Maya-valtakunta osa 2: Tik’al, Guatemala

Kuten aiemmissa postauksissa mainitsin, syy miksi tulin tänne Floresiin, oli halu vierailla Tikalin arkeologisilla raunioilla ja samalla päästä käymään oikeasti viidakossa. Löysin viimeisimmän ulinapostauksen jälkeen ihan ok retkitoimiston, Crasbornin, josta ostin opastetun ryhmäkierroksen klo 8 lähdölle sunnuntaiaamuksi.

Maksoin kuljetuksesta ja oppaasta 120 GTQ eli reilun kympin, mutta sen lisäksi kaikkien tulee ostaa joko pankista tai Tikalin kansallispuiston sisäänmenoporteilta lippu itse alueelle. Pääsymaksu on 150 GTQ. Alueella on sotilasvartiointi, eikä lippuakaan saa ostettua ilman passin esittämistä ja aseistautuneen vartijan läsnäoloa. Käteistä kannattaa olla valmiina, sillä Tikalissa ei ole pankkiautomaatteja.

Olin lauantaina tyytyväinen itseeni, kun sain hommattua kyydin pelkkää espanjaa käyttäen ja ymmärsin vielä naisen ohjeistuksen, mitä tulee ottaa huomioon ennen reissua. Aamulla heräsin sitten jo kuudelta, että ehdin syömään aamupalan ja pakata kamat päiväretkeä varten. Säätiedotus oli luvannut +33 (tuntuu kuin +38), joten en oikein tiennyt mitä laittaisin päälle. Puin harsomaisen t-paidan ja legginsit, koska kaikki oli varoitellut että Tikalissa sinut syödään elävältä hyönteisten toimesta.

Shuttle tai minibussi noukki meidät kyytiin Yo amo Petén -kyltin luolta, mikä on yleinen hop on / drop off -paikka. Meitä oli noin 30 tyyppiä, joista ehkä 2/3 oli tulossa samalle opastetulle kierrokselle, osa taas oli ottanut pelkän kuljetuksen. Bussissa viereeni istui jenkeissä asuva 32 v. mies, joka oli alunperin lähtöisin Guatemalasta, mutta muuttanut sieltä perheensä mukana lapsena pois. Hän oli ensimmäistä kertaa kotimaassaan ja juttelimme reissusta ja siitä millaisia tuntemuksia se on herättänyt. Miehen perhe ei hyväksynyt poikansa matkaa, joten hän ei ensin kertonut mihin oli lähtenyt.

Kyselin vähän siirtolaisongelmasta ja miehen suhtautumisesta, mutta hän sanoi ettei hänellä ole mitään kontakteja tänne enää eikä guatemalalaisia ystäviä Jenkeissäkään. Hän totesi olevansa hyvin etuoikeutettu kun saa elää hyvää elämää, tulee toimeen ja on varaa matkustella. Hän työskentelee vaatesuunnittelijana ja hiustaiteilijana, ja oli menossa myös New Yorkin muotiviikoille, mikä on suuri saavutus.

Katsoin IG:stä niin asia oli todellakin näin ja miksipä hänellä olisi ollut syytä valehdellakaan. Lisäksi mies sanoi tuntevansa olonsa oudoksi ollessaan turisti omassa kotimaassaan, ja että kun katsoo paikallisia ihmisiä, miettii että hän itse voisi olla siinä, jos elämä olisi mennyt toisin. Jos minä rändom suomalaisena jo itken välillä näiden asioiden takia, niin voin vaan kuvitella millainen tunnemyrsky toisella on. Mies vaikutti kuitenkin todella tyytyväiseltä matkaansa ja sanoi aikovansa palata Guatemalaan syksyllä uudelleen.

Kansallispuiston porteilta on vielä noin 20 min. matka itse raunioiden porteille, joten reissu yhteen suuntaan kestää reilun tunnin. Onneksi olin ottanut myös shortsit mukaan, ja kävin vaihtamassa ne heti kun saavuimme perille. Ilma ei tuntunut kylläkään niin hiostavalta, mitä olin kuvitellut etukäteen, vaan ihan siedettävältä, mutta kuuma oli silti. Sumuttelin OFFia ja aurinkorasvaa, mutta en kyllä nähnyt kuin ehkä yhden itikan ja yhden ampiaisen koko päivän aikana.

