Throwback Thursday: Pettymysten Panamá, kaupunki johon en halua palata
Tämä artikkeli saa paljon kävijäliikennettä, joten päivitän sitä jälleen (syyskuu 2023).
Viime vuosien taloudellinen kriisi on ohi, ja Panaman talous on toipunut nopeasti. Matkailija törmää kuitenkin erittäin korkeaan hintatasoon, mikä poikkeaa muista Keski-Amerikan maista. Hinnat etenkin Panama Cityssä ovat Helsingin tasolla, osa palveluista ja hyödykkeistä, ruoka mukaan lukien, on kalliimpia kuin Suomessa. Hintoja ovat nostaneet muun muassa Panamassa käytössä oleva Yhdysvaltojen dollari sekä maassa asuvat ulkomaalaiset ja superrikkaat. Kuilu rikkaiden ja köyhien välillä on huomattavan suuri.
Panama City ei komeile turvallisuustilastojen kärjessä, vaan kadulla liikkuessa on syytä olla varuillaan. Arvoesineitä ei kannata pitää mukana eikä puhelinta esillä. Naisiin kohdistuva ahdistelu on yleistä.
Tässä juttusarjassa palataan kootusti vuonna 2019 tehtyyn reppureissuun, jonka aikana kiertelin 2½ kuukautta Keski-Amerikassa tutustuen muinaisiin intiaaniraunioihin, upeaan luontoon, alkuperäiskansojen kulttuuriin ja herkulliseen ruokaan. Matka oli ikimuistoinen niin hyvässä kuin pahassa, eikä ongelmiltakaan vältytty.
Jo lähtiessäni Mexico Citystä, minulla oli tunne, ettei Panaman reissu ole hyvä idea. Lentokone oli lähes tyhjä, enkä ihmettele, miksi kukaan ei halunnut lähteä kyytiin. Kun lähestyimme määränpäätä, katsoin lentokoneen ikkunasta Panaman kanavaa ja rannikon valloittanutta pilvenpiirtäjähelvettiä. En tuntenut minkäänlaista iloa tai innostusta. Panamanlahtikin oli ruskean liejun peitossa.
Laskeuduin Tocumenin lentokentälle Panama Cityn ulkopuolelle, missä odottikin Keski-Amerikan tiukimmat rajaproseduurit. Matkustajilta otettiin sormenjäljet ja valokuvat, ja matkatavarat ja matkustajat skannattiin. Lentokoneessa saatu maahantulokaavake jätettiin virkailijalle.
Päästyäni lentokentän aulaan, oli vastassa hirveä määrä taksikuskeja, jotka yrittivät tyrkyttää kalliita kyytejä. Suunnistin huutelevien mieslaumojen läpi prepaid-automaatille, josta koetin ladata saldoa liittymääni, että saan netin toimimaan. Kone nieli 20 dollarin setelin, mutta datapakettia ei kuulunut. Onneksi tajusin ottaa kuvan näytöstä, missä ilmoitettiin vikapäivystyksen numero.
(Edit: syyskuu 2023 – Claro-liittymät toimivat kaikkialla Keski-Amerikassa, mutta niihin ei ole voinut ladata saldoa kuin ostomaassa. Nykyään ilmeisesti erillisen sovelluksen kautta saldon lisäyksen pitäisi onnistua.)
Koska en saanut myöskään wifiä auki, että olisin tilannut 10 dollaria maksaneen Uberin, jouduin ottamaan taksin. Taksi maksoi 35 dollaria, mikä sai ärtymykseni nousemaan entisestään. Onneksi kuskina oli vanha mies, joka ei puhunut mitään matkan aikana, joten sain olla rauhassa.
Hostelli paljastaa todellisen luonteensa
Olin varannut majoituksen Siriri hostellista aivan keskustasta. Hostelli näytti päällepäin ihan kivalta, mutta vähänpä tiesin siinä vaiheessa. Respassa oli vastassa todella epäammattimainen työntekijä. Mies läiski ohi kulkevia naisia takapuolelle ja ahdisteli muutenkin.
Huoneeseen päästyäni aloin selvittää prepaid-asiaa. Olin yli kaksi tuntia Whatsappissa espanjankielisen aspan kanssa, koska rahojen palautus ei meinannut millään onnistua. Minulla olisi pitänyt olla mm. panamalainen pankkitili. Lopulta sain hyvityksen Claro-liittymälleni Guatemalan quetzaleina, jolla nyt ei käytännön kannalta ollut mitään väliä. Saldo hupeni todella nopeasti, ja pian olin taas Wifin varassa. Hostellin nettiyhteys oli uskomattoman hidas, ja kuvien lataaminen blogiin kesti lähes kolme tuntia.
Ehdin olla majapaikassa yhden yön, kunnes huomasin käsissäni hyönteisen puremia. En ajatellut siinä vaiheessa vielä mitään, mutta seuraavan yön jälkeen aloin epäilemään luteita. Katsoin patjaa, mutta en nähnyt mitään. Tyynyssä oli kuitenkin selkeästi luteen paskaa. Tämä oli ollut suurin pelkoni koko reissulla, mutta yllättävän rauhallisesti suhtauduin. Aloin miettimään, miten etenen seuraavaksi. En voinut vain ottaa ja lähteä, koska ensin olisi käsiteltävä kamat läpikotaisin, ettei niissä vain olisi mitään. Olin onneksi jostain syystä pitänyt reppua koko ajan kiinni ja sadesuojaan käärittynä.
