Saamenmaasta, kulttuurista ja mytologiasta

Tiervâ! Puhutaanpa hetki saamelaisista ja saamelaisten mytologiasta. Alkuperäiskansoista ja eri kielistä kiinnostuneena koen tämän Lapinjakson itselleni myös opettavaiseksi ajaksi. Olen kirjoitellut blogiin jonkin verran Meksikon ja Guatemalan alkuperäisasukkaista, joten miksi en käsittelisi myös meille suomalaisille läheisempiä saamelaisia.

MIKÄ ON SAAMENMAA

Pohjoisinta Lappia harvemmin kutsutaan Saamenmaaksi muissa kuin saamelaisten omissa yhteyksissä (pohjoissaameksi Sápmi, inarinsaameksi Säämi, koltansaameksi Sääˊmjânnam). Tämä pohjoinen tunturien ja metsämaiden eli kairojen peittämä valtava alue on kuulunut EU:n alueen ainoalle alkuperäisväestölle jo vuosituhansien ajan. Saamenmaa ulottuukin nykyisten valtionrajojen ulkopuolelle, ja se kattaa pohjoisosat Norjasta, Ruotsista, Suomesta sekä osan Kuolan niemimaasta Venäjällä.

Tämän lisäksi Suomen perustuslaissa on määritelty erikseen saamelaisten kotiseutualue (ps. Sámiid ruovttuguovlu), kulttuurillinen ja kielellinen autonominen alue, johon kuuluu Utsjoen, Inarin ja Enontekiön kunnat sekä Sodankylän pohjoisosan Lapin paliskunnan alue. Tällä pohjoisimman Lapin määritetyllä alueella asuu vajaa puolet Suomen kymmenestätuhannesta saamelaisesta, suurin osa Inarin alueella.

Saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella asuu eniten saamelaisia Rovaniemellä, Oulussa ja pääkaupunkiseudulla. Yhteensä maailmassa on noin satatuhatta saamelaista.

SAAMENMAAN KYLÄT SUOMESSA

Inari
Saamelaiskulttuurin pääkaupunki, jossa on ollut asutusta yli 8 000 vuotta. Inaria hallitsee ”Saamenmeri” eli Inarinjärvi, joka on Suomen kolmanneksi suurin järvi. Inarista löytyy Saamelaiskäräjät, kulttuurikeskus Sajos, käsityöliike Duodji Shop sekä saamelaismuseo ja luontokeskus Siida.

Ivalo
Saamenmaan keskuskylä, joka on Inarin kunnan kaupallinen, hallinnollinen ja liikenteellinen keskusta. Täältä löytyy Suomen pohjoisin lentokenttä. Ivaloa halkoo Ivalojoki, joka on tarjonnut kultaa, harjusta, taimenta ja kanoottiajeluita.

Kaamanen
Neljän tuulen kylä, jossa yhtyy neljän heimon rajamaat ja neljä tärkeää tietä. Tunnetaan myös erä- ja kalastuskulttuurista sekä lintukuvaajien ihannekohteena.

Karigasniemi
Kolmen kielen kylä, jossa kohtaavat saamelaisuus, suomalaisuus ja norjalaisuus. Läntisen Pohjois-Lapin ”yöelämän keskus”, minne saavutaan myös Norjan Karasjoelta. Tärkeä kalastuspaikka Tenojoen risteyksessä.

Lemmenjoki
Suomen suurin kansallispuisto, joka on tunnettu myös kultamaistaan. Eränkävijän paratiisi monipuolisella luonnollaan.

Nellim
Kolmen kulttuurin erämaakylä, jossa luonto on villeimmillään ympärillä. Laajat valosaasteettomat erämaa-alueet tarjoavat parhaimmat paikat revontulien katselulle. Nellimissä kohtaavat inarin- ja koltansaamelaisuus sekä suomalaisuus.

Nuorgam
Suomen kärjessä oleva kylä, jonka pääelinkeino on matkailu ja rajakauppa. Nuorgam on sekä Suomen että koko EU:n pohjoisin kylä, jota ympäröi kaunis arktinen luonto ja Jäämeren läheisyys.

