Eurooppa,  Monaco,  Ranska

Rivieran 8 hurmaavaa kohdetta esittelyssä

Lähdin maalis-huhtikuussa 2023 Rivieralle kirjoittamaan opinnäytetyötä, sillä olin ihastunut edellisenä keväänä Nizzaan ja Monacoon ja halusin nähdä lisää Côte d’Azurista.

Esittelen tässä postauksessa Rivieran erilaisia kyliä ja kaupunkeja, joiden välillä on helppo ja nopea kulkea junalla/bussilla ja jotka soveltuvat erinomaisesti päiväretkiin Nizzasta käsin.

Rivieralta löytyy myös kivoja patikkapolkuja ja muita kävelyreittejä, joiden myötä itsellenikin kertyi opparin kirjoittamisen lomassa lähes 90 kilometriä askelia.

Lähdin keväällä 2023 Rivieralle kirjoittamaan restonomin opinnäytetyötä.

Menton

Italian rajan tuntumassa sijaitseva Menton oli rakkautta ensisilmäyksellä! Viehättävä sitruunakaupunki tarjoilee värikästä arkkitehtuuria ja vanhan ajan tunnelmaa. Mentonia on kutsuttu usein Ranskan helmeksi ja sitä on luonnehdittu myös Rivieran kauneimmaksi kaupungiksi.

Palmurantainen, vehreiden vuorien edessä sijaitseva värikäs ja koristeellinen Menton on ollut aikain saatossa sekä Monacon ruhtinassuvun että genovalaisten hallussa, joista arkkitehtuuri on saanut vaikutteita.

Ensinäkymät värikkääseen vanhaankaupunkiin saa Plage des Sablettes -rannalta, mistä pääsee kiipeämään ylös kapeille kujille. Kiinnostava yksityiskohta vanhankaupungin katukuvassa on arkkienkeli Mikaelin basilikan portaat, joka on myös suosittu kuvauspaikka.

Keskustan puolelta taas löytyy enemmän koristeellisuutta ja jopa kultamaalauksin somistettuja kerrostaloja. Kauppakeskustassa on myös kattava ravintolatarjonta sekä tietenkin sitruunateemaisia puoteja. Kaupunki on oiva valinta myös tuoksukauppojen ystäville.

Rivieran maaginen kevätauringon valo näyttäytyi erityisen kauniina juuri Mentonissa. Mikäli haluaa kunnolla sitruunatunnelmaan, kannattaa Mentoniin suunnata helmikuussa, jolloin kaupungissa juhlitaan sitruunafestivaaleja.

Menton on tunnettu sitruunoistaan.

Katukuva on saanut vaikutteita Italian Genovasta.

Arkkienkeli Mikaelin basilika.

Mentonista löytyy runsaasti koristeellisuutta.

Lempitaiteilijani Alfons Muchan koristelaattoja hylätyn Mondial-hotellin julkisivussa.

Monaco

Tykästyin Monacossa jo edellisellä reissulla kaupunkivaltion moniin puistoihin, kuten Monte Carlosta löytyvään japanilaiseen puutarhaan. Casinolla tuli myös pyörähdettyä uudemman kerran. Casinon aulaan pääsee ilmaiseksi, pelisaleihin taas on ostettava 17 euron pääsylippu, joka sisältää 10 euron voucherin. Pelisaleissa ei saa kuvata, mutta siellä kannattaa kierrellä taltioimassa upeaa sisustusta muistojen arkistoihin.

Monacon viihtyisin osa on kuitenkin yläkaupunki Monaco-Ville, jonne pääsee helposti pari euroa maksavalla paikallisbussilla. Ylhäältä löytyy viehättäviä pikkukujia, rauhallisempaa tunnelmaa, iso puistoalue ja tietenkin myös ruhtinaan linna. Ylhäällä on lukuisia näköalapaikkoja, joista avautuu maisemat sekä Hercules’n että Fontvieillen satamiin.

Suurimmat turistimassat ja silmäätekevät Monaco vetää puoleensa loppukeväästä F1-kisojen aikaan. Kannattaa muistaa, että Monaco ei kuulu puhelinliittymien EU-datapakettiin, joten siellä on kallista surffailla netissä.

Lue aiempi Monaco-postaus täältä

Monacon juna-asema on Rivieran hienoimpia.

Port Hercules on valloitettu valtavilla luksusjahdeilla.

Japanilainen puutarha.

Le Casino.

Monaco-Villen puolella on rauhallisempaa.

Grimaldin ruhtinassuvun linna.

