Mitä kuuluu maailma?

Kesän yksi kohokohdista on taas vietetty, kun Maailma kylässä -festareilla juhlittiin rohkeutta muuttaa maailmaa. Helsingissä vuosittain järjestettävässä ilmaistapahtumassa oli tänä vuonna esillä yli 230 näytteilleasettajaa. Kojujen joukosta löytyi niin kansalaisjärjestöjä, valtiollisia ja yhteiskunnallisia toimijoita, bazaarimyyjiä kuin 50 makumatkoja tarjoavaa ruokakojua. Kävijöitä oli viikonlopun aikana 44 000, minkä lisäksi puhelavan ohjelmia seurasi netin kautta 1 000 osallistujaa.

Kestävän kehityksen tavoitteet koskevat myös matkailijoita

Vaikka Cilla Maria Travel onkin pääasiassa matkablogi, on vastuullisuus usein osana tavallisiakin matkapostauksiani. Olen myös sitä mieltä, että tiedostava matkailija saa enemmän irti matkakohteesta, kun kohteen yhteiskunnallisista ja sosiokulttuurisista piirteistä on ottanut selvää. Toki maailman nykytila sotineen ja ilmastokatastrofeineen vaikuttaa jokaisen matkailijan elämään vähintään pohdittaessa kohteen turvallisuusnäkökulmia ja saatavilla olevia palveluja. Maailma kylässä -ständeillä näihin kysymyksiin voi löytää vastauksia.

Ja hei, olihan ständien joukossa myös Reilun matkailun yhdistys, jonka jäseneksi muuten liityin tässä keväällä. Pisteellä oli tosi kiinnostavia keskusteluja festarivieraiden kanssa. Kannattaa käydä tutustumassa sivuilta löytyviin reilun matkailun vinkkeihin.

Mitä tapahtumasta sitten tänä vuonna jäi käteen?

Siemenet versovat -näyttely

Taidenäyttelyn teokset kunnioittavat ihmisoikeusaktivisti Jyri Jaakkolan ja Bety Cariñon muistoa. Jaakkola ja Cariño ammuttiin kuoliaaksi Meksikon Oaxacassa vuonna 2010, kun he olivat matkalla Triqui-heimon kylään avustussaattueen kanssa. Jaakkolan kohtalo on ollut paljon esillä myös suomalaisessa mediassa pääasiassa Jyrin äidin, Eve Jaakkolan ansiosta. Hän on taistellut vuosikausia Meksikon oikeusjärjestelmää vastaan, mutta taisteluista huolimatta ei ole saanut oikeutta pojalleen.

Suurin ongelma on todistajansuojelun puuttuminen. Tapauksella on todistajia, mutta kukaan ei uskalla puhua. Tämä on hyvin tyypillistä Meksikossa, missä suurin osa henkirikoksista jää selvittämättä. Esimerkiksi Impunidad en homicidio doloso y feminicidio 2022 -raportin mukaan vuosien 2015-2021 välisenä aikana vain 7 % murhista päätyi tuomiolle.

Kävin itsekin tapaamassa Triqui-heimon jäseniä vuonna 2019 Oaxacassa, ja minusta oli lohdullista nähdä, että Jyrin ja Betyn kuvat olivat esillä hallituksen vastaisissa protesteissa.

Lisätietoa näyttelystä

---

Punaiset kengät -installaatio

Samaa aihetta sivuaa myös alunperin meksikolaisen Elina Chauvet’n luoma Zapatos Rojos eli Punaiset kengät -installaatio. Taideprojektin tarkoitus on muistaa ja kunnioittaa sukupuolensa vuoksi tapettujen tai kadonneiden naisten kohtaloa. Punaiseksi maalattujen kenkien symboliikka kuvaa vuodatettua verta, mutta myös rakkautta, yhtenäisyyttä ja toivoa.