Retkiopas oli hieman outo ja mielestäni meidän ryhmä oli vähän liian iso, koska kaikki kulkivat kymmenien metrien päässä toisistaan ja opas jauhoi infoa lähinnä niille, ketkä kulkivat hänen kanssaan joukon kärjessä. En saanut hirveästi mitään uutta informaatiota mayoista, mutta oli kuitenkin ihan kiva että oli joku, joka johdatteli meidät järkevimmän reitin läpi. Emme kavunneet jokaiselle rakennelmalle, vaan opas kuljetti meidät tärkeimpiin paikkoihin ja hyvä niin.

Olisin varmaan yksin tehnyt kaiken toisin enkä tiedä olisinko edes löytänyt kaikkia kohteita, sillä alue on niin laaja. Viidakossa risteileviä teitä on 16 km verran ja lisäksi metsän läpi menee pieniä polkuja, joita ei edes nähnyt tieltä käsin, ja jonne opas meidät johdatti. Näimme jo heti alussa puiden oksilla kiipeileviä hämähäkkiapinoita ja lisäksi pari jäätävää mekkalaa pitänyttä mölyapinaa 😀

Jossain vaiheessa kuljeskelin yksin erillään muusta joukosta, koska halusin jäädä nauttimaan hetkeksi sademetsän äänistä. Kuulin lintujen viserrystä ja näin myös tukaanin puussa. Sitten kuulin oksien rasahtelua ja lehvästön kahinaa, joten ensimmäisenä mieleeni piirtyi jaguaarit, puumat, pantterit ja ties mitkä villieläimet vaanimassa nälkäisenä turistia. Huomasin kuitenkin onneksi, että ääni lähti puussa keikkuvista apinoista.

Tikalin pyramidit ja temppelit

Gran Plaza 

Ensimmäinen kohteemme oli parinkymmenen minuutin sademetsäkävelyn jälkeen edessä, mutta emme menneet tietä pitkin, vaan opas kehotti meitä nousemaan jyrkkää rinnettä ylös. En tiennyt mitä mäen päällä on, joten oli aivan upeaa nähdä koko pääalue eli Gran Plaza silmien edessä! Saavuimme paikalle Acrópolis Norten taakse, jolta ihailimme maisemia yli pääaukion.

Gran Plazan molemmin puolin on kaksi suurehkoa 700-luvulla rakennettua pyramidia, lännessä Templo I eli Suuren Jaguaarin temppeli (45 metriä korkea) ja idässä Templo II eli Naamioiden temppeli (38 m). Naamioiden temppeli rakennettiin aikanaan hallitsija Ah-Cacaon vaimon kunniaksi. Templo II:n takana on Templo III eli Jaguaari-papin temppeli. Se on alueen viimeisin pyramidi ja rakennettu 810-luvulla. Tämän jälkeen mitään ei enää rakennettu, ja jo 900-luvun tienoilla Tikalissa asunut väestö oli kadonnut ja paikka autioitunut. Tikalin nimi tarkoittaa muuten Äänten paikkaa.

Pyramidien edessä Acrópolis Nortea vastapäätä on Acrópolis Central, joka on suurin Tikalin asuinrakennelmista. Siellä on asunut korkea-arvoista väkeä ja kompleksissa on ollut myös julkishallinnollisten toimijoiden tiloja. Gran Plazan ulkopuolella A. Centralin takana ja Mundo Perdidon itäpuolella on Templo V, joka oli ensimmäinen Tikalin pyramideista (rakennettu 600-luvulla). Sen rakennutti Maya-hallitsija Calavera de Animal (Eläimen Kallo).

Kiertelimme hetken Gran Plazalla ja opas kertoi steeloista, eli kivipaaseista, joihin kansat eri korkeakulttuureissa ovat kaivertaneet merkittäviä tapahtumia historiassa. Yksi esimerkki on vaikkapa Hammurabin laki Babyloniasta. Steeloja on löytynyt ympäri Maya-valtakuntaa ja osin niiden perusteella on selvitetty historian kulkua.

Gran Plazan pyramidit on rakennettu 700-luvulla, mutta Acrópolis Norte on niitä vanhempi ja sen rakentamiseen kului yli 1 000 vuotta. Rakennelmassa on nähtävillä sama, mitä asteekkien Templo Mayorissa, eli jokaisen hallitsijan aikana rakennuksesta tehtiin suurempi rakentamalla uusi kerros edellisen päälle. Acrópolis Nortea pidetään myös hallitsijoiden hautausmaana ja sieltä on löytynyt mm. Eläimen Kallon hautakammio. Keskusaukio oli uskonnollisten seremonioiden pääpaikka. Emme kiivenneet näille Gran Plazan pyramideille, koska se olisi ollut turhaa. Näimme alueen muutenkin.

