Millaista on elämä ulkomailla? Ulkosuomalaiset kertovat omin sanoin OSA 2

Kakkososa suositulle postaukselle, jossa ulkomailla asuvat suomalaiset kertovat oman asuinmaansa elämästä, kulttuurieroista ja tuntemuksistaan ulkomailla asumisesta. Kaikki kuvat on jälleen haastateltujen lähettämiä, otsikkokuva on Itävallasta. Kiitos ja kumarrus taas mukaan lähteneille! 🙂

Ykkösosa löytyy täältä.

---

Kati: Allgäu, Saksa

Mikä sai sinut muuttamaan ulkomaille?
Lähdin ulkomaille, koska elämä Suomesssa ei antanut sitä mitä halusin. Ajattelin, että josko ulkomailla elämä olisi parempaa. Ensimmäinen vuoden kokeilu ulkomailla ei mennyt ihan niin putkeen, mutta sen jälkeen jäi koko ajan sellainen olo että joku tai jotain puuttuu. Parin vuoden Suomessa olon jälkeen löysin työkkärin sivuilta ilmoituksen jossa haettiin kokkia, vastaanottovirkailijaa pieneen suomalaiseen hotelliin Saksan Alpeilla. Tänne tulo kannatti, terassilta löytyi elämän mies ja tätä nykyä meillä on 4-vuotias poika.

Millaisia yhteiskunnallisia eroja olet huomannut Suomeen verrattuna?
Saksan ja Suomen välillä ei sen kummempia eroja ole. Vaikkakin Saksassa byrokratia on välillä aika vaikeaa. Varsinkin kielitaidottomalle ihan kamalaa. Vaikkakin luulen että Suomessa ulkomaalaiselle kaikki on myös ihan yhtä vaikeaa.

Oletko kohdannut rasismia tai ennakkoluuloja ulkomaalaisuudestasi johtuen?
Etsin ystävälleni täältä asuntoa ja puhelimessa kun kuulivat minun puhuvan aksentilla, totesivat että oletko sinä ulkomaalainen. Puhelut katkesivat siihen hyvin nopeaan. Eihän tätä nyt ihan rasismiksi voi kutsua vaan enemmän ennakkoluuloihin. Töissä sain osakseni ulkomaalaisen leiman, vaikka työpaikalla on muitakin kansalaisuuksia tarjolla. Jostain syystä olin helppo ja hyvä kohde jolle nillittää tyhmistä asioista.
Yleensä kuitenkin suomalaisena on hyvä olla maailmalla, suomalaisiin luotetaan ja olemme rehellisiä.

Mitä paikalliset tietävät Suomesta?
Saksalaiset tietää Suomesta SAUNAN, Kimi Räikkösen, PISA-tulokset ja että suomalaiset ovat hyviä jääkiekossa. Näin Saunabloggaajana lämmittää mieltä että suomalainen sauna on se minkä saksalaiset tietävät ensimmäisenä.

Millaisina hetkinä kaipaat Suomeen, vai kaipaatko ollenkaan?
Suomeen kaipaan eniten sellaisina hetkinä kun on joku juhlapyhä kuten joulu tai juhannus. Vanhempien ja sukulaisten syntymäpäivät, veljenlasten rippi,- YO-juhlat jne. Tietenkin ne hetket kun ystävällä on vaikeaa, eikä pääse auttamaan eikä lohduttamaan. Suomalaista maisemaa kaipaan myös kovasti. Onneksi asutaan Alpeilla ja metsän laidalla, niin pääsen hyvin nopeasti luontoon hengittelemään puhdasta ja raikasta metsää. En pystyisi asumaan missään isossa kaupungissa.

Jos palaisit nyt Suomeen, mitä ottaisit mukaan tämänhetkisestä asuinmaastasi?
Ottaisin mukaan nämä vuoret. Olen ihastunut vuoriin, koska mehän asutaan myös itse vuorella ja meiltä on ihan mieletön vuorimaisema. Sitä ilman en varmaan enää osaisi elää.

Mikä on asuinmaasi tai -kaupunkisi must see -kohde?
Nämä vuoret ja vaelluskohteet täällä lähistöllä on ihan must see. Lähistöllä on myös ihania pieniä vesiputouksia ja alppijärviä, joiden äärellä on ihana viettää kesäpäivää. Täällä Etelä-Saksassa onkin Saksan suosituin nähtävyys eli Neuschwanstein-linna, sitä suosittelen, koska onhan se ihan mieletön rakennelma.

