Suuri skuuttiopas: Sähköpotkulaudalla säästät aikaa ja vaivaa matkoilla

Tässä oppaassa: Skuutin käyttäminen | Pysäköinti ja ajon lopettaminen | Nopeus ja ajoaika | Hintapolitiikka | Ajosäännöt ja turvallisuus | Käytännön huomioita | Loppuyhteenveto

Skuutti, sähköpotkulauta, e-scooter, lauta, scootti, helvetin rakkine. Rakkaalla kulkuvälineellä on monta nimeä, joista yksikään ei taida olla vielä vakiintunut meillä vakituiseen käyttöön. Näin alkuun sanottakoon, että kun skuutit, joksi itse laitetta tykkään kutsua, rantautuivat Helsinkiin vuonna 2019, olin hienoisen epäluuloinen.

Luin useita juttuja lehdistä, miten skuuttikuskit olivat kaatuilleet humalassa, aiheuttaneet onnettomuuksia ja miten sähköpotkulautoja oli heitelty pitkin poikin Helsingin katuja. Todistin omin silminkin tuota villin lännen meininkiä aina kun Helsingissä kävin. Ei tullut mieleenkään, että olisin itse kokeillut kyseistä menopeliä.

Mutta sitten tuli syyskuu 2019 ja lähdin Eurotripiksi kutsutulle reppureissulleni läpi Baltian ja Keski-Euroopan. Minulla oli erittäin tiukka aikataulu, joten suunnitelma vaati luonnollisesti priorisointia sekä kaupunkien että niiden nähtävyyksien valinnassa. Reittini kulki Suomesta Tallinnan, Riian, Kaunasin, Varsovan, Krakovan, Kosicen, Budapestin, Mariborin, Wienin ja Prahan kautta Berliiniin. Skuuttailin näistä seitsemässä kaupungissa.

Sain ensikosketukseni skuutteihin Riikassa, missä minulla oli noin vuorokausi aikaa tutustua kaupunkiin. En ollut suunnitellut skuuttiajelua, vaan meinasin ensin vuokrata kaupunkipyörän. En kuitenkaan saanut sovellusta toimimaan, joten hieman eräröiden siirryin sähköpotkulautojen pariin. Latasin latvialaisen Fiqsyn sovelluksen puhelimeeni, syötin maksutiedot ja skannasin skuutin käyntiin.

Skuutin käyttäminen

Skuuttibrändejä on kymmeniä erilaisia, mutta niiden kaikkien älypuhelinsovellukset toimivat suurin piirtein samalla periaatteella. Rekisteröidyt palveluun, annat maksutiedot ja katsot kartalta missä on lähin vapaa skuutti. Laudan käyttöönotto ja palautus toimii hieman eri tavoilla sovelluksesta ja valmistajasta riippuen.

Useimmiten saat aktivoitua potkulaudan skannaamalla puhelimen kameralla laudan ohjaustangossa olevan QR-koodin. Skuuttiin syttyy ajovalot ja mallista riippuen myös nopeusmittari sekä akun varaustasoa ilmoittava symboli. Joissain malleissa menopeli aktivoidaan sovelluksen kautta syöttämällä siihen skuutista löytyvä numerosarja.

Mallista riippuen potkulaudan saa käyntiin joko kaasukahvaa kääntämällä tai kaasunappia painamalla, mutta joihinkin pitää tämän lisäksi myös potkaista jalalla hieman vauhtia. Kaasu on yleensä ohjaustangossa oikealla ja merkattuna vihreällä.

Jarru saattaa olla perinteisen käsijarrun sijaan joko kääntökahva tai sitten pelkkä peukalolla painettava nappi, samanlainen kuin kaasu. Jarru on vasemmalla ja merkattuna punaisella. Joissain skuuttimalleissa on myös takapyörässä oleva levyjarru, jota käytetään painamalla kantapäällä takalokaria. Tämä kannattaa ottaa huomioon, kun sovittaa taaimmaisen jalan potkulaudalle. Itse en tiennyt ensin takajarrusta, joten ihmettelin miksi skuutti hidastui, kun nojasin toista jalkaa takarenkaaseen.

