Throwback Thursday: Paluu Meksikoon osa I
Tässä juttusarjassa palataan kootusti vuonna 2019 tehtyyn reppureissuun, jonka aikana kiertelin 2½ kuukautta Keski-Amerikassa tutustuen muinaisiin intiaaniraunioihin, upeaan luontoon, alkuperäiskansojen kulttuuriin ja herkulliseen ruokaan. Matka oli ikimuistoinen niin hyvässä kuin pahassa, eikä ongelmiltakaan vältytty.
DISTRITO FEDERAL & ESTADO DE MÉXICO
Tasan kaksi vuotta sitten otin askeleen tyhjän päälle. Olin hieman aiemmin lopettanut työt, sillä kaipasin aikalisän elämääni. Lähdin reppureissaamaan yksin itselleni vieraisiin maihin. Olin käynyt aiemmin pari kertaa Meksikossa, mutta pysytellyt vain Mexico Cityssä seuranani paikalliset tuttavat.
Toinen kotini – Mexico City
Suuntasin tälläkin kertaa ensin Meksikon pääkaupunkiin, joka sijaitsee Distrito Federalin alueella. Saavuin yölennolla, ja vaikka en pystynytkään juuri nukkumaan koneessa, ei jetlag ollut niin paha kuin aiemmilla kerroilla. Tunsin oloni seuraavana päivänä jo ihan normaaliksi aiempien kertojen päänsäryn ja päiväväsymyksen sijaan.
Tällä kertaa en ottanut yhteyttä meksikolaisiin tuttuihini, sillä tarvitsin omaa aikaa ja rauhaa. Halusin tutustua yksin kaupunkiin ja mennä oman mieleni mukaan. Aiemmilla kerroilla, kun olin ollut CDMX:ssä, ei meksikolainen tuttavani päästänyt minua yksin mihinkään. Poliisi oli ampunut häntä opiskeluaikoina, ja mies oli virunut vankilassa vuosikausia poliittisen ideologian takia. Ymmärsin kyllä hänen suhtautumisensa kotimaansa vaaroihin, mutta luotin myös omaan pärjäämiseeni.
Minua oli varoiteltu myös Mexico Cityn metrosta, mutta en ole koskaan kokenut siellä mitään uhkaa. Toki ruuhkaa on joskus ihan järjettömästi, metrovaunut on niin täynnä, ettei siellä mahdu nostamaan kättään, ja joillain asemilla esiintyy myös väkivaltaisia ryöstöjä. En ole kuitenkaan koskaan tuntenut oloani turvattomaksi. Naisille ja lapsille on kyllä oma laiturialue ja vaunut, jos sekavaunuun sulloutuminen tuntuu pelottavalta. Metroverkosto on todella laaja, ja sitä kannattaa hyödyntää. Lippu maksaa noin 25 senttiä, eli käytännössä ei mitään.
Viikon aikana suuntasin niihin kohteisiin, joissa en ollut aiemmilla kerroilla vielä käynyt. Listalla oli mm. Chapultepecin suuri puistoalue. Kaupunkimetsikössä sijaitsee myös Chapultepecin linna ja Meksikon antropologinen museo. Puisto on todella kaunis ja jaoteltu useisiin eri alueisiin. Alueella näkyy raunioita asteekkien rakentamista vesikanavista, ja puistossa on myös pieniä järviä.
Yhdessä vaiheessa hyppäsin väärään bussiin ja ajauduin Polancoon, joka on ulkomaalaisten suosima kaupunginosa. Pyörin aikani summamutikassa, koska netti ei toiminut, enkä voinut googlata metroasemaa. Kysyin poliisiltakin apua, mutta he eivät osanneet auttaa. Lopulta jouduin ottamaan taksin lennosta, mitä ei yleensä suositella. Kuski oli kuitenkin ystävällinen, ja sain hataralla espanjallani pyydettyä kyytiä metroasemalle.
