Millainen oli brittijoulu Suomessa?

Kuten blogia seuranneet tietävät, olen ollut tämän joulun sesonkityöläisenä Lapissa. Työskentelen tarjoilijana hotellin ravintolassa, jonka asiakaskunta koostuu lähinnä ulkomaalaisista. Vieraina on ollut enimmäkseen aasialaisia sekä jonkin verran espanjalaisia ja saksalaisia, mutta suurin asiakasryhmä näin joulun aikaan on britit.

Itse olin valitettavasti sänkypotilaana tämän jouluaaton, mutta joulupäivän illaksi pääsin jo töihin, ja silloinhan brititkin varsinaista joulua viettävät. Kertoilen tässä hieman, millaista joulunalusaika oli Lapin kaamoksen keskellä. Tekstin lopussa kurkataan jo hieman ensi vuoteen.

Täytyy ihan ensialkuun sanoa, että mielikuvani brittituristeista on muuttunut aivan täysin – ja vieläpä positiiviseen suuntaan. Aiempi käsitykseni perustui Espanjassa asumiseeni, jolloin näin vain rantabaareissa riekkuvia keski-ikäisiä huonokäytöksisiä miehiä. Täällä suurin osa matkaajista on perheitä, osa on laajennetulla perheellä liikkeellä eli mukana on myös isovanhemmat.

95% asiakkaista on ollut äärimmäisen kohteliaita, hyväkäytöksisiä, huomaavaisia ja ystävällisiä. Kaikkea mitä asiakkaalta voi toivoa. Kun yrität kerätä likaisia astioita pöydästä, kuljet korkean astiapinon kanssa tai koetat luovia viinilaseja kantaen eteenpäin buffetjonojen läpi, väistää brittituristi yleensä automaattisesti vuolaiden anteeksipyyntöjen saattelemana. Luultavasti olen käynyt satoja kertoja seuraavan keskustelun:

– Excuse me.
”Oh, sorry darling!”
– Thank you!
”Cheers!”

Tästä päästäänkin toiseen itselleni uuteen asiaan. Nimittäin tuon cheers-sanan käyttöön. Olen tottunut puhumaan jenkkienglantia, enkä ole juurikaan aiemmin keskustellut brittien kanssa. Siksipä yllätyinkin ensialkuun, kun kävin blokkaamassa astioita pöydästä ja sain kiitokseksi ”Cheers!” Jenkeissähän tuo on ”kippiksen” merkki, kun taas brittienglannissa sitä käytetään kiitoksen tilalla epävirallisissa tilanteissa.

Joillain asiakkailla on todella voimakas aksentti, jolloin välillä on tullut eteen huvittaviakin väärinkäsityksiä. Eräänä iltana asiakas kysyi virvokejuomatilauksen yhteydessä, että onko meillä pillejä. Kuulin kysymyksen jotenkin, että ”Can I have strawberries?”. Aloin luettelemaan, että anteeksi, mutta meillä on vain Pepsiä, 7upia ja Jaffaa, jolloin asiakas repesi nauramaan ja sanoi uudelleen ”No, straw, please” 😀

Taisin aiemmissakin postauksissa mainita, että olen jutustellut asiakkaiden kanssa niitä näitä Suomen luonnosta, kaamoksesta, yöttömästä yöstä sun muusta aiheeseen kuuluvasta. Asiakkaat ovat olleet aivan ihmeissään ja halunneet kuulla lisää. Joku aika sitten eräs perhe, jonka kanssa olin jutellut edellisinä päivinä, tuli etsimään minut aamupalan aikaan, sillä he olivat lähdössä pois ja halusivat kiittää henkilökohtaisesti. Kyllä lämmitti mieltä oikeasti.

https://www.instagram.com/p/B57w9caFnVK/

Mikä on totuus Lapin lomista?

Lehtijutut ovat viime aikoina revitelleet Lapin mollaamisella, kuinka brittituristit pettyivät milloin lumen puutteeseen, milloin liian hailakoihin revontuliin, viimeisimpänä minuutin kestäneeseen husky-ajeluun Rovaniemellä. Pakko kommentoida tätä turistimeininkiä sekä työkseni että itse matkaajana seuranneena, etten koskaan lähtisi lentomatkan päässä olevaan toiseen maahan vain neljän tunnin reissulle, mistä tuossa Rovaniemen tapauksessa oli kyse.