Lähdin kaupungille etsimään permetriiniä. Sitä olikin yllättävän hankala löytää. Kävin supermarketissa ja apteekissa, ja lopulta löysin eläimille tarkoitetun tuholaissuihkeen. Ostin myös höyryttimen, koska olin lukenut, että kuuma höyry 10 sekunnin ajan tappaa luteiden kaikki asteet. Otin yhteyttä myös suomalaiseen tuholaistorjujaan, jolta sain lisävinkkejä. Mies sanoi, että mahdolliset luteet kuolevat, jos tavarat vie 60-asteiseen saunaan kahdeksi tunniksi.
Hostellilla suihkutin sängyn märäksi permetriinillä, vein kaikki tekstiilit tyhjiöpusseissa pesulaan ja pyysin mahdollisimman kuumaa pesua. Heitin tyhjiöpussit roskiin ja kävin ostamassa uusia, joihin pakkasin puhtaat vaatteet. Vein repun kylpyhuoneeseen ja heitin osan pikkukrääsästä pois. Höyrytin reppua varmaan kolme kertaa ja sumutin sen permetriinillä. Olin jo ennen reissua valellut reppuun BioKill-sumutetta ihan vaan varmuuden vuoksi.
Sain operaation valmiiksi vasta seuraavana päivänä, joten jouduin nukkumaan vielä yhden yön ludesängyssä. Valitin asiasta respaan, mutta mies kadotti siinä vaiheessa englannin taitonsa ja suuttui, kun sanoin, että lähden kesken kaiken. Pyysin rahoja takaisin, ja sainkin käyttämättä jääneistä öistä rahat pois.
Majapaikan vaihto
Puin ostamani uudet vaatteet päälleni ja marssin toiseen hostelliin, joka oli onneksi kävelymatkan päässä. Sophias Hostel PTY:ssä oli todella mukava naisomistaja, ja sain vihdoin huokaista helpotuksesta. Hostelli ei ollut mitenkään erityisen kaunis, mutta oli se sentään puhdas.
Majoituin sekadormissa, mutta en jaksanut välittää. Guatemalasta tulleet keski-ikäiset miehet olivat onneksi suht hiljaisia majoittujia. Toisena yönä majapaikkaan tuli vanha amerikkalaisnainen, jonka seurauksena huone räjähti todella sotkuiseksi. Jatkoin kaiken varalta kamojen höyryttelyä ja sumuttelua, vaikka en uskonutkaan, että luteita olisi lähtenyt mukaan. Myöskään uusia puremia ei enää ilmaantunut. Myöhemmin kotiin päästyä heitin repun läppäreineen kaikkineen kolmeksi tunniksi 90-asteiseen saunaan. En ole nähnyt luteita Panaman jälkeen. Tai no, enhän minä niitä sielläkään nähnyt, mutta oletan että niistä oli kyse.
Kummassakin hostellissa oli joka aamu sama aamiainen: pannukakkuja siirapilla tai suklaakastikkeella valeltuna, vähän hedelmiä sekä mustaa kahvia. Viikon jälkeen pannukakut alkoivat jo tökkiä.
Tuskailua kuumuudessa ja pakokaasun seassa
Panama Cityssä oli maalis-huhtikuussa järjettömän kuuma ja kostea ilma. Viikon aikana jokaisena päivänä lämpötila oli noin +34 astetta ja ilmankosteus about 76 %. Olin ihan hiestä märkä, ja söin jäätelöä minkä ehdin. Ostoskeskus oli ainoa paikka, missä pystyi hengailemaan, sillä siellä oli ihanan viileä. Hostellissa ilmalämpöpumppu meni vasta illalla päälle. Kiertelinkin paljon sisustuskaupoissa ja istuin ravintoloissa. Söin viikon aikana vain Subissa, KFC:ssä ja Burger Kingissä, mikä jäi näin jälkeenpäin vähän harmittamaan. Mutta toisaalta, himoitsen edelleen KFC:n kanarullaa eli Twisteriä, joten ei siihen raha mennyt hukkaan 😀
Panama City ei ole ollenkaan sovelias jalankulkijoille, ja tästä olin lukenutkin jo etukäteen. Tiet on huonokuntoisia ja likaisia, ja jalankulkijoille sopivia ylityskohtia on vain harvakseltaan. Kaduilla oli myös ahdistavaa kulkea yksin, sillä miehet huutelivat autoista, osa jopa pysäytti auton, jotta olisi enemmän aikaa zoomailla ohi kulkevaa naista. Alla olevassa kuvassa valkealla nuolella merkattu, miten surkeat kävelykadut kaupungissa oli 😀
Eräänä päivänä olin etsimässä pääsyä rannalle, ja katsoin puhelimesta reittiohjetta. Joku paikallinen nainen lyöttäytyi seuraani ja sanoi, että kannattaa laittaa puhelin pois, sillä se lähtisi nopeasti kädestäni. Hän kertoi, ettei taksilla myöskään kannata ajella, koska on suuri riski joutua ryöstetyksi taksista noustessa. Hän kehottikin käyttämään ennemmin Uberia, joka ei erotu liikenteen joukosta.
