Synkkä matkailu muuttaa sekä kävijää että yhteiskuntaa

Xamkin restonomiopintoni ovat nyt tulleet päätökseen, kun viimeisenä rutistuksena myös opinnäytetyö on julkaistu. Cilla Maria Travel -blogia ja Instagram-tiliä jo aiemmin seuranneet tietävätkin, että tein lopputyön synkän matkailun motivaatiotekijöistä.

Kyselytutkimus herätti suurta kiinnostusta sosiaalisen median matkailuryhmissä, ja tuloksia sekä valmista työtä toivottiin jakoon. Menemättä tarkemmin akateemisen tutkimuksen koukeroihin, esittelen tässä artikkelissa yhteenvedon tuloksista ja pohdin jatkotutkimuksen ideoita kansantajuisesti.

Jos synkkä matkailu on sinulle tuntematon aihe, suosittelen lukemaan ensin aiemman postaukseni: Synkkä matkailu puistattaa, surettaa ja kiehtoo

Lyhyesti tiivistettynä synkällä matkailulla tarkoitetaan vierailua kohteissa, joissa teemana on jollain tapaa kuolema, kärsimys, onnettomuudet tai muut tragediat. Tällaisia kohteita ovat esimerkiksi viihteeksi rakennetut kauhutalot, hautausmaat, synkän historian omaavat linnat, turistinähtävyydeksi tai majoitukseksi muutetut vankilat, sotatantereet, erilaiset muistomerkit sekä kansanmurhien tapahtumapaikat.

Eri kohteita on luokiteltu synkän matkailun asteikolla, jonka avulla voidaan tarkastella kohteiden merkitystä. Onkin aivan eri asia käydä huvittelemassa kauhutalossa kuin vierailla vaikkapa keskitysleirillä. Eri synkkyysasteille sijoittuvat kohteet vaativat erilaista valmistautumista ja ne myös jättävät erilaisen jäljen kävijöihinsä.

Opinnäytetyöni tarkoituksena oli selvittää, miten synkät kohteet ovat vaikuttaneet suomalaisiin matkailijoihin, millaisissa kohteissa he mieluiten käyvät ja millainen ylipäänsä on suomalainen synkkä turisti. Kysely oli auki neljässä Facebookin matkailuryhmässä sekä Cilla Maria Travelin Instagram-stoorissa. Reilun vuorokauden aikana vastauksia tuli yli 800, mikä oli yllättävän suuri määrä.

Motivaatiotutkimuksen tulokset

Tutkimuksessa selvisi, että suurin osa (85 %) synkän matkailun kohteita kuluttavista matkailijoista luokitteli itsensä omatoimimatkaajiksi. Vastaajien keski-ikä oli 20–59 vuotta, he olivat korkeasti koulutettuja ja asuivat joko yksin tai kahden aikuisen taloudessa. Pari-kolmekymppisissä ja yli 60-vuotiaissa oli prosentuaalisesti enemmän naisia, kun taas keski-ikäisissä enemmistö oli miehiä.

Tietoa matkakohteista vastaajat etsivät sosiaalisesta mediasta, matkablogeista, googlaamalla, tuttavapiiristä sekä Visit-organisaatioiden sivuilta. Etenkin matkablogien suosio tuli yllätyksenä, sillä parin viime vuoden aikana sisällöntuottajien keskuudessa on välillä ollut puhetta, että blogit olisivat menettämässä suosionsa sosiaalisen median kasvun myötä. Näin ei onneksi näytä olevan.

Synkkä matkailu oli tuttu 59 % vastaajista, ja noin puolet kertoi myös olevansa kiinnostunut aiheesta. Tunnettuudessa oli tapahtunut kasvua aiempaan, sillä vuonna 2021 tehdyssä tutkimuksessa vain 30 % noin samansuuruisesta joukosta kertoi tuntevansa aiheen.