Saariselkä
Saariselkä tarjoaa monipuoliset aktiviteetit sekä kesällä että talvella, ja täältä löytyy Euroopan pohjoisin laskettelukeskus. Saariselkä sijaitsee Urho Kekkosen kansallispuiston ja Hammastunturin erämaan välissä. Kylältä löytyy kattavat palvelut matkailijoille.

Sevettijärvi
Kolttasaamelaisuuden koti, jossa voi kuulla arjessakin käytettävän koltan- eli itäsaamen kieltä. Kulttuuria kuvaa taitava käsityöperinne, jota on pyritty elvyttämään viime vuosina.

Utsjoki
Kiireettömän elämän saamelaiskylä, Suomen ainoa saamelaisenemmistöinen kunta. Utsjoelta löytyy historiallisesti merkittävä kirkkotupien alue, jossa on asuttu jo esihistoriallisella ajalla.

SAAMELAISKIELET

Tämä vuosi 2019 on ollut kansainvälinen alkuperäiskielien vuosi, joten aihe on siinäkin mielessä ajankohtainen. Katson itse usein saamenkielisiä uutisia sekä kuuntelen pohjois- ja inarinsaamenkielistä musiikkia, kuten Áilu Vallea ja Amocia.

Törmäsin ensin mainittuun kolmisen vuotta sitten Matkamessuilla, missä on myös muina vuosina päässyt kuuntelemaan saamenkielisiä esityksiä, katselemaan saamelaiskäsitöitä sekä ihan vain jutustelemaan vaikkapa tästä Lapin matkailusta. Messuilla on ainakin Inari-Saariselän ja Sajoksen pisteet, joilla kannattaa pistäytyä.

Áilu Vallen Engel on mielestäni yksi kauneimmista biiseistä, minkä olen koskaan kuullut. Melodia on aivan käsittämättömän koskettava ja pohjoissaame kuulostaa jotenkin tutulta, mutta silti niin erilaiselta.

Tästä taas voit kuunnella, miltä inarinsaame kuulostaa. Saali on lempibiisini Amocilta. Artistin ääni sopii erinomaisesti näin mahtipontiseen ja melankoliseen biisiin.
(Lisää saamelaisartisteista Tuupa Recordsin sivuilla.)

Kielivuoden kunniaksi osallistuin tänä syksynä saamenkielten kurssille, joka toteutettiin etäopiskeluna Saamelaiskäräjien toimesta. Tarkoituksena oli tuoda kieltä esille myös meidän ei-saamelaisten keskuuteen.

Suomessa puhutaan kolmea eri saamelaiskieltä: pohjois-, inarin- ja koltansaamea. Näistä puhutuin on pohjoissaame, jota puhutaan myös Norjassa ja Ruotsissa. Vähiten puhujia on koltansaamella. Koltta on käytössä myös Venäjällä.

Saamelaiskielet kuuluvat uralilaisen kielikunnan suomalais-ugrilaiseen haaraan. Mutta vaikka kantasaame ei kuulukaan suomen edustamiin itämerensuomalaisiin kieliin, on osa sanoista jonkin verran yhdenmukaisia suomen kanssa. Näitä sanoja ovat esimerkiksi pohjoissaamen eallin (elämä), dearrva (terve), hálbi (halpa), meahcci (metsä) ja dálvi (talvi).

Saamenkielisillä sanoilla voi suomen tapaan olla myös kaksoismerkitys, ja yksi näistä jäikin mieleeni saamentunnilla, missä opettaja kertoi suloisen esimerkin sanasta váibmu, joka tarkoittaa sydäntä, mutta sitä käytetään myös puhuttaessa vaimosta 🙂

https://www.instagram.com/p/B4MWrrVFp3R/

Toisin kuin suomessa, kaikkia kirjaimia ei lausuta samalla tavalla, kuin ne kirjoitetaan – esimerkiksi sanan lopussa oleva t muuttuu h:ksi, eikä kirjaimet juuri koskaan ole soinnillisia (eli b sanotaan p:nä, d t:nä, g k:na). Otetaan vaikkapa pohjoissaamen kuulumisia kysyvä Mot mánna? joka sanotaan ”Muuh mannaa?” Vastaajalla menee hyvin; Bures dat mánna eli ”Puures tah mannaa”.