Instagramissa voi seurata @suomalainen_im_allgau | @sauna_maailmalla
Facebookissa Suomalainen im Allgäu | Sauna Maailmalla
Blogit: Suomalainen im Allgäu | Sauna Maailmalla

@sauna_maailmalla blogin IG tilillä kerron joka perjantai jonkin hauskan saunatarinan saunasta ulkomailla.

---

Merja: Podstrana, Kroatia

Mikä sai sinut muuttamaan ulkomaille?
Olimme jo aiemmin puhuneet mieheni kanssa, että haluaisimme jossain vaiheessa asua ulkomailla mikäli siihen esimerkiksi jommankumman työn kautta tulisi mahdollisuus. Periaatepäätös oli siis tavallaan jo tehty kun miehelleni neljä vuotta sitten tarjottiin pestiä Kroatiasta. Maa oli meille molemmille täysin uusi tuttavuus ja päätimme ottaa käyttöön testijakson, eli mies lähti ensin katsomaan miten homma toimii minun jäädessä vielä Helsinkiin koiran kanssa. Jossain vaiheessa kesää teimme sitten lopullisen päätöksen, minä irtisanouduin työstäni ja aloitin kodin tyhjentämisen. Marraskuussa matkasimme lopulta auton kanssa läpi Euroopan pienen muuttokuormamme kanssa ja aloitimme elämän Adrianmeren rannalla.

Millaisia yhteiskunnallisia eroja olet huomannut Suomeen verrattuna?
Kroatiassa eletään tyypilliseen eteläeurooppalaiseen tapaan hyvin perhekeskeistä elämää. Samassa talossa asuu monesti useampi sukupolvi ja muutenkin sukulaisten kanssa ollaan paljon tekemisissä. Usko ja luottamus yhteiskuntaan ja erityisesti poliittiseen elämään on todella heikkoa. Hieman hulluna pitivät kun minä täältä etänä äänestin viime EU-vaaleissa, paikalliset kun eivät vaivaudu uurnille oman maan äänestyksissäkään. Suurin osa nuorista aikuisista suunnittelee enemmän tai vähemmän vakavasti muuttoa pois maasta paremman tulevaisuuden toivossa. Saksa, Irlanti ja Pohjoismaat ovat monella niitä kohdemaita. Moni on jo lähtönsä toteuttanut, mikä näkyy esimerkiksi syntyvyydessä. Maaseudulla kylien kouluja on jo jouduttu sulkemaan oppilaiden puuttuessa. Lähes jokaisella on jo joku serkku tai sisarus jossain päin maailmaa.

Oletko kohdannut rasismia tai ennakkoluuloja ulkomaalaisuudestasi johtuen?
Yleensä ensin oletetaan turisteiksi, varsinkin kesäsesongin aikana. Kun selviää meidän olevan ihan asumassa täällä, hämmästellään yleensä suuresti ja sinänsä positiiviseen sävyyn miksi ihmeessä kukaan tulee varsinkaan Suomesta tänne? Suhtautuminen on pääsääntöisesti erittäin positiivista, ihmiset ovat todella sydämellisiä ja ilmeisen iloisia saadessaan olla tekemisissä tämmöisten omituisten maahanmuuttajien kanssa. Kielitaitomme on valitettavasti kroatian osalta vielä hyvin alkeellista, englannilla ja hymyllä pärjää kuitenkin yleensä varsin pitkälle.

Mitä paikalliset tietävät Suomesta?
Mainitessamme Suomen saamme yleensä kommentteja liittyen talveen, koulutuksen tasoon ja taannoin erityisesti siihen, että melkein tiputimme Kroatian edellisistä jalkapallon MM-kisoista pelaamalla tasapelin karsinnoissa. No, Kroatia sitten onneksi pääsi kisoihin jatkokarsintojen kautta ja pelasi itsensä finaaliin asti joten sillä tarinalla on lopulta onnellinen loppu. Suomalaisia turisteja pidetään täällä ihan arvossaan, joten siinä mielessä ei ole aihetta kansalaisuutta piilotella. Hirveän hyvin Suomea ei kuitenkaan tunneta, vielä toistaiseksi ei esimerkiksi muuttoliike täältä ole sinne niin paljoa suuntautunut kuin esimerkiksi Ruotsiin.