Mundo Perdido ja hulppeat näköalat pyramidien huipulta

Gran Plazalta jatkoimme matkaa Templo II:n vierestä kohti Mundo Perdidoa eli kadonnutta maailmaa. Alueella on Tikalin vanhimpia rakennelmia, jotka ovat peräisin 300-luvulta. Kiipesimme vajaa 30 metriselle Gran Pyramidille, mistä avautuivat todella upeat maisemat yli Tikalin kansallispuiston (Maya Forest). Metsäalue kuuluu kahden miljoonan hehtaarin Maya biosfäärireserviin, joka ulottuu Guatemalasta Meksikoon ja Belizeen.

Vain murto-osa mayojen valtakunnasta on kaivettu esiin, eikä esimerkiksi Tikalissa olevia kaikkia kohteita ole pengottu esiin kasvillisuuden alta. Alue on UNESCOn maailmanperintökohde, eikä siellä saa enää tehdä suurempia kaivauksia tai kaataa metsää. LiDAR-lasertutkalla on löydetty yli 60 000 erilaista rakennelmaa, ja näiden löytöjen avulla on selvinnyt, että Maya-valtakunta oli huomattavasti luultua laajemmalle levittäytynyt.

Näimme Gran Pyramidilta Tikalin muiden pyramidien huiput, jotka ulottuvat korkealle puiden yläpuolelle. Mayojen valtakauden aikaan Tikalissa ei ollut metsää, sillä suurin osa puustosta oli hakattu paljaaksi.

Tällä pyramidilla kävi muuten hauska juttu, kun eräs ryhmässämme ollut nainen kysyi minulta englanniksi, että mistä olen. Vastauksen kuultuaan hän huudahti, että ”EI VOI OLLA TOTTA! Oot säkin Suomesta!?” Oltiin molemmat että whaaat, ei hitto oo todellista!? 😀 Nainen ei edes majoitu Floresissa, vaan oli osa jotain muuta kiertomatkaseuruetta, ja sattui vaan osallistumaan tuolle samalle Tikalin kierrokselle meidän kanssa. Ihan uskomatonta, että täälläkin kolkassa sitten törmää suomalaiseen. Olin vielä aiemmin bussissa kuunnellut, kun kaksi muuta naista puhuivat keskenään ja sitten he tajusivat olevansa molemmat Belgiasta. Mietin, ettei minulle varmaan ainakaan tule käymään noin 😀

Kun laskeuduin alas Gran Pyramidilta, opas oli selittämässä muulle ryhmälle jotain tähtikuvioiden ja pyramidien yhtenevästä sijoittelusta, mutta en kuullut juttua alusta asti. Kysyin joltain naiselta, mistä tähtikuviosta opas puhui, niin kyseessä oli kuulemma Pieni Karhu (Ursa Minor). Heh, olin muuten juuri edellisellä viikolla Belizessä ollessa katsonut Belizen tähtitaivasta ja sen jälkeen Googlesta joidenkin tähtikuvioiden englanninkielisiä nimiä ja muistin nimenomaan Little Dipperin eli Pienen Karhun.

Tuo itse Gran Pyramid oli Tikalin tärkein observatorio, mistä mayat seurasivat tähtitaivasta ja Linnunrataa. Kadonneen maailman alueella sijaitsee myös  Seitsemän temppelin aukio, jonka lisäksi siellä on ollut Maya-maailman ainoa tripleball-kenttä (en tiedä pallopelille suomenkielistä termiä).

Jatkoimme matkaa sademetsän siimeksessä ja päädyimme jälleen yhden suuren kukkulan juurelle, josta ei päällepäin olisi nähnyt, että se on pyramidi. Vuori oli aivan kasvillisuuden peitossa ja sen kylkeen oli rakennettu puuportaat. Olimme saapuneet viimeiseen kohteeseemme eli Templo IV:lle, joka tunnetaan myös nimellä Kaksipäinen käärme. Tämä on Tikalin pyramideista korkein 65 metrin huipullaan. Pyramidi on ehkä alueen vaarallisimpia kohteita, sillä ylhäällä ei ole minkäänlaisia kaiteita ja pienen tasanteen edessä on pudotus maahan.