Historian havinaa Teotihuacánissa ja entisessä Tenochtitlanissa
Eräänä päivänä suunnistin myös naapuriosavaltion, Estado de Méxicon puolella sijaitsevaan Teotihuacániin, jossa olin käynyt ensimmäisellä Meksikon reissullani. Näimme silloin vain osan alueesta, joten halusin palata sinne uudelleen paremmalla ajalla. Menin muinaiseen jumalten kaupunkiin omin päin paikallisbussilla. Vietin pyramidialueella koko päivän tutkien noita upeita menneisyyden rippeitä. Mietin, millainen alue on aikanaan ollut, kun pyramidien kyljissä vielä oli ollut värikäs maalipinta.
Kattava lukupakettini Teotihuacánista löytyy täältä.
Teotihuacánia suosittelen ehdottomasti, jos satut käymään Mexico Cityssä. Kaupungista on reilu tunnin bussimatka ja lippu maksaa muutaman euron. Kävin päivän aikana myös alueen kulttuurihistoriaa esittelevässä museossa. Paluumatkalla poliisijoukko teki ratsian bussiin keskellä valtatietä. En tiedä, mitä he etsivät, mutta eräs poliisi kulki bussin päästä päähän ja kuvasi videokameralla kaikki matkustajat.
Viikon varrella erityisesti Centro Historicon ja Colonia Centron kaupunginosat tulivat tutuiksi. Kävin katsomassa asteekkitanssijoita Zocalolla, ja vierailin asteekkien entisen pääkaupungin, Tenochtitlanin raunioissa, jotka on kaivettu osittain esiin Mexico Cityn vanhankaupungin alta. Vietin sielläkin koko päivän, sillä suuntasin raunioiden jälkeen vielä monikerroksiseen museoon.
Epäröintiä katukeittiössä
Majoituin Selina-hostellissa, joka on ihan kaunis paikka, mutta siisteystaso ei päätä huimannut. Tuhlasin myös ihan liikaa rahaa hostellin ravintolan avokadoleipiin ja kalliisiin taco-aterioihin. En nimittäin uskaltanut mennä ensimmäisinä päivinä katukeittiöön tai ulos syömään.
Olin aiemmilla Meksikon reissuilla yöpynyt neljän tähden hotellissa, jossa hovimestarit kantoivat ruokaa eteen silkkihansikkain. Heh, en yhtään tunne oloani kotoisaksi tuollaisissa paikoissa, mutta olin silloin matkalla pääasiassa seminaarivieraana, joten majoituin missä muutkin. Selinan annosten jälkeen rohkaisin lopulta mieleni ja löysinkin muutaman hyvän ravintolan, jossa kävin herkuttelemassa enchiladoilla ja chilaquilesilla. Suositus esimerkiksi La Casa de Toño -ketjulle. Söin paljon myös churroja, joita voi ostaa mm. metroasemilta.
Palasin tulevien viikkojen aikana vielä kaksi kertaa Mexico Cityyn, jolloin yövyin aivan ihanassa boutique hostel Casa Pepessä (*affiliate-linkki). Sitä suosittelen ehdottomasti! Majapaikka sijaitsee aivan vanhankaupungin ytimessä, ja siellä on varattavissa myös yksityishuoneita. Dormeissakaan ei mitään vikaa ollut, sillä sänkyloosit olivat verhojen takana ja muutenkin omasta yksityisyydestä pystyi pitämään helposti huolta, toisin kuin Selinassa. Mikäli tarvitset majoitusta vain yhdelle yölle, on lentokentällä iZzZleep-kapselihotellit, joissa olen myös yöpynyt.