Epätasa-arvoa lasihelvetissä
Tämä taisikin olla ainoa ystävällinen kohtaaminen paikallisten kanssa, ellei toisen hostellin omistajaa lasketa. Kadulla vastaan tulleet panamalaiset sekä kauppojen ja ravintoloiden asiakaspalvelijat olivat todella tympeitä, eikä asiakasta päin vilkaistukaan, saati että tervehdystä olisi kuulunut. Suurin osa ihmisistä näytti elämäänsä kyllästyneiltä, kiireisiltä ja ärtyneiltä. Aivan täysin päinvastainen kuva, mihin olin törmännyt muualla Keski-Amerikassa.
Panama on yksi koko maailman nopeimmin kasvavista talouksista ja harvoja Latinalaisen Amerikan maita, jonka asukaskohtainen BKT ylittää 10 000 dollaria. Keskustan ympärillä on hökkelikyliä, mutta keskustassa ihmisten elinolot näyttivät päällisin puolin paremmilta. Tulotaso on Keski-Amerikan korkein, mutta ihmisten kasvoilla se ei näkynyt.
Panama Cityssä tuloerot kumuloituvat, ja kaupungissa on paljon varallisuutta pienen piirin käsissä. Monet moderneista pilvenpiirtäjistä on ulkomaisten pankkien, hotellien ja muiden firmojen omistuksessa, ja ne on rakennettu käytännössä orjatyöllä (laittomia siirtolaisia hyväksikäyttämällä), vähän samoin kuin Lähi-idän modernit lasikeskustat. Keskusta myös laajenee jatkuvasti, mikä aiheuttaa kasautuvia ongelmia.
Minua ei tuollainen ympäristö kiehdo yhtään, ja kyseenalaistin sen, miksi olin edes tullut maahan. Kun edes katson näitä pilvenpiirtäjien kuvia, tulee ahdistunut olo. Jotenkin tuollainen ympäristö on niin keinotekoinen, liian täysi ja tukahduttava, ettei siellä kyllä mielellään vietä aikaa. Koko keskustan ranta-alue on myös yksityisten kiinteistöjen omistuksessa, joten rantaan ei ole helppoa pääsyä. Onneksi löysin lopulta yhden reitin, josta pääsin vähän väljemmille vesille.
Joissain paikoin, missä luonto pääsi pikkuisen pilkahtamaan esiin, kasvoi kivoja kukkia ja kukkivia puita. Ne toivat edes pientä iloa ruuhkan ja pakokaasun täyttämiin kävelyretkiin.
Konkistadorien perustama Panamá Viejo
Tutustuin hostellissa sveitsiläiseen reppureissaajaan, jonka kanssa otimme eräänä päivänä Uberin Panaman vanhista vanhimpaan kaupunkiin. Paikka on tätä nykyä raunioina, mikä luo erikoisen kontrastin taustalla näkyvälle modernille keskustalle. Panamán kaupunki on suht nuori, ja se on alunperin perustettu espanjalaisten toimesta vuonna 1519. Alueella on kuitenkin ollut asutusta jo 12 000 vuotta, mutta espanjalaiset tuhosivat alkuperäiskulttuurin suurelta osin. Panamá on ollut strategisen sijaintinsa vuoksi eri tahojen intresseissä aina merirosvoista kolumbialaisiin ja Yhdysvaltoihin.
Panamá Viejo on nykyään Unescon maailmanperintökohde. Kiertelimme jonkun aikaa alueella, ja ihailin lähinnä erikoisia puita ja kukkia. Menimme sitten kahvilaan istuskelemaan.
Vuosi 2019 oli Panaman 500. juhlavuosi, joten myös raunioilla oli kulttuuriesityksiä. Se olikin päivän kohokohta. Tanssijat olivat pukeutuneet erityyppisiin perinneasuihin, ja osa esitti jonkinlaisia hirviöitä. Paikalla olleet lapset itkivät kauhuissaan. Myöhemmin näimme myös vanhoihin perinneasuihin pukeutuneita esiintyjiä. Jatkoimme matkaa takaisin keskustaan, ja suuntasimme ostarille hengailemaan.
Mitään sen kummempaa en Panamassa tehnyt, sillä Belizen sairaalareissu oli veloittanut budjetistani 500 euroa, joka oli alunperin tarkoitus käyttää viidakkoretkeen panamalaisen alkuperäisheimon kylään. Ei huvittanut myöskään lähteä Taboga Islandille, mihin meinasin ensin lähteä. Tukahduttava kuumuus ja ilmankosteus sekä ludehässäkkä veivät innostuksen koko maahan.
San Blas taas oli liian kaukana, enkä muutenkaan halunnut tukea sen alueen turismia, koska se näivettää alkuperäiskansojen perinteitä ja elämää, ja on kaiken lisäksi turismin houkuttelemana ajanut intiaanikansan pyörittämään Kolumbiasta tulevaa huumekauppaa. Koko Panama alkoi tuntua todella kurjalta maalta, ja halusin vain mahdollisimman nopeasti sieltä pois 😀
Yritin kyllä antaa kaupungille uusia mahdollisuuksia, mutta en vaan innostunut yhtään. Kaikki paikat vaan ei nappaa, eikä sille voi mitään. Olin kuitenkin kirjoittanut alkuperäiseen postaukseen tuoreeltaan, että en kadu Panamaan menoa, koska onpahan sekin nyt koettu. Jälkeenpäin kyllä harmittelen, etten käynyt uudemmassa vanhassakaupungissa, Casco Viejossa, joka olisi varmaan ollut ihan kivaa vaihtelua pilvenpiirtäjille.
