kauniit riadit sekä ehdottomasti YSL:n sininen huvila ja puutarha, mutta en tiedä tuleeko silti koskaan lähdettyä. Casablancassa olen käynyt yhdellä risteilyllä, eikä se tehnyt millään tavalla vaikutusta.
admin
Suosittelen kyllä Marrakeshiä ihan jo pelkästään sen kuvauksellisuuden takia! Ihan uusi tieto tuo Dingon kuvitus.
Anna | Tämä matka -blogi
Olipa mukava lukea Marrakeshista. Itse lähdössä ensi viikolla sinne. Ei malttaisi millään odottaa.
Katsoin tuota teidän riadia, mutta se oli loppuunmyyty. Ilmeisen hyvä siis.
admin
Riad oli kyllä hyvä, mutta valitettavasti moni hyväksi havaituista riadeista on usein loppuunmyyty. Jäänpä odottamaan sun postauksia Marrakeshistä! 🙂
Sanna I Seven Seas
Hjui, täällä yksi lentopelkoinen terve! Onneksi kaikki meni hyvin lopulta ja niinhän se varmasti yleensä meneekin, kun ammattilaisethan siellä puikoissa on.
Tuo Riadin sisäpiha näytti just siltä millaisessa itsekin haluaisin joskus yöpyä. Nahkatehtaan jättäisin myös tosiaan suosiolla välistä…
admin
Riadeissa on valtava tarjonta, joten oli urakka selata niitä läpi ja etsiä ne kauneimmat, jotka vieläpä olisi saatavilla samaan aikaan 🙂
Marja / Kultainto
Todella kauniita kuvia olet ottanut!
Minulle Marrakesh on kaupunki, mihin rakastuin.
Sen sijaan taginesta tai kuskusista en niin välittänyt – kasvisversioina ne onnistuivat olemaan aina jotenkin mauttomia. Vietin vuonna 2022 4 viikkoa Marokossa, enkä ole sittemmin syönyt kuskusia kertaakaan:D
Ikävä kuulla, ettei kaikkia maanjäristyksen vaurioita ole vielä saatu korjattua…
admin
Kiitos paljon 🙂 Marrakesh olikin melko kuvauksellinen kohde. Myös meille tuo ruokakulttuuri oli melkoinen pettymys. Olin odottanut ruuilta mausteisuutta, mutta juuri nuo taginet ja kuskus-annokset oli todella valjuja ja mauttomia. Etenkin taginessa käytetty liha oli myös vanhan oloista.