Kiinnostavimmiksi kohteiksi vastaajat mainitsivat muun muassa Auschwitzin, holokaustin muistomerkit, katakombit ja hautausmaat sekä suomalaisista kohteista Suomenlinnan, Kakolan ja Seilin saaren. Aiemmissa tutkimuksissa Auschwitz, Tshernobyl ja hautausmaat ovat pitäneet yleensä kärkisijaa, joten tässä ei ole tapahtunut suurta muutosta. Oli kuitenkin kiinnostavaa, että niin moni kertoi käyneensä myös suomalaisissa synkissä kohteissa.

Motiivit käydä synkissä kohteissa

Käytännössä kaikki aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että pääsyyt käydä synkissä kohteissa ovat olleet kiinnostus historiaan sekä yleinen uteliaisuus ja mielenkiinto uusia asioita kohtaan. Oma tutkimukseni pyrki kuitenkin selvittämään myös syvällisempiä syitä. Historian ja oppimisen lisäksi motiiveiksi listattiin muun muassa halu nähdä matkakohteen toinenkin todellisuus, mikä kertoo matkailijoiden olevan entistä valveutuneempia kohdevalinnoissaan.

Muita mainittuja syitä olivat esimerkiksi tunnekokemusten hakeminen, matkailuun liittyvä bucket list ja kohteen valokuvauksellisuus. Valmismatkailijoiden keskuudessa syyt olivat pintapuolisemmat, sillä suurin osa kertoi kohteen osuneen sattumalta vastaan tai heidän käyneen siellä jonkun suosituksesta.

Oman kuolemasuhteen käsittely ja median vaikutus olivat suomalaisissa matkailijoissa melko merkityksettömiä tekijöitä verrattuna ulkomaisissa tutkimuksissa havaittuihin motiiveihin. Myös kohteen viihdearvo tai statuksen nostaminen muiden silmissä eivät näyttäneen pätevän suomalaisiin. Suomalaisten, etenkin naisten kohdalla taas synkät teemat tuntuivat kiinnostavan oletusarvoisesti enemmän kuin ulkomailla.

Vierailun vaikutukset kävijöihin

Motiivien ja koettujen tunteiden välillä oli nähtävissä selkeä yhteys. Ne matkaajat, jotka olivat tietoisesti valinneet käydä synkissä kohteissa ja joiden käynnin syyt olivat syvällisempiä, tunsivat kohteissa yleensä surua ja myötätuntoa, kun taas ”soitellen sotaan” lähteneet – käytännössä valmismatkoja tekevät – kokivat muita useammin ahdistusta ja vihaa.

Sama korrelaatio oli havaittavissa myös vierailun vaikutuksissa kävijään. Kysyttäessä kuinka vierailu oli muuttanut matkailijaa, vastasi suurin osa valmismatkailijoista, etteivät he olleet havainneet mitään muutoksia itsessään. Omatoimimatkailijoista taas iso osa kertoi maailmankatsomuksensa avartuneen tai etteivät he pidä omaa elämää enää itsestäänselvyytenä. Vajaa puolet kertoi myötätunnon muita kohtaan lisääntyneen. Etenkin miehissä syvällisemmät muutokset olivat selkeitä, mikä kumoaa sen yleisen olettamuksen, etteivät tunnepuolen asiat liiemmin hetkauttaisi miehiä.

Merkittävä muutos oli erityisesti se, että noin kolmannes vastaajista kertoi matkailun vastuullisen puolen alkaneen kiinnostaa heitä synkässä kohteessa vierailun jälkeen. Tämä oli myös itseäni ilahduttava tieto, koska suuntauduin opinnoissani juuri vastuulliseen matkailuun. Lisäksi viidennes kertoi, että yhteiskunnallinen vaikuttamishalu oli kasvanut.

Nämä seikat yhdistettynä siihen, ettei kohteen viihdearvoa pidetty lainkaan tärkeänä motiivina, kertovat siitä, ettei synkkä matkailu todellakaan ole pelkkää kärsimyksellä mässäilyä tai rahan tekemistä muiden kurjuudella, vaan kokemukset muuttavat syvällisesti sekä kävijää että yhteiskuntaa.