Naismurhat ovat hyvin yleisiä Meksikossa ja muualla Latinalaisessa Amerikassa. Yleensä syyllinen löytyy lähipiiristä, ja lähisuhdeväkivalta onkin yksi suurimmista sosiaalisista ongelmista Meksikossa. Myös alkuperäiskansoja edustavat naiset joutuvat usein murhatuksi joko sukupuolensa tai poliittisen aktivisminsa vuoksi. Maailma kylässä festareille kenkienmaalaus-workshopin järjesti Otroas Feminismoas.

Lisätietoa installaatiosta

---

Avustustyöntekijät kriisien keskellä

Yksi koskettavimmista puhe-esityksistä kertoi Kirkon Ulkomaanavun paikallisten työntekijöiden äärimmäisen tärkeästä, mutta raskaasta työstä Syyriassa, Etelä-Sudanissa ja Ukrainassa. Ääni- ja kuvamaailmaa hyödyntävät presentaatiot veivät kuuntelijoiden ajatukset koulupäiviin ukrainalaisissa pommisuojissa, talojen raunioihin Syyriaa ja Turkkia ravistelleen voimakkaan maanjäristyksen keskelle sekä luonnonkatastrofeista ja sisällissodasta kärsivään Etelä-Sudaniin, missä ylisukupolviset traumat ovat edelleen nähtävillä.

Suomen hallitus Petteri Orpon ja Riikka Purran johdolla on päättänyt leikata 500 miljoonaa euroa kehitysyhteistyöstä, mikä on kuin puukonisku avustusjärjestöjen sydämeen. Järjestöt ovat usein ainoa kontakti katastrofialueiden ja ulkomaailman välillä. Ainoa linkki, jonka kautta järkkyneet yhteisöt voivat saada humanitaarista apua, johon kuuluu niin ruoka-apu, psykososiaalinen tuki kuin jälleenrakennustyö. Avustustyöntekijät ovat rohkeita ja periksiantamattomia, mutta kuinka tehdä työtä, jos se estetään taloudellisesti?

Lisätietoa puheohjelmasta

---

Huomisen ruokatuotanto ja ilmastonmuutos

Tulevaisuuden ruokatuotantoa käsittelevässä paneelissa esiteltiin maanviljelijöiden kohtaamia ongelmia ja ratkaisuja kestävän ruokatuotannon turvaamiseen. Samaa aihetta sivusi myös ilmastonmuutosta käsitellyt haastattelu. Ilmastonmuutoksen myötä rankkasateista johtuvat tulvat ja toisaalta myös äärimmäinen kuivuus ovat lisääntyneet ja tehneet viljelystä mahdotonta ympäri maailman. Eniten ongelmista kärsivät globaalin etelän maat.

Ratkaisuiksi ruokatuotannon ongelmiin listattiin muun muassa ympäristön resilienssin lisääminen, koulutus, paikallisuus, kiertotalous ja tieteellinen panostus. Lisäksi avustusjärjestöt ovat auttaneet yhteisöjä taistelemaan ilmastotuhoja vastaan muun muassa tarjoamalla viljelijöille hyvin kuivuutta kestäviä lajikkeita. Paneelissa esiteltiin myös supermielenkiintoinen soleiini – ilmasta valmistettu proteiini, joka käyttää ravintonaan happea, vetyä ja hiilidioksidia. Soleiinin valmistukseen ei siis tarvita lainkaan perinteistä maanviljelyä.

Lisätietoa paneelista ja haastattelusta

Festareiden kierrätysmaailma-osastolla oli esillä kiertotaloutta hyödyntävä Ce4Re-hanke, joka pyrkii antamaan tukea ravintola-alalle kiertotalouteen liittyvissä innovaatioissa ja käytänteissä. Hankkeen osa-alueita ovat kestävä menusuunnittelu, jätteen ja ruokahävikin vähentäminen sekä kuluttajaviestintä. Ruokapalvelutyöntekijänä tämä ständi kiinnosti minua erityisen paljon. Oma työpaikkani osallistui viime vuonna Wasteless Food Services in Finland -hankkeeseen, jossa sain olla mukana vastuullisuusviestijänä.

