Throwback Thursday: Vehreä Costa Rica ja mainettaan parempi San José
Tässä juttusarjassa palataan kootusti vuonna 2019 tehtyyn reppureissuun, jonka aikana kiertelin 2½ kuukautta Keski-Amerikassa tutustuen muinaisiin intiaaniraunioihin, upeaan luontoon, alkuperäiskansojen kulttuuriin ja herkulliseen ruokaan. Matka oli ikimuistoinen niin hyvässä kuin pahassa, eikä ongelmiltakaan vältytty.
Costa Ricasta on kaikkein vähiten kuvia, koska muistikortti on korruptoitunut, ja useimmista kuvista on vain Facebookista ladatut pikselimössökopiot jäljellä. Pahoittelen siis laatua.
Costa Rica on yksi Keski-Amerikan suosituimpia maita toteuttaa luontomatkailua. Maa on prosentuaalisesti pinta-alaansa nähden suojellut eniten luontoaan koko maailmassa. Costa Ricalla ei ole armeijaa, joten puolustusmenoihin uponneet rahat on voitu panostaa mm. luonnonsuojeluun. Suosittuja luontokohteita ovat sekä Karibian- että Tyynenmeren rannikot, Monteverden sademetsä sekä lukuisat tulivuoret, kuten Arenal ja La Fortuna.
Itse päädyin viettämään pääosan ajastani pääkaupunki San Joséssa. Panamasta tullessa näin kuitenkin Tyynenmeren puoleista rannikkoa, sillä poikkesimme useampaan kohteeseen matkan varrella. Rantakohteista suosittuja ovat esimerkiksi Herradura, Jaco, Puntarenas, Uvita ja Tamarindo. Monteverden pilvimetsissä taas on paljon ekoturismiin keskittyviä lomakyliä. Minua olisi kiinnostanut vierailu kahvitiloilla, mutta sesonki ei ollut otollinen, sillä sadonkorjuu oli juuri päättynyt edellisessä kuussa. Löysin kuitenkin paljon tekemistä myös pääkaupungista, vaikka moni sitä onkin haukkunut.
Kuivan kauden aikaan Costa Rica ei ollut vehreimmillään, mutta San Josésta pystyi silti löytämään kivoja puistoja. Maa heräsi suojelemaan luontoaan 1970-luvulla, kun silloinen sosialistipresidentti Daniel Oduber Quirós otti ohjat käsiinsä ja määräsi mm. metsien ennallistamisesta ja luonnonvarojen suojelusta. Kaupungissa näkee selkeästi, että ympäristöä arvostetaan ihan eri lailla, kuin vaikkapa etelänaapurin pääkaupungissa Panamássa. San Josén kaduilla ei ole hirveämmin roskia, kierrätysastioita on joka kulmalla, ja lisäksi esimerkiksi vanhoja puita on karsittu siten, että sähköjohdot kulkevat puiden läpi (versus että puut olisi kaadettu kokonaan).
Costa Ricassa on Keski-Amerikan alhaisimmat rikostilastot, mutta San Joséa pidetään silti vaarallisena kaupunkina. Mielestäni siellä ei kuitenkaan tuntunut mitenkään erityisen vaaralliselta, ja kaiken lisäksi poliiseja on näkyvästi katukuvassa, etenkin pyöräpartioita. Toisaalta San José oli ainoa kohde, jossa minut yritettiin ryöstää, mutta selvisin siitäkin revenneellä laukulla.
Olin nimittäin eräänä päivänä kävelemässä ympäriinsä, ja kannoin kangaskassia selässäni. Tuota ei suositella missään päin maailmaa, mutta ajattelin, ettei vesipullo ja aurinkorasva nyt niin arvokkaita ole. Puhelin ja rahat olivat toki eri paikassa. Jossain vaiheessa tunsin, kun joku tarttui laukkuuni, ja käännyin ympäri. Otin laukun selästä ja jatkoin matkaa. Myöhemmin kahvilassa huomasin, että kadulla takanani ollut mies oli viiltänyt laukun kyljen auki.