QUINTANA ROO
Oltuani viikon Mexico Cityssä, lensin Cancúniin Jukatanin niemimaalle. Muistan ikuisesti sen järkytyksen tunteen, kun astuin ulos lentokoneesta. Ilma oli niin kuuma ja kostea, että sitä olisi voinut kahmia kouralla. Lämpötila oli lähes +30, minulla oli farkut jalassa ja painava reppu selässä. Meinasin kääntyä kannoillani ja suunnata seuraavalla lennolla takaisin kuivassa vuoristoilmassa sijaitsevaan pääkaupunkiin. Mexico Cityhän lepäilee 2250 metrin korkeudessa, joten siellä ei ole niin tukala ilma, vaikka aurinko paistaakin kuumana.
Playa del Carmen ei vakuuttanut
Raahustin kuitenkin meksikolaisen bussifirma ADOn pisteelle ja ostin lipun Playa del Carmeniin. Minua ei kiinnostanut jäädä Cancúniin, enkä totta puhuen viihtynyt myöskään Playalla, koska se on rakennettu käytännössä kokonaan massaturismille. Hinnat on moninkertaiset muuhun Meksikoon nähden ja ne myös ilmoitetaan jenkkien dollareissa. Joka paikassa oli turistikrääsää ja tungettelevia ravintoloiden sisäänheittäjiä.
(Edit syyskuu 2023: Kävin Playalla uudelleen tammikuussa 2022 ja viihdyin tällä kertaa paremmin.)
Olin tullut Jukatanille lähinnä Tulumin maya-raunioiden takia, mutta ajattelin samalla chillata Karibianmeren rannalla muutaman päivän. Tämä oli ensimmäinen kerta kun olin tropiikissa, joten en ollut osannut kuvitella ilmankosteuden hiostavuutta etukäteen 😀 Onneksi majapaikassa oli sentään ilmalämpöpumppu viilentämässä huoneilmaa. Löysin lopulta Playan laitamilta siistin graffitialueen, joka piristi oloani. Katutaide kun on aina ilo silmälle. Löysin myös jonkun rantaravintolan, joka myi ihan superhyviä empanadoja eli mm. pinaatilla tai kanalla täytettyjä pasteijoita.
Tyyntä myrskyn edellä Tulumissa
Myös Tulumin reissu oli onnistunut. Menin sinnekin ADOn bussilla, joka kierteli pitkän reitin kaikkien Quintana Roon turistinähtävyyksien kautta. Olin paikalla Tulumin porteilla joskus aamupäivästä, mutta jonot olivat ihan uskomattomat jo siihen aikaan. Kuulin kuin ihmeen kaupalla jonkun huutelevan, että olisi vielä lippuja opastetulle kierrokselle. Maksoin hieman lisähintaa, ja pääsin sisään jonon ohi oppaan mukana. Opas esitteli alueen pääkohteet, jonka jälkeen jäimme omillemme.
Tulumissa ei ole juuri minkäänlaista auringonsuojaa, joten siellä palaa helposti. Kannattaa varata runsaasti vettä ja aurinkorasvaa mukaan. Muurien ulkopuolella on sitten viidakkoa, jonka suojissa on kiva kuljeskella. Muista raunioista poiketen Tulumissa ei ole pyramideja, ja moni on kuvannut rauniokaupunkia tylsäksi. Mielestäni Tulum on kuitenkin vierailun arvoinen, sillä se on ainoa (ainakin säilyneistä) maya-raunioista, joka on rakennettu meren äärelle. Se onkin ollut strateginen paikka aikalaisille, jotka pystyivät puolustamaan Mayavaltakunnan meriporttia ylhäältä kalliolta käsin.
Tulum oli uskonnollinen keskus, mutta sen liepeillä käytiin myös kauppaa. Olin oppinut Teotihuacánin museosta, että siellä asuneet intiaaniheimot olivat käyneet kauppaa mayojen kanssa, sillä Teotihuacánista oli löytynyt mm. Jukatanilta peräisin olevia simpukankuoria. Asteekkivaltakuntaan roudattiin myös kaakaopapuja Etelä-Meksikosta, sillä kaakao oli kullan arvoista jumalten juomaa. Mietin taas mennyttä aikaa, ja miten ihmiset olivat kulkeneet satojen ja tuhansien kilometrien matkoja rahdatessaan kauppatavaraa ympäri valtavaa Meksikoa.