---

Vastuullinen huumetalous

Voiko huumetuotanto olla vastuullista? Tätä kysymystä kuulee harvemmin, joten Humaania päihdepolitiikkaa -järjestön esitys oli tervetullut ohjelmanumero. Huumetuotannossa käytettyjen kasvien, kuten kannabiksen, kokapensaan ja oopiumunikon viljely on nykyisellään hyvin haastavaa luonnolle. Vedenkulutus on aivan omaa luokkaansa, eikä kemiallisten huumeiden, kuten amfetamiinin valmistus ole yhtään sen armollisempaa.

Myrkylliset kemikaalit ja tuotannosta syntynyt jäte dumpataan ympäristöön siekailematta, mikä aiheuttaa terveysriskejä myös vedenpuhdistamoiden työntekijöille, jotka ovat pahimmillaan sokeutuneet myrkkyaltistuksesta. Vaarassa ovat myös köyhien maiden viljelijät, jotka joutuvat usein rikollisjärjestöjen uhkaamina joko muuttamaan peltonsa huumeviljelmiksi tai osallistumaan myrkkyjätteiden hävittämiseen.

Käyttäjien näkökulmasta taas usein unohdetaan, että päihderiippuvuus on sairaus. Miksi siis tuomita heidät? Eihän muitakaan sairaita ihmisiä sakoteta, heitetä vankilaan ja syrjäytetä yhteiskunnasta vain sairautensa vuoksi. Hallituksen heikennykset sote-palveluihin eivät ainakaan paranna päihderiippuvaisten ja mielenterveysongelmaisten hoitoon pääsyä, joka on jo nyt epäinhmillisellä tasolla. Terveisin: koko viime kesän ja syksyn apua läheiselle hakeneena ja järjestelmään syvästi pettyneenä.

Ratkaisuksi globaaliin huumeongelmaan on jo vuosia ehdotettu huumekaupan sääntelyä ja dekriminalisointia. Esityksen pitäneen neurobiologi Miina Kajoksen mukaan sääntelyn tavoite ei ole huumeiden vapauttaminen, vaan niiden kontrolloiminen.

Lisätietoa puheohjelmasta

---

Palestiina-kysymys

Palestiinan tilanne oli esillä pääasiassa ständeillä, musiikkiesityksissä sekä kävijöiden asusteissa. Fingo sai viikonlopun aikana kritiikkiä siitä, ettei Palestiinaa käsittelevää puheohjelmaa ollut tarjolla. Muun muassa tämän vuoksi Koko Hubara ja Natalia Kallio päättivät peruuttaa oman esiintymisensä. Fingo vastasi palautteeseen, ettei ohjelman hakuvaiheessa kukaan ilmoittautunut puhumaan aiheesta.

Sunnuntaina nähtiin puhelavalla Pro Palestiina -ryhmän mielenosoitus, joka keskeytti Eva Biaudet’n haastattelun. Heti tämän jälkeen oli kuitenkin vuorossa Suomalaisten järjestöjen toiminta Palestiinassa -paneelikeskustelu, joka oli järjestetty lauantaina peruuntuneen ohjelman tilalle pika-aikataululla. Keskustelussa olivat osallisena pitkään Palestiinassa työskennellyt Maailman kuvalehden toimittaja Karoliina Knuuti, Lääkärit ilman rajoja -järjestön Linda Konate sekä YMCAn Milla Nummenmaa.

Keskustelussa kerrattiin Gazan tilanteen sietämättömyyttä niin palestiinalaisten kuin avustustyöntekijöiden puolesta. On kiistämätön fakta, että Israel on syyllistynyt sotarikoksiin ja rikoksiin ihmisyyttä vastaan, mikä on nostanut humanitaarisen kärsimyksen aivan ennennäkemättömälle tasolle myös järjestötoimijoiden silmissä. On hankalaa tehdä avustustyötä, kun sairaalat on pommitettu maan tasalle, avustusrekkojen pääsy maahan on evätty ja kansainvälisillä laeilla on pyyhitty persettä.

Länsirannalla lisääntyneet kärjistymiset, kuten palestiinalaisten liikkumisvapauden rajoittaminen, summittaiset henkirikokset ja pidätykset sekä ihmisten kaltoinkohtelu ovat jääneet uutispimentoon Gazan tuhon ollessa tapetilla. Avustustyöntekijät ovat kuormittavan taakan alla kummallakin Palestiinalaisalueella pyristellessään sen puolesta, että avustustoiminta tässä äärimmäisen haavoittuvassa ympäristössä voisi kuitenkin jatkua lähes olemattomiin kuihtuneilla resursseilla.

By the way, vastakritiikkinä Pro Palestiina -ryhmälle sanottakoon – vaikkakin heidän kanssaan jaan ajatukset siitä, että Palestiina olisi saanut olla enemmän esillä: Miksi ette tulleet kuuntelemaan Maailman kuvalehden, Lääkärit ilman rajoja ja YMCAn puheohjelmaa?

Lisätietoa puheohjelmasta

---

Musiikki yhdistää

Vaikka iso osa keskusteluista käsittelikin vaikeita, jopa surullisia aiheita, enkä itsekään voinut välttyä kyyneliltä, mahtui viikonloppuun myös paljon iloa ja viihdettä. Lauantailta suosikikseni kohosi ehdottomasti Don Johnson Big Band, joka edustaa minulle nostalgista nuoruuden aikaa. Biisit, kuten Road vei minut menneisyyden muistoihin ja sai ihon nousemaan kananlihalle. Keikan parasta antia oli myös Path / Polku / طريق, jossa fiittasivat Giant Robotin Tuomas Toivonen ja egyptiläinen Ramy Essam. Esitys vaivutti kuulijat lähes transsinomaiseen tilaan, kuten kuulin jonkun takanani sanovan.

Sunnuntaina esiintyneen tunisialaisen Emel Mathlouthin esitys ylsi ainakin yhtä korkealle, vaikka iso osa arabiankielisistä sanoituksista menikin ohi. Tunnelma sen sijaan puhui puolestaan. Emelin käsittämättömän kaunis ääni voiteli sielua ja sydäntä, ja hänen välispiikeissä kuullut Palestiina-kannanotot saivat yleisön puhkeamaan raikuviin aplodeihin. Koskettavimpia hetkiä oli unelmista kertovan Holm-biisin aikana nähty korkealla yleisön yllä liehunut Palestiinan lippu, josta Emelkin esitti omat kiitoksensa.

Emel Mathlouthi on tullut tutuksi Arabikevään aloittaneen Tunisian vallankumouksen musiikillisena johtohahmona. Hänen kappaleensa Kelmti Horra (Maailmani on vapaa) nousi vallankumouksen ja koko Arabikevään tunnusbiisiksi. Lisäksi Emel on esiintynyt muun muassa Nobelin rauhanpalkintogaalassa. Suosittelen ehdottomasti tsekkaamaan tämän sympaattisen, vahvan naisartistin!

Lisätietoa esiintyjästä

---

Maailma kylässä seuraavan kerran 24.-25. toukokuuta 2025. Nähdään jälleen Suvilahdessa!
Tämän vuoden puheohjelmat katsottavissa festareiden sivuilta.

Ps. Jos YK:n kestävän kehityksen tavoitteet kiinnostaa tarkemmin, lukaise seuraavaksi postaukseni aihetta liipaten: Järjestöhommia: Agenda 2030 ja YK:n tavoitteet kestävään maailmaan