Millaisina hetkinä kaipaat Suomeen?
Kyllä esimerkiksi juhannuksena kaipaan yötöntä yötä ja mökkirantaa. Olen joka kesä Suomessa pidemmän loman viettänyt, mutta yleensä vasta juhannuksen jälkeen. Joulut olen ensimmäistä lukuun ottamatta viettänyt Suomessa, silloin kaipaan niitä perinteitä ja tunnelmaa joka täällä on vaikea saavuttaa. Onneksi matka on kuitenkin kohtuullisen lyhyt vaikka talvella ei suoria lentoja olekaan. Toki perheen ja läheisten ystävien tärkeät päivät ovat sellaisia, jolloin haluaisi olla livenä paikalla mutta onneksi sentään modernit kommunikaatiokeinot ovat olemassa. Yksi asia, jota Suomesta kaipaan suuresti on metsä. Täällä on toki omat luonnon herkkupalat kuten vuoret ja meri, mutta maaseudulla kasvaneena haaveilen usein samoilusta rehevässä metsässä varvikon rapistessa askelten alla ja kuusten kuiskaillessa ympärillä.

Jos palaisit nyt Suomeen, mitä ottaisit mukaan tämänhetkisestä asuinmaastasi?
Elämänasenne on täällä rennompi, välillä toki suomalaiseen mentaliteettiin vähän turhankin leppoisa vaikkapa aikataulujen suhteen. Mutta kyllä siitä hieman pakkaisin mukaani. Asioilla on tapana järjestyä vaikka välillä pysähtyisikin juomaan ystävän kanssa kupillisen kahvia kiireen keskellä.

Mikä on asuinmaasi tai -kaupunkisi must see -kohde?
Kroatia tarjoaa todella paljon muutakin kuin kirkkaan turkoosin meren ja aurinkoa. Itselleni sykähdyttävin on ehkä ollut Plitvicen kansallispuisto loputtomine vesiputouksineen, jotka ryöppyävät ihanan vehreyden keskellä. Perille päästäkseen pitää hieman kestää autolla matkaamista, mutta kohde on ehdottomasti sen arvoinen. Tässä lähellä kotipaikkakuntaani Podstranaa olevan Splitin vanha kaupunki on tietysti myös käynnin arvoinen, etenkin sellaisina aikoina kun kapeilla kujilla ei ole niin hirmuinen tungos.

Blogini löytyy osoitteesta Kaikuja ja kiekuja
Instagramissa on tili @kaikukieku ja jos jotakuta kiinnostaa koirakuvat niin Vappu-russellilla on oma tilinsä @vappu_jackrussell
Facebookissa voi seurata sivua Kaikuja ja kiekuja niin saa sitäkin kautta tiedon uusista blogipäivityksistä.

---

Maria: Dublin, Irlanti

Mikä sai sinut muuttamaan ulkomaille?
Opiskeluaikoina tein pari lyhyttä työharjoittelua ulkomailla ja jokunen vuosi niiden jälkeen alkoi poltteleen ajatus ulkomailla asumisesta ihan tosissaan. Se oli sellainen yksi unelma, jonka halusin toteuttaa.

Millaisia yhteiskunnallisia eroja olet huomannut Suomeen verrattuna?
Suomalaisena Irlantiin on ollut helppo sopeutua, eikä kulttuurishokkia ole tarvinnut juurikaan kokea. Ystäviä tavataan useammin pubissa kuin kahvilassa. Kynnys vaihtaa pari sanaa tuntemattoman kanssa on tosi matala ja ilmapiiri on mukavan välitön. Aika rennosti tunnutaan suhtautuvan myös sään mukaiseen pukeutumiseen, aikatauluihin ja asiakaspalvelutilanteisiin. Perheellisenä on ollut ihana huomata, että lapsiin suhtaudutaan niin lämpimästi; ihastellaan, ollaan avuliaita ja lapset ovat tervetulleita ravintoloihin ja jopa pubeihin (päiväsaikaan tietysti).