Osviittaa vaarallisuudesta sai myös bussiasemalla, missä peräti matkatavaroiden käsittelijöillä oli aseet vyöllä. Monen viraston ja muun palveluliikkeen edustalla seisoi aseistettuja vartijoita. Toisaalta poliisit eivät olleet raskaasti aseistettuja, kuten vaikkapa Meksikossa, missä poliiseilla on defaulttina kypärät, luotiliivit ja rynnäkkökiväärit.
Mutta näkyvän järjestyksenvalvonnan takia kaduilla ei näkynyt mitään järjestyshäiriöitä eikä muutakaan ihmeellistä. Poliisit valvoivat myös laittomia katukauppiaita, jotka pitivät hedelmäkojujaan milloin minkäkin kadun kulmassa. Kun poliisit lähestyivät, antoi yksi myyjistä merkin, jonka jälkeen kaikki keräsivät kamppeensa ja juoksivat muualle.
Costa Rica oli monella tapaa kaikista muista käymistäni Keski-Amerikan maista poikkeava. Välillä tuntui siltä, kuin olisi ollut Euroopassa. Keskustassa kadut on suhteellisen hyvässä kunnossa, samoin rakennukset. Rakennuskanta poikkeaa muutenkin aika lailla monesta naapurivaltion kaupungista.
Myös ihmiset ovat eri näköisiä. 90 % costaricalaisista on eurooppalaisten jälkeläisiä ja vain 1 % polveutuu intiaanikansoista. Tämä johtuu siitä, että eurooppalaisten valloittajien mukanaan tuomat sairaudet tappoivat lähes koko Costa Rican alkuperäisväestön. Näin myös orjatyöntekijöitä oli vähemmän, ja valloittajien kiinnostus maahan jäi vähäiseksi. Se vaikutti edelleen arkkitehtuuriin, eikä espanjalaistyylisiä rakennuksia ole samalla tavalla tiuhaan kuin muissa Latinalaisen Amerikan maissa.
Tänä päivänä Costa Ricassa on yksi maailman korkeimmista eliniänodotteista, samaa luokkaa kuin Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Myös terveydenhuolto on huipputasoa. Yhdysvalloista ja Kanadasta tehdäänkin paljon terveysmatkailua Costa Ricaan. Monet costaricalaiset lääkärit kouluttautuvat Euroopassa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa ja palaavat takaisin kotimaahansa. Ylipäätään kouluttautuneisuus on Latinalaisen Amerikan korkeimpia. Lukutaitoisten osuus on noin 98 %, ja 51 % on suorittanut lukion (OECD, 2017).
Osallistuin eräänä päivänä kolme tuntia kestäneelle San José Free Walking Tourille, jonka aikana kuulimme paljon monipuolista infoa maan tilanteesta. Opas oli ihan super asiantunteva ja tiesi paljon historiasta sekä yhteiskunnallisista ja sosiaalisista asioista. Tuo olikin ehkä paras tour, millä olen ollut. Kiertelimme ensin keskustassa, missä näimme mm. sosiaali- ja terveysministeriön rumat rakennukset, joista toinen oli voittanut aikanaan oikein palkinnonkin betonibrutalismistaan 😀
Kävimme myös entiseen armeijan tukikohtaan sijoitetussa kansallismuseossa, missä näimme mm. Palmar Surin alueelta löytyneitä isoja Diquís-kivipalloja, joiden merkitys lienee ollut uskonnollinen. Kivipallot ovat peräisin Aguas Buenasin (200 eaa.–800 jaa.) ja Chiriquín (800–1550) kulttuureista. Pallojen valmistustapa on tuntematon. Diquís-pallot lisättiin Unescon maailmanperintökohteisiin vuonna 2014. Kansallismuseon jälkeen kiersimme hetken myös jademuseossa.
Mitä muuta San Joséssa sitten voi tehdä? Aiemmin mainitut puistot on kyllä ehdottomasti kaupungin suola. Etenkin kaupungin itäpäässä on paljon kivoja puistoja, kuten Parque Morazán ja Parque Nacional. Morazánissa sijaitsee meksikolaisen kuvanveistäjän pronssiset siivet, joita löytyy myös paristakymmenestä muusta maailman metropolista. Siivet ovat suosittu kohde kuvan ottamiseen.