Kattava infopakettini Tulumin rauniokaupungista löytyy täältä.
Palattuani takaisin Playalle, iski armoton ukkosmyräkkä. Autot pysähtyivät tien varteen, koska näkyvyys oli nollassa. Bussikin joutui matelemaan eteenpäin kuskin kiroillessa kovaan ääneen espanjaksi. Olin kaksi tuntia jumissa bussiterminaalissa, koska ulkona satoi niin kovaa, että kadut lainehtivat. Pelkkä sade ei olisi kävelymatkaani majapaikkaan haitannut, mutta tuuli oli niin kovaa, että palmut huojuivat lähes vaakatasossa ja kadulla olleet metalliaidat lentelivät tuulen mukana salamojen välkkyessä taivaalla. Bussiterminaalissakin räpsyi vähän väliä sähköt. Lopulta myräkkä oli kuitenkin ohi ja pääsin palaamaan Sayab hosteliin.
Vietin Playalla neljä päivää, ja suuntasin sen jälkeen ADOlla rajan yli Belizeen. Siitä jatkammekin seuraavassa osassa.
Juttusarjan kaikki osat:
Paluu Meksikoon osa I
Hidasta elämää Belizessä
Maya-kulttuuria Guatemalassa (Flores ja Tikal)
Seikkailuja Etelä-Guatemalassa (Atitlán ja Chichi)
Paluu Meksikoon osa II (Chiapas)
Mielenkiintoinen Oaxaca ja Monte Albánin rauniot
Pettymysten Panamá, kaupunki johon en halua palata
Vehreä Costa Rica ja mainettaan parempi San José
(Alkuperäiset matkapäiväkirjat on siirretty arkistoon, eivätkä ne enää ole luettavissa.)
19 kommenttia
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Onpa kiva lukea Meksikosta.
Ei sillä, että vaikuttaisi matkustuspäätökseen, mutta mielenkiinnosta kysyn, että paljonko esim. katukeittiöiden enchiladat maksoivat? Itse en muuten tykännyt enpanadoista Argentiinassa ja Chilessä lainkaan, jossa ne kylläkin oli keskenään vähän erilaisia. Olisi kuitenkin hauska maistaa myös noita meksikolaisia versioita. 🙂
Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning
Kiitos 🙂 Esimerkiks tuolla La Casa de Toñossa enchiladas verdes maksoi noin 50 pesoa eli kaks euroa. Annoksessa oli kolme isoa enchiladaa. Millasia ne Etelä-Amerikan empanadat oli? Mä en muista koskaan syöneeni Meksikossa pahaa ruokaa, mutta sit taas esim. Guatemalassa burritot ei ollu mitenkään erityisen hyviä.
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Chilessä ne taisivat olla aika paljon suurempia kuin Argentiinassa. Täytteet niissä hieman aina vaihteli alueen mukaan ja taisi niissä usein olla muutama vaihtoehto. Yleisimmin niissä oli täytteenä jauhelihaa, sipulia ja mausteita. Suurin ongelma noissa oli taikina, josta en juuri välittänyt.
Anne / Elämää Nomadina
Voihan Meksiko, vasta vuosi sitten sieltä palattiin, mutta voisin niin mennä jo takaisin! Meksiko Cityssä asuessa tuo Chapultepecin puisto oli lyhyen kävelymatkan päässä, ja käytiin siellä usein lenkkeilemässä, todella suuri ja viihtyisä paikka ihan suurkaupungin vilinän vieressä. Puiston eläintarhassakin käytiin maksuttoman sisäänpääsyn houkuttelemina, mutta vaikka siellä oli paljon nähtävää, jäi aika surullinen olo, sillä monet tilat näyttivät tosi ahtailta ja kurjilta.
