Uncategorized

Minäkö inuiitti – Mitä geenitestit meistä kertovat?

Olen My Heritagen mukaan etnisesti suomalainen ja inuiitti, ja geneettiset ryhmäni ovat Pohjois-Savo, Karjala ja Viipuri. Inuiitit on luokiteltu kattamaan kaikki arktiset alkuperäiskansat Siperiasta Alaskaan, Kanadaan ja Grönlantiin. Mutta kuinka luotettavia DNA-testit oikein ovat?

Instastooreissa kiertää tarra, joka pyytää listaamaan kolme faktaa itsestä. Laitoin yhdeksi faktaksi, että geenitestin mukaan perimässäni on samankaltaisuutta siperialaisten heimojen ja Amerikan alkuperäisväestöjen kanssa. Sain tämän vuoksi kysymyksiä, mitä geenitestiä olen käyttänyt ja millaisia tuloksia niistä on tullut. Päätin avata aihetta hieman tarkemmin.

Mainittakoon heti alkuun, että en ole mikään geenitutkija tai perinnöllisyystieteilijä, joten perustan teoreettisen tiedon netistä löytyviin lähteisiin ja yleisiin tieteellisiin käsityksiin.

Suomalaisten alkuperä

Käytännössä kaikki syntyperäiset suomalaiset kuuluvat suuremmassa kuvassa uralilaisiin ja itämerensuomalaisiin kansoihin. Näitä kansoja ovat muun muassa virolaiset, karjalaiset, saamelaiset, unkarilaiset, udmurtit, marit sekä Itä-Siperian samojedit.

Tarkemmin katsottuna valtaosa suomalaisista on saanut geneettisen perimänsä Länsi-Uralin alueelta, missä esivanhempamme elivät Volgan ja sen sivujokien, Okan ja Kaman ympäristössä vuosituhansia sitten. Alueelta on lähtenyt aikanaan ainakin kaksi suurta muuttoaaltoa kohti länttä ja sitä myötä pohjoista Eurooppaa.

Useissa tutkimuksissa on havaittu, että itä- ja länsisuomalaiset eroavat toisistaan merkittävästi geneettisellä tasolla. Erot ovat jopa suurempia kuin brittien ja saksalaisten välillä, jotka molemmat periytyvät muinaisista germaanisista kansoista. Itäsuomalaisissa näkyy selkeästi Itä-Aasian vaikutus, mikä puolestaan puuttuu länsisuomalaisista ja myös naapureistamme venäläisistä. Tämä sama piirre näkyy myös omassa DNA:ssani.

Geenitestit

Nykyään on tarjolla lukemattomia erilaisia palveluja, jotka analysoivat halukkaiden DNA-näytteitä ja vetävät niistä erilaisia johtopäätöksiä. Osa analyyseistä, kuten etnisyysarvio, on suht luotettavia – osa taas perustuu arvioihin geenivarianttien toiminnasta ja eri näytteistä kerättyihin keskiarvoihin.

Näitä epäluotettavampia raportteja tuotetaan muun muassa kuvaamaan henkilön piirteitä ja tottumuksia. Osa niistä on kohdallani pitänyt paikkansa, kuten se, että pidän valkoviinistä, en ole altis alkoholiriippuvuuteen, minulla on pisamia, kasvoissani ei ole juurikaan ryppyjä, olen korkeasti koulutettu, en koe helposti yksinäisyyttä ja olen surkea kestävyysurheilussa, Mutta toiset taas eivät ole kuvanneet minua lainkaan – geenien perusteella minun nimittäin pitäisi olla lyhyt, hyvin ruskettuva, matemaattisesti lahjakas tupakoiva ekstrovertti.

Vaikka omistaisi jonkin ominaisuuksiin tai sairauksiin altistavan geenin, voi joku toinen geeni tai ulkoiset tekijät vaimentaa sen vaikutuksen.

Samaa tekniikkaa käytetään myös terveyteen liittyvissä analyyseissä, joissa kerrotaan, onko henkilöllä geeni tai geenejä, jotka altistavat tietyille sairauksille. Itse en halua tietää tuollaisia asioita, koska se on lopulta kiinni paljon muustakin kuin pelkistä geeneistä, sairastuuko ihminen vai ei.

Oman DNA-testini tein alunperin My Heritagessa, mutta olen ladannut sieltä saadun DNA-raakadatan muun muassa ADNTROon, GenePlazaan ja Genomelinkiin. Jotkut ihmiset ovat huolissaan DNA-testien turvallisuudesta ja pelkäävät yksityisyytensä puolesta. Minua asia ei huoleta, koska testipalveluihin ei syötetä henkilökohtaisia tietoja, kuten henkilötunnuksia. Palveluihin ei myöskään ole pakko rekisteröityä omalla nimellä. Tietenkään kaikkia tulevaisuuden skenaarioita ei voi poissulkea, etteikö DNA voisi joskus päätyä vääriin käsiin.

Jokainen päättää itse, haluaako antaa DNA:nsa ulkomaisten firmojen käyttöön.