Edistyneimmissä uuden polven skuuteissa on ohjaustangossa teline puhelimelle, josta voi katsoa esim. karttaa tai ajoon kulunutta aikaa ja hintaa. TIER on lanseerannut myös skuutteja, joissa on säilytystila kasaantaittuvalle kypärälle, joka kuuluu siis skuutin varustukseen. Suomessa näitä ei ainakaan vielä ole. Yleensä skuuteissa on myös soittokello kuten pyörässä.

Pysäköinti ja ajon lopettaminen

Skuutit toimivat vain tietyllä alueella, yleensä kaupunkien keskustassa ja sen liepeillä. Alueen pitäisi näkyä kartasta. Kartasta näkyy myös kielletyt alueet, mihin joissain kaupungeissa kuuluu esimerkiksi vanhankaupungin alue. Skuuttiajelu kyllä pääsääntöisesti toimii kielletyilläkin alueilla, mutta kulkuneuvoa ei pysty parkkeeraamaan sinne. Ilmeisesti jotkut mallit myös sammuttavat skuutin, jos olet ajamassa kielletylle alueelle.

Kun olet perillä kohteessa, skuutti pitää ohjeen mukaan pysäköidä siten, ettei siitä aiheudu haittaa tai vaaraa muille – käytännössä kadun laitaan tai pyörätelineiden viereen. Aiemmin mainittu ongelma, että potkulautoja on heitelty keskelle katua, pusikkoihin yms. on joissain sovelluksissa estetty niin, että sinun pitää ottaa sovelluksella kuva pysäköidystä skuutista ennen kuin pystyt lopettamaan matkan ja sulkemaan sovelluksen.

Jos et lopeta ajoa sallitussa paikassa tai muutoin laiminlyöt parkkeerauksen, jatkaa sovellus matkan laskuttamista. Tästä syystä kannattaa pitää huoli myös siitä, että puhelimessa on akkua, jotta voit lopettaa matkan sovelluksessa.

Joskus sovelluksen kanssa tulee ongelmia, eikä ajoa pysty lopettamaan, vaikka olisitkin sallitulla alueella. Itse törmäsin tähän esimerkiksi Krakovassa ja Kaunasissa. Krakovassa auttoi kun suljin sovelluksen ja käynnistin sen uudelleen, mutta Kaunasissa Blinkee-sovellus ei sallinut minun parkkeerata skuuttia mihinkään, vaikka olin kaupungin keskustassa, missä oli kymmeniä muitakin skuutteja. Jouduin lopulta soittamaan englanninkieliseen asiakaspalveluun, jonka numeron löysin sovelluksesta. Luettelin sarjanumeron virkailijalle, joka sammutti skuutin etänä. Joskus sovellus ei myöskään aktivoi skuuttia, jolloin kannattaa rebootata sovellus tai kokeilla jotain toista potkulautaa.

Mikäli aiot vielä jatkaa matkaa tauon jälkeen, on joissain malleissa tarjolla lukitus-vaihtoehto. Tällöin voit jättää skuutin vaikkapa kaupan tai ravintolan pihalle, lukita laudan ja palata vähän ajan päästä hakemaan sen. Huomaa kuitenkin, että maksu raksuttaa koko ajan, vaikka seisottamisen minuuttihinta saattaakin olla edullisempi kuin ajon aikana.

Nopeus ja ajoaika

E-scootit toimivat sähkömoottorilla ja ne kiihtyvät nopeasti. Kaupallisessa käytössä olevien laitteiden nopeus on ainakin Euroopassa rajoitettu noin 20-25 km/h. Mutta esimerkiksi Limen skuutit kulkivat Varsovassa noin 30 km/h, kun testasin maksiminopeuden suoralla tiellä.

Joissain paikoissa, myös Helsingissä on alueita, missä on käytössä rajoitettu nopeus, jolloin skuutin vauhti hiljenee yksinään alle kahdenkympin, vaikka painaisit kaasun pohjaan. Sähkömoottori ei jaksa vetää myöskään kovin jyrkässä ylämäessä, vaan välillä voi joutua polkemaan lisää vauhtia jalalla.

Suomessa sähköpotkulauta ei saa kulkea yli 25 km/h tai se katsotaan liikenteeseen sopimattomaksi. Kuljettaja voi saada sakot, mikäli skuutti katsotaan viritetyksi.