Quintana Roon vilkkaimmat turistikohteet eivät olleet meidänkään makuun, mutta Tulumin raunioita tosiaan voi silti suositella! Aamulla heti avaamisen jälkeen ei ollut jonoja, ja saatiin tutkia raunioita vähän aikaa ilman tungosta.
Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning
Kiitos Meksiko-muisteloista 🙂 Kyllä lähtisin minäkin vaikka samoin tein, jos pääsisin! Tai no, onhan sinne koko ajan päässyt, kun Meksiko ei ole missään vaiheessa sulkenut rajoja eikä vaatinut k-testiä, mutta eipä sinne viitsi lähteä kuormittamaan jo entuudestaan täyttä sairaanhoitoa.
Tulum oli kyllä kiva paikka, ja voisin tuonne Jukatanille lähteä siinä mielessä uudelleen, että haluan käydä vielä Chichen itzassa ja muilla raunioilla sekä cenoteilla. Mutta Playan ja Cancunin sijaan tulee varmaankin suunnattua ennemmin vaikka Meridaan tai Valladolidiin.
Tanja / Please Be Seated for Takeoff
Taatusti aivan unelmareissu! Mukava kun oli myös paljon kuvia katseltavaksi. Kuinka kauan olit kaikkiaan matkassa?
Nuorena mulla oli bucket listalla Lattareiden kierros, mutta kun se ei silloin toteutunut, niin on jäänyt kokonaan tekemättä, kun tiet ovat vieneet enemmän muualle. Taannoin tavattiin Japanissa meksikolainen, joka näytteli meille hirveät määrät kuvia kotikulmiltaan ja toivoi kovasti, että lähdettäisiin sinne ja esiteltäisiin jutuissamme kaikkia upeita paikkoja, joista matkailijat eivät ole juurikaan edes kuulleet. Toisin kuin sinun ystäväsi, tämä taas oli harmissaan, kuinka Meksikoa pidetään niin vaarallisena, vaikka siellä voi pääasiassa matkustaa turvallisesti. Ja niinhän se aina on, että riippuu millä alueilla matkaa ja miten itse käyttäytyy. Huonolle säkälle sitten taas ei voi mitään.
Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning
Kiitos kommentista 🙂 Olin 2½ kuukautta eli reilu 10 viikkoa. Piti alunperin mennä myös Etelä-Amerikkaan ja olla neljä kuukautta, mutta mies ei ilahtunut ideasta että olisin niin pitkään poissa, joten jouduin tekemään kompromissin. Jos olisin yksineläjä, niin olisin varmasti muuttanut Meksikoon jo aikaa sitten.
Se varmaan riippuu vähän ihmisestä, millasena tuon Meksikon turvallisuuden näkee. Yks nuori tuttava, joka siellä myös asuu, ei ole yhtään huolissaan maan tilanteesta. Mut tuo vanha tuttava taas oli kokenut niin paljon kovia, että se varmasti vaikutti asenteeseen. Oma kokemukseni on, että Meksiko on turistille ihan yhtä turvallinen kuin mikä tahansa muu maa. Suurin osa rikollisuudesta kohdistuu niihin, jotka sekaantuu jengikuvioihin tai huumekauppaan. Valitettavasti myös alkuperäiskansat joutuu usein rikosten uhriksi erityisesti valtion/armeijan taholta. Myös lähisuhdeväkivalta on valitettava tosiasia. Turistille suurin riski tuolla on liikenne ja ehkä taskuvarkaudet.