Lausunta ja jopa sanat eroavat hieman murteittain. Inarin- ja koltansaamet eroavat hyvin paljon pohjoissaamesta, ja koltassa käytetään myös runsaasti laajennettua aakkostoa.

KANSALLISTUNNUKSISTA

Saamenpuku

Kuten kuvista pystyy näkemään, on eri saamelaisalueilla omanlaisensa saamenpuku (ps. gákti, is. mááccuh, ks. määccaǩ). Pukua käytetään nykyään yleensä vain edustustilaisuuksissa, juhlissa jne. Saamenpukuihin perehtyneet pystyvät näkemään yhdellä silmäyksellä asukokonaisuutta katsomalla, mistä päin puvun kantaja on kotoisin tai onko hän aviossa. Toisinaan puvusta nähdään myös mihin sukuun kuulutaan.

Suomessa käytetään viittä erilaista puvun perusmallia. Helpoiten tunnistettavia on yleensä Inarin musta miestenpuku, Enontekiön koristeellinen puku sekä karjalaista kansallispukua muistuttava kolttapuku.

Näiden lisäksi käytössä on myös Tenon jokivarren malli (esim. Utsjoen puku) sekä Sodankylän Vuotson puku, joka muistuttaa mielestäni hyvin paljon malliltaan Inarin pukua. Tenon alueen puvuista taas puuttuu esimerkiksi helmakoristelu, vaikka malli on muuten melko samantyylinen edellä mainittujen kanssa.

Nykyaikana puvuissa voi käyttää lähes millaisia kankaita tahansa, jolloin puvun malli kertoo värien sijasta sen, mitä saamelaisaluetta kantaja edustaa. Tärkeintä onkin säilyttää oman suvun malli. Tässä jutussa nuoret esittelevät omia lapinpukujaan.

Pukuun kuuluu silkkihuivi, joka kiinnitetään yleensä hopeisella riskulla, vyö, poronkarvakengät eli nutukkaat ja kesäisin nahkaiset sisnakengät. Kengät sidotaan pauloilla. Toisinaan puvun kanssa käytetään myös päähinettä. Miehen puvussa on monesti nahkahousut. Talvipukuun kuuluu tietysti myös mm. oman alueen lapaset, sekä lumelta ja tuulelta suojaava vaatekerros. Talvitakin virkaa ajaa ponchomainen luhka.

Saamenpuvunpäivää eli ps. gáktebeaivia vietetään 10. huhtikuuta.

Saamenmaan lippu

Vuonna 1986 virallistettu Saamenmaan lippu on yhteinen kaikkien neljän valtion alueella. Lipussa toistuvat saamenpuvuissa käytetyt värit; sininen (vesi), punainen (tuli), keltainen (aurinko) ja vihreä (luonto). Lipussa olevan ympyrän sininen puolisko kuvaa kuuta ja punainen aurinkoa, itse ympyrä tulee noitarummusta. Saamelaisen mytologian mukaan saamelaiset ovat Beaivin eli Auringon poikia ja tyttäriä.

Saamelaisten kansallispäivä on 6. helmikuuta.

MYTOLOGIAA

Saamelaismytologia on arkaaista ja hyvin mielikuvituksellista, kuten kansanperinteet useinkin. Tarinoilla ja uskomuksilla on selitetty ja yritetty ymmärtää ihmisen ja luonnon välistä suhdetta. Eläimillä ja linnuilla, kuten karhuilla, riekoilla ja kuukkeleilla on jokaisella oma roolinsa uskomuksissa.