Skuutilla matka taittuu yleensä hyvin nopeasti, ja sillä on nopeampaa kulkea kuin esimerkiksi raitiovaunulla. Tämä oli juuri se syy, miksi itse ihastuin niihin Eurotripilläni. Ehdin kiertämään lyhyessä ajassa suuren osa päänähtävyyksistä ilman, että minun täytyi alkaa joka kaupungissa selvittää mistä ostan bussilipun, onko täällä raitiovaunua tai metroa, missä on pysäkit jne. Google Maps vain tulille, ääninavigointi päälle, skuutin selkään ja kaasu pohjaan (no ehkei tuota viimeistä).

Tyypillisesti täyteen ladatulla akulla voi ajaa noin 20-30 kilometriä, kunnes laitteesta loppuu virta. Palvelun ylläpitäjä lataa laitteet yleensä yön aikana. Keskimäärin akun latautuminen kestää viitisen tuntia. Jos ajopelissä ei ole akkutietoja, näkee varaustason sovelluksesta.

Hintapolitiikka

Sovellusten asentaminen on ilmaista. Suurin osa skuuttifirmoista veloittaa avausmaksun aina kun aloitat uuden matkan. Aloitusmaksu on noin 50 sentistä euroon, ja sen lisäksi ajosta veloitetaan minuuttitaksa. Minuuttihinta vaihtelee merkittävästi eri brändeillä, ja voi olla hyvä valintakriteeri, jos tarjolla on useampia merkkivaihtoehtoja. Euroopassa hinnat ovat noin 10-30 senttiä minuutilta.

Osa brändeistä tarjoaa etuja kanta-asiakkailleen. Tarjolla on myös valmiiksi maksettuja paketteja, mitkä sisältävät esimerkiksi 10 avausmaksua ja 60 minuuttia ajelua. Ainakin Limellä on käytössä myös sovelluksen lompakko, jonne voit siirtää rahaa. Se voi olla fiksu idea, jos haluat pitää kirjaa ajomenoista ja käyttää vain tietyn summan skuuttailuun, mutta muuten en näe siinä oikein mitään pointtia.

Minuuttihinta saattaa kuulostaa pieneltä, mutta jos ajelet pitkään tai usein, hintaa alkaa kertyä helposti useita kymppejä. Itse ajelin Eurotripin aikana Riiassa, Kaunasissa, Varsovassa, Krakovassa, Budapestissä, Wienissä ja Berliinissä yhteensä noin 50 kilometriä, ja maksoin neljän eri sovelluksen kautta 95 euroa. Toisaalta monessa maassa julkisen liikenteen kertaliputkin ovat suht kalliita, joten skuutti on oikeasti kilpailukykyinen ja varteenotettava vaihtoehto etenkin jos aikaa on vähän.

Eurotripilläni kaikkein kalleinta oli ajella Limellä, joka veloitti 30 senttiä minuutilta, mutta toisaalta niitä oli eniten saatavilla ja Limen skuutit on myös vankkaa tekoa, eikä mitään heppoisia rimpuloita. Halvinta kurvailu oli Fiqsyllä ja Blinkeellä, jotka veloittivat 10 senttiä minuutilta.

Edit 29.8.2020:
Kööpenhaminassa oli tarjolla Lime Pass, jolla sai ajella 24 tuntia noin 9 euron hinnalla. Ajoin niin paljon, että ilman passia kustannukset olisivat olleet yli 40 euroa, joten passin ostaminen oli kannattavaa.

Ajosäännöt ja turvallisuus

Skuuttailijat ovat saaneet vihaa osakseen paitsi menopelien heitteillejätöstä, myös siitä, että liikennesääntöjä ei ole noudatettu, vaan skuutilla on huristeltu jalkakäytävällä. Pakko myöntää, että syyllistyin tähän itsekin jossain määrin, sillä en tiennyt aluksi, missä minun kuuluu ajaa. Wienissä sain kaksi kertaa huutoa ventovierailta, koska ajoin jalkakäytävällä. Wien oli kaupunkina todella sekava, monet kaduista oli yksisuuntaisia, enkä uskaltanut ajaa väärään suuntaan autokaistalla.

