Syyslomalla Egeanmerellä (Samos, lokakuu 2017)

Olin 8-vuotias kun kävimme perheeni kanssa ensimmäisen kerran Kreikassa (Rodoksella). Keväällä 2017 äiti kertoi varanneensa TUI:n kautta pakettimatkan Samokselle, ja ilmoitin haluavani mukaan. Teimme lisävarauksen ja pääsin samaan hotellihuoneeseen. Oli kiva odottaa syksyä, kun tiesi että pääsee pian aurinkoon ja saa irtioton oravanpyörästä. Kuten Meksikoon aiemmin samana vuonna, myös Samokselle lähdin kuin soitellen sotaan. En tiennyt saaresta muuta kuin sen että siellä sijaitsee yksi Euroopan hotspoteista eli pakolaiskeskuksista. Olimme kuitenkin menossa saaren toiselle puolelle Pythagoreioon. Mietin silti, miten pakolaistilanne näkyisi saarella.

Samoksen lentokenttä on luokiteltu Euroopan vaarallisimmaksi, koska siellä on niin lyhyt kiitorata. Laskeutuminen oli todella jyrkkä ja kone veti jarrut pohjaan oikein voimalla. Kenttä oli tosi pieni, ja sijaitsi aika lähellä Pythagoreion keskustaa. Olimme silti varanneet bussikuljetuksen perille. Bussi ajoi ensin muut matkustajat lomaresorttiin keskustan ulkopuolelle, missä ei muita palveluja hotellin lisäksi ollutkaan. Majoituimme äitin kanssa Pythagoreion korkeimmalle kadulle hotelli Athokseen, mistä oli hienot näkymät merelle ja rantabulevardille. Majapaikka oli oikeastaan majatalo ennemmin kuin hotelli. Sitä pyöritti paikallinen pariskunta, joka asui rakennnuksessa aikuisten lastensa ja lastenlasten kanssa. Palvelu oli kuitenkin hotellitasoa ja esimerkiksi aamupala kuului hintaan. Omistajapariskunta oli todella mukava ja ystävällinen.

Itse keskusta-alue oli suht pieni, joten se oli nopeasti kierretty. Nähtävää oli kuitenkin paljon pienellä alueella. Pythagoreio on saanut nimensä antiikinaikaisen matemaatikon, Pythagoraan mukaan, joka on asunut ammoisina aikoina Samoksella. Kolmion muotoisella satamalaiturilla on kyseisen herran patsas, jota kävimme tottakai katsomassa. Rantabulevardilla on lukuisia ravintoloita, ja koska olimme matkalla turistikauden loppumetreillä, saimme erinomaista palvelua joka paikasta. Usein pöytään kannettiin mm. ylimääräisiä jälkiruokia ja juomia. Kaupunki oli hyvin rauhallinen, mutta iltaa kohden rantaravintolat täyttyivät ihmisistä. Istuskelimme monena iltana rannassa ja nautimme lämpimästä kesäillasta ja lomatunnelmasta.

PYÖRÄRETKI ANTIIKIN AJOILLE

Vaikka äiti kävikin välillä ottamassa aurinkoa rannalla, halusimme silti aktiivisen loman. Vuokrasimme pyörät eräästä ostoskadun vuokraamosta ja ajelimme kaupungin länsipuolelle vuoristoon, jossa sijaitsee 2500 vuotta vanha Eupalinoksen vesitunneli. Antiikin kreikkalaiset louhivat yli kilometrin pituisen vesitunnelin vuoren läpi ja käyttivät laskelmissaan Pythagoraan oppeja. Louhinta aloitettiin vuoren molemmilta puolilta, ja kun tunnelit vajaan kymmenen vuoden päästä kohtasivat vuoren sisällä, oli niiden välillä heittoa vaan 30cm. Aika kunnioitettavaa tarkkuutta! Tunnelia pidetäänkin antiikin ajan suurimpana arkkitehtonisena saavutuksena.

Turistikaudella tunnelivisiitin liput kannattaa varata etukäteen, sillä vierailuja voi tehdä päivässä vaan rajallisen määrän. Pääsylipun hinta oli muistaakseni 8€. Vierailijat kulkevat tunnelissa turvakypärät päässä, sillä tunneli on paikoin suht matala. Vuoren sisällä on hämärää, kostea ilma ja polku on välillä liukas ja muhkurainen. Ahtaan- ja suljetunpaikankammoisille tunnelia ei voi suositella, sillä sinne änkäydytään todella kapeasta aukosta, eikä itse tunnelikaan ole kovin leveä.