Itäpään reissulla kannattaa käydä kahvilla Cafetería Incluyemessa. Se työllistää pelkästään kuuroja ja muita vajaakuntoisia henkilöitä, jotka putoaisivat muuten yhteiskunnan marginaaliin etenkin työmarkkinoilla. Kahvilan seinällä on kiva vanhojen valokuvien näyttely. Kävin itse kahvilassa syömässä herkullista suklaakakkua. Idästä löytyy myös Chinatown, kuten varmaan kaikista suurkaupungeista.
Keskustassa puolestaan kannattaa käväistä kiertelemässä vuonna 1880 rakennetussa kauppahallissa. Sieltä löytyy yli 200 myyntikojua, ja mitä kauppahallissa ei myydä, sitä ei tarvita. Ydinkeskustan laitamilla kadut muuttuvat hieman ränsistyneemmiksi, mutta mielestäni sielläkin oli ihan kiva kuljeskella. Kaduilla on kova hulina ja meteli, kun myyjät kaupittelevat hedelmiä, rikkinäisiä puhelimia, vöitä, lottokuponkeja ja ties mitä. Katukauppiaiden myynti ei kuitenkaan ole ärsyttävän aggressiivista, kuten monessa muussa maassa.
Laitakaduilla kannattaa katsoa mihin astuu, sillä välillä eteen tulee mm. kannettomia katukaivoja. Ympärilleen kannattaa muutenkin katsella, sillä San José on tunnettu värikkäästä katutaiteesta. Graffiteja on aika lailla joka paikassa, kun astuu muutaman kadun syrjemmälle pääkadusta. Myös keskustasta löytyy isoja muraaleja. Keskustan ulkopuolella kadut hiljenevät nopeasti, ja monin paikoin tuntuu kuin kulkisi autiokaupungissa.
Kaiken kaikkiaan San Josésta jäi todella positiivinen kuva, ja se on yksi harvoja suurkaupunkeja, joissa viihdyin viikon tuntematta missään vaiheessa tylsyyttä tai kyllästyneisyyttä. Aivan erilainen tunnelma kuin Panama Cityssä, josta olin juuri saapunut. Kaupungin fiilis oli rento ja ilmapiiri hieman samantyylinen kuin Meksikon pääkaupungissa. Hintataso oli about samaa luokkaa kuin Panamássa, mutta kuitenkin suht edullinen. Majoituin keskellä kaupunkia siistissä Del Paseo hostellissa, josta maksoin 48 euroa viikolta.
Costa Rican ruokakulttuurista ei jäänyt muuta erikoista mieleen, kuin friteerattu mainiokki (yuca). Kahvia nyt tietenkin kannattaa juoda ja tuoda. Itse ostin Reilun kaupan luomukahvia ihan ruokakaupasta.
Panamán jälkeen oli ihanaa kuljeskella väljillä leveillä kävelykaduilla ja poiketa pikkupuistoihin. Kaupungin siisteys oli myös kiitettävää. Kaiken lisäksi vaikka suojateitä oli vain harvakseltaan, antoivat autot yllättävän hyvin tietä jalankulkijoille. En myöskään kokenut samanlaista ahdistelua kuin Panamássa. Ihmiset vaikuttivat ystävällisiltä ja vieraanvaraisilta. Voisin helposti kuvitella palaavani Costa Ricaan vielä joskus, enkä silläkään kertaa kyllä skippaisi San Joseá!
San Josésta lensin lopuksi takaisin vielä Mexico Cityyn. Tuntui haikealta kuljeskella viimeisiä päiviä Meksikossa, sillä en tiennyt, milloin pääsen sinne takaisin. Ja en ole nyt kahteen vuoteen päässytkään, koska matka on peruuntunut jo kaksi kertaa sattuneesta syystä. Aion kuitenkin suunnata sinne takaisin heti kun olen saanut molemmat koronarokotteet. Toivottavasti Keski-Amerikan reissu saa silloin jatko-osan, sillä edellisellä kerralla en käynyt Nicaraguassa, Hondurasissa enkä El Salvadorissa lainkaan.