Tasanteelta pääsee kiipeämään vielä pyramidinlevyisiä kapeita ja pieniä portaita pitkin hieman ylemmäs ja istumaan siellä maisemia ihaillen. Olisin voinut hengailla siellä vaikka miten pitkään, mutta oli pakko jatkaa matkaan noin vartin jälkeen, ettei muu ryhmä joudu odottamaan. Jälkeeni jäi vielä pari muuta, joita odotimme alhaalla. Sen jälkeen suuntasimme jälleen viidakkopolulle ja aloimme kulkemaan takaisin päin.

Maya-kalenteri

Alueella olisi toki ollut vielä paljon muitakin kohteita, esimerkiksi pieniä kaksoispyramideja, jotka rakennettiin ”katunin” päättymisen kunniaksi. Meidän kuitenkin piti alkaa valua takaisin aloituspisteeseen, että osa porukasta ehti käydä syömässä ja ehdimme ostella matkamuistoja jos halusimme.

Kyyti takaisin Floresiin lähti kolmelta, joten olimme viettäneet alueella jo monta tuntia. Juttelin vielä hetken suomalaisen naisen kanssa ja hän lähti sitten oman matkaseurueensa kanssa jatkamaan matkaa pois Tikalista. Menin matkamuistokojuille ja kävin katsomassa Maya-kalentereita. Ostin pari vuotta sitten Teotihuacánista asteekkien aurinkokiven, joka on lähes identtinen mayojen kalenterin kanssa. Tosin melkeinpä kaikilla mesoamerikan intiaaneilla oli samanlainen ajanlaskusysteemi, etenkin 52 vuoden jakso esiintyy kaikissa.

Kun ostin puun hartsista tehdyn kalenterin ja alueen kartan, ei minulla ollut käteistä, mutta myyjä sanoi että voin maksaa Visalla. Ajattelin ensin ihan normaalia korttimaksua, mutta myyjäpä kaivoikin esiin vanhanliiton höylän, ja eikun korttia ja paperia koneeseen. Onneksi Revolutin kortissa on nuo koholla olevat kortin numerot. Sen jälkeen myyjä kävi hakemassa puhelimen ja soitti johonkin, minne hän luetteli korttini numeron ja laskutettavan summan (120 GTQ). Enpä muista olenko koskaan maksanut moisella metodilla. Muistan tuon kuitenkin lapsuudestani 80- ja 90-luvulta. Nostalgista.

Oli myös kiehtovaa, että myyjä kaivoi esiin mayakalenterin paperisen tulkintakirjan, josta hän näytti minulle mikä on oma symbolini perustuen syntymäpäivääni. Tuli kylmät väreet kun luin myöhemmin infoa symboleista. Olen nimittäin päämerkiltäni ”Ak’ab’al” (night). Akbal symboloi yötä, pimeyttä, kotia ja unta. Merkkiä kuvaa itsenäisyys, yksinolo, vahva intuitio, sekä sisäinen kamppailu harmonian löytämiseksi. Elämänkulku ei ole helppoa, vaan yön merkissä syntyneelle tulee etenkin nuoruudessa vastaan vaikeuksia, joiden voittaminen kuitenkin kasvattaa itseluottamusta.

Horoskooppiin kuuluu myös numero, joka minulla on 9. Se kertoo, että minun on käytävä läpi useita erilaisia elämänkokemuksia oppiakseni kärsivällisyyttä. Ysin avulla pystyn suunnittelemaan asioita ja toteuttamaan ne myös. Kolmas merkki, joka on esiintynyt syntymäpäivänäni, on ”kotka”. Kotkan päivänä syntyneitä kuvataan tarkkanäköisiksi, joilta mikään ei jää huomaamatta. Heikkouksia on ”free spirit”, jonka takia aloilleen asettuminen voi olla vaikeaa aikuisena. Vaikka horoskoopeista voikin olla montaa eri mieltä, tuntuu tuo kuvaus pitävän erinomaisesti paikkaansa..

Olen itsekin jo useamman vuoden ajan koettanut perehtyä mayojen kalenteriin ja muistaakseni vuonna 2008, kun alkoi kuulua ensimmäisiä horinoita ”21.12.2012 maailmanlopusta”, kiinnostuin asiasta kunnolla. Oppaan mukaan mayoilla oli peräti 17 kalenteria, mutta kaksi niistä oli erityisen merkittäviä. Tunnetuin kalentereista koostuu kolmesta osasta: tzolk’in, haab ja pitkänjuoksun kalenteri.