Yhteiskunnallinen merkitys

Yhteiskunnallisena merkityksenä voidaan nähdä myös se, että kohdevalinnat kuvastavat nyky-yhteiskunnan asenteita ja käsityksiä siitä, mitkä tragediat ja minkä ihmisryhmien kärsimykset ovat muistelemisen ja muistamisen arvoisia. Tällaisia viitteitä havaitsin jo tutkiessani aiempaa teoriaa ja pohtiessani sitä, miksi joku kohde valikoituu synkän matkailun kohteeksi.

Selittäviä tekijöitä ovat muun muassa kulttuuriset piirteet, sillä ne vaikuttavat siihen, kuinka synkkänä jokin teema koetaan. Nostan esimerkiksi Meksikon kuolleiden päivän, jota on juhlittu jo vuosituhansien ajan, mutta vasta populaarikulttuurin myötä juhlasta on tullut turistejakin viihdyttävä tapahtuma-attraktio. Kuolema itsessään nähdään Meksikossa hyvin eri lailla – elämän jatkumona, jolloin vainajan muistoa juhlitaan yhdessä – kun taas länsimaissa kuolema lakaistaan piiloon ja menetyksen aiheuttama suru halutaan kokea yksityisesti.

Synkkää matkailua on kritisoitu Eurooppa-keskeisyydestä, mikä on toisaalta ihan ymmärrettävää. Eurooppa-keskeisten kohteiden merkittävään määrään oman tutkimuksenikin vastauksissa saattaa syynä olla osittain etnosentrisyys. Se on sosiaali- ja kulttuuriantropologisen tutkimuksen mukaan hyvin yleinen ominaispiirre ihmisissä, vaikkei sitä usein halutakaan myöntää. Synkän matkailun kentällä etnosentrisyys tarkoittaa sitä, että omaa etnistä viiteryhmää koskevat kohteet mielletään kiinnostavimmiksi. Tästä voi kuitenkin olla hyötyä kotimaan kohteiden markkinoinnissa.

Kehittämiskohteet

Synkkä matkailu on edelleen melko tutkimaton aihe Suomessa, eikä sen potentiaalia osata vielä hyödyntää täysimittaisesti. Tästä syystä suosittelenkin jatkokehityksen aiheiksi muun muassa vastuullisesti tuotettujen matkailutuotteiden luomista suomalaisiin synkkiin kohteisiin, jo olemassa olevan synkän historian tai kulttuuriperinnön ottamista rohkeasti mukaan matkailutarjontaan sekä kävijäohjeistuksen koostamisen synkkiin kohteisiin.

Vastuullisuus kiinnostaa matkailijoita, joten vastuullisuuden osa-alueet on otettava huomioon myös synkän matkailun markkinoinnissa. Viestintää kehitettäessä termistöön on hyvä kiinnittää huomiota. Vaikka iso osa vastaajista tunnistikin aiheen jo melko hyvin, on joukossa vielä paljon matkailijoita, joille synkkä matkailu tai pimeä turismi ei sano mitään. Markkinointia on hyvä hyödyntää etenkin Visit-organisaatioiden sivuilla, matkablogeissa ja somessa vaikuttajamarkkinoinnin muodossa sekä myös Googlen maksettuna mainontana.

Lisäksi aiheen vastuullista puolta on erityisen tärkeä tuoda esiin kävijäohjeistuksen yhteydessä, koska eettinen koodisto ei välttämättä ole itsestään selvää kaikille vierailijoille. Vastuullisuuskysymyksiä ovat muun muassa selfiekulttuuri ja se, millaisia matkanjärjestäjiä on eettistä tukea. Suomesta ei kaikkein synkimmän pään kohteita löydy, mutta vaaleampi tarjonta antaakin tilaa markkinoida synkkiä matkailutuotteita entistä laajemmalle kävijäkunnalle.

Opinnäytetyö luettavissa Theseuksessa.