Oletko kohdannut rasismia tai ennakkoluuloja ulkomaalaisuudestasi johtuen?
En mielestäni. Toki tuntuu, että aika usein minut laitetaan siihen samaan boxiin joko muiden ulkomaalaisten, scandien tai suomalaisten kanssa, eikä nähdä yksilöllistä minää, mutta se on varmasti yleistä muuallakin. Virallisten juttujen hoidossa, kuten asuntoasioissa on saatettu pitää vähän hölmönä ja huijata, mutta eivätpä tienneet minkälaisen tarkan markan Marian kanssa ovat tekemisissä.

Mitä paikalliset tietävät Suomesta?
Joulupukki, revontulet ja sitten joku tuttu on joskus käynyt Helsingissä. Usein kysytään, että onko siellä kylmä ja usein kuulen sitä ”sinähän olet tottunut kylmään” -läppää, jos päivittelen viileää sisälämpötilaa. Saatetaan sekoittaa myös Ruotsiin tai ajatellaan ne hyvin samankaltaisina.

Millaisina hetkinä kaipaat Suomeen?
Kaikista eniten marras-joulukuun aikaan, kun aletaan valmistautua jouluun. Silloin on niin ihana tunnelma. Rakastan lunta ja sitä on usein talvella ikävä ja jotenkin se kuuluu myös siihen jouluhommaankin tosi vahvasti. Myös muiden juhlien ja tapahtumien jääminen välistä harmittaa.

Jos palaisit nyt Suomeen, mitä ottaisit mukaan tämänhetkisestä asuinmaastasi?
Tietysti poikaystävän ja tyttären. Toivottavasti osaisin tuoda mukanani myös sellaista rentoutta ja avoimuutta. Tavaroista veisin tänne raahatut Iittalan juomalasit. Ottaisin mukaani myös kirkkaat muistikuvat siitä, ettei esim. lämmin hanavesi ole itsestäänselvyys, niin sellaisia asioita osaisi sitten arvostaa pitkään.

Mikä on asuinmaasi tai -kaupunkisi must see -kohde?
Irlannin luonto on niin siistiä, kun on korkeuseroja, vehreää laaksoa ja rehevää metsää. Wicklow national park on tosi kaunis ja tuttu Ps. Rakastan sinua -elokuvasta. Ihania, aika vaihtelevia maisemia on Ring of Kerry kierroksella, jossa voi yöpyä suloisissa b&b paikoissa. Dublinista pääsee kivasti paikallisjunalla rannikkoa pitkin pienempiin kyliin esim. Howth ja Dun Laoghaire (sunnuntaisin ruokamarkkinat). Braysta kannattaa kävellä maisemareittiä pitkin Greystonesiin, jossa voi lounastella tai kahvitella ihanassa vegeravintolassa Happy Pear:ssa.

Blogi: Riitumaria
Instagram: @riitumaria

---

Veli ja Maria: Tiroli, Itävalta

Mikä sai teidät muuttamaan ulkomaille?
Suurin motivaattori meille oli päästä paikkaan, jossa on enemmän auringonvaloa ja talvi tunnetaan vain hieman kesää viileämpänä vuodenaikana. Vaimoni Maria on syntyjään brasilialainen, päiväntasaajan kukkanen, jolle Suomi ei ole sopiva kasvupaikka. Asialle oli tehtävä jotain.

Olen aina ollut valmis lähtemään, maantie on jollain tapaa veressä. Kauan sitten opiskeluaikoina minuun syntyi haave ulkomaille muutosta (linkki tästä kertovaan blogikirjoitukseeni). Haave tosin hautautui maailman meluun.
Sitten minulle siunautui Maria, jolla ei ole kilometrin mittaisia juuria routaiseen isänmaahamme. Meillä oli yhteinen johdatus, halu ja tarve sekä seikkailumieli. Siitä se ajatus sitten lähti.

Millaisia yhteiskunnallisia eroja olette huomanneet Suomeen verrattuna?
Servus, Hallo, Mahlzeit, Grüßti jne. eli tervehditään toisiamme. Tämä on ehdottomasti suurin ero, jonka täällä huomaa heti. Aamulla töissä kaikki tervehtivät toisiaan ja monta kertaa jopa samaa henkilöä. Voitko uskoa, monta kertaa samaa henkilöä? Suomessa tervehdykset ovat arvotavaraa. Laskemme tarkkaan, jotta emme vahingossakaan sano toista kertaa ”huomenta” samalle henkilölle. Saatikka sitten patikkapolulla tai jalkakäytävällä tuntemattomalle. Täällä ulkoilupoluilla jne. vastaantulijat hymyilevät iloisesti ja tervehtivät poikkeuksetta.