• Tzolk’inissa kulkee rinnakkain kaksi jaksoa, joista toisessa on 13 ja toisessa 20 päivää. Lyhyempää jaksoa kuvataan numeroilla 1-13, mutta pidempää 20:llä eri nimellä (imix, ik, akbal, kan…)
• Tzolk’in päivät nimetään edellämainittujen yhdistelmällä eli 1 imix, 2 ik, 3, akbal, 4 kan, ja niin edelleen. Rimpsua jatketaan niin pitkään, että jokainen numero on ehtinyt yhdistyä jokaiseen nimeen. Tähän kuluu 260 päivää.
• Haab-kalenteri puolestaan koostuu 365-päiväisestä jaksosta, jossa on 18 kuukautta. Jokaisessa kuukaudessa on 20 erinimistä päivää ja niiden jälkeen viisipäiväinen ”wayeb”-aika.
• Koko kalenterin kierros umpeutuu siinä vaiheessa, kun on kulunut 52 haab-vuotta. Tänä aikana jokainen tzolk’in ja jokainen haab-päivä ovat yhdistyneet toisiinsa.

Koska 52 vuotta ei välttämättä ollut riittävän tarkka määrite historian kuvaamiseen, oli keksittävä pidempi sykli, ja tätä virkaa toimittaa pitkänjuoksun kalenteri.

• Pitkässä juoksussa 1 vuorokausi on ”k’in”.
• 20 k’iniä on 1 ”winal” eli kuukausi.
• 18 winalia on 1 ”tun”, joka vastaa suunnilleen meidän juliaanista 365:n päivän kalenteria.
• Tämän jälkeen seuraava sykli on 20 tunia eli ”k’atun”, joka vastaa noin 20 vuotta. Tämän kunniaksi Tikaliin on rakennettu aiemmin mainitsemiani kaksoispyramideja.
• 20:n katunin jakso taas on nimeltään ”b’ak’tun”, joka on 395 vuotta.

Mayojen numerojärjestelmä oli 20-pohjainen ja se näkyy kalenterissakin. Mutta miksi sitten winalien määrä on 18 eikä 20? Siksi koska 18 x 20 = 360, joka vastaa aurinkovuotta, mikä oli tärkeä aikasykli mayoille.

Tutkijat eivät ole onnistuneet selvittämään, miksi numero 20 oli mayoille niin tärkeä. Myös luku 78 oli merkittävässä asemassa ja se näkyi myös Meksikossa Tulumin raunioilla, missä oli aiemmin mainitsemani 78 temppeliä. Mayat seurasivat ahkerasti tähtitaivasta ja osasivat ennustaa auringonpimennykset sun muut päivälleen. He seurasivat tähtikuvioiden liikkumista ja laskivat myös astrologisia ajanjaksoja.

Astrologinen aikakausi merkitsee sitä, minkä tähdistön kohdalla Aurinko on kevätpäiväntasauksen aikaan. Yksi sykli on 2150 vuotta, ja kun Eläinradan tähtikuvioita on 12, kokonaisen syklin läpikäymiseen kuluu 25 725 vuotta. Monien mielestä elämme tällä hetkellä vesimiehen aikaa, mutta kaikki astrologit ym. eivät ole asiasta yksimielisiä. Monessa eri piirissä uskotaan, että vesimiehen aika muuttaa ihmiskuntaa merkittävästi ja opaskin puhui tästä. Ihminen keskittyy teknologiaan ja yksilöllisyyteen, kaksi suurta vastavoimaa taistelevat maailmassa, uskontojen merkitys häviää jne. Jos ei tuo, niin mikä sitten on tämän ajan henki?

Maya-valtakunnan piirteitä

Vielä jokunen sana mayoista yleisesti. Valtakunta oli laajalle levinnyt Mesoamerikassa ja se oli yksi kolmesta merkittävimmistä korkeakulttuureista asteekkien ja Etelä-Amerikan inkojen lisäksi. Maya-valtakunta oli voimissaan ainakin kolmentuhannen vuoden ajan ja eri keskuksia sekä niiden rakennelmia valmistui vuosisatojen aikana. Tikalissakin pyramidit ja temppelit ovat eri ikäisiä, eikä ole tiedossa, että mayat alkuaikoinaan edes rakensivat merkittäviä pyramideja tai seremoniakeskuksia, kuten Guatemalan El Miradoria.