(Edit 2023: El Salvadorin ja Hondurasin onnistuin saavuttamaan viimein talvella 2022.)
Juttusarjan kaikki osat:
Paluu Meksikoon osa I
Hidasta elämää Belizessä
Maya-kulttuuria Guatemalassa (Flores ja Tikal)
Seikkailuja Etelä-Guatemalassa (Atitlán ja Chichi)
Paluu Meksikoon osa II (Chiapas)
Mielenkiintoinen Oaxaca ja Monte Albánin rauniot
Pettymysten Panamá, kaupunki johon en halua palata
Vehreä Costa Rica ja mainettaan parempi San José
(Alkuperäiset matkapäiväkirjat on siirretty arkistoon, eivätkä ne enää ole luettavissa.)
Ps. Seuraa reissujani ja elämää matkojen välillä Instassa 🙂
20 kommenttia
Tria
Olipas tietopitoinen postaus! Kiitos. Mulla oli aivan väärät käsitykset Costa Ricasta 🤔.
Oot kyllä tehnyt duunia noiden tietojen tsekkaamiseksi.
Sä kirjoitat hyvin. Enkä löytänyt virheen virhettä, vaikka aikoinaan toimin oikolukijana.
Lisää tätä, por favor 🙋♀️⚘🌷
Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning
Voi kiitos paljon 🙂 Pyrin matkoilla aina perehtymään maan tilanteeseen ja taustoihin mm. juttelemalla paikallisten kanssa. Monesti tulee kyllä silti vielä etittyä netistä sit lisätietoa aiheeseen liittyen. Faktatiedon tarkastamiseen menee usein monta tuntia, kun haluan et kaikki on totta, mitä täällä julkaisen. Mulle on tärkeetä, että ihmiset saa näistä postauksista lisätietoa, eikä lue pelkästään matkapäiväkirjoja.
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Costa Rica kiinnostaa itseäni Keski-Amerikan kohteista ehkäpä kaikkein eniten nimenomaan luontonsa ja kansallispuistojensa vuoksi. Mukavan vihreältä näyttää kyllä San Josessakin.
Tuota laukun viiltämistä taitaa tapahtua eteläisen Euroopankin isoissa kaupungeissa aika yleisesti. Itselläni on siitä kokemusta Roomasta, kun repun pohja oltiin viilletty auki. Itse käytän selkäreppua usein aika huoletta, mutta siellä ei ole koskaan mitään arvokasta. Tuossa Rooman tapauksessa itse reppu oli kyllä hyvä ja sen hajoaminen vähän harmitti.
Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning
Kiitos kommentista 🙂 Costa Rica olis kyllä ihan passeli kohde teille. Siellä on niin rikas luonto, että kuvattavaa ja kateltavaa kyllä riittääis useammallekin viikolle. Ja onpa ikävää, että hyvä reppu meni pilalle 🙁
Kohteena maailma / Rami
Costa Rica kiehtoo itseäni samasta syystä kuin Mikkoakin. Upeita luontokuvia olen sieltä nähnyt paljon. Se mikä tuli tässä postauksena yllätyksenä, niin San Jose on kyllä poikkeuksellisen siistä Väli-Amerikan kaupungiksi. Kiehtovan näköinen kohde, kiinnostaa kovasti!
Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning
Kiitos kommentista! Costa Ricaa voin kyllä suositella lämpimästi. Olihan ne San Josén sivukadut vähän huonommassa kunnossa, mutta pääosin kaikkialla oli tosi siistiä. Myös tuo kierrätys toimii siellä, toisin kuin muualla Keski-Amerikassa.