Kohti Costa Ricaa
Lopulta otin Tica-busilta 40 dollaria maksaneen yöbussin Costa Ricaan. Bussi lähti vasta 23:55, mutta sain onneksi jäädä hostelliin hengailemaan koko päiväksi, ja ehdin vielä pestä pyykkiäkin. Ulkona oli niin kuuma, että pyykit kuivuivat parissa tunnissa. Bussiasema sijaitsee kaupungin ulkopuolella, joten otin Uberin sinne.
Katselin auton ikkunasta pimeässä loistavia pilvenpiirtäjiä. Näkymä tuntui olevan kuin jostain scifi-leffasta tai futuristisesta tekoälyn hallitsemasta dystopiasta, jossa kaikki on vain simulaatiota 😀 Olin hyvilläni, että pääsisin pian pois. Ehdin hakea vielä jotain syötävääkin ennen kuin aseman ravintolat menivät kiinni.
Bussimatka oli epämukava, sillä tiet olivat huonossa kunnossa ja tien pinnassa oli pitkän matkaa röpelöpinta, etteivät autot ajaisi niin kovaa. Koetin löytää jonkinlaista asentoa, että saisin torkuttua edes hieman. Nukuin ehkä pari tuntia pätkissä, ja aamulla joskus kuuden-seitsemän maissa saavuimme rajalle. Rajalla oli samat setit kuin lentokentällä, eli sielläkin syynättiin matkustajia. Kävelin rajan yli Costa Rican puolelle, mutta sitten näin ravintolan, ja juoksinkin sinne ensi töikseni. Halusin kovasti aamukahvia, ja se vei voiton passin leimaamisesta.
Kahvi kourassa maleksin sitten migracioniin, jossa vierähtikin pari-kolme tuntia. Saimme kyllä leimat passiin, mutta sen jälkeen vain odotimme. Ja odotimme. Ja odotimme. Lueskelin espanjankielisiä kylttejä, jotka varoittelivat ihmiskaupasta, orjatyöstä ja banaaniplantaaseja uhkaavasta taudista. Pikkuhiljaa rajavirkailijoita ilmestyi ulkona oleville pöydille ja he alkoivat availla matkustajien laukkuja. Jokainen laukku käytiin silmämääräisesti läpi.
Lopulta pääsimme jatkamaan matkaa, ja ihailin ympärillä levittäytyvää viidakkoa. Vihdoin iltapäivällä noin 16 tunnin matkustamisen jälkeen olin perillä Costa Rican pääkaupungissa, San Joséssa. Sinne palaammekin sitten seuraavassa postauksessa.
—
Onko sinulla paikkoja, jotka tuotti pettymyksen?
Juttusarjan kaikki osat:
Paluu Meksikoon osa I
Hidasta elämää Belizessä
Maya-kulttuuria Guatemalassa (Flores ja Tikal)
Seikkailuja Etelä-Guatemalassa (Atitlán ja Chichi)
Paluu Meksikoon osa II (Chiapas)
Mielenkiintoinen Oaxaca ja Monte Albánin rauniot
Pettymysten Panamá, kaupunki johon en halua palata
Vehreä Costa Rica ja mainettaan parempi San José
(Alkuperäiset matkapäiväkirjat on siirretty arkistoon, eivätkä ne enää ole luettavissa.)
Ps. Seuraa reissujani ja elämää matkojen välillä Instassa 🙂
34 kommenttia
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Inhottava tuo ludekokemus. Meillä sattui keväällä Suomessa eräässä majapaikassa olemaan vaatetäitä. Kyseisessä paikassa oli erilliset sängyt. Aamulla laskettiin Marikasta 78 puremaa (myös kasvoissa), jotka kutisivat monta viikkoa. Minulla ei ainoatakaan. Käsittääkseni vaatetäit ovat Suomessa nykyään varsin harvinaisia ja niitä esiintyy lähinnä joillain ”laitapuolen kulkijoilla”, mutta niitä ne kuitenkin oli. Sen jälkeen on tullut oltua aika tarkka, Suomessakin. Saunotettiin sitten tavarat ja vaatteet, ja eipä niitä onneksi sitten myöhemmin meidän vaatteista enää näkynyt.
Voin hyvin uskoa, että Panama City ei ole mieleen, en usko itsekään siitä tykkääväni. Varmaan aikamoinen kontrasti noihin edellisiin vierailemiisi paikkoihin nähden. Epäilemättä Panamasta kuitenkin mukaviakin paikkoja löytyy, esimerkiksi Bocas del Toro ainakin kuulostaa kivalta.
Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning
Voi ei, onpa tosi inhottavaa 🙁 En ollu koskaan ees kuullu vaatetäistä. Ei noista koskaan tiedä etukäteen, milloin sattuu huono tuuri. Ulkonäön perusteellakaan ei voi päätellä juuri mitään, kun tuholaisia voi ihan hyvin olla hienoissa hotelleissakin. Ja mistä sen tietää voiko esim. tuollaset vaatetäit tarttua vaikka jostain bussin penkistä huonolla tuurilla.