Liikennekäyttäytyminen on myös kohteliaampaa. Tietä annetaan ja rattiraivoa näkee hyvin harvoin.
Byrokratia ja asioiden hoitaminen on täällä hieman vanhanaikaisempaa, mutta sujuvaa. Ehkä hieman tykätään vielä leimoista papereissa. Ai että, siitä tulee niin virallisen näköinen leiman kanssa.

Tittelit ja oppiarvot näyttävät olevan tärkeitä. Niitä näkyy allekirjoitusten jne. yhteyksissä, joskus myös puhuteltaessa.
Saksankielessähän vielä tietitellään ja se heijastuu myös tapoihin. Lähin esimieheni kertoi minulle aloittaessani, jotta häntä ei sitten tarvitse teititellä, mutta ”isot päälliköt” tykkää siitä. Minulta jää kyllä teitittelyt, mutta menen ulkomaalaislipulla ja pistän loput heikon saksankieleni piikkiin. Ihminen on ihminen oli sitten töissä toimitusjohtajana tai ojankaivajana. Muut arvot ja käytös ansaitsee kunnioitukseni ja ”teitittelyni”. Rentojahan täällä ovat nuo ”isot päällikötkin”. Ei täällä liikaa jäykistellä.

Uskonto tai ainakin kirkko on enempi esillä ja ihmisten arkipäivässä.

Oletteko kohdannut rasismia tai ennakkoluuloja ulkomaalaisuudestanne johtuen?
En ole kohdannut rasismia Itävallassa, enkä muistaakseni muuallakaan. Jaa, tosin joskus Suomessa ollessani koin. Vaimoni tai silloinen potentiaalinen naisystäväni oli monenlaista mieltä suomalaisista miehistä.

Ihmiset Itävallassa ovat ystävällisiä ja auttavaisia. He ottavat mielellään mukaan porukoihin ja tulevat juttelemaan, kunhan itse on avoin eikä jurota nurkissa. Syvempi integraatio porukoihin vaatii mielestäni paikallisen kielen osaamista. Kielikysymys on varmasti kaikkialla vähän sama juttu. Isommassa porukassa keskustelu käydään paikallisella kielellä ja silloin saattaa tulla vähän ”lumiukkomainen” olo kieltä osaamattomalle. Täällä moni puhuu kyllä englantiakin, mutta Suomessa selvästi useampi ja paremmin.

Mitä paikalliset tietävät Suomesta?
Sen, että siellä on eskimoita ja jääkarhuja, no ei vaiskaan. Tietävät, että luonto on kaunis ja Helsinki on pääkaupunki. Yksi kaveri on asunut joskus Kokkolassa ja hän tykkää pohjoisesta. Tosin siinäkin mielessä outo hiippari, jotta menee aina lomallaan Ruotsiin eikä Suomeen.

Millaisina hetkinä kaipaatte Suomeen?
Niitä hetkiä emme ole vielä kokeneet. Tosin vaimo mainitsi, että joskus on ollut hetki(-ä), kun jotain asiaa pitää hoitaa ja Suomessa se hoituisi helposti netissä. Olimme onnekkaita, jotta pääsimme paikkaan, josta tykkäämme. Mielestämme tämä on yksi Euroopan kauneimpia paikkoja, jollei kaunein.

Jos palaisitte nyt Suomeen, mitä ottaisitte mukaan tämänhetkisestä asuinmaastanne?
Maria vaimoni ja kilpikonnapariskunnan, joka asuu meillä. Reipasta mieltä ja kilotolkulla jotakin vahvaa vuoren kyljestä raavittua vuoripulveria, jotta jaksaa pimeässä ja kylmässä Suomessa. Vaimo huikkasi ottavansa auringon. Hyvä idea, silloin ei tarvitsisi raaputtaa vuoripulveria mukaan.