Monacokin koetteli kuntoani loputtomilla portailla, kun puolijuoksin alhaalta merenrannasta bussipysäkille Salinesiin.

Éze

Ézen vanhankaupungin on kehuttu kuuluvan Rivieran kauneimpiin. Se eroaakin melkoisesti muista alueen kylistä. Korkeimmillaan 500 metriä Ligurianmeren yläpuolella kohoavasta kivirakenteisesta kaupungista leviää hulppeat maisemat sinisen meren ylle. Ézen kiviset ja sokkeloiset kadut kiemurtelevat ikiaikaisten rakennusten lomassa, ja kivisyydestään huolimatta myös luonnon vehreys on ottanut jalansijaa kylässä.

Parhaimmat maisemat löytyvät Ézen puutarhasta, jossa kasvaa muun muassa erilaisia mehikasveja sekä Château Eza – hotellin ravintolasta. Ravintola on tyyriimmän puoleinen – pelkkä cappuccino maksoi 8 euroa, osa viinipulloista useita tuhansia.

Korkealle Ézen keskiaikaiseen kylään pääsee joko bussilla tai kapuamalla filosofi Friedrich Nietzschen mukaan nimettyä vaellusreittiä. Parin kilometrin pituinen polku vaatii aikansa, ja minulta meni melkein tunti kulkea se alas. Polulla on melko paljon irtonaisia ja liukkaita kiviä, jotka hidastavat kulkua, ja lisäksi kaltevuus on jyrkimmillään lähes 40 %. Reitti jatkuu rengasreittinä kylän ohi kauemmas vuorille.

Ézen kylässä on paljon ihastuttavia yksityiskohtia.

Château Ezan terassilla 400 metriä sinisen rannikon yläpuolella.

Taittinger-pullot odottamassa arvovieraita.

Éze on keskiaikainen kivikylä, jonka vanhin rakennus on 1300-luvun alusta.

Kivikylä on ihastuttavan vehreä.

Alhaalta Éze-sur-Meristä ylös kylään johtaa patikkapolku Chemin de Nietzsche.

Saint-Jean-Cap-Ferrat

Tänne suuntasin alunperin vieraillakseni Villa Ephrussi de Rothschildin huvilassa ja upeissa puutarhoissa. Nykyisin museona ja ravintolana toimiva huvila esittelee 1900-luvun alkupuolen paronisuvun esineistöä ja taidetta useissa eri huoneissa ja salongeissa. Ravintolan ikkunoista näkyy turkoosina kimmeltävä meri, joten suuntasinkin ensitöikseni syömään. Iso salaatti, lasillinen muscatia, kahvi ja jäätelöannos maksoivat 40 euroa. Pääsymaksu huvilaan ja puutarhoihin on 16 euroa.

Kylläisenä suuntasin villan pihalle, jossa sai ajan kulumaan yhdeksässä erilaisessa puutarhassa. Puutarhat esittelevät muun muassa japanilaista ja provencelaista kasvillisuutta, kivipuutarhan muotoja sekä hurmaavia ruusuja. Takapihalla on myös tanssiva suihkulähde.

Villalta kävelin alas merenrantaan varsinaiseen kylään, josta löytyi mukava rantareitti. Kävelytie johtaa naapurikylä Beaulieu-sur-Meriin. Mäntyreunusteiset kirkkaanturkoosit poukamat olisivat houkutelleet uimaan, mutta päädyin ihailemaan merimaisemaa kuivalta maalta. Käännyin ympäri ja jatkoin matkaa Cap-Ferratin kylälle päin, mistä löytyi niemen (tai molemmat niemet) kiertävä luonnonläheinen rantatie, sentier du littoral. Jäin niemen kärkeen kiville kirjoittamaan opinnäytetyötä ja katselin samalla, kun kalastajat heittelivät pyydyksiään veteen.

Villa Ephrussi de Rothschild.

Pihalla on 9 erilaista puutarhaa.

Museoksi muutettu huvila esittelee paronisuvun menneisyyttä.

Alhaalla kylässä Saint-Jean-Cap-Ferrat hemmottelee turkoosilla vedellä ja horisontissa näkyvän niemen ympäri kulkevalla luontopolulla.

Villefrance-sur-Mer

Nizzan itänaapurissa sijaitseva Villefrance-sur-Mer osoittautui Mentonin ohella omaksi suosikikseni. Pieni tunnelmallinen kylä tarjoilee värikästä arkkitehtuuria, hiljaisuutta ja monia kuvauksellisia nurkkia. Pikkukivirannalla oli jo maalis-huhtikuun tienoilla joitain auringonpalvojia, mutta muuten kylä oli melko hiljainen ennen turistikauden alkamista.

