Tiesitkö tämän Qatarin historiasta, kulttuurista ja yhteiskunnasta?
Maanpinta on myllertänyt satoja miljoonia vuosia. Mantereet ovat erkaantuneet, yhdistyneet ja vaeltaneet hiljalleen omille paikoilleen. Meret ovat muodostuneet, kadonneet ja muodostuneet uudelleen omiin uomiinsa ajan saatossa. Qatarin niemimaa on ollut historiassa niin veden alla kuin noussut aina välillä pinnallekin.
Luonto ja elinympäristö
Alueella on elänyt ennen ihmisiä monimuotoinen lajikirjo aina jättihyönteisistä sittemmin kadonneisiin merieläimiin. Merkkejä varhaisimmasta ihmisasutuksesta niemimaalla on löytynyt aina 50 000 vuoden takaa. Aluetta on hallinnut useat eri yhteisöt, kuten Ubaid-kulttuuri, Sassanidit, Umaijadien kalifaatti, portugalilaiset, saudit, ottomaanit kuin brititkin. Itsenäisyyden Qatar saavutti Britanniasta 1970-luvulla.
Monilla saattaa olla ajatus, ettei Qatarin kaltaisissa aavikkomaissa viihdy minkäänlaiset eliöt. Niemimaalla elää kuitenkin yli 400 erilaista kasvilajia, jotka ovat sopeutuneet kuumaan ja kuivaan ilmastoon. Faunasta taas nisäkkäitä on vain alle 10 lajia, mutta lintuja, kaloja ja selkärangattomia sitäkin enemmän.
Elämää aavikolla ja rannikolla
Aavikkoilmasto ja meriympäristö ovat muokanneet myös ihmisten elämää. Alue alkoi kehittyä hiljalleen 700-luvulla helmenkalastuksen myötä. Niemimaa toimi tärkeänä pysähdyspaikkana Persianlahden kauppareittien varrella.
Tavallisten ihmisten elämä keskittyi joko rannikkoalueelle tai Al Barriin eli aavikolle. Aavikolla elämänrytmiä on määritellyt yhteiselo luonnon kanssa. Laiduntavien eläinten ja metsästyksen myötä asuinpaikkaa vaihdettiin ympäri aavikkoa. Ihmiset elivät yhteisöllisesti ja tietotaitoa siirrettiin perheeltä toiselle. Öljyn löytyminen ja maan modernisoituminen kuihduttivat hiljalleen aavikkokansan perinneasumisen.
Rannikolla pääelinkeinona oli helmenkalastus. Alkukesästä helmisesongin alkaessa rannikko heräsi eloon, kun asukkaat sisämaasta saapuivat rannikkokyliin kalastamaan, tekemään käsitöitä ja myymään helmituotteita. Helmikauppaa käytiin aina Kiinaa ja Eurooppaa myöten. Yksi tärkeimmistä helmenkalastuskaupungeista oli Al Zubarah, Qatarin ensimmäinen UNESCOn maailmanperintökohde.
Arkkitehtuuri ja asuminen
Kauppasuhteet mm. Intiaan ja Itä-Afrikkaan loivat vaikutteita myös qatarilaiseen arkkitehtuuriin etenkin rannikkoalueilla. Rakennusmateriaaleina on perinteisesti käytetty mudasta tehtyjä tiiliä, kiviä, korallista louhittuja kuutioita sekä palmun lehviä. Puusta ja mangrovesta on veistetty koristeellisia yksityiskohtia niin koteihin kuin moskeijoihin ja soukeihinkin. Rakennuksissa on huomioitu kuuma ilmasto, jonka vuoksi taloissa on vielä 1900-luvulla ollut tuulitorneja, jotka ovat viilentäneet sisäilmaa.