Uskon kyllä minäkin, että Panamassa olis varmasti voinut löytää jotain kivojakin paikkoja, mutta jotenkin nuo kaikki negatiiviset asiat kasaantui, niin ei sitten innostanut tehdä oikein mitään. Alunperin olin varannut tuon kohteen ihan vaan että pääsen tekemään sademetsäreissun, mutta suunnitelmat muuttui sen kalliin sairaalakeikan takia.
Ja joo, mua ei oo oikein koskaan kiinnostanu mitkään suurkaupungit. Onhan ne toki ihan kokemisen arvoisia, mutta ei niissä pidempään kyllä viihdy. Ennemmin suuntaa pienempiin paikkoihin ja luontoon.
Taina
Oi voi, aina ei ole onni myöten. Tuo Panama City ei todellakaan vaikuta erityisen inspiroivalta paikalta, mutta harmi, että niin paljon huonoa tuuria oli muutenkin matkassa luteiden ja inhottavien tyyppien muodossa esimerkiksi. Itselleni tulee mieleen omista kokemuksista kohteita, jotka kai olisivat ihan hienoja paikkoja (esim. Marrakech), mutta sitten kaikenlaisten vastoinkäymisten vuoksi niistä on jäänyt vähän paha maku suuhun. Onneksi sulla oli kuitenkin pidempi reissu ja Panama vain yksi kohde muiden joukossa 🙂
Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning
Kiitos kommentista! Ei ollu taivaankappaleet kohdillaan kyllä 😀 Ehkä jos lähtöasetelma olis ollu parempi, niin olis voinu löytääkin innostusta käydä siellä kauniimmassa ja rauhallisemmassa vanhassakaupungissa.
Kiinnostais kyllä kuulla lisää tuosta Marrakechin reissusta. Se on kohteena kiinnostanu itteäkin, mutta monet on toisaalta myös kritisoineet sitä.
Taina
Joo, joidenkin kohteiden kanssa ei vaan mee putkeen.
Kävin Marrakechissa Marokon matkallani, joka sijoittui joulukuuhun. Sisämaassa olikin paljon rannikkoa kylmempää ja molemmat majapaikkani olivat öisin jäätäviä. Lisäksi patjat olivat jostain syystä aivan tajuttoman kovia, joten selkään sattui ja unet jäivät vähäisiksi.
Sitten sinänsä todella kiehtovaa vanhaakaupunkia kierrellessäni oli koko ajan jotain häslinkiä. Olen matkustanut ja asunutkin Lähi-idässä, joten sietokykyni oli ei ole heikoimmasta päästä, mutta tuolla oli kyllä välillä aika epämukavaa. Muun muassa joku tyyppi houkutteli mut väen vängällä katsomaan nahanvärjäämöä ja vakuutteli, että ei maksa mitään, minä taas tein erittäin selväksi, että en ole maksamassa yhtään mitään. Noh, kuinka ollankaan, vierailun päätteeksi kellossa soi eri ääni. Olin osannut odottaa tätä, mutta pidin kiinni siitä, mitä oltiin hetkeä aiemmin puhuttu. Siitä sitten tietty syntyi pieni kärhämä, mutta lähdin lopulta paikalta maksamatta. Sitten ehkä tunnin päästä aivan toisella puolella sokkeloista vanhaakaupunkia kadun varrella seisoi joku mies puhelintaan selaten. Hän näytti katsovan ruudulta jotain ja sitten minua ja käveli sitten kohti ”Olit äsken nahkavärjäämöllä, eikö?”. En tiedä miten tieto oli tavoittanut hänet, mutta se oli vähän ahdistava kohtaaminen ja tuli olo, että joka puolella joku vaanii mua nyt sen tyhmän episodin takia 😀 En muista enää kunnolla, mitä sitten tapahtui, mutta varmaan vaan jatkoin matkaa antamatta mitään huomiota kyseiselle miehelle.
Sitten taas Jemaa el-Fnan kuuluisalla torilla olin ottamassa kuvaa puhelimellani jostain. Vieressä oli käärmeenlumoajia ja yhtäkkiä ympärilläni oli kolme miestä: yksi laittoi käärmeen harteilleni, yksi otti puhelimen kädestäni ja otti minusta kuvia ja kolmas sanoi jonkun aivan käsittämättömän hinnan tästä ”palveluksesta”. Voin sanoa, että kuvassa näytin niin typertyneeltä, että en olisi maksanut siitä kyllä yhtään mitään 😀 Hetkeä myöhemmin hennaajanaiset pysäyttivät ja alkoivat tuhertaa hennaa käteen väkisin.
Ei siis mikään ihan chillein ympäristö, mutta jäi ainakin ihan hauskoja tarinoita kerrottavaksi! 😀
Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning
Okei, tollasia juttuja sieltä Marrakechistä just kuuleekin useimmiten. Sen takia oon alkanu miettimään, että onko se oikeesti sen arvoista, että koko ajan saa olla varuillaan ja ärtyny. Pitänee harkita jotain toista kaupunkia tai käydä Marrakechissä vaan pikaisesti.
Helena
Missasit parhaan osan Panama Cityä Casco Viejossa. Kaunista, osin rappeutunutta mutta aitoa. Costa Ricassa upeita sademetsiä ja laiskiaisia, sööttejä kun mitkä puissa roikkuessaan☺
Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning
Joo varmasti. En tiiä miks en sit viittiny lähtee sinne :/ Mut se on myöhästä nyt surkutella.