Istuskelin rannassa ja katselin purjeveneitä, jotka oli ankkuroitu yhteen Välimeren syvimmistä luonnonsatamista. Samoilin myös värikkäillä kaduilla, ja poikkesin muutamaan kahvilaan syömään herkullisia éclair-leivoksia. Päivän päätteeksi kävin syömässä mustekala-annoksen, koska halusin kokeilla jotain uutta.

Villefrance-sur-Mer on saavutettavissa helposti myös jalkaisin Nizzan satamasta lähtevää kuuden kilometrin mittaista rantatietä pitkin.

Villefrance-sur-Mer sijaitsee kivenheiton päässä Nizzasta.

Kotien edustoilla on somia istutuksia.

Kuin karkkikaupassa kulkisi.

Éclairit ja muut herkut täyttivät usein päiväni Rivieralla.

Villefrance-sur-Merin luonnonsatama on Välimeren syvimpiä, 95 metriä.

Antibes

Nizzan länsinaapurina sijaitseva Antibes jätti jostain syystä minuun kaikkein laimeimman vaikutelman, vaikka kylää oli minulle kehuttu etukäteen. Arkkitehtuuri ei ollut yhtä koristeellista eikä värikästä, enkä oikein saanut kiinni kaupungin fiiliksestä.

Kiertelin kaduilla tietämättä oikein mitä tehdä. Päädyin syömään jäätelöannosta isolle ravintola-aukiolle, kunnes toisen ravintolan tarjoilija ajoi minut pois, koska olin istunut vahingossa heidän pöydissään. Olin suunnannut Antibesiin alunperin kenkäostoksille, ja kengät onneksi myös löytyivät päivän aikana.

Kävelin keskustan halki ohittaen jonkun hääporukan ja heidän ilmaan lennättämän konfettipilven. Hakeuduin satamaan, koska halusin nähdä Jaume Plensan raudasta tehdyn Nomade-patsaan, joka tuijottaa merelle. Veistos oli omaperäinen, eikä sitä ollut ihmettelemässä kuin pari ihmistä lisäkseni.

Antibestä löytyy muuten hiekkaranta toisin kuin esimerkiksi Nizzasta, jonka rannat on pientä kiveä – että rannalla loikoiluun Antibes on kyllä oikein sopiva kohde. Merenrannassa on myös tähdenmuotoinen linnoitus ja toisella puolella satamaa kohoaa Grimaldin linna. Antibes taisi olla ainoa kohde, josta pystyi näkemään Rivieran taustalla häämöttävät lumihuippuiset Alpit.

Antibes ei ollut yhtä värikäs tai vehreä kuin naapurinsa.

Palestiinanjuudaksenpuu.

Nomade-patsas miellytti silmääni.

Antibestä löytyy hiekkarantoja toisin kuin Nizzasta.

Taustalla häämöttää lumihuippuiset Alpit.

Cannes

Cannesiin päädyin ihan vaan sen legendaarisen maineen vuoksi. Kävin katsastamassa punaisen maton, jota pitkin filmifestivaalien juhlakalut kulkevat. Cannesissa oli juuri Ninja Warriorin ensi-ilta, joten satama-alue filmifestarisalin takana oli suljettu.

Elokuvien historia näkyi katukuvassa myös esimerkiksi bussiaseman seinässä, johon on maalattu jättimäinen elokuvatähtiä esittelevä hieno muraali. Mikäli elokuvafiilikseen haluaa päästä toden teolla, kannattaa Cannesiin suunnata toukokuussa elokuvafestareiden aikaan.

Cannesin kuuluisimpiin kohteisiin lukeutuu La Croisette -bulevardi, jonka varrella on eksklusiivisia hotelleja ja luksusputiikkeja. Käymistäni kohteista Cannesissa oli myös Rivieran parhaat hiekkarannat.

Sympaattisin alue on mielestäni kuitenkin Le Suquet’n vanha kortteli sataman vasemmalla puolella. Monta sataa vuotta vanhat mukulakivikadut ja ikivanhat kalastajien kodit huokuvat historiaa. Ennen kuin ylhäistö otti kaupungin talvehtimiskohteekseen 1900-luvun alussa, oli Cannes vain Le Suquet’n pieni kalastajakylä.