Sukututkimusta tekemässä

Kiinnostukseni sukututkimukseen heräsi kymmenisen vuotta sitten, ja päätin tutkia sukupuutani My Heritage -palvelussa. Sukupuun teko onnistui 1700-luvun alkupuolelle saakka isänäidin eli mummoni ja äidinisän eli pappani puolelta. Isänisän eli ukkini ja äidinäidin eli toisen mummoni suvut taas jäivät pimentoon. Äitini veli oli tehnyt joskus sukututkimusta, mistä oli löytynyt joku rändom merimies, mutta valitettavasti en ole koskaan kuullut tarinaa tarkemmin.

Isänisän (sininen) ja äidinäidin (keltainen) sukuhaarat jäivät pimentoon.

Isän puolen suku (siltä osin kun sain selville) on asunut pitkään itärajan tuntumassa, ja kirjoitinkin Pohjois-Karjala-postaukseen taannoin, että sukuni juuria on mm. Kiihtelysvaarassa. Isän puolen suvussa ulkonäölliset piirteet ovat olleet perin suomalaisia eli vaaleita hiuksia ja sinisiä silmiä. Tutkimusten mukaan jopa 90 %:lla kantasuomalaisista on siniset tai siniharmaat silmät. Omat ruskeat silmäni ja tummat hiukseni tulevatkin äidin puolelta.

Geneettinen perimäni

Olen syöttänyt My Heritagesta saadun DNA-raakadatan eri palveluihin oikeastaan siksi, että olen halunnut vertailla etnisyystuloksia. Eri palvelut näyttävät perimän hieman eri tavalla riippuen siitä, millaista DNA-tietokantaa ne käyttävät. Mitä enemmän näytteitä on käytössä, sitä tarkempia analyysejä voidaan tehdä etenkin alapopulaatioista.

On sanomattakin selvää, että en ole kokenut kovinkaan suurena yllätyksenä sitä, että suurin osa perimästäni vastaa pohjoiseurooppalaista tai että olen etnisyydeltäni pääosin suomalainen. Perimäni on jakautunut eri palveluissa hieman eri prosenteilla: skandinaavista perimää on 39-47 % ja balttia 43-52 %. Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus, mihin palaan tuonnempana.

Muu vajaan 10 % osuus jakautuu myös hieman eri lailla, mutta pääpiirteittäin suurin osa siitä on ollut ryhmässä siperialaiset ja Amerikan intiaanit (käytössä oleva termi). Kun prosentteja katsotaan tarkemmin, on perimä DNA-analyysien mukaan eniten samanlaista kuin Siperiassa asuvalla nganasan-heimolla. Pienemmät prosentit menevät Etelä-Amerikan alkuperäiskansoille (karitiana, surui ja quechua) sekä arktisille alkuperäiskansoille (eskimot ja aleutit). Jossain palveluissa pieneksi perimän samankaltaisuudeksi ilmoitettiin myös Venäjän ja Kazakstanin rajalla elävä turkkilainen kansa, baškiirit.

Oletettujen sukujuurten prosenttiosuudet vaihtelevat hieman eri palveluissa.

Useissa vertailuissa käytetään admixturea eli sitä, kuinka eri kansojen ja ihmisryhmien geenit ovat sekoittuneet ajan saatossa ja millaisia moderneja populaatioita niistä on muodostunut. Tähän perustuu sekin, miksi genomini näyttäisi viittaavan Baltian suuntaan. GenePlaza sijoittaa ihmispopulaatiot kartalle, josta näkee, kuinka lähellä oma perimä on muiden kansojen ja ihmisryhmien perimää. Genomini sijoittuu suomalaisten reuna-alueelle, melko lähelle kolumbialaisia ja kauas muista eurooppalaisista. Minusta se kertoo kuitenkin enemmän siitä, että (itä-)suomalaiset ylipäänsä eroavat paljon muista eurooppalaisista.

Osa palveluista vertailee annettua DNA:ta oman viiteryhmän genomiin. Näissä vertailuissa tuloksista ilmeni, että perimässäni on 21 % vähemmän eurooppalaista sekoitusta ja 13 % enemmän itä-aasialaista sekoitusta kuin referenssipopulaatiossani. DNA-analyysi voi selvittää myös geneettisen vaihtelun suuruuden. Suurempi vaihtelu suojaa yksilöä peittyvästi periytyviltä taudeilta. Oma vaihteluni on 6 % suurempi kuin eurooppalaisilla yleensä.

Geenivariaatiot eri populaatioissa.
Minulla pitäisi olla keskimääräistä pienempi alttius sairastua peittyvästi periytyviin tauteihin kuin oman viiteryhmäni henkilöillä.

Jos haluaa sukeltaa syvälle esivanhempien perintöön, kannattaa tehdä mitokondriotesti (mtDNA), joka näyttää muinaisen äitilinjan (haploryhmän) eli mistä kantaäiti on peräisin. Miehet voivat tehdä myös Y-DNA-testin, joka näyttää isälinjan.

Paras testi suomalaisille?