Paula - Viinilaakson viemää
Kiva kuulla, että tykkäsit San Josesta ja Costa Ricasta yleensä. Meillä on ollut tarkoitus mennä sinne jo parisen vuotta. Viimeisin varattu ulkomaanmatka valikoitui kahdesta vaihtoehdosta; Costa Rica tai Havaiji. Niin, tai eihän Havaiji ole meille mikään ulkomaa.. ha ha. Päädyimme Havaijiin vain siksi, että meidän pienin oli silloin vielä vauva, ja koin sen jotenkin helpompana. Sekin matka sitten valitettavasti peruuntui, mutta haaveissa on vaihtaa se nyt Costa Ricaan. Kunhan tilanne helpottaa. Vaikka Costa Ricahan on nytkin auki matkailulle (ainakin täältä, en tiedä muualta) mutta odottelemme rauhassa vielä.
Tämä oli kyllä mahtava tietopaketti! Kiitos siitä.
Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning
Kyllä voin Costa Ricaa suositella myös lapsiperheille. Se on turvallinen ja siisti maa, ja tosiaan peruspalvelut toimii suht luotettavasti. Mun mielestä se on ollu jo pidemmän aikaa auki kaikille. Moni reppureissaaja kiertelee edelleen Keski-Amerikassa aika vapaasti. Maarajat on monin paikoin kiinni, mutta lentämällä pääsee liikkumaan.
Mari / Kodinvaihtaja
Wow, upea postaus. Meillä asunut aikoinaan vuoden costa ricalainen nuorimies au pairina, mutta enpä näistä asioista juurikaan tiennyt. Tuosta koulutustasosta ei kyllä itsellä ole samaa käsitystä, hänen kertoman mukaan oikeastaan päinvastaista. Toisaalta, kun nuori lähtee omasta maastaan, niin maasta riippumatta usein arvostelee lähtömaataan
Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning
Kiitos kommentista 🙂 Koulutuksesta – sekin varmaan riippuu, mihin vertaa. Eihän tuo yleinen elämänlaatu, tulotaso, opintomenestys yms. ole samalla tasolla, kuin mitä meillä täällä, mutta omassa viitekehyksessään Costa Rica yltää maiden kärkikastiin. Erityisesti Keski-Amerikan maita tarkasteltaessa se nousee selkeästi muiden yläpuolelle monella mittapuulla. Myös muutaman vuoden takaisessa OECD:n raportissa mainittiin, että Costa Ricassa 51 % on suorittanut lukion, kun taas esim. Meksikossa vastaava lukema on vaan 38 %. Mutta erityisesti tuo koulutuksen saavutettavuus kaikille on Latinalaisen Amerikan huippua. Näistäkin kyllä on hieman eriäviä tilastoja riippuen vähän siitä, kuka ne on tehnyt, minä vuonna ja mitä kaikkea niissä on huomioitu.
Pirkko / Meriharakka
Vietimme San Josessa vain vajaan vuorokauden, mutta enkelinsiipikuva tuli kyllä otettua!
Hienoin oli jossain puistossa ollut patsas, jossa ihmiset näytti nousevan maasta, kuva löytyy vaikka tästä jutusta: https://meriharakka.net/2020/02/07/san-jose-costa-rica/
Pääosan ajastamme Costa Ricassa vietimme Arenalissa ja Puerto Viejossa, jotka molemmat olivat ihan viehättäviä kohteita, tosin olimme maassa juuri sadekauden päättyessä, ehkä vähän liian aikaisin, sillä vettä tuli ajoittain aika reippaastikin. Mutta sademetsät olivat hienoja, laiskiaisiakin nähtiin korkealla puun latvoissa ja pieniä värikkäitä sammakoita.
Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning
Kiitos kommentista! Muistankin teidän postauksesta ne maasta nousevat patsaat. Ite missasin ne valitettavasti. Ja teillä oli kyllä tosi monipuolinen se Costa Rican osuus. Mä voisin palata tuonne ihan vaan niiden sademetsien takia. En tiiä kumpi on sitten parempi, kuiva vai sadekausi. Mä olin kuivaan aikaan, ja moni paikka oli ruskeana, esim. ruoho ihan karrelle palanutta kaupungin länsiosassa :/ Satoiko teidän aikaan pitkiä aikoja putkeen, vai oliko se sellainen lyhyt kuuro aina?