Mikä on asuinmaanne tai -kaupunkinne must see -kohde?
Itävallan ”must see” -kohde on Tiroli. Asuinkaupungissamme ei liene mitään erikoisempaa kuin vanhakaupunki ja niitä täällä riittää. Vanhat kaupungit ovat erittäin kauniita. Kaupungeissa törmäät myös maaseutuun, keskellä kaupunkia saattaa näes olla vaikka kanala. Niin, ehkäpä Schwazissa ”must see” on mennä kanalaan keskustassa ja ostaa juuri maailmaan putkahtaneita munia.

Tirolilaiset kylät ja rakennukset ovat kuin isoja taideteoksia. Vuoristo upeine patikkapolkuineen ja näkymineen on ehdoton alueen erikoisuus. Käy vaikka kurkkaamassa lyhyttä parin tunnin pyrähdystä luonnon ihmeisiin blogissani (linkki). Ai niin ja Innsbruckin mäkihyppytorni. Sieltä on moni legenda hypännyt. Vähän hävettää, jotta ei ole näinä kolmena täällä vietettynä talvena tullut käytyä legendaarisilla mäkiviikoilla. Ehkäpä joku vuosi uskaltaudumme talvella ulos ja eksymme mäkiviikoillekin.

Blogi: Fin in Tirol

---

Anniina: El Paredón, Guatemala

Mikä sai sinut muuttamaan ulkomaille?
– Tiesin jo teini-ikäisenä, että haluan muuttaa ulkomaille opiskelemaan jossain vaiheessa – en ollut varma, haluaisinko jäädä sinne sen jälkeen töihinkin. Muutinkin ensimmäistä kertaa ulkomaille vaihto-oppilaana Argentiinaan, Buenos Airesiin, sillä opiskelin espanjaa, ja halusin asua ja opiskella Latinalaisessa Amerikassa. Kaipasin kansainvälisiä kokemuksia ja etenkin Latinalainen Amerikka kiehtoi minua.

Millaisia yhteiskunnallisia eroja olet huomannut Suomeen verrattuna?
– Etenkin Guatemalassa, jossa asuin 1,5 vuotta, ovat yhteiskunnalliset erot valtavat. Suurin osa maasta elää äärimmäisessä köyhyydessä, mutta silti palvelut, jotka kaikki suomalaiset saavat ilmaiseksi, saattavat maksaa todella paljon, tai ne ovat laadultaan ala-arvoisia. Tämä kasvattaa luokkaeroja rikkaiden ja köyhien välillä entisestään, sekä tekee vähävaraisena elämisestä haastavaa. En usko, että tämän kysymyksen puitteissa olen edes kykenevä kuvailemaan kaikkia niitä yhteiskunnallisia eroja, mutta ehkä niistä päällimmäisiä ovat nimenomaan suuret tuloerot, julkisten palveluiden puute (ja niiden heikko laatu), mutta toisaalta ihmisten välinen yhteisöllisyys, ja jatkuvat juhlat joka puolella maata milloin millekin asialle. Esimerkiksi markkinointi ja myynti tapahtuu aivan eri tavalla, kuin mihin Suomessa on tottunut.

Oletko kohdannut rasismia tai ennakkoluuloja ulkomaalaisuudestasi johtuen?
– En tiedä kuvailisinko sitä rasismiksi, mutta kyllä. Suurella osalla on mielikuva, että kaikki valkoiset ovat Yhdysvalloista, eivätkä todennäköisesti puhu espanjaa, ja he ovat todennäköisesti myös hyvin varakkaita. Tämä on osittain myös totta – maassa on todella paljon yhdysvaltalaisia sekä turisteina, sijoittajina, että siellä eläkepäiviään viettävinä, ja heistä monen espanjankielen taito on melko olematon. Tämä luo todella jyrkän luokkaeron sen välillä, mitä he minusta ajattelevat, ja mikä minä olen, joka saattaa joskus etenkin maaseudulla tehdä tutustumisesta kankeaa. Sain selittää melkein päivittäin, että Suomi ei ole Yhdysvaltojen osavaltio, kieleni ei ole englanti, ja minä paiskin töitä Guatemalassa asuen melko alkeellisessa talossa.