Oikeaoppisesti yli 15 km/h kulkevilla sähköpotkulaudalla pitää ajaa pyöräkaistalla, tai jos sitä ei ole, niin sitten autotiellä oikeassa laidassa. Kaikkein helpointa skuuttailu oli Varsovassa, missä on erikseen autotien laidassa kulkevat punaiset pyörätiet, joita pitkin pääsee ajamaan kovaa tarvitsematta väistää jalankulkijoita.

Yleisesti skuutteihin pätee kaikki samat liikennesäännöt kuin pyöräilijöihinkin, joten esimerkiksi väistämissäännöt on hyvä tuntea. Käännyttäessä pitäisi näyttää merkkiä, ja jos vilkkua ei ole, paras keino on vinkata jalalla sivulle. Käden irrottaminen ohjaustangosta ei ole suositeltavaa.

Jokainen palveluntarjoaja ohjeistaa käyttämään kypärää, mutta satunnaisen ja spontaanin vuokrausperiaatteen vuoksi tuskin kukaan kantaa huvikseen kypärää mukana vain siksi, että saattaa ehkä löytää skuutin matkan varrelta ja saada päähänsä ajaa sillä. Eri asia on, jos ajelee säännöllisesti. Aiemmin mainittu TIERin skuuteista löytyvä kypärä olisi hyvä lisä myös muille brändeille. Tosin se nostaisi sitten hygieniakysymyksen pintaan.

Mutta kyllähän tuossa on aika turvaton olo etenkin kovassa vauhdissa ilman kypärää. Laitteiden pyörät on sen verran pienet, että siihen ei isoa kynnystä, reunusta, kuoppaa tai muuta poikkeavuutta tarvita, kun rengas tökkää ja lennättää ajajan katuun. Malttia siis vauhdin kanssa.

Katukivetysten yli ei pysty ajamaan, eikä ylipäänsä mistään missä on useamman sentin korkeusero, koska pohja ottaa kiinni. Tämä saattaa hidastaa jonkun verran matkaa, jos skuuttia joutuu välillä taluttamaan. Kaunasissa ja Krakovassa oli tietyömaita, ja osa kaduista oli täynnä hiekkaa, joten jouduin kantamaan skuuttia välillä. Kantamisen aikana lauta hakkasi nilkkaani isot mustelmat. Skuutti painaa yli 10 kiloa, joten ihan kepeä se ei hennosta olemuksestaan huolimatta ole.

Osa palveluntarjoajista sallii skuuttaamisen ainoastaan täysi-ikäisille, ja esimerkiksi Helsingissä alaikäiset eivät voi vuokrata sähköpotkulautaa. Ohjeissa luonnollisesti kielletään päihtyneenä ajaminen, mutta miten sitä valvot. Humalassa ei kuitenkaan kannata lähteä riskeeraamaan, sillä Suomessakin on sattunut paljon vakavia kaatumisonnettomuuksia. Suomessa päihtyneenä ajelusta voi saada tankojuopumussakot, jos törttöilyllään aiheuttaa vaaraa muille. Skuutilla saa ajaa vain yksi ihminen kerrallaan. Ainakin siroimmissa malleissa painoraja on sata kiloa.

Käytännön huomioita

Itselläni on kokemusta Limestä, Fiqsystä, Blinkeestä ja CityBeestä. Muita yleisimpiä merkkejä on mm. Bird, Bolt ja Hive, sekä Suomestakin löytyvät VOI ja TIER. Kannattaa katsoa noilta sivuilta, missä mikäkin brändi on tarjolla. Skuutteja löytyy Euroopan ja USAn lisäksi ainakin Australiasta, Itä-Aasiasta ja joistain Etelä-Amerikan maista, sekä jokunen brändi myös Afrikan puolelta.

Kuten edellä kirjoitin, osa skuuteista on kevyitä ja siroja, osa taas jykevämpiä ja painavampia. Ohjattavuuksissa on aika paljonkin eroa, ja esimerkiksi Krakovassa Blinkeen skuutit nyki oudosti ja niiden ohjattavuus oli kankea. Limessä taas on hyvä ajotuntuma. Moni sovellus pyytää arvostelua ajon jälkeen, ja sovellukseen voi myös ilmoittaa, mikäli havaitsee potkulaudassa jotain vikoja.