Costa Ricasta mäkin tykkäsin.
Jenni / Out in the Nature
Yyh, mikä hostellikokemus. Tuollainen vie kyllä tehokkaasti innostuksen koko kaupunkiin tutustumisesta, vaikka ei se kovin hurmaavalta muutenkaan vaikuttanut. Yksi vanha koulukaveri asuu Panama Cityssä perheensä kanssa ja ovat pandemian aikaan olleet lähinnä jumissa neljän seinän sisällä. Pahimpaan aikaan ulos pääsi kuulemma vain vähäksi aikaa kerrallaan, kerran viikossa, ja silloinkin miehet ja naiset eri aikaan. En voi edes kuvitella miten ahdistavaa sellainen kaupunkielämä tällä hetkellä olisi.
Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning
No jep, aika lailla kahtia tuntuu jakautuvan ihmisten mielipiteet tuosta pääkaupungista. Olis varmasti pitäny mennä sinne Casco Viejoon eikä vaan pysyä tuolla saasteiden ja ruuhkan keskellä. Eikä kyllä käy kateeks sitä sun tuttavaperhettä. Toivottavasti tilanne helpottaa pian.
Eveliina / Reissukuume
Huhhuh, onpahan ollut varsinainen kokemus 😀 Noi luteet on mun kauhu ja toivon todella, etten ikinä missään majapaikassa joudu niihin törmäämään… Panama vaikuttaa kyllä niin luotaantyöntävältä monilta osin, joten taitaa jäädä testaamatta.
Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning
Kyllä tulee tarkastettua sänky joka paikassa tuon jälkeen! Ja Panamalla olis varmasti maana paljon tarjottavaa, etenkin luontokohteet, mutta tuo pääkaupunki ei kyllä mikään lomailijan paratiisi ole. Tai emmä tiedä, ehkä jos olis majoittunu siellä Casco Viejon puolella, niin mielipide olis varmasti erilainen.
Pirkko / Meriharakka
Olisikohan tässä Panama-kokemuksessasi jotain samoja elementtejä kuin siinä, että reppureissaajat valittavat Australiasta, johtuen siitä, että hintataso siellä on ihan erilainen kuin vaikka Kaakkois-Aasiassa … Olemme olleet Panamassa kahdesti, ensimmäisellä kerralla Panama Cityssä ja Gamboassa, toisella kerralla näissä kummassakin paikassa ja lisäksi Bocas del Torolla, ja minusta Panama ei ollut yhtään hassumpi kokemus. Insinöörinä (ja veneilijänä) arvostin kanavaan tutustumista molemmilla kerroilla, se kannattikin käydä katsomassa toisenkin kerran, sillä n. 15 vuodessa uusikin uoma oli jo avattu. Noista korkeista taloista monet ovat jenkkien loma-asuntoja, mistä seuraa, että niillä seuduilla on huonosti palveluja, sillä asunnoista vaan osa on kerralla asuttuja, joten esimerkiksi ravintoloille ei riitä asiakkaita. Ystävämme, jotka asuivat Panamassa muutaman vuoden, kehuivat monia ”asettumisetuja”, eli veroista ym. sai vapautuksen tietyksi ajaksi, mutta olivat tarkkoja, että asettuivat paikallisten asuttamalle elävälle alueelle pientaloon noiden tyhjien kolossien sijaan. Kertoivat myös, että ulkona käydään aikaisin aamulla ja myöhään illalla, päivällä vaan ilmastoidulla autolla 🙂
Retki Embera-heimon luokse oli muuten sekin ihan mielenkiintoinen, tasapainoilua perinteen ja turismista elämisen välillä, mutta kyllä sitä perinnettä taisi olla ihan kohtuullisesti jäljellä!
Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning
Kiitos pitkästä kommentista ja tuosta, että avasit, millaista Panamassa on asua. Tuota Bocas del Toroa moni on kehunut ja sinne ne ihmiset kai sen San Blasin lisäks yleensä suuntaakin. Musta tuntuu, että mulle tuo viikko ruuhkaisessa ja saasteisessa kaupungissa oli liikaa, ja koska tykkään kävellä ympäriinsä, ei tuo kaupunki ollut kyllä yhtään sovelias siihen. En myöskään tykännyt siitä, miten nuivaa ihmisten käytös siellä oli. Takana oli kuitenkin kaks kuukautta Meksikossa ja Guatemalassa, missä ihmisten elämänasenne on ihan erilainen ja ihmiset on paljon ystävällisempiä, niin rima oli suht korkealla. Hintapolitiikka ei kokemukseen juurikaan vaikuttanut (ainoastaan taksikyyti oli kiskurimaista), ja muistelisin, että Caye Caulker oli vielä kalliimpi. Samoin Costa Ricassa oli yhtä kallista kuin Panamassa, mutta viihdyin siellä kaupungin vilinässä helposti viikon. Tuohon negatiiviseen kokemukseen vaikutti myös kokemani ahdistelu, mikä latisti tunnelmaa aiemmin Floresissakin. Puhumattakaan sitten niistä luteista. Toisaalta oma vika kun en jaksanut lähteä esim. sinne Tabogalle tai edes Casco Viejoon, olis varmasti jäänyt paremmat fiilikset.