Heidi - Maailman äärellä
Costa Rica ehdottomasti kiinnostaa, ja olikin tosi mielenkiintoista lukea tätä postausta, vaikka itse erityisesti haaveilen luontomatkasta. Mutta samalla toki voisi yhdistää luontolomaan San Josen, joka ei näytä yhtään hullummalta. Itse asiassa joitain vuosia sitten olin jo varaamassa matkaa Costa Ricaan, mutta ihan viime metreillä päätinkin, että haluan mieluummin Chileen. Joskus vielä…
Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning
Kiitos kommentista 🙂 San José on hyvä välietappi noille luontomatkoille.
Vitsit, Chilekin kyllä on niin kiva maa, että mä taas haluaisin sinne joskus! Mut vielä on koko Etelä-Amerikka korkkaamatta. Missä päin Chileä kävit?
Tiina Johanna / Kookospalmun Alla
Hitsi kun meni kylmät väreet kun kerroit tuosta ryöstöyrityksestä. Vaikka tilanne oli sinänsä lievä eikä arvokasta ollut edes vaarana hävitä, niin se että joku on puukon kanssa hillunut selässä on ahdistava ajatus. No, onneksi mitään ei hävinnyt eikä varsinkaan arvokasta ja kiva että San José oli kuitenkin kokemuksena muuten mukava! 🙂 Costa Rica on yksi suurimmista haavekohteistani ja haluaisin viettää siellä pidemmänkin aikaa kerralla, samalla matkalla kiertäen myös muita lähimaita. Ehkä hyppään sun matkalaukkuun kun lähdet ensi kerran! Ihana aina fiilistellä näitä sun reissuja, ihan lempilukemista. 🙂
Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning
Kiitos 🙂 Onneks siinä ei pahemmin käynyt sit loppupeleissä! Sitä mietin jälkeen päin, että onneks en myöskään huomannu sitä tilannetta tarkemmin kadulla ja alkanu tekemään vastarintaa. Mistä sen tietää jos olis vaikka saanu puukosta. Mutta kannattaa kyllä kaikesta huolimatta Costa Ricaan joskus suunnata. Siitä kiva maa, että se ulottuu Meksikon tavoin sekä Karibian- että Tyynenmeren rannoille. Ja tervetuloa matkalaukkuun, voin ottaa sut käsimatkatavaroihin, niin et joudu ruumaan 😀
jennahanna
Tosi kiva postaus Costa Ricasta! Itselleni koko Latinalainen Amerikka on varsin tuntematon, ja opintojeni kautta sain vasta kuulla, että Costa Rica lukeutuu maailman ympäristövastuullisten maiden joukkoon. Sen takia oli myös mielenkiintoista lukea sun omakohtaisia kokemuksia maan pääkaupungista ja sen siisteydestä 🙂
Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning
Kiitos kommentista! 🙂 Joo, Costa Rica on kyllä edistyny tosi hyvin luonnonsuojelussa ja ekoturismissa. Mua ihastuttaa erityisesti se, että monesta muusta Latinalaisen Amerikan maasta poiketen siellä halutaan suojella metsiä ja mangrovesuota. Moni muukin maa ihan globaalissa mittakaavassa vois ottaa mallia.
mo /smo / Please Be Seated for Takeoff Please Be Seated for Takeoff
Verrattuna kertomastasi Panamaan oli toisaan erilainen kokemus. Hyvä niin, ja olen lukenut muualtakin Costa Ricasta paljon hyvää, tosin lähinnä juuri niistä kansallispuistoista. Mukavaa lukea myös kaupunkielämästä siellä, ja varsinkin siitä, että se on suhteellisen turvallista.
Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning
Kiitos kommentista 🙂 Costa Rica lienee varmaan yks parhaimpia luontomatkailukohteita jo pelkästään sen rikkaan lajikirjon takia. Kannattaa tuo pääkaupunki kyllä tsekata samalla, jos maahan eksyy. Onhan sielläkin omat ongelmansa, mutta turvalliselta nuo turistialueet kuitenkin vaikuttaa. En välttämättä lähtis yksin pimeille sivukujille yöllä kulkemaan, mutta toisaalta en tekis sitä missään muuallakaan 🙂