Joissain ovissa saattoi olla pienempi ovi, jonka läpi kulkiessaan vieraat joutuivat kumartumaan nöyryyden ja kunnioituksen osoituksena. Kotitalot koostuivat kolmesta osasta, joista ensimmäinen osa oli avoinna vieraille, toinen osa toimi perheen yksityisenä elintilana ja kolmas oli tarkoitettu kotieläimille. Rakennuksen keskellä oli sisäpiha, josta löytyi yleensä uuni, kaivo ja taateliprässi.
Kudontaperinne
Perinteisesti kotieläiminä on pidetty mm. lampaita ja kameleita, joista on saatu maitoa, lihaa ja villaa. Lampaan villasta tai kamelin karvasta kudottua kangasta kutsutaan nimellä sadu. Sadu-kankaista on valmistettu esimerkiksi vaatteita, telttoja, mattoja ja satulalaukkuja. Naispuoliset sadu-kutojat ovat olleet arvostettu ammattiryhmä, jonka käsityötaidot ovat periytyneet sukupolvelta toiselle.
Sadu-kankaiden kuviot ovat saaneet innoituksen ympäröivästä luonnosta ja käyttötavaroista. Aikana ennen teollistumista kuvioissa on esiintynyt vuoria, kameleita, kahvipannuja ja geometrisiä muotoja. 1950-luvulta lähtien kuviokavalkadiin ovat ilmestyneet myös radiot, lentokoneet ja öljyputket, mikä kertoo siitä, että kulttuuri muovautuu aina kulloiseenkin ajanhenkeen.
Vaatetus
Muslimimaissa uskontoon perustuvat säädökset ja perinteet ovat tyypillisesti muokanneet myös pukeutumista. Nykyään vaatteet ovat melko pelkistettyjä verrattuna siihen, millaista kerroksellisuutta ja koristeluja esimerkiksi aavikolla eläneiden paimentolaisten vaatteissa on ollut. Perinneasuja näkee silti vielä jonkin verran etenkin juhlien yhteydessä.
Qatarilaisten naisten perinneasuissa on tyypillisesti koristeellisia kirjailuja mustalla silkkikankaalla. Asuun kuuluu housut, mekko (darra’a), takki, päähuivi ja kasvot peittävä battoula. Kasvohuntua näkee edelleen etenkin vanhempien naisten käytössä, mutta noin muuten vaatetyyli on pelkistynyt ja naiset pukeutuvat tyypillisesti yksinkertaisempaan ja kevyempään abayaan. Käännekohta tyylimuutoksessa oli 1930-luvulla tapahtunut öljyn löytyminen ja tätä kautta syntyneet uudet kansainväliset kauppasuhteet.
Miesten asut ovat pysyneet melko muuttumattomana vuosisatojen ajan. Asun pääelementti on pitkä mekkomainen kaapu, joita näkee miesten päällä kautta Lähi-idän. Asun nimitys vaihtelee alueittain – Levantin eli Jordanian, Palestiinan ja Libanonin alueella kaapua kutsutaan dishdashaksi, kun taas Persianlahdella se on thaub. Pysyvyydestä huolimatta thoobeihin on 1950-luvulta lähtien usein lisätty eurooppalaisesta tyylistä vaikutteita saaneet kaulukset, kalvosimet ja rintataskut.
Miesten asuun olennaisena osana kuuluu myös päähuivi ja huivin ympärillä oleva panta, agaal. Kesäisin on tyypillistä käyttää valkoista huivia ja talvella värikästä. Ehkä tunnetuimmat huivityypit ovat mustavalkoinen palestiinalaishuivi sekä punavalkoinen huivi, jota käytetään yleensä Jordaniassa ja Persianlahden maissa, kuten juuri Qatarissa. Huivi tunnetaan arabiaksi nimellä keffiyeh. Palestiinalaishuivista on sittemmin tullut poliittisen vastarinnan ja ihmisoikeustaistelujen symboli, ja sitä käyttävät myös naiset tässä yhteydessä.