Visiitin jälkeen pyöräilimme maantietä pitkin itään päin ja nautimme matkalla kauniista maisemista. Pyörätietä ei reitillä ole, joten oli oltava tarkkana vilkkaan liikenteen keskellä. Matkalla pois päin tunnelilta näimme välimerenkameleontin keskellä autotietä ja jäimme katsomaan sen menoa huvittuneena. Kameleontti kulki nykien eteenpäin ja mateli lopulta pusikon suojiin.

Toisena päivänä menimme taksilla 10 kilometrin päähän Psili Ammosin rannalle. Pythagoreiossa on vaan pikkukivirantoja, joten äiti halusin hiekkarannalle ottamaan aurinkoa. Itse kuljeskelin meressä hameen helmoja pidellen, mutta en jaksanut uida koko reissun aikana. Vastarannalla noin kilometrin päässä näkyi Turkin rannikko, ja olisi tehnyt mieli käydä kivenheiton päässä olevassa Dilekin kansallispuistossa. Ajattelin ensin, että olisimme käyneet Kusadasissa päiväristeilyllä, mutta Kreikan puolelta lauttaliikenne oli päättynyt edellisellä viikolla ja ainoa keino käydä Turkissa olisi kulkenut turkkilaisella lautalla. Lautta kulki vain kerran päivässä, joten olisimme joutuneet yöpymään Turkissa. Äiti ei missään nimessä halunnut kanssani Turkkiin, joten onni onnettomuudessa hänelle 😀

SAMOKSEN SAARIKIERROS

Heran temppeli

Käytimme hyväksemme TUI:n palveluita, ja otimme valmiin saarikierroksen eräänä päivänä. Kierros starttasi aamutuimaan ja suuntasimme ensin Heraionin temppelialueelle Ireoon. Zeuksen siskolle/vaimolle eli hedelmällisyyden jumalatar Heralle omistettu temppelialue on ollut ammoisina aikoina varsinainen mestariteos, mutta nykyään siitä on jäljellä enää raunioiden rippeet. Suurikokoisin kappale oli 9 metrin korkuinen pylväs, joita on ollut aikanaan kymmeniä. Ensimmäinen Heran temppeli rakennettiin 700 eaa ja sen tilalle rakennettiin suurempi rakennus vajaa parisataa vuotta myöhemmin. Tämän tuhoutuessa paikalle kohosi kaikkein isoin temppeli, joka oli antiikin maailman suurin. Jos kreikkalainen mytologia ja historia kiinnostaa, Unescon perintökohde Heraionista voi lukea lisää esimerkiksi Wikipediasta.

Timios Stavroksen luostari

Ireosta suuntasimme Timios Stavroksen luostariin. Jykevä luostari sijaitsee vuorenrinteellä ja oli paikkana kaunis. Timos Stavroksessa asuu ortodoksimunkkeja ja munkkikokelaita. Luostarin seinässä on suihkulähde, josta juomalla pääsee kuulemma kreikkalaisiin naimisiin. En tiedä onko väite totta, mutta en lähtenyt kokeilemaan onneani 😉 Kävimme ihastelemassa ikonostaasia, joka on yksityiskohtaisesti puusta veistetty.

Koumaradein yrttitila ja keramiikkapaja

Luostarilta jatkoimme matkaa Pirgoksen kylän läpi Koumaradeihin, jossa pysähdyimme paikallisen perheen ylläpitämässä yrttipajassa. Saimme juotavaksemme yrttiteetä ja takapihan niityn kukista tehtyä hunajaa, ja tarjolla oli myös jotain viiniä tai viinaa (?). Ostin mukaan nougat-patukan, oliiviöljyä, mausteita sekä Louisa-irtoteetä, joka on tehty sitruunaverbenasta. Sillä on useita yrttilääkinnällisiä ominaisuuksia kuten rauhoittava ja ruuansulatusta edistävä.

Kivenheiton päässä oli myös keramiikkapaja, johon pääsimme seuraamaan mestareiden taidonnäytteitä. Isän ja pojan pyörittämä studio valmistaa laadukkaita koriste- ja käyttöesineitä. Kreikkalaisena erikoisuuksena oli mm. Pythagoraan malja jota myös kohtuullisuuden maljaksi kutsutaan. Jos täytät maljan liian täyteen, astiassa oleva rakenne imaisee juoman sisuksiinsa ja valuttaa sen pohjassa olevasta reiästä lattialle. Saimme nähdä myös keramiikan metallointikäsittelyä tulen ja veden avulla. Arvostan todella paljon tällaisia kokemuksia!