Kohteena maailma / Rami
Teotihuacánia ja Mexico City on ollut haaveena pitkään, eiköhän ne ole tehty toteutettavaksi! 🙂
Itse olen muutaman kerran Meksikossa käynyt, Jukatanilla pari kertaa ja sitten Tyynenmeren puolella. Sekä tietysti Tijuanassa 😀
Itse tykkään Playa del Carmenin rannoista, kunhan on sopivassa hotellissa keskustan ulkopuolella. Tulum oli kiva, Akumal huippu ja sitten raunioista Cobá omalla tavallaan upea kokemus, kun pääsi kiipeämään huipulle. Jos vertaa Jukatania ja Tyynenmeren puolta, niin jälkimmäinen vie voiton. Parempi ilmasto ja ruokakulttuuri, eikä niin turismikeskeistä. Eipä silti, voisin lähteä Jukatanillekin koska vain.
P.S. On varmasti ollut sinulla ikimuistoinen reissu ja samalla yksin reissatessa tutkimusmatka itseesi 🙂
Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning
Kiitos kommentista! Varmasti tulet kokemaan nuo vielä jossain vaiheessa. Teotihuacániin kannattaa mennä ihan aamusta, koska se alue on niin laaja, ettei sitä ehdi muuten kiertää. Jos aloittaa kierroksen Sulkakäärmeen temppeliltä, on sieltä matkaa yli kolme kilometriä Kuun pyramidille. Väliin jää Auringon pyramidi ja lukemattomia ”vähäpätöisempiä” kohteita. Myös pyramideille kiipeämiseen kannattaa varata aikaa. Alueelle on hyvä mennä arkipäivänä, koska sunnuntaisin se on ihan täynnä, ja pyramideille on hirveät jonot. Arkena sinne voi vaan kävellä suoraan.
Moni kehuu Riviera Mayan rantakohteita, ja taatusti se alue onkin hyvä valinta niille, ketkä viihtyy rannalla ja auringossa. Ite en ole yhtään mikään rantaihminen, joten en sen vuoks innostunut paikasta. Mäkin tykkäsin paljon enemmän Meksikon toisesta laidasta, vaikka en lännessä rannalla ollutkaan. Kiertelin muuten vaan Chiapasin ja Oaxacan osavaltioita. Niistä on tulossa oma postaus myöhemmin. Ja joo, reissu oli ihan huippu! Siinä kävi just se klassinen, että ”Minä muutuin, mutta kotona kaikki on pysynyt ennallaan” ja sit hirveä post-travel depression koti-Suomessa!
Paula - Viinilaakson viemää
Voi olipa mukavaa lukea Meksikosta. Juuri eilen ystävän kanssa haaveiltiin, että lähdettäisiin käymään siellä jossain vaiheessa. Täytyy kuitenkin odotella, että matkustus on vähän turvallisempaa.
Meksiko on tällä hetkellä yksi harvoja maita joka ottaa vastaan amerikkalaisia turisteja. Ja aika paljon sinne tunnutaan matkustettavankin täältä nyt. Olen kuullut, että monet amerikkalaiset siellä bilettävät ja viis veisaavat maskeista tai muista turvatoimista. Tosi ikävää toimintaa paikallisia kohtaan. He kuitenkin yrittävät parhaansa palveluammateissa yrittäen vaan tehdä elantoa. Ehkä jossakin vähän kauempana turisti-alueita olisi ihan ok olla, mutta me voimme ihan hyvin odottaa, että korona -tilanne tästä paranee jossain vaiheessa. Siihen asti lueskelen näitä sinun postauksia ja haaveilen.
Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning
Kiitos 🙂 Kyllä sun täytyy joskus päästä vielä käymään siellä. On niin lyhyt matkakin, että se kannattaa hyödyntää kyllä! Se on kyllä sääli, jos turistit ei noudata turvallisuusrajoituksia 🙁
Sini matkakuumeessa
Meksikolainen ruoka on huippuhyvää ja olisi toki kiva päästä sen alkulähteille. Ja kuunnella Mariachi -musiikkia kylmää olutta siemaillen. Mulla olis Mexico Cityssä yksi paikallinen tuttukin. 😊
Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning
Mitäpä tuohon lisäämään! 🙂
Anna | Tämä matka -blogi
Kävin Mexico Cityssä joskus 13 vuotta sitten. En ole koskaan reissusta kirjoittanut blogiin ja en tiedä löytäisinkö kuviakaan enää mistään. Teotihuacánin alueella olin kv- ryhmän mukana ja oppaalle sattui ihan älytön moka. Hän jotenkin ajatteli, että kukaan ei haluaisi kiivetä pyramidin päälle, mutta me suomalaiset tietenkin halusimme. Kamala säätäminen, kun ei oltu varattu aikaa siihen. No ei muuta kuin liki juosten ylös ja takaisin alas ja bussiin 😀
Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning
Kiitos kommentista! Olispa kyllä kiva nähdä kuvia 13 vuoden takaisesta Mexico Citystä, jos kuvia jostain albumistasi/kiintolevyn syövereistä löytyisi. Voi vitsi, aikamoinen idea kyllä ettei kukaan haluais kiivetä 😀 Mä olin ekalla kerralla myös oppaan kanssa. Lähdettiin sinne kolmen seminaarivieraan kanssa, vanhempia ihmisiä, eikä he sitten jaksaneet kierrellä alueella kovin pitkään. Kiivettiin Auringon pyramidin keskitasolle, kun muut jo halus lähteä pois. Tuon takia päätin mennä seuraavalla reissulla ite uudelleen sinne alueelle.
Pirkko / Meriharakka
Mexico City oli meidänkin ensimmäinen kohtaaminen Meksikon kanssa. Kävimme silloin myös Teotihuacánissa, oppaan kanssa, ja lyhyellä matkalla koimme, että päiväretki riitti hyvin tuollekin kohteelle. Toisella kertaa Mexico Cityssä kiersimme Antropologista museota, joka tarjosikin hienosti laajan kattauksen Meksikon pitkää historiaa eri puolelta maata.
Tuolta ensimmäiseltä vierailulta muistan myös miten meitä kovasta ohjattiin pysymään Zona Rosan alueella.
Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning
Kiitos kommentista! Meksikon antropologista museota on kehuttu yhdeks maailman hienoimmista. Myös Teotihuacánin ja Templo Mayorin museot on upeita ja niissä on paljon samaa esineistöä luonnollisesti. Ja samoja esineitä oli siellä toissavuoden Kansallismuseon upeassa näyttelyssä.
Se meidän seminaarihotelli, missä oon parilla matkalla käynyt on myös Zona Rosalla. Nyt kun on tullut kierreltyä Meksikoa yksin muuallakin ja myös ympäriinsä Mexico Cityä, niin en oo kokenut sitä yhtään vaarallisena. Mun mielestä koko Meksikon vaarallisuutta on liioiteltu ja esitelty usein irrallisena ilman kontekstia. Oikeasti se rikollisuus kohdistuu ihan muihin kuin turisteihin.
reetaeevi
Ihana rohkean naisen reissufiilis henkii tästä sun kirjoituksesta, tulee omien soolomatkatkojen fiilikset mieleen vaikka ne eivät ole Meksikoon päinkään sijoittuneet. Mutta se lähdön jännitys, odotus ja yksin kuljeskelu paikan päällä. Kiva päästä lukemaan alusta asti tätä sun Keski-Amerikan reissua, koska silloin kun olet sen tehnyt ja niistä ekaa kertaa kirjoitellut en ole näitä ollut vielä mukana seuraamassa 🙂
Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning
Heh, kiitos 😀 Moni kehui rohkeaksi kun olin tuolla, mutta oikeasti pelkäsin moniakin asioita ja olin epävarma ympäristöstä. Meksikossa tosin on aina jotenkin turvallinen olo. Mutta reissu kyllä kasvatti ja karaisi tosi paljon!