Omalla alueellani ihmiset oppivat tuntemaan minut ja suhtautuivat minuun pian kuin paikalliseen, mutta muualla ns. ’erikoiskohtelu’ kävi joskus jopa hermoilleni, ja toivoinkin voivani sulautua massaan paremmin. Toisekseen asuin todella konservatiivisessa paikassa, jossa turistit olivat osakseen omalla toiminnallaan saaneet paikalliset ymmärtämään, että ulkomaalaiset ryyppäävät, käyttävät huumeita ja ovat kaikin puolin ’estottomia’, jolloin he saattoivat myös leimata minuun tätä oletusta, joka lisäsi kuilua meidän välillämme. Omalla käyttäytymisellään nämä kuilut on kuitenkin mahdollista ylittää.

Mitä paikalliset tietävät Suomesta?
– Kouluttamattomat ja köyhempään luokkaan kuuluvat eivät tiedä mitään – monelle kaikki valkoiset ovat Yhdysvalloista. Kuitenkin etenkin nuoret, jotka ovat tutustuneet internettiin, tai käyneet vähän enemmän kouluja, tuntevat erityisesti suomalaista rock- ja metalmusiikkia. Esimerkiksi The Rasmus, Nightwish ja Apocalyptica olivat erittäin tunnettuja Latinalaisessa Amerikassa, myös Guatemalassa. Yliopistoja käyneet tietävät Suomen hyvin, erityisesti sen erinomaisen koulujärjestelmän, sekä sen, että Suomi valittiin maailman onnellisimmaksi kansaksi. Monet kuitenkin sekoittavat Suomen muihin Pohjoismaihin, mutta tietävät kuitenkin, että se on pohjoisessa.

Millaisina hetkinä kaipaat Suomeen, vai kaipaatko ollenkaan?
– Kaipaan erilaisia vuodenaikoja – on tylsää, kun sää on koko vuoden jokseenkin samanlainen. Kaipaan turvallisuudentunnetta sekä suomalaista luontoa. Kaipaan myös joitakin hyvin yksinkertaisia ruokia, kuten ruisleipä tai grillimakkara (en tiedä miksi perinteinen suomalainen alaluokan käriste on piirtynyt mielen perukoille).

Jos palaisit nyt Suomeen, mitä ottaisit mukaan tämänhetkisestä asuinmaastasi?
– Vastaan tähän jotain hieman abstraktimpaa, sillä en välttämättä toisi mitään konkreettista Guatemalasta – en koskaan ihastunut syvästi mihinkään sen ruokiin. Tuliaiseni onkin ’yhteisöllisyys’. Rupatteleminen tuntemattomille, olla välittämättä suomalaisesta sosiaalisesta paineesta kuulua muottiin, tehdä rohkeasti aloitteita voimakkaamman yhteisöllisyyden luomiseksi rikkoen kulttuurillisia rajoja.

Mikä on asuinmaasi tai -kaupunkisi must see -kohde?
– Kylässä, jossa asuin (El Paredón, Guatemala) oli niemeke nimeltä ’Boca Barra’ ja sen ympäröivä mangrovemetsä, jossa kiikaroin aamukuudelta lintuja minulle seuraa pitävien koirien kanssa. En kuitenkaan suosittelisi välttämättä El Paredónia Guatemalassa, ellei olisi yli kuukausi aikaa, sillä maassa on niin paljon kaikkea muuta mielenkiintoista. En kuitenkaan lähtökohtaisesti usko, että mitään ’must see’- kohdetta on mahdollista erotella.

Jokaisella kohteella on oma merkityksensä ja tehtävänsä, jolloin niiden priorisointi ei hyödyttäisi ketään. Asuin ensin kuusi kuukautta Quetzaltenangossa, jonka ympäröivän alueen voisinkin lukea Guatemalan helmeksi – ja erityisesti sen vieressä olevaa Huehuetenangon departtementtiä, joka on täynnä toinen toistaan häkellyttävämpiä kohteita. Jos joku kävisi kuitenkin vain yhdessä paikassa koko Guatemalassa, sen pitäisi varmaankin olla Atitlan järvellä, ja siellä esimerkiksi kylä San Juan La Laguna. Tämä tarjoaa kattauksen sekä monipuoliseen luontoon, että kulttuuriin, kuitenkin erittäin kehittyneellä turismi-infrastruktuurilla. (Vinkkipostaus: Guatemalan top- kohteista vastuullisesti)

Blogi: Maailmanlopun päiväkirja
Instagram: @heikkilanniina

---