Upea muraali hämärtää todellisuuden ja taiteen rajoja. Osa ikkunoista on oikeita, mutta parvekkeet maalattuja.

Cannesin keskustassa on rivissä kaikki tunnetut luksusbrändien liikkeet.

Cannesista löytyy myös hyvät hiekkarannat.

Cannes-kyltti löytyy Le Suquet’n korttelista vanhan kirkon liepeiltä.

Keskustan ulkopuolelta löytyy näköalapaikkoja (ja jälleen lisää portaita).

Lopuksi vielä vähän Nizzasta

Nizzasta kirjoittelin jo vuosi sitten, mutta tällä kertaa minulla oli paljon enemmän aikaa kierrellä kaupungilla. Kiipesin myös linnakukkulalle vaeltelemaan puistoalueelle ja kävelyteille, istuin satamassa, kuljeskelin vanhankaupungin kujilla, istuin katsomassa häkellyttävän vaaleansinistä merta ja vietin aikaa rantabulevardilla katsellen skeittareiden ja rullaluistelijoiden taidokkaita temppuja.

Eräänä viikonloppuna päädyin Nizzan lähiruoka- ja viinijuhlille, josta olin nähnyt mainoksen aiemmin. Portilta sai ostaa 6 euron viinilasin, jonka kanssa pystyi kiertelemään viinitilojen kojuilla maistelemassa juomia. Lasiin sai lisätäytettä vitosella, jos halusi isomman annoksen. Ostin muutamaa eri viiniä sekä Nizzan poke-kulhon ja kullalla koristellun suklaaleivoksen. Istuin pari tuntia ranskalais-espanjalaisen vanhemman pariskunnan kanssa jutellen Meksikosta, suomen kielestä, suomalaisista asunnoista ja elämästä Bretagnessa.

Kävin myös ihastelemassa Nizzan kukkamarkkinoita, ja suunnittelin käyväni kaupungin alla olevissa katakombeissa, mutta ne eivät olleet koskaan auki, kun olisin ollut keskustassa. Nizzassa, kuten muissakin kylissä oli esillä puutarhanäyttely, joka taitaa olla käynnissä joka kevät.

Maalis-huhtikuussa luonto ei ole vielä täydessä kukassaan, mutta ympäristö on silti viheriöivä, ja kielopuiden ja sinisateen kukkien huumaava tuoksu on paikoin jo ilmassa. Lämpötilat ovat parin viime vuoden aikana pyörineet päälle +20 asteessa, joten kevät on hyvää aikaa matkustaa Rivieralle.

Lue aiempi Nizza-postaus täältä

Nizzan häikäisevä vaaleansininen meri linnakukkulalta katsottuna.

Nizzan rantabulevardilla, Promenade des Anglaisilla on aina jotain ohjelmaa.

Nizzan luoteiskulman viinitilat esittelemässä juomiaan.

Sinisade ja kielopuun kukat tuoksuvat ilmassa.

Negresco on Nizzan ikonisin hotelli.

Julkinen liikenne Rivieralla

Päivitetty 17.10.2023 kolmannen Riviera-reissun jälkeen.

Kaikki esitellyt kylät ja kaupungit on helppoja päiväretkikohteita vaikkapa juuri Nizzasta käsin, koska välimatkat Rivieralla on lyhyitä ja liikenneverkosto erinomainen. TER- eli paikallisjunien liput maksavat muutaman euron, esimerkiksi Nizzasta Mentoniin 5,60 €, Nizzasta Monacoon 4,40 € ja Nizzasta Cannesiin 7,90 €. Junalla pääsee myös Italian puolelle Ventimigliaan.

Lisäksi Nizzan Lignes d’Azur -julkisen liikenteen lipuilla voi ajella bussilla ympäri Rivieraa. Lähes kaikki bussi- ja Nizzan sisäiset raitiovaunumatkat maksavat 1,70 €. Julkisen lippuja voi ostaa raitiovaunupysäkeiltä, junalippuja aseman automaateista. Itse olen käyttänyt junia varten yleensä Trainline-sivustoa, koska Nizzan juna-aseman automaateilla on usein pitkät jonot. Lentokentän lippuautomaatista ei ainakaan lokakuussa saanut jostain syystä enää yhden eikä 10 matkan lippuja, vaan kone tarjosti monen päivän lippuja sekä 10 € maksavaa lentokentän menopaluuta. Kannattaakin ladata Lignes d’Azur Tickets -sovellus, jolla voi ostaa yksittäisiä tai tuon 10 matkan lipun. Mobiililippu leimataan normaalisti kulkuvälineessä.