Seidat

Saamelaiseen mytologiaan ja historiaan kuuluu olennaisena osana seidat (siedi) eli erikoisen muotoiset kivenjärkäleet, kivikasat ja kalliomuodostelmat. Seitaa voisi verrata muualla Suomessa pyhänä paikkana pidettävään hiidenkiveen.

Seidoille uhrattiin lihaa, marjoja ja muita luonnonantimia. Joskus seidoilta pyydettiin myös terveyttä. Yleensä jokaisella perheellä on ollut oma seita, mutta myös siidojen eli Lapin kylien yhteisiä seitoja on. Näistä esimerkkinä vaikkapa Inarijärven Ukonsaari.

Kun Australian aboriginaalien pyhä paikka Uluru suljettiin hiljattain turismilta, myös Ukonsaaren kohtalo nousi jälleen pinnalle. Viime kuussa Inarin alueen retkifirmat yhtä lukuunottamatta päättivätkin lopettaa jalkautumisen saamelaisten pyhälle paikalle.

Tarustoa

Myyteissä esiintyy erilaisia hahmoja, kuten noitien tekemä Lihatontta, hukkuneen ihmisen kuvajainen eli Vesiraukka sekä kauneudestaan ja yltäkylläisestä elämästään tunnettu tarunhohtoinen kansa, gufihtaret.

Saamelaisessa mytologiassa ja tarustossa esiintyy myös julmia ja raakalaismaisia hahmoja, jotka saalistavat ihmislapsia ja aiheuttavat muuta harmia. Stallut ovat eräs perinteisimmistä pahoista otuksista. Ne muun muassa varastavat ihmisten poroja ja ryöstävät ihmistyttäriä vaimoikseen. Stallut ovat Mannun eli Kuun poikia, joten he pitävät talvesta ja kaamoksen pimeästä ajasta.

Eräs tarina kuvaa Ahcis-nimistä miestä, joka nai Kuun tyttären Hahtezanin. Kun Hahtezan oli raskaana, hänen miehensä murhattiin julmasti yhtä aikaa Auringon tyttären Njavezanin puolison kanssa. Myös Njavezan oli raskaana, ja naiset synnyttivät samoihin aikoihin. Kuun tytär sai ruman pojan ja Auringon tytär kauniin tyttären, josta Kuun tytär Hahtezan katkeroitui.

Hahtezan vaihtoi lapset keskenään, mutta myöhemmin poika sai tietää todellisen alkuperänsä. Poika surmasikin polttamalla kostoksi äitinsä ja tämän vaihtaman tyttären. Hahtezanin kuoltua hänen tuhkistaan sikisi muun muassa polttiaisia, sääskiä, kurmupaarmoja ja muita vaivaa aiheuttavia elukoita. Hahtezanista itsestään tuli pimeän haltiatar, joka edelleen hallitsee tunturin yöpuolta, pahoja henkiä ja kaamosta. Kuussa näkyvien tummien pilkkujen kerrotaan ilmentävän Hahtezania ja hänen tytärtään.

Kun taas hyväsydäminen Auringon tytär Njavezan kuoli, tuli hänestä hyvä valoisa haltijatar. Hahtezanin vastakohtana Njavezan loi kukkakärpäset ja muut pölyttäjähyönteiset, jotta ihmiset saisivat metsästä hillaa, puolukoita ja muita marjoja ravinnokseen. Njavezan hallitsee tunturin päiväpuolta, hyviä henkiä ja vuoden valoisaa aikaa. Hänen sanotaan nauttivan erityisesti keskiyön auringosta, jolloin hän pystyy näkemään isänsä alati taivaalla.

—

Lisätietoa:

• Saamelaiskäräjät (Sámediggi)
• Saamelaiskulttuurikeskus Sajos
• Oktavuohta, saamelaistietoa opetukseen
• Goranus, saamelaisesta mytologiasta
• Kattava lista myyttisistä hahmoista
• Saariselän palvelupiste Kiehinen
• Saamenmaan kylät
• Sano se saameksi

Otsikkokuvassa Merja Aletta Ranttilan taidetta.