Sorrenton niemimaa – Amalfin ruuhkasta Tramontin rauhaan

Napolista matka jatkui kohti Sorrenton niemimaata, joka on tunnettu erityisesti sitrushedelmistä, Limoncello-likööristä, oliiveista ja viinistä. Sorrenton niemimaa sijaitsee Napolinlahden ja Salernonlahden välissä Campanian alueella. Niemimaa jakautuu pohjoisessa Sorrenton rannikkoon ja etelässä Amalfin rannikkoon, joka on yksi Italian suosituimmista matkailualueista.

Pienellä Amalfin rannikolla käy vuosittain yli 5 miljoonaa turistia, mikä laittaa palvelukapasiteetin ja paikallisten hermot koetukselle. Yhdessä rannikon suosituimmista kaupungeista, Positanossa onkin alettu (ainakin teoriassa) sakottaa turisteja, jotka notkuvat liian pitkään turistisimmilla alueilla. Majoittumalla liikaturismista kärsivien alueiden ulkopuolella, kuten niemimaan keskiosiin sijoittuvassa Tramontin laaksossa, voi omalta osaltaan helpottaa matkailusta syntyvän taakan jakautumista.

Sorrenton seutu

Pohjoispuolen tunnetuimpia kaupunkeja on niemimaalle nimensä antava Sorrento. Kävimme Sorrenton reissulla Metan kylässä tutustumassa sitrustuotteisiin Limoncello di Capri -myymälässä, jossa pääsi maistelemaan alueen alkoholitarjontaa, sitrussuklaata sekä suussasulavia herkkuja kahvilan puolelta. Täältä löytyi yhdelle matkalaisellemme myös gluteenitonta sitruunakakkua.

Pääkohteemme oli Sorrenton vieressä sijaitsevat kuvaukselliset uimapaikat, erityisesti Bagni Regina Giovanna. Syvien kallioseinämien keskellä sijaitseva turkoosi luonnon muovaama ”salainen” laguuni on tarinan mukaan ollut 1300-luvulla eläneen Napolin kuningatar Giovannan kylpypaikka, jossa hän vietti aikaa nuorten rakastajiensa kanssa. Reitti laguunille on melko jyrkkä ja epätasainen, eikä polulla ole varsinaista kunnossapitoa. Syyskuun lopussa laguuni oli suht rauhallinen, mutta kesällä se täyttyy uimareista ja suplautailijoista.

Samalla rannikkoalueella on myös muita kivireunustaisia rantoja turkoosin kirkkaine vesineen. Mitään ylläpidettyä infraa rannoilta ei löydy, vaan jokainen etsii kivisiltä lohkareilta omat uima- ja auringonottopaikkansa. Alueelta löytyy myös roomalaishuvilan rauniot ja boulderingseinä.

Kun kävelimme rantaviivaa eteenpäin, näytti siellä olevan oma kulmauksensa myös mies-nudisteille. Kiivetessämme ylös pusikkojen läpi rantojen toisesta päästä, kävi selväksi, että alueella harrastettiin puiden katveessa myös jotain, minkä ei ollut tarkoitus näkyä ulkopuolisille. Sanotaanko näin, että Etelä-Euroopan rannoilla näkee kyllä välillä vaikka mitä 🙂

Päivän päätteeksi ajoimme Puolon kylään illalliselle. Sympaattinen pieni Marina di Puolo vaikutti oikein viihtyisältä, ja siellä oli myös pieni pätkä hiekkarantaa. Illallistimme rannalla Ristorante Don Vitossa, jossa söin todella hyvää pasta carbonaraa. Juomaksi oli Campanian alueen falanghina-rypäleistä valmistettua viiniä. Seurueemme tilasi myös kalaa ja pizzaa, ja kolmen hengen tarjottavien hinnaksi juomineen tuli 60-70 €.

Amalfin rannikko

Pakko sanoa näin alkuun, että Amalfin rannikko ei herättänyt erityisempiä tuntemuksia, vaikka sitä on kehuttu Italian kauneimmaksi seuduksi. Italiassa on 20 hallinnollista aluetta, ja näin 12 käydyn alueen kokemuksella voin kuitenkin sanoa, että kaupunkien ja kylien osalta rannikko jäi ainakin omasta mielestäni pohjoisessa sijaitsevan Cinque Terren taakse. Luonnoltaan Amalfin rannikko kyllä hivelee silmää, sitä ei voi kiistää, mutta toisaalta ihan yhtä upeaa kauneutta löytyy esimerkiksi Apulian alueelta itärannikolta.

Tunnelmaa latisti jonkin verran alueen järjetön ruuhkaisuus. Oli ennalta tiedossa, että rannikkotie on ruuhkainen, mutta en osannut odottaa, että tungosta olisi vielä syys-lokakuussa niin paljon. Tie on ihan supermutkainen ja kapea, joten autossa sai pidätellä jatkuvasti henkeään, tuleeko peltivaurioita.