Öljyn löytyminen muuttaa kaiken
Öljyn löytyminen on mainittu tässä artikkelissa useamman kerran, ja se olikin käännekohta koko Qatarin historiassa. Monet perinteet painuivat unohduksiin, kun kansainvälisten suhteiden myötä vaikutteet länsimaista alkoivat saada jalansijaa yhteiskunnan ja kulttuurin eri osa-alueilla.
Yksi suurimmista valtiollisista uudistajista on ollut Al Thanin suku, joka on hallinnut Qataria 1800-luvulta lähtien. Öljyrahoilla tehtyihin uudistuksiin ovat kuuluneet mm. poliisivoimien, koulutuslaitoksen, terveydenhuollon ja rahoitussektorin perustaminen.
Öljyn, maakaasun ja uutistoimisto Al Jazeeran avulla vaurastunut Qatar on nykyään maailman 10 rikkaimman valtion joukossa, ja sen varallisuutta asukasta kohden lisää maan pieni väestön määrä. Maassa on 2,7 miljoonaa asukasta, joista alkuperäisiä qatarilaisia on lähteistä riippuen vain noin 10-15 %.
Iso osa maan asukkaista koostuu siirtotyöläisistä, jotka ovat kotoisin mm. Intiasta, Bangladeshistä, Egyptistä ja Filippiineiltä. Siirtotyöläisten suuresta määrästä johtuen Qatarin sukupuolijakauma on huomattavan epätasainen. Miehiä on yli 70 %, joten naisten osuus jää alle 30 %:iin.
Siirtotyöläisten oloja on kritisoitu erityisesti vuoden 2022 jalkapallon MM-kisojen aikana. Kansainvälisen painostuksen ja matkailun lisääntymisen myötä Qatar on joutunut kohentamaan työläisten oloja, ja maa onkin kansainvälisen työjärjestö ILOn tarkkailun alla.
Viime vuosien aikana Qatariin on perustettu paljon digitaalisia järjestelmiä, jotka mm. estävät työnantajaa peruuttamasta siirtotyöläisen oleskelulupaa, jos tämä haluaa vaihtaa työpaikkaa. Lisäksi Wage Protection System -järjestelmä ilmoittaa automaattisesti valvovalle viranomaiselle, mikäli työntekijälle on maksettu liian vähän palkkaa. Vaikka asiat ovat muuttuneet parempaan suuntaan, on maassa edelleen paljon kehitettävää erityisesti ihmisoikeuksien saralla. (ILOn raportti vuodelta 2023)
Doha nykyään
Qatarin tunnetuin kohde ja maan pääkaupunki Doha on suurelta osin rakennettu luonnonvaroista peräisin olevilla rahoilla ja siirtotyöläisten voimin. Dohan paikalla oli pieni Al Biddan kylä jo 1800-luvulla, mutta kaikki yli 10-kerroksiset rakennukset ovat peräisin 1980-luvun jälkeiseltä ajanjaksolta. 80-luvulla Dohaan perustettiin myös asuinalueet niille qatarilaisille, jotka eivät omistaneet maata. Kansalaisille annettiin mahdollisuus suorittaa yliopistotutkintoja Dohassa, joiden myötä heistä saatiin työvoimaa uudelle palvelusektorille.
Megaprojektien rakentaminen kiihtyi 2000-luvulla, kun Dohan pohjoispuolella sijaitsevasta Lusailin kaupungista tuli ensimmäinen alue, jossa myös ulkomaalaiset saivat omistaa kiinteistöjä. 2000-luvulla rakennettiin myös edellisessä artikkelissa mainittu Pearl of Qatar -luksuskaupunginosa sekä useita urheilustadioneja.
2010-luvulla alettiin heräämään myös vanhan ennallistamiseen. Siitä lähtien Msheirebin kaupunginosassa sijaitsevaa Dohan vanhaakaupunkia on alettu suojelemaan ja kunnostamaan. Alueelta löytyy edelleen toiminnassa oleva Souq Waqif, joka on turisteillekin yksi suosituimmista nähtävyyksistä.
Miksi Qatariin kannattaa matkustaa?