Paula - Viinilaakson viemää
Voi ei… kaikesta ei vaan voi tykätä. Näinhän se vaan on. Itse en tiedä Panamasta ihan hirveästi, joten oli mielenkiintoista lukea tätäkin puolta kaupungista. Joskus ollaan suunniteltu sinne matkaa. Me ei ehkä myöskään olla city ihmisiä vaikka kivojakin kaupunkeja on, ja kyllä niissäkin on mukavaa kierrellä. Mutta turvallisuus on aika tärkeää.
Onneksi luteet ei tarttuneet matkaan, ne on kyllä niin viheliäisiä. Me tehdään nykyään aina ludetarkastus sänkyihin kun mennään uuteen paikkaan. Kyllä niitä tuntuu olevan niin joka puolella ihan hotellin tasosta riippumatta. Kerran tehtiin kanssa tuo ”ludeshow” tavaroiden putsauksen kera ja olipahan homma.
Jään innolla odottelemaan juttuja Costa Ricasta. Se lienee meidän seuraava ulkomaankohde Suomessa käynnin jälkeen. Katsoin lentoreittiä ja se olisi San Jose, CA – San Jose, Costa Rica. Aika hauska!
Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning
Kiitos kommentista 🙂 Niin se vaan on, että välillä tulee niitä ei niin mukaviakin kohteita vastaan.
Merja / Merjan matkassa
Aina ei vaan nappaa! Harmillinen tuo ensimmäinen hostellikokemus sekä luteet. Onneksi en ole niihin ”törmännyt” vaikka mahdollisuuksia olisi ollut. En jätä koskaan matkalaukkua/reppua lattialle auki, vaan yritän saada ne jonkin tason päälle, ellei telinettä ole saatavilla. Kaupungit, joita ei ole tehty jalankulkijoille, ovat raivostuttavia. Singaporessa pähkäiltiin myös miten pääsisi paikkaan x, kun tarjolla oli vain autoteitä ja kävellen piti kiertää pitkä matka.
Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning
Kiitos kommentista! Joo, se on hyvä ettei sitä laukkua/reppua levittele ympäriinsä. Joskus hirvittää hostelleissa, kun ihmiset avaa repun suoraan sängyssä. Niin kävi myös tuolla panamalaisessa hostellissa. Ja se on kyllä totta, ettei kaikki kaupungit ymmärrä jalankulkijoita. Olis kyllä töitä kaupunkisuunnittelijoille.
Heidi - Maailman äärellä
En usko, että Panama olisi minunkaan juttu. Liian suuret muovikaupungit, joissa luonto on saanut väistyä pilvenpiirtäjien tieltä, eivät kiehdo lainkaan. Joskus mietin Panaman-reissua osana jotain muuta matkaa (en enää muista mitä), mutta ehkä onni, että päädyimme valitsemaan toisin. Ludekokemus ei varmasti ainakaan parantanut fiiliksiä tästä kaupungista.
Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning
Kiitos kommentista! Panamassa olis varmasti paljon kivoja kohteita, kunhan menis pääkaupungin ulkopuolelle. Mutta en usko, että ite ainakaan aion enää palata sinne. Ehkä joskus jos on välilasku siellä, niin vois harkita pikaista visiittiä Panama Cityn vanhaankaupunkiin, joka ilmeisesti on ihan kivaa aluetta.
Otto Lilja
Visiitti kuulosti hermoromahdukselta. 😀 Vaikka en Panamassa vielä olekaan päässyt käymää, jotenkin onnistun aistimaan tunnelman. High-rise visuaalit kyllä miellyttävät omaa silmää mutta tunnelman tekee lopulta se mitä katutasossa kohtaa.
Nyt kun matkailu on kuluneen vuoden aikana ollut kiven alla, niin jopa ne paikat mitkä ei alkujaan vakuuttanut ovat alkaneet kummasti houkuttaa. Vuosia sitten Tokyo ja Mumbai tuottivat lievän pettymyksen, mutta näin vuosia jälkeenpäin olen kylläkin tullut tulokseen, että aika taisi olla vaan vierailulle väärä, sekä ikä, budjetti ja silloinen mielentila. 🙂
Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning
Kiitos kommentista! Sitä se tosiaan oli 😀 Mulle on ihan ok, jos niitä pilvenpiirtäjiä on siellä täällä, kuten vaikkapa Varsovassa, mutta tollanen tiivis, ahdas, likainen ja saasteinen loukko ei kyllä houkuttele. Etenkään kun jalankulkijoille ei ole juurikaan tilaa, vaan jouduit kävelemään lähestulkoon autojen keskellä.
Ja se on totta, että aiemmin vieroksutut kohteetkin on kyllä alkaneet kiinnostaa ihan eri lailla. Kunhan vaan pääsis reissuun.. edes johonkin.
Ne Tammelat
Mielenkiintoinen juttu vaikka ikävä kuulla, etteivät sinun kokemukset olleet kauhean positiivisia. Onneksi pääsit ehjin nahoin jatkamaan matkaa. Hienosti hanskasit myös ludeongelman. Panaman kanava kiinnostelisi ja kommenttien perusteella siellä voisi olla myös luonnon osalta mielenkiintoista nähtävää. Jätetään hautumaan 🙂
Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning
Kiitos kommentista! Panamaan jos suuntaa, niin kannattaa kyllä ehdottomasti ottaa kohteeks ne luontospotit. Toisaalta moni on kehunut kanavaa, joten jos se kiinnostaa, niin sekin kannattanee vilkaista. Samoin vanhakaupunki.