En ihmettele yhtään, jos Joulupukin pajassa on ruuhka-aika joulukuussa. En ihmettele sitäkään, jos lennot välillä myöhästyvät ja näin ollen sekoittavat täysin minuuttipelillä suunnitellun matka-aikataulun. Ei mitään järkeä, enkä tiedä miksi tai mikä firma tuollaisia matkoja edes järjestää.

Moinen kiirehdintä saattaisi nipin napin sopia aikuisille, mutta en näe mitään ideaa siinä, että pieniä lapsia reuhdotaan juoksemaan läpi erilaisten aistielämysten ja uusien kokemusten. Pettymys on varmasti valtava, jos yhteen ainoaan tapahtumaan kulminoituva muutaman tunnin loma menee pilalle, eikä joulupukkia ehdi näkemäänkään.

Meillä turistit viipyvät muutaman päivän, jonka aikana saa jo hetken nauttia ympäröivästä luonnosta, Lapin hiljaisuudesta, pulkkamäestä, Lapin safareista ja joulutunnelmasta. Lapset ilakoivat lumessa ja laskevat pulkkamäkeä jokaisesta vastaantulevasta kinoksesta – ja luntahan täällä riittää. Saariselkä on yksi Lapin alueista, joissa on tänä vuonna vuodenaikaan nähden ennätyksellisen paljon lunta, yli 80 cm. Lumenpuutteesta ei ainakaan tätä seutua voi syyttää!

Miten britit viettävät joulua?

Olen täällä ollessa huomioinut muutamia seikkoja brittien joulunajan vietossa, jotka eroavat aika lailla suomalaisesta perinteestä. Huomiota herättävin juttu lienee suomalaiseen silmään överit joulukoristeet. Joka paikassa on jos jonkinlaista rimpsua, köynnöstä ja hilekoristetta. On joulutähtiä, jouluvaloja, joulupalloja. Paikkojen koristelu itsessään ei riitä, vaan myös ihmiset ovat olleet joulukoristeiden peitossa – nimittäin joulupaitojen muodossa. Joillain roikkui lisäksi led-valot kaulassa.

Nämä samat ilmiöt esiintyvät myös Jenkeissä, ja esimerkiksi ugly Christmas sweater on jo käsite itsessään, millä tehdään bisnestä jouluisin. Montaakaan suomalaista ei saisi mistään hinnasta pukemaan päälle noita ylitsevuotavan jouluisia villapaitoja, missä komeimmissa välkkyy jouluvalot ja kuulemma joku paita myös soittaa joululauluja 😀

Ja joululauluja, niitä vasta on kuulunutkin. Suomalaiset joululaulut ovat monesti hyvin melankolisia, mainittakoon vaikka Varpunen jouluaamuna, Heinillä härkien tai Sylvian joululaulu. Täällä joulu-playlistiltä on tullut Jingle Bellsin eri versioita, Last Christmasta ja muita traditionaalisia ja riehakkaita englanninkielisiä joulubiisejä.

Illallisen aikaan on ollut tarjolla koko perheen ohjelmaa, missä lapsia tanssitetaan ja leikitetään vanhempien nauttiessa kuumaa punaviiniä pöydissä. Britit juovat glögin sijaan mulled winea, jonka vastine meidän listoilla on saksalaisversio glühwein eli hehkuviini. Kuumaa mausteista punaviiniä appelsiinilohkon kanssa – makuyhdistelmästä voi olla montaa mieltä..

Illallisella on tietenkin juhlaruokien, kuten kalkkunan lisäksi ollut tarjolla aina vakiotarjottava eli ranskanperunat. Niitä ilman brittiateria ei ole valmis, ei edes jouluna!

Lasten ohjelmassa on toistunut joka ilta samat biisit, enkä oikein tiedä pitäisikö niille itkeä vai nauraa 😀 Yleensä minua ärsyttää kaikki renkutukset, mutta tämä on jo niin huvittava, ettei se edes aiheuta ärtymystä, vaan olen välillä jopa itsekin tanssinut ja laulanut mukana ja koettanut houkutella työkavereita läpällä mukaan.