Tikal ajoittuu mayojen klassiselle kaudelle, jolloin keskuksia oli useampia ja ne myös sotivat keskenään. Viime vuoden LiDAR-skannauksessa löydettiin valtava muuri Tikalin ympäriltä, joten aluetta on haluttu mitä ilmeisimmin suojella ulkopuolisilta. Vaikka usein etenkin asteekkeja syytetään raakuudesta, eivät mayatkaan olleet mikään rauhallinen ja yhtenäinen yhteisö, vaan taisteluita käytiin omiakin vastaan ja myös ihmisiä uhrattiin.

Mayat olivat todella lahjakkaita matemaatikkoja ja fanaattisia tähtitieteilijöitä. Heillä oli kalenterien lisäksi oma numerojärjestelmänsä ja kirjoituksensa, joka perustui hieroglyfeihin. Saksan Dresdenissä sijaitsee tärkein Maya-koodeksi, jonka avulla on pyritty tulkitsemaan mayojen traditioita, uskomuksia ja muuta asiaan kuuluvaa. Koodeksi on kuitenkin osittain tuhoutunut ajan saatossa, eikä se alunperinkään ehtinyt koskaan valmistua, sillä ilmeisesti espanjalaisten tulo katkaisi tallennusprosessin.

Jotain elämänmenosta kuitenkin tiedetään. Rakennukset valmistettiin kivestä ja kalkkilaastista ja ne olivat värikkäitä ulkoseiniltään (väreinä mm. okran punainen ja kerman vaalea). Rakennuksissa oli tyypilliset palmunlehväkatot, oviaukot oli pieniä kuten niitä käyttäneet ihmisetkin.

Seremonioissa mayat käyttivät lähinnä Daturaa eli hulluruohoa (espanjaksi La bella de noche, yön kauneus). Intiaanikansoilla on kaikilla ollut omat huumaavat rohtonsa, joilla on päästy transsiin tai muuhun haluttuun mielentilaan. Erilaisia kivuliaita rituaalejakin, kuten peniksen lävistämisiä suoritettiin daturapäissään.

Mayoilla oli myös kollektiivinen rangaistus ja esimerkiksi huvin vuoksi daturaa nauttinutta ja yleistä pahennusta aiheuttanutta ihmistä rangaistiin ankarastikin. Myös esimerkiksi raiskaukset ym. oli tuomittavia rikoksia ja rikoksen tekijää saatettiin puukottaa joukolla kaiken kansan nähden. Lävistysten lisäksi mayat muokkasivat ulkonäköään venyttämällä kalloa pitkänmalliseksi. Tämä prosessi aloitettiin vastasyntyneen lapsen ollessa viiden päivän ikäinen. Myös nenää saatettiin muotoilla jykeväksi ja korkeaksi.

Nyt vierailemani Tikal on sen verran vanha paikka, ettei siellä ole mitään merkkejä esimerkiksi Sulkakäärme-jumalasta, joka oli tyypillinen hahmo monelle Mesoamerikan intiaanikansalle. Alkuaikojen mayat palvoivat lähinnä luontoa, aikaa ja maailmankaikkeutta. He uskoivat ajan ja universumin syntyneen samassa paikassa, mikä on nykyaikanakin tieteen näkemys.

Toki mayoilla oli lukuisia jumalhahmojakin ja ne on esitelty mm. Dresdenin koodeksissa ja Popol Vuh’ssa, joka on kiche-mayojen kansalliseepos. Haluaisin lukea joskus tuon teoksen, mutta en ole onnistunut saamaan käsiini sitä mistään. Paljon tietoa mayojen historiasta, uskomuksista ja traditioista on kuitenkin peruuttamattomasti ulottumattomissamme, sillä espanjalaisten tullessa Amerikkaan, he polttivat myös kaikki mayojen koodeksit lukuunottamatta neljää Jukatanilla säilynyttä.

Onneksi mayat onnistuivat piilottamaan Popol Vuh’n, ja tietojen mukaan he kirjoittivat sitä salassa espanjalaisilta. Popol Vuh löytyi 1700-luvun alussa Chichicastenangosta, Etelä-Guatemalasta. Teoksessa viitataan vieläkin vanhempaan teokseen, mutta sitä ei ole koskaan löydetty.