Sini matkakuumeessa
Ei se matkustaminen aina ole hohdokasta. Kerran mulle oli tullut kaksi luteen puremaa niskaan yhdessä Riian hostellissa. Sen jälkeen olen kyllä tarkistanut sängyt huolellisesti.
Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning
Jep, näin on. Kannattaa ne sängyt kyllä tarkastaa, majoittui missä tahansa!
Anna | Tämä matka -blogi
Olen käynyt Panamassa vain lentokentällä. Välilasku oli pitkä ja osa ryhmästämme olisi halunnut käydä kierroksen kaupungilla, mutta rajamuodollisuudet olisivat vieneet liikaa aikaan. Noh ehkäpä en nyt sitten kovasti mitään menettänyt.
Panaman kanava olisi sellainen asia, jonka haluaisin kokea. Saas nyt nähdä koska se on jälleen realistinen vaihtoehto.
Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning
Kiitos kommentista! Tuo kanava on varmaan sellanen, et se kannattaa vilkaista, mutta kaupungissa en kyllä muuten viettäis kovin montaa päivää. Ne rajamuodollisuudet oli kyllä Keski-Amerikan tiukimmat. Mennen tullen sormenjäljet, valokuvat ja läpivalaisu. Ihan eri meininki kun jossain Guatemalassa, missä kukaan ei ees vilkaissu reppuun päin.
Maisemaonnellinen Johanna
Apua miten ikävä saapuminen. On varmasti aivan järkyttävää tulla luteiden syömäksi! Neuvokkaasti toimit, ja otit ongelman haltuun niin hyvin kuin reissussa nyt vaan voi. Tuli vaan mieleeni, että mitäköhän läppärisi tykkäsi siitä 90 asteen saunotuksesta… 😉
Arvostan erityisesti näitä rehellisiä juttuja, joissa kerrotaan että jostain paikasta ei vaan innostunut, saati tykännyt. MInulla tosin ei ole koskaan ollut suurta intoa (eikä aikaa!) lähteä lyhyillä lomilla seikkailemaan pidemmäksi aikaa. Mutta jos joskus sellainen mahdollisuus tulisi, ei Panama varmaankaan tulisi olemaan kärkikahinoissa kun miettisin vierailukohteitani. Maailmassa on kuitenkin paljon kohteita, joissa kaunista luontoa on tarjolla myös kaupunkikohteiden lähellä, joten valintani tullee jatkossakin kohdistumaan niihin.
Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning
Kiitos paljon kommentista, kiva kuulla että jutusta oli iloa! Olihan se aikamoinen reissu, mutta tulipahan tehtyä 😀 Ja ihme kyllä läppärille ei käyny mitään siellä saunassa. Edelleen toimii moitteetta mun matkaläppärinä! Kyllä ne komponentit kestää noinkin kuumia lämpötiloja, ainoostaan näyttöpaneeli olis voinu ehkä vaurioitua.
Tanja / Please Be Seated for Takeoff
Uuh, täytyy sanoa, että vaikka Panama on yksi niistä kohteista, joka on vielä kokematta, niin eipä tämä varsinaisesti nostattanut henkeä lähteä sinne. Niin kuin joskus aiemmin totesinkin, niin vähän jopa harmittaa, että tietyt kohteet jäivät parikymppisenä käymättä, kun nyt keski-ikäisenä alkaa olla jo vähän kypsä resuamaan ihan kaikissa olosuhteissa ja mieluiten nukkuisi luteettomissa kämpissä.
Toisaalta persuksille läiskijöitä onkin sitten jo onneksi vähemmän.
Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning
Kiitos kommentista! On siellä Panamassa laadukkaita hotellejakin, mutta en nyt välttämättä niidenkään innoittamana tuonne enää lähtis 😀 Jos nyt joskus kaikesta huolimatta sinne suuntaisitte, niin ottakaa suunnaks joku luontokohde.
Johanna
Olipa kurjaa että sinulla oli noin negatiivinen kokemus Panama-citystä. Harmi että pääkaupungin nimi on sama kuin koko maan ja saa äkkiä mielikuvan, ettei koko Panamaan kannata matkustaa. Panamassa on valtavan hienoja paikkoja jotka ovat vierailujen arvoisia ja olen itse menossa sinne kuudeksi viikoksi tammikuussa. Panama Cityssä vietän vain yhden yön tunnelmallisessa Casco Viejossa, sitten suuntaan viidakkoon, vuorille ja upeille rannoille.
Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning
Kiitos kommentista 🙂 Tiedän että Panamassa on upeita luontokohteita ja niihin munkin piti alunperin mennä. Jouduin kuitenkin reissun alkuvaiheessa sairaalaan Belizessä, jonne upposi iso osa loppureissun rahoista, kun sain vasta 2 kk jälkeen vakuutusyhtiöstä rahat takas. Nyt helmikuussa oon suuntaamassa Kolumbiasta Ecuadoriin, ja otan ihan tarkoituksella sellasen lennon, että ehtii vaihdon aikana käymään Panama Cityssä uudelleen. Pitää kattoa jos se olis tällä kertaa vähän mukavampi paikka. Hyvää reissua sinulle!