Illan ohjelmistoon on kuulunut myös puujalkavitsien kertomista, joista tunnetuin lienee knock knock -vitsit. Itseeni ei ole brittihuumori tai oikein muukaan nauruhuumori yleensä uponnut, mutta pakko myöntää, että olen tarjoilun lomassa muutaman kerran naurahtanut nokkelalle puujalkavitsille jos toisellekin 😀

Lisää vitsejä on tullut gaalailtojen Christmas crackereistä. En ollut aiemmin kuullutkaan kyseisistä paperitötteröistä, mutta tulipahan nyt sekin opittua. Juhlakattaukseen nimittäin kuuluu paperiset koristellut putkilot, jotka on tarkoitus vetää pöytäseuralaisen kanssa auki niin, että kumpikin vetää vastakkaisista päistä. Crackerin sisällä on paukkunauhaa, joka pamahtaa aukivedon yhteydessä.

Toiselle jää käteen tötterön pää ja toinen saa koko putkilon, jonka sisältä löytyy yleensä silkkipaperista tehty kruunu/päähine (joka tietenkin vedetään päähän), joku pieni lelu tai muuta krääsää, sekä paperilappunen, jossa on tuo edellä mainittu jouluvitsi.

Gaalaillallisen jälkeen ohjelmassa on ollut pantomiimiesitys, joka tuntuu olevan hyvin tärkeä ohjelmanumero vieraille. Luultavasti myös Mr. Beanin suosio perustuu tähän samaan sanattomaan huumoriin. Pantomiimin jälkeen taas on ollut aika suunnata katsomaan ilotulituksia. Yksi ilta salia siivotessani näin ikkunasta, että ulkona oli myös Ihmemaa Oz -teemainen esitys meneillään.

Brittien joulunvietto tuntui hyvin yhteisölliseltä ja perhekeskeiseltä. Meno oli riehakasta ja pursuilevaa, kyseessä on ilon juhla, eikä kristillisistä perinteistä näy ripaustakaan. Aivan suomalaisen pönötyksen ja jouluhermoilun vastakohta. Toki Suomessakin perheet viettävät aikaa yhdessä, mutta meininki on paljon rauhallisempi.

En sano, että kumpikaan noista olisi toistaan parempi tai huonompi, se on vain erilainen kulttuuri ja perinteet, mihin olemme tottuneet. Onkin ollut hauska seurata vierestä, miltä joulunvietto näyttää toisenlaisesta kulmasta katsottuna.
—
Ainiin, saatiin muuten töistä todella upeat kirjalahjat. Kojamo esittelee Lapin karun kauniita maisemia ja moderneja ruoka-annoksia niin valokuvien, tarinankerronnan kuin reseptienkin voimin. Etenkin valokuvat tekivät minuun syvän vaikutuksen, sillä suurin osa kuvista on tummansävyisiä, luonnonläheisiä ja puhuttelevia.

Viimeisiä aikoja Lapissa tältä erää ja hieman ensi vuodesta

Eilen oli siis viimeinen gaalailta ja joulusesonki päättyy tänään; buffettarjoilun rinnalle takaisin tulee A la carte -lista. Turistiryhmät vaihtuvat muihin kansallisuuksiin ja britit jatkavat arkea omassa kotimaassaan. Minulla on tänään viimeinen iltavuoro, ja loppuviikon sekä ensi viikon teen enää pelkkää aamu- ja lounasvuoroa. Alle kahden viikon päästä olen jo kotona.

Sitten voikin alkaa suunnittelemaan jo ensi vuoden matkoja. Sain alkuviikosta kutsun jälleen Meksikoon, joten sinne tulee ainakin lähdettyä maaliskuussa <3 Keväällä olisi myös tarkoitus lähteä road tripille Irlantiin, mutta mitään varmaa ei ole lyöty lukkoon.

Haluaisin käydä myös Marokossa, ja lisäksi reppureissu Aasiaan on alkanut jostain syystä houkutella, vaikka en aiemmin ole oikein innostunut Aasian kohteista. Mutta sen näkee sitten, mitään stressiä en ota tulevasta matkavuodesta, asiat varmasti tapahtuvat jos on tapahtuakseen..