Qatariin matkustamista arvostellaan usein, mutta mielestäni turismilla on myös positiiviset puolensa. Kuten sanottu, maan saadessa kansainvälistä huomiota, on joihinkin ongelmakohtiin yleensä pakko reagoida. Ongelmat eivät katoa sillä, että boikotoidaan ja jätetään ihmiset oman onnensa nojaan. Tuskin siirtotyöläisten oloihinkaan olisi tullut muutosta, ellei Qatar olisi saanut futiksen MM-kisoja.
Qatarin alkuperäinen asukasmäärä on myös sen verran pieni, että itselleni ainakin herää kysymys kulttuurin säilymisestä. Vaikka turisteille rakennettua ympäristöä voidaankin pitää kyseenalaisena, on toisaalta hyvä, että esimerkiksi kansallismuseo ja Kataran kulttuurikylä ovat olemassa. Omalta osaltaan ne voivat säilyttää sekä menneen historian, että ylläpitää elävää kulttuuria. Mikään maa ei ole niin pieni, etteikö sen kulttuuri, perinteet ja historia ansaitsisi olla olemassa.
—
Onko Qatar sinulle ennestään tuttu vai löysitkö postauksesta jotain uutta infoa?
27 kommenttia
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Qatarin historia on jossain määrin tuttu, mutta paljon oli uuttakin asiaa. Tiesin sen, että alkuperäisiä qatarilaisia on huomattavan pieni määrä, mutta en ollut tajunnut, että määrä on noinkin alhainen. En myöskään ollut tajunnut ajatella tähän liittyvää asiaa, että se on tosiaan johtanut noinkin epäterveeseen sukupuolijakaumaan.
Arabiankeihäsantilooppeja olisi muuten huikeaa joskus päästä näkemään.
admin
Se oli yllätys kyllä. Ja Qatarissakin järjestetään aavikkoretkiä, jolloin noita antilooppeja saattaa nähdäkin hyvällä tuurilla.
Eveliina / Reissukuume
Olipas mielenkiintoinen postaus, joka sisälsi paljon uutta tietoa! Tai ehkä moni asioista oli pintatasolla tuttua, mutta syyt niiden takana ei olleet tiedossa 🙂
admin
Kiitos 🙂
Kati | Täydellisen Kreikan saaren metsästys
Postauksessa tuli paljon asioita, joista itsellä ei ollut tarkempaa tietoa. Oma kokemus Qatarista (Dohasta) on vain yhden päivän piipahduksen mittainen Persianlahden risteilyn yhteydessä, mutta en usko, että palaan noille suunnille uudelleen.
admin
Itsehän sen jokainen parhaiten tietää, mitkä kohteet ovat vetovoimaisia 🙂 Minäkään tuskin matkustan Dohaan ihan varta vasten, mutta jos se sattuu vaihtokohteeksi, niin täytyy käydä katsomassa pari paikkaa, mitkä jäi välistä viime kerralla.
Mari/ Maailmakotina
Cillamarian taattua painavaa tekstiä, hieno artikkeli.
Jäin pohtimaan tuota, että aavikolla ei ole elämää. Itsekin ajattelin niin ennen Dubain reissua. Sitten dyyneillä kukki pienet kukat. Totesin, että elämänvoima on niin ihmisillä kuin luonnolla vahva, elämä voittaa aina!!!
admin
Kiitos kommentista 🙂 Aavikkokukat on kyllä todella kauniita! Jordaniassa ihastelimme myös hiekasta pilkottaneita egyptinsyyskrookuksia. En tiedä liekö samoja Arabiemiraateissa.