Vanhemman sukupolven skuuteissa on pienet renkaat, ja niillä on ikävä ajaa mukulakivikaduilla. Vankkarakenteisemmilla laudoilla, etenkin uudemmilla malleilla, on hieman tukevampaa ajaa, mutta suosittelen silti välttämään muhkuraisia katuja. Osassa uuden polven malleista on astetta suuremmat renkaat, mikä tekee ajosta hieman turvallisempaa ylipäänsä.

Loppuyhteenveto

All in all, sähköpotkulauta on erinomainen vaihtoehto julkiselle liikenteelle sekä lyhyemmillä että hieman pidemmilläkin kaupungin sisäisillä matkoilla. Kaupunkipyöriin verrattuna skuutti tarjoaa vapaamman liikkuvuuden, sillä potkulautaa ei tarvitse palauttaa erilliseen parkkiin, vaan sen voi jättää mihin tahansa, kunhan se vaan on kartan sisällä (ja laitettu jalalle seisomaan kadun laitaan).

Itse suosittelen skuuttailua etenkin ulkomaan reissuilla, jolloin aikaa tutustua nähtävyyksiin ei välttämättä ole kovin montaa päivää. Skuutti antaa käyttäjän itse määritellä reitin ja aikataulun, joten et ole riippuvainen bussi- ja raitiovaunuaikatauluista. Hyvä puoli on myös sovelluksella maksaminen, joten sinun ei tarvitse vaihtaa valuuttaa erikseen matkalippuja varten. Lisäksi ympäristönäkökulma on hyvä ottaa huomioon, skuuttailu kun säästää hiilidioksidipäästöjä.

Skuutti voi tuntua ensisilmäyksellä jonnejen temppulaudalta, mutta se on oikeasti kätevä kulkupeli, jolla myös aikuiset voivat ihan hyvin ajaa. Sovelluksen käyttö, skuutin aktivointi ja itse ajaminen on helppoa, ja meno tuntuu varmalta jo muutaman metrin jälkeen. Tärkeintä on muistaa liikennesäännöt ja itselle hallittava ajonopeus.

Miinuspuolia on joidenkin kaupunkien asettamat aluerajoitukset, jolloin skuuttia ei voi parkkeerata mihin haluaa. Osa brändeistä on myös verrattain hintavia etenkin pidemmällä vuokra-ajalla. Katukuva tuo myös omat haasteensa, ja jos tarjolla on pelkkää mukulakiveä niin kevyen liikenteen kuin autotienkin osalta, ei ajo tunnu tärinän takia yhtään miellyttävältä.

Joskus vapaata kulkupeliä voi joutua etsimään pitkään, mikä voi olla ongelma. Lukuisten sovellusten ja valmistajien myötä käyttö ei ole jouhevaa, jos skuuttia tarvitsee useassa eri maassa. Ja kuten teknologiassa aina, on sovelluksien kanssa välillä ongelmia joko vuokrauksen aloittamisessa tai sen päättämisessä.

Yksi miinuspuoli on myös laitteen lyhyt elinkaari. Osa potkulaudoista kestää käyttöä vain noin puolitoista vuotta. Markkinat ovat kuitenkin reagoineet palautteeseen, ja nykyään osa laitevalmistajista huolehtii itse lautojen korjauksesta ja osien globaalista uudelleenkäytöstä.

Mutta ainakin itselleni plussat ovat painavammassa vaakakupissa, ja aion jatkossakin käyttää skuutteja reissuillani, sillä niiden avulla näen kohteesta paljon enemmän.

—
Joko olet ottanut skuutit haltuun? Mitä mieltä ylipäänsä olet tämäntyyppisestä liikkumisvaihtoehdosta? Voisitko kuvitella testaavasi sähköpotkulautaa esimerkiksi ulkomailla?

Kaikki Eurotrip-postaukset: Tallinna, Viro | Riika, Latvia | Kaunas, Liettua | Varsova, Puola | Auschwitz, Puola | Krakova, Puola | Kosice, Slovakia | Budapest, Unkari | Maribor, Slovenia | Wien, Itävalta | Praha, Tsekki | Berliini, Saksa