Välillä pitkä autoletka joutui peruuttamaan, kun neulansilmämutkaan osui kaksi bussia yhtä aikaa. Eteneminen oli muutenkin todella hidasta, ja autoilijat huudattivat kilvan tööttiä. Koin ensimmäistä kertaa elämässäni myös huonoa oloa mutkaisuuden takia. Vaikka Cinque Terrekin on turistinen, siellä ruuhkaisuus tuntuu erilaiselta, koska kylissä ei ole autoliikennettä.

Amalfin ruuhkaa pahentaa se, että niemimaata halkoo ainoastaan kaksi tietä, yksi etelässä ja yksi pohjoisessa. Se eroaa esimerkiksi suositun Comojärven seudusta siten, että Comoa kiertää ruuhkaisten pienten rantateiden lisäksi ylempänä vuoristossa nopeampi valtatie.

Ruuhkaisuuden ja parkkipaikkojen vähyyden vuoksi emme viitsineet pysähtyä kovin monessa kylässä, vaan käytimme aikamme ennemmin luontokohteiden ihailuun. Viikon aikana kävimme mm. uimassa ja kahvilla Amalfin naapurissa Atranissa, katsastimme suositun Fiordo di Furore -rannan, ihailimme maisemia Grotta dello Smeraldan näköalapaikalta ja katselimme auringonlaskua Positanossa. Kävimme myös niemimaan sisämaan päässä Maiorissa ja Vietri sul Maressa, mistä löytyy yksi alueen suurimmista uimarannoista.

Sorrenton niemimaalla risteilee kilometritolkulla luontopolkuja, joista yksi tunnetuimmista on Jumalten polku. Poluilla kannattaa olla varovainen, koska esimerkiksi tuolta edellä mainitulta polulta on pudonnut turisteja kuolemaansa. Myös kylillä on syytä olla tarkkana, koska kävelytiet puuttuvat monin paikoin ja turistit kävelevät kapeiden autoteiden laidoilla.

Tramontin viinilaakso

Meillä oli Airbnb-majoitus Tramontin laaksossa, koska halusimme jonkun syrjäisemmän paikan tukikohdaksi. Ulkomaisilla matkailusivustoilla Tramontin seutua on luonnehdittu Amalfin rannikon parhaiten säilyneeksi ja aliarvostetuksi rauhalliseksi helmeksi, joka on ehdottomasti käymisen arvoinen. Voin kyllä allekirjoittaa tuon.

Tramonti koostuu 13 pienestä kylästä, joista majoituimme Getessä. Maiorista pohjoiseen sijaitseva kylä oli aivan pikkuruinen eikä siellä ollut juuri suurempia palveluja. Majapaikkana meillä oli kaksikerroksinen talo keskellä maaseutua. Kattoterassilta avautui viheriöivät näkymät viinitiloille ja vehreille vuorille. Joinain hetkinä myös ulkona leijaillut haju paljasti meidän olevan maatilalla.

Tramontissa on mahdollista vierailla viinitiloilla maistelemassa alueen viinejä. Tramontista erityisen tekee se, että se on yksi kolmesta Campanian alueen laatuviinien tuottajista Furoren ja Ravellon lisäksi. Kylistä löytyy myös ruoka-, pizza- ja viiniravintoloita, esimerkiksi majapaikkamme lähellä sijaitseva Osteria Reale. Ylipäänsä Napolin seudulta saa mielestäni hyvää pizzaa, johon olen törmännyt muualla Italiassa vain Roomassa.

Sorrenton niemimaa on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka ihan jo luontonsa vuoksi, mutta jos et välitä ruuhkasta ja muusta hässäkästä, suosittelen etsimään majapaikan esimerkiksi tuolta Tramontista ja käymään Amalfin kohteissa päiväseltään. Vaikka ruuhkaan uppoaakin aikaa, on Sorrenton niemimaa sen verran pieni, että sen ehtii kiertää viikossa helposti läpi.

Mitä tulee auton vuokraamiseen, on siinä hyvät ja huonot puolensa. Oma auto palvelee parhaiten niitä matkailijoita, jotka haluavat käydä luontokohteissa, kuten syrjäisemmillä rannoilla. Kaupungeissa viihtyville taas suosittelen käyttämään paikallisbusseja. Näin välttää turhan stressin ja säästää aikaa, kun ei tarvitse etsiä parkkipaikkaa. Lähes kaikkialla Italiassa pysäköinti on monesti työn ja tuskan takana ja tietulleihin uppoaa kymmeniä euroja, mutta se ei ole saanut meitä luopumaan auton vuokraamisesta. Auto antaa niin paljon vapautta, mitä arvostamme todella.

Oletko käynyt Amalfilla tai Sorrentossa? Jätä kommentteihin omat vinkkisi suosikkikylistä ja nähtävyyksistä 🙂