Hannamari Henrika / Kohdemaa numero 28
Qatar on minulle lähes täysin tuntematon, pois lukien negatiivissävyinen uutisointi viime vuosina, jota olen hieman seurannut. Negatiiviset uutiset estävät helposti tutkimasta maan kulttuuria ja historiaa, joihin tuli nyt onneksi hieman tutustuttua tämän blogikirjoituksen kautta, eli opin paljon uutta! 🙂 On aivan totta, että boikotointi ei saa ongelmia katoamaan. Jalkapallofanien keskuudessa MM-kisat aiheuttivat ymmärrettävästikin närää myös siksi, että qatarlaiset eivät itse ole suuria jalkapallon ystäviä, ja silti kisat vietiin ko. maahan (toki syyt tälle tiedetään..). Doha on ehdottomasti ainakin potentiaalinen stopover-kohde tulevaisuudessa!
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Hyvä ja kattava postaus. Olin Dohassa juuri ennen futiksen Mm-kisoja ja silloin rakennettiin stadioneita ja yritinkin päästä Khalifa Stadionin työmaalle kurkkimaan parin armenialaisen tyypin kanssa, mutta pääsy evättiin. Kävin myös tuolla Qatarin todella upeassa kansallismuseossa.
Olen ollut välillä ristiriitaisissa fiiliksissä siitä, että onko ok vierailla esim Dohassa. Mutta kuten kirjoitat, ei se boikotointikaan — ja samalla selkänkänsä kääntäminen — ainakaan edistä asioita.
admin
Kiitos kun jaoit omia matkakokemuksia ja mietteitä Dohasta 🙂
admin
Tuo jalkapallohomma on vähän kaksijakoinen muutenkin tuolla suunnalla. Viime vuosina kritiikkiä on saanut sekin, että Saudi-Arabia on vienyt isolla rahalla monet Euroopan entiset huippupelaajat omaan liigaansa. Jo aiemmin monia Euroopan liigoja on kritisoitu siitä, että Persianlahden öljyrahoilla sponsoroidaan tiettyjä joukkueita, mikä aiheuttaa epäterveen kilpailuasetelman.
Aila ja Juha
Eipä ollut etukäteen kovin tarkkaa tietoa tästä maasta. Hieno tietoisku ja historiasta pitävälle mieluisaa luettavaa.
Juha
admin
Kiitos kommentista 🙂
Pirkko / Meriharakka
Tuo keihäsantilooppi ainakin on tullut tutuksi Qatar Airwaysin logosta – siinä määrin, että joskus ihan kaivelin siitä tietoja netistä! Maiden boikotointikin tosiaan on vähän haastava juttu – maabongarina olen valinnut sen linjan, että kerran voi/pitää mennä katsomaan kaikkea, sillä maassa vierailu pakottaa aina ottamaan asioista myös selvää.
Joitakin maita en kyllä valitsisi sellaisiksi suosikeiksi, johon haluaisin palata kerta toisensa jälkeen tai vaikka asettua talvipakolaiseksi, kuten vaikka nykyisin Turkki, Unkari tai vaikka Intia. Jo aikaisemmin Venäjä oli samalla listallani, mutta sittemminhän se päätyi jo kyseiselle listalle melko lailla kaikkien osalta.
Anna | Tämä matka -blogi
PIdän Qatarista ja erityisesti National Museum of Qatar on jäänyt mieleen aivan mielettömänä kokemuksena. Hienoa arkkitehtuuria ja upea näyttely.
admin
Täysin samaa mieltä!
Anmarien
Qatar on itselleni aika tuntematon maana, joskin jonkin verran sosiaalisen vastuullisuuden teemojen kautta noussut esille opiskeluissa. Qatar Airwaysilla olen myös lentänyt.
Al-Thanin suvusta on kappale kirjassa ”Maailman 50 vaarallisinta sukua”. Suosittelen lämpimästi koko kirjaa ja tuohon lukuun tutustumista aiheen syventämiseen.
admin
Toivottavasti et saanut kuvaa, että tuota sukua olisi jotenkin kehuskeltu. Tarkoitus oli vain kertoa, mitä uudistuksia maassa on tehty. Suurin osa pitkäaikaisista hallitsijasuvuista ja etenkin diktatuuridynastioista on jollain tapaa osallisena vääristyneeