Pyhä, kiistelty Jerusalem

Eilatista matkustimme Egged-yhtiön bussilla kohti Israelin ja Palestiinan keskiosaa. Bussilippujen hommaaminen oli työn ja tuskan takana, sillä nettisivut oli vain hepreaksi. Jouduin soittelemaan ja laittelemaan viestejä ympäri Israelia. Myös Israelissa asuva Appelsiineja ja hunajaa -blogin kirjoittaja yritti auttaa.

Viimein seitsemän yrityksen jälkeen sain asiakaspalvelusta tekstiviestillä oikean numeron. Jos joku tarvitsee lippuja, tässä englanninkielisen aspan numero: 00 972 3694 8888. Lipun voi varata 2 viikkoa ennen reissua ja se tulostetaan itse asemalla ennen lähtöä.

Toki asemallakin on myyntitiskejä ja lippuautomaatteja, mutta paikan päältä ostettuna ei ole varmuutta, onko bussissa enää tilaa. Lipun voi ostaa asemalta myös Rav Kav -matkakortilla. Huomiona se, että bussit eivät kulje sapattina eli perjantai-illan ja lauantai-illan välillä.

Jerusalem on yksi maailman vanhimpia kaupunkeja. Kaupunki on jaettu kahtia, ja sekä Israel että Palestiina pitävät sitä pääkaupunkinaan. Itä-Jerusalem kuuluu virallisesti Palestiinalle, mutta Israel kontrolloi nykyään isoa osaa alueesta ja on rakentanut sinne laittomia siirtokuntiaan.

Geopoliittinen tilanne on räjähdysherkkä, ja Jerusalem toimii usein yhteenottojen näyttämönä. Raskaasti aseistettuja Israelin rajavartijoita eli Magav-joukkoja kuljeskelee joka puolella. Valvontakameroita on myös kaikkialla.

Olimme varanneet Airbnb-majoituksen aivan vanhankaupungin muurin vierestä, joten historialliset kohteet oli kävelymatkan päässä. Korkeiden muurien ympäröimä vanhakaupunki on jaettu eri osiin, kuten muslimi- ja juutalaiskortteleihin. Sisäänpääsyjä on useampia.

Me käytimme pääasiassa majapaikkaamme lähinnä olevaa Damaskoksen porttia, vaikka sillä onkin huono maine. Meidän aikaan portin liepeillä ei onneksi ollut yhtään levotonta, mutta esimerkiksi tänään Instagramissa levisi video, missä Israelin peiteoperaatiossa ollut sotilas hyökkää Ramadania viettämässä olleiden muslimien kimppuun.

Jerusalem – kuin avaisi koulun uskonnon kirjan

Vanhankaupungin kujat on yhtä isoa sokkeloa ja myyntikojujen loputonta nauhaa. Etenkin muslimikorttelin tunnelmaa värittää basaarit, hedelmäkojut ja eläväinen tunnelma. Muslimikorttelista alkaa myös Via Dolorosa, jota pitkin Jeesuksen kerrottiin kulkeneen risti selässään. Kärsimysten tie päättyy kristittyjen kortteliin.

Koko Jerusalem tuntui muutenkin siltä, kuin olisi sukeltanut uskonnon kirjan sivuille. Muurien kätköistä löytyy myös muun muassa Pyhän haudan kirkko, jota jotkut kristityt pitävät Jeesuksen hautapaikkana.

Juutalaiskorttelissa oli hiljaisempaa. Kiertelimme parina päivänä hetken kujilla, mutta paikat tuntuivat melko autioilta keskeisimpiä käsityö- ja matkamuistoliikkeitä lukuunottamatta. Näimme erään kauniin taidegallerian, mutta sekin oli suljettu.

Vastaan tuli joitain ultraortodokseja mustine pukuineen ja silinterihattuineen. Vanhoillisjuutalaiset vaikuttivat varautuneilta ja epäystävällisiltä, mutta muuten esimerkiksi saimme apua joltain paikalliselta, joka opasti meidät sanallisesti Temppelivuorelle.

Itkumuuri

Kävimme ensimmäisenä iltana Itkumuurilla, jonne päästäkseen oli mentävä Israelin tarkastuspisteen läpi. Tavarat läpivalaistiin, ja poliisit kyselivät jotain. Itkumuuri sijaitsee pyhän Temppelivuoren länsiseinämällä. Tiiliseinä on jaettu kahtia miesten ja naisten puoliin. Katselimme vähän aikaa rukoilijoita, mutta emme menneet tutustumaan seinään tarkemmin.

Yritimme mennä vielä Temppelivuorelle, mutta asemieheltä tuli kieltosanat. Vuorelle ei ollut turisteilla enää sinä iltana mitään asiaa. Pari muuta sotilasta tuli luoksemme kyselemään, mistä olemme kotoisin ja olemmeko muslimeja. Kireä asenne muuttui ystävälliseksi, kun kerroimme olevamme Suomesta.

Jatkoimme matkaa, mutta yksi sotilaista huusi vielä peräämme. Hän halusi tietää mielipiteemme siitä, kuuluuko Suomi Skandinaviaan vai ei. Siinä sitten keskustelimme Pohjois-Euroopan maantieteestä. Tilanne oli jokseenkin erikoinen 😀

Temppelivuori

Lähdimme kesken kaiken Jerusalemista Betlehemiin, mutta kirjoitan siitä oman postauksensa. Kun palasimme takaisin Jerusalemiin, koetimme uudelleen onneamme Temppelivuoren suhteen. Jälleen kerran oli turvatarkastus ja käsikopelointi edessä.

Jäimme kuitenkin porttien välitilaan, koska sotilaat päättivät sulkea portin yhtäkkiä. Kadulle ilmestyi ultraortodokseja, jotka rukoilivat tefillinit eli mustat nahkalaatikot päässään ja käsissään. Pienissä rasioissa on tooran jakeita ja ne kuuluu sitoa otsaan ja käsivarteen rukouksen ajaksi.

Sotilaat vaikuttivat ärtyneiltä ja käskivät turistien olla liikkumatta. Kun rukoushetki oli ohi, pääsimme jatkamaan matkaa kohti puista siltaa, joka johtaa Itkumuurin yli Temppelivuorelle. Temppelivuori on pyhä paikka niin kristityille, muslimeille kuin juutalaisille. Juutalaiset tosin eivät saa astua vuorelle, koska se on niin pyhä.

Temppelivuoren tärkeimmät kohteet tänä päivänä ovat muslimien kolmanneksi pyhin paikka, Al-Aqsan moskeija sekä hämmästyttävän kaunis Kalliomoskeija. Moskeija on ulkoa posliinilla verhottu ja täynnä mitä upeimpia kuvioita. Sen kultainen kupoli näkyy joka puolelle Jerusalemia. Kalliomoskeijan sisältä löytyy kuulemma maailman peruskivi. Al-Aqsa puolestaan on ulkoa pelkistetympi. Muilla kuin muslimeilla ei ole sinne mitään asiaa.

Temppelivuorella on kerrottu sijainneen kristittyjen ensimmäinen kirkko sekä juutalaisten ensimmäinen ja toinen temppeli. Juutalaiset uskovat, että vuorelle rakennetaan heidän kolmas temppelinsä silloin, kun Messias saapuu. Myös jotkut muslimit uskovat, että Temppelivuori on se paikka, minne Jeesus saapuu sotimaan Antikristusta vastaan maailmanlopun aikojen koittaessa. Muun symboliikan lisäksi profeetta Muhammadin on kerrottu jättäneen jalanjälkensä Temppelivuorelle.

Minusta Jerusalemissa kulminoituikin se näkemys, että kaikki edellä mainitut kolme uskontoa ja niiden ajan saatossa syntyneet sivuhaarat saattavat alunperin olla lähtöisin yhdestä uskonnosta.

On esitetty, että kristinuskon Jumala ja arabiankielinen jumalaa tarkoittava sana Allah on sama asia, vaikka näissä uskonnoissa onkin erilainen lähestymistapa jumalaan. Lisäksi Jeesus esiintyy Koraanissakin Marian poikana, tosin sillä erotuksella, että häntä pidettiin yhtenä profeettana eikä jumalan poikana. Tämä selvisi minullekin vasta vuonna 2016, kun olin katsomassa ikoninäyttelyä erään muslimituttavani kanssa.

Öljymäki

Temppelivuorelta kävelimme kohti Öljymäkeä porottavassa auringonpaahteessa. Itä-Jerusalemiin kuuluvan Öljymäen rinteillä sijaitsee Israelin laittomia siirtokuntia. Lähettyvillä on myös suuri juutalaisten hautausmaa, minkä lisäksi kävelytien varrelta löytyy muun muassa profeetta Sakarjan hauta.

Kävelimme hautausmaan alapuolelta kohti mäellä sijaitsevaa Getsemanen puutarhaa, jossa Jeesuksen sanottiin käyskennelleen ennen viimeisiä hetkiään. Puutarha oli minimaalisen kokoinen, joten siellä ei ollut mitään nähtävää. Olin kuvitellut paikan ihan erilaiseksi 😀

Matkan varrella näkyi myös Kaikkien kansojen kirkko, jonka ohitimme sisään kurkkaamatta. Niin ikään Neitsyt Marian hauta olisi ollut vieressä, mutta emme halunneet lähteä katsomaan sitä, vaikka joku mies meitä sinne yrittikin houkutella.

Lähdimme kävelemään takaisin kohti vanhankaupungin muureja. Menimme sisään Leijonan portista, joka johtaa suoraan Temppelivuorelle ja muslimikortteliin. Harhailtuamme aikamme sokkeloisilla kaduilla, löysimme lopulta Google Mapsin navigointimerkin avulla ulos labyrintista.

Vanhankaupungin haahuilun jälkeen suuntasimme vielä viimeiselle uskonnolliselle kohteelle, puutarhaan, jossa toiset kristityt uskovat Jeesuksen haudan sijainneen. Puutarha sijaitsee muinaisen Golgatan alapuolella. Getsemanen tapaan myöskään Golgata ei vastannut mielikuviani, eikä siinä ollut juuri mitään nähtävää.

Puutarhan puolella oli käynnissä joku gospel-esitys, joten lähdimme pois. Loputtomat kirkot ja haudat alkoi riittää meille pikkuhiljaa. Kohteet oli kuitenkin historiallisessa ja yleissivistävässä mielessä ihan mielenkiintoisia, vaikkeivat ne mitään erityisempiä tuntemuksia herättäneetkään.

Yleisiä huomioita

Lopulta suunnistimme syömään jo ensimmäisenä iltana hyväksi havaittuun Al Ayed -ravintolaan. Lähi-idän perinneruoka oli ihan superhyvää. Olin ajatellut jo etukäteen, että alueen poliittisesta ja taloudellisesta tilanteesta johtuen haluan tukea Jerusalemin reissulla mahdollisimman paljon vähemmistökansalaisten tuottamia palveluja, joten jätimme tietoisesti käymättä esimerkiksi kosher-ravintoloissa.

Olen myös tarkoituksella jättänyt tästä postauksesta pois tarkemman selostuksen Israel-Palestiina-konfliktista, johon perehdyn vasta Länsirantaa käsittelevässä tekstissä. Suosittelen kuitenkin miettimään omaa kulutuskäyttäytymistä noilla kulmilla matkustaessa.

Mikäli ihmisoikeusasiat yhtään kiinnostaa, on erityisen tärkeää tarkistaa, ettei oma majoitus sijaitse Israelin laittomien siirtokuntien alueella Itä-Jerusalemissa. Vanhankaupungin länsipuoli on turvallinen valinta siltä kantilta, että se kuuluu Israelille, eikä siellä olevia majoituksia ole rakennettu tuhottujen palestiinalaiskotien maille.

Yleisesti ottaen Jerusalem oli mielenkiintoinen paikka. Turvallisuustilanne oli tammikuussa 2023 hyvä, vaikka alueella onkin viime vuodesta lähtien ollut jälleen enenevissä määrin yhteenottoja.

Kaupungin kireä ilmapiiri oli kuitenkin selkeästi nähtävillä, sillä rynnäkkökiväärein ja konepistoolein varustettuja sotilaita, poliiseja ja turvallisuuspalvelun joukkoja oli joka puolella. Hälytysajoneuvojen sireenit huuti lähes yötä päivää, ja taivaalla lenteli sotilashelikoptereita. Kannattaa varautua siihen, että turvatarkastuksia on milloin missäkin. Esimerkiksi bussiasemalle ei päässyt ilman tavaroiden läpivalaisua.

Oletettavasti turbaanihuivista ja mustasta pitkästä mekosta johtuen minulta tentattiin myös usein, olenko muslimi. Jerusalemissa ei ole mitään pukeutumiskoodistoa, mutta Temppelivuorelle ja muihin pyhiin kohteisiin täytyy pukeutua siveellisesti. Myöskään liikuttaessa vanhoillisjuutalaisten asuinalueilla ei avointa pukeutumista katsota hyvällä. Suurin osa naisista näytti pukeutuneen hameeseen tai mekkoon.

Kuten Eilatissa, myös Jerusalemissa useimmat valtaväestön edustajat vaikuttivat töykeiltä, ja saimme etenkin ultraortodokseilta nuivia katseita. Sotilaat taas muuttuivat ystävälliseksi heti, kun kävi selväksi, että olemme suomalaisia.

Kaksijakoisista mietteistä huolimatta en kadu Israeliin menoamme, sillä se oli pakollinen osuus Palestiinan reissulla ja tulipahan samalla yksi uusi maa lisää listalle. Jerusalem oli myös melko kuvauksellinen kohde. Mitään mielenkiintoa Israelia kohtaan ei kuitenkaan jäänyt, enkä usko, että tulen koskaan vierailemaan varta vasten esimerkiksi Tel Avivissa tai Jaffassa.

—

Oletko käynyt Jerusalemissa? Millaiset fiilikset kaupungista jäi?