Ranskassa on melko usein junalakkoja, joten junat ovat monesti joko myöhässä tai vähintään ääriään myöten täynnä porukkaa. Bussit saattavat myös jättää pysähtymättä, jos kyytiin ei mahdu lisää ihmisiä. Tällöin kannattaa etsiä toinen linja tai kokeilla myöhemmin uudelleen. Junamatkat on suht lyhyitä, esimerkiksi Nizzasta Monacoon 18 minuuttia ja Nizzasta Mentoniin 35 minuuttia, joten ruuhka ei sinällään haittaa ja uusia junia tulee vähän väliä lisää.

Lakkojen ja suurten matkustajamäärien vuoksi junissa on usein ruuhkaa, mutta onneksi välimatkat on suht lyhyitä.

11 kommenttia

  • Mikko / Matkalla Missä Milloinkin

    Tuo alue on itselleni jokseenkin tuntematonta. Tämän perusteella on kuitenkin helppoa todeta, että nähtävää alueella kyllä riittää. Kaikilla kylillä ja kaupungeilla on varmasti omat ominaispiirteensä, vaikka yhteistäkin löytyy. Olisikin kiinnostavaa tutustua useampaan niistä.

  • Pirkko / Meriharakka

    Jossain määrin tuttuja paikkoja ehkä kaikki tuolla listallasi, mutta vuosikymmenien takaa. Aikoinaan – voi olla edelleenkin – tuo seutu oli jonkinlaisten verohelpotusten piirissä ja sen myötä useammallakin silloisista työnantajistani oli joku kehityskeskus tai muu yksikkö tuolla, esimerkiksi Valbonnen alueella. Cannes oli myös suosittu paikka järjestää isoja kokouksia hyvien konferenssitilojensa ansiosta ja toki niillä reissuilla sitten käytiin myös Monacossa. Iltajuhlat sitten sopivalla jahdilla merellä rannikon edustalla – oi niitä aikoja 🙂

  • Reissu-Jani

    Upeita kuvia Rivieralta. Nizzasta kävin itse Monacossa, josta en oikeastaan pitänyt ja samalla jäi sitten casinolla käymättä . ehkäpä olisi. Pidin enemmän Nizzasta ja sen ”vanhasta kaupungista” ja markkinoilla oli varsin mukava tunnelma. Samalla matkalla tuli myös kahden päivän ajettua vuokra-autolla Provencen alueella – upeita vuoristoja mutta Rivieran kaupungit olivat todella ruuhkaisia ja hitaita ajaa.

  • Ne Tammelat

    Nizza ja Monaco olivat näistä meille ennestään tuttuja formuloiden aikaan. Olisi kyllä kiva lähteä tutkimaan Rivieran rantakaupunkeja ja kyliä lisää, on kyllä nättiä seutua.

    Onnea muuten uudesta blogista, hienolta näyttää!

  • Melissa Laitakari

    Menin sanattomaksi kauneudesta mitä tässä postauksessa oli. En ole koskaan oikein ollut kiinnostunut Monacosta, mutta onhan se nyt todella kaunis. Ja Ranskakaan ei ole oikein kutsunut meikäläistä, tosin monet kaverit on suositelleet juuri Rivieraa ja Nizzaa matkakohteeksi. Ehkä joskus 🙂

  • Aila ja Juha

    Oli kiva palata muistoihin näiden kuvien mukana. Joka toisessa kertomuksen paikassa olemme olleet vuoden sisällä. Monipuolinen ja asiantunteva kertomus. Vuosia sitten aikomuksenani oli Bond-elokuvien innoittamana mennä Monacon kasinolla. Vaunussa oli valmiina smokki, mutta päädyin kuitenkin ”siviilivaatteissa” patsastelemaan eteisessä. Juha

  • Aila ja Juha

    Niin kuin Juha jo äsken kirjoittikin, nämä toivat muistoja, mutta myös uusia vinkkejä jäi mieleen. Mentonista muistomme ovat niin vanhoja (yli 20 vuotta), että ainakin sen ja Nizzan voisi katsoa uudelleenkin ja Saint-Jean-Cap-Ferrat puutarhoineen ja Villefrance Sur Mer jäivät listalle mieleen. Nämä seudut ovat melko usein matkareitillämme ajaessamme Espanjaan, joten löytyy kyllä tilaisuuksia poikkeilemiseen. Viime syksynä matkallemme osuivat Cannes, Montpellier ja Marseille – kaikki oikein kivoja. Aila

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.