Platanoksen huipulla

Koumaradeista matka jatkui Samoksen korkeimpaan kylään Platanokseen, missä pysähdyimme pariksi tunniksi ja nautimme lounaan paikallisen perheen pitämässä tavernassa. Söimme ulkona, joten pöydissä lenteli tosi paljon ampiaisia. Paikallisilla oli kuitenkin keino niiden hätistämiseen, nimittäin hienoksi jauhettua kahvia kaadettiin pienelle lautaselle ja kahvijauhe sytytettiin palamaan kuin hyttyssavut meillä konsanaan. Lounaan jälkeen oli aikaa kierrellä Platanosta ja ihailla upeita maisemia. Kylä oli todella miellyttävä ja siellä olisi varmaan kiva viivähtää pidempäänkin.

Karlovasin autiot rannat

Seuraava kohteemme oli saaren toiseksi suurin kaupunki Karlovasi Samoksen luoteiskolkassa. Muu porukka meni viininmaistajaisiin ja tutustumaan viinikellarin toimintaan, mutta itseäni ei kyseinen aktiviteetti kiinnostanut, joten lähdin kävelemään rannalle. Paikka tuntui autiolta ja kaikki hotellit ja muut rantakojut olivat suljettuna. Kävin ostamassa jääkahvin eräästä kadunvarren kioskista ja menin takaisin autiolle rannalle. Oli mieltä rauhoittavaa istua rannalla ja katsoa aavaa merta. Kun jatkoin kävelymatkaa, näin tyhjänä olevan ulkoilmabaarin terassilla pari telttaa ja matkakamppeita. Vähän ajan päästä nuori mies käveli teltoille ilmeisesti ruokakassia kantaen. Kyseessä saattoi olla turvapaikanhakijoiden väliaikainen leiri.

Masentava hetki

Kun viinikierros oli ohi, lähdimme ajelemaan kohti Kokkarin kylää. Matka kulki Samoksen pohjoisrantaa pitkin ja näimme bussin ikkunasta lukemattomia oransseja pelastusliivejä rantapenkoilla. Opas kertoi, että edellisellä viikolla kun he olivat toisen ryhmän kanssa tuolla samalla kierroksella, oli samaan aikaan rantaan ajautunut pakolaisten lautta. Pelastusliivien näkeminen ja oppaan jutut alkoivat masentaa. Opas oli kyllä todella mukava ja kertoili monipuolisesti infoa Kreikasta ja sen perinteistä, että ei sen puoleen.

Yksi asia joka jäi mieleen, oli kreikkalaiset hautajaiset. Ruumis haudataan pian kuoleman jälkeen, mutta noin kolmen vuoden päästä hauta kaivetaan auki ja luut siirretään erityiseen luuhuoneeseen eli ossuaariin. Asia kuulosti oudolta, joten etsin netistä lisää tietoa. Kyseessä ei olekaan mikään kulttuuriin liittyvä perinne, kuten oppaan puheista olisi voinut kuvitella, vaan Kreikassa on niin vähän hautatilaa että luut kaivetaan osittain siksi ylös. Suurin syy on se, että hautapaikan ylläpito on niin kallista ja se kallistuu vuosi vuodelta, joten perheillä ei ole varaa pitää omaisensa jäänteitä haudassa. Ellei varaa ole haudan avaamisen jälkeen siirtää luita yksilölliseen laatikkoon ossuaarissa, ne heitetään yleiseen luukammioon, missä on kaikkien rändom ihmisten luut sekaisin.

Kokkari ja Samoksen kaupunki (Samos/Vathy)

Kokkarissa viivyimme ehkä puolisen tuntia, missä ajassa ehdimme kiertää keskustan läpi ja syödä jäätelöt. Kylä oli sympaattinen ja kaunis, kadut kapeita ja sokkeloisia. Satama-alueella oli todella kirkas vesi ja katselin vähän aikaa akvaariokalan näköisiä meren asukkeja. Jatkoimme pian matkaa Samoksen pääkaupunkiin, jossa suurin osa porukasta majoittui ja jäi kyydistä. Vaikka vain ajoimme kaupungin läpi, tiesin heti että haluan tulla sinne hengailemaan joku päivä. Kaupunki on Samoksen suurin ja eläväisin.