Geenitestit ja etnisyysarviot ovat parhaimmillaan hauskaa ajanvietettä, mutta niiden avulla voi toki selvittää myös omia sukujuuriaan. Ne eivät kuitenkaan tarjoa kovinkaan yllättäviä tuloksia niille, jotka tietävät olevansa esimerkiksi kokonaan suomalaisia. Mielenkiintoisia viitteitä esivanhempien alkuperästä voi kuitenkin selvitä myös suomalaisille siinä mielessä, että löytyykö omasta perimästä Itä- vai Länsi-Suomen geenistö.

Olen idän kasvatti ja se näkyy myös DNA:ssani.

Olen nähnyt My Heritagessa monta somevaikuttajaa, joiden testeissä on tullut esille suomalaisuuden lisäksi skandinaavi, mitä ei omassa kartassani näy. En ole My Heritagen mukaan myöskään baltti, vaikka muissa palveluissa olen sitä ollut. Todennäköisesti se johtuu siitä, että My Heritage osaa luokitella suomalaiset omaksi ryhmäkseen ja Suomen sisälle vieläpä omat geneettiset ryhmänsä.

Olen My Heritagen mukaan etnisesti suomalainen ja pieneltä osin inuiitti, ja geneettiset ryhmäni ovat Pohjois-Savo, Karjala ja Viipuri. Inuiitit on luokiteltu kattamaan kaikki arktiset alkuperäiskansat Siperiasta Alaskaan, Kanadaan ja Grönlantiin. Sen sijaan kartassa ei ole kohdallani viitettäkään mistään Etelä-Amerikan intiaaneista, mitä muut palvelut tarjoavat. Inuiittia taas olen nähnyt joillain muillakin suomalaisilla.

My Heritagen on sanottu olevan paras vaihtoehto eurooppalaisille. Muiden palveluiden osalta jääkin hämärän peittoon, mistä Etelä-Amerikan prosentit ja etninen samankaltaisuus kolumbialaisten kanssa oikein tulee. En kuitenkaan usko, että suvussamme mitään kaukaisia sukulaisiakaan niiltä suunnilta on. Ellei sitten joskus selviä sen tuntemattoman merimiehen arvoitus 😀

My Heritagen mukaan olen etnisesti suomalainen ja pikkuisen inuiitti.

Perimän vaikutus mielenmaisemaamme

Olen monesti miettinyt, vaikuttaako perimä kiinnostuksen kohteisiimme. Itse olen hyvin kiinnostunut alkuperäiskansoista, minulla on vahva luontosuhde, koen shamanismin kiehtovana ja viihdyn paremmin kylmässä kuin kuumassa. Olen aina kokenut olevani nomadi, kulkuri, joka ei ole sidottu yhteen paikkaan. Minulla on pitkään ollut kaukokaipuu Keski-Aasiaan, Siperiaan ja Alaskan erämaihin. Myös veljelläni on suuri halu kokea joskus Kanadan koskematon luonto, ja siskoni taas on kiinnostunut shamanismista ja voimaeläimistä.

Ehkä se on vain haihattelua, mutta uskon, että jonkinlainen menneiden kansakuntien perintö virtaa edelleen suonissamme siirtäen esivanhempiemme uskomuksia, mieltymyksiä ja tapoja vuosisatoja eteenpäin.

En kuitenkaan lähtisi vetämään tästä mitään johtopäätöksiä, että olisin osa jotain arktista alkuperäiskansaa, koska mielestäni tuollaiseen tarvitaan vahva kulttuurinen side, johon kuuluvat äidinkieli, elintavat ja kansanperinteet. Vaikka minussa virtaisikin vanha siperialainen veri, koen silti olevani puhtaasti itäsuomalainen, sanoivat etnisyysarviot mitä hyvänsä 🙂

Oletko sinä tehnyt DNA-testin tai muulla tavoin selvittänyt sukujuuriasi?

3 kommenttia

  • Äide

    Tein saman testin ja samoja asuinsijoja nousi esiin, äitini suvun puolelta.
    -Suomi (Pohjois-Karjala) ja Venäjä (Karjalan tasavalta)
    -Itä-Suomi ja Venäjä (Karjala ja Viipuri)
    -Suomi ja Venäjä (Leningrad ja Karelia)
    -Suomi (Pohjois-Savo)

    Isän puolelta luultavasti
    -Suomi (Itä-Lappi), Norja (Finnmark) ja Venäjä Kuoloyarvi
    -Suomi (Pohjois-Pohjanmaa)
    -Suomi (Kainuu)
    Inuiittia minussa näkyi paljon. Tosin, sukua tulee Norjan Lapista ja Sallasta.

    Oli kiva lukea tuota blokiasi ja huomata samanlaisuutta.

    • admin

      Moikka ja kiitos kommentista 🙂 On aina kiva kuulla muidenkin tuloksista! Mulla oli myös noita muitakin alueita Suomesta, mutta päädyin laittamaan tekstiin vain ne, missä oli korkea luottamusväli. Suomalaisuus kokonaisuudessaan jakautui näin:

      Itä-Suomi ja Venäjä (Karjala ja Viipuri)
      Suomi (Pohjois-Savo)
      Suomi (Kainuu)
      Etelä-Suomi ja Venäjä (Viipuri)
      Suomi ja Venäjä (Leningrad ja Karelia)

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.