Uudelleen Samoksen kaupunkiin

Tulimmekin toiseksi viimeisenä päivänä äitin kanssa koko päiväksi pääkaupunkiin ja kiertelimme kujilla ja kaupoissa. Kävimme syömässä pariin otteeseen ja jossain vaiheessa kuljeskelimme vuoren rinnettä ylöspäin. Yhtäkkiä näimme piikkilangoilla aidatun parakkialueen. Luulin ensivilkaisulla että kyseessä on vankila, mutta kun tarkemmin katsoi, huomasi että se onkin Samos hotspot eli se aiemmin mainitsemani pakolaiskeskus. Olot näytti karulta eikä kaikki ihmiset edes mahtuneet aidatun alueen sisälle parakkeihin, vaan vuorenrinteellä piikkilankojen ulkopuolella oli lukuisia telttoja, joissa ihmiset majoittuivat.  Vastaanottokeskuksen vastapäätä oli valtavan kokoinen hautausmaa, joka teki kokonaisnäkymästä entistä surullisemman. Pakolaisia kuljeskeli myös ympäri kaupunkia ja osa nukkui puiston penkeillä. Rannassa partioi EU:n ulkorajoja valvovat laivueet. Tuli todella paha olo ja tajusin taas, miten hyvin meillä on asiat.

Oli Samoksessa/Vathyssa muutakin kuin pakolaisia. Rakennuskanta oli kaunista ja osa suuremmista rakennuksista mukaili antiikinajan tyyliä pylväineen ja kolmionmallisine päätykattoineen. Ostosmahdollisuuksia oli paljon ja löysinkin kauan etsimäni pashminahuivin. Hintataso esimerkiksi ravintoloissa oli jonkin verran kalliimpi kuin Pythagoreiossa.

Samoksella on runsaasti kauniita ortodoksisia kirkkoja ja kävin muutamassa ihan vaan huvin vuoksi, saatoin sytyttää mehiläisvahakynttilän, kierrellä ikoneita katsellen, papin rukousta kuunnellen ja ihan vaan hetkeksi hiljentyen. Kuten jossain aiemmassa postauksessa mainitsin, en ole kovin uskonnollinen ihminen, mutta Meksikon katolinen messu, Kreikan ortodoksien rukouslaulut ja Mongolian munkkien mantrat ovat kaikki olleet jollain tapaa koskettavia ja rauhoittavia. Olen myös lukemattomia kertoja kuunnellut arabiankielisiä nasheedeja, joissa on usein kaikuva laulu ja rauhallinen melodia. Ehkä noista saa jonkinlaista sisäistä rauhaa, vaikkei mihinkään jumaliin uskoisikaan.

—

Kreikkalaisia ruokia

Kreikkalainen keittiö on saanut vaikutteita niin Italiasta kuin Lähi-idästä. Valikoima tavernoissa on kattava ja ruuat ovat maukkaita. Oliiviöljyn käyttöä ei myöskään säästellä; keskiverto kreikkalainen perhe kuluttaa puoli litraa oliiviöljyä päivässä.

—

Loppumietelmiä: Reissu oli oikein mukava, vaikka olinkin sitä ennen hieman kaihtanut pakettimatkoja, eikä TUI:n mainekaan ole mitenkään erityisen mairitteleva. Meidän matka kuitenkin onnistui yli odotusten eikä matkanjärjestäjässä ollut mitään moitittavaa. Lennot oli ajallaan ja kohde juuri sellainen kun oli luvattu.

Saarikierroksen opas oli tosi mukava ja kierros itsessään monipuolinen. Hintaa sille taisi tulla joku 40€/henkilö, eli ei todellakaan paha kokopäivän reissusta! Matkan hinta lennon ja majoituksen kanssa oli about 500€ eli aika keskihintainen etelänmatka. Ulkona syöminen vie aika paljon, mutta toisaalta saimme samalla hinnalla normaalia parempaa palvelua ja enemmän syötävää, joten en valita.

Paikalliset on ystävällisiä ja tulevat helposti juttelemaan. Koska Kreikka on ollut jo vuosikymmeniä suomalaisten suosikkikohteita, osaavat jotkut paikalliset muutaman sanan suomeakin. Samos on helppo kohde oikeastaan minkälaiselle matkaajalle tahansa. Ainoastaan lapsiperheille ja huonosti liikkuville en Pythagoreioa suosittele, sillä kadut on kapeita ja kylässä liikutaan ylös ja alas todella jyrkkiä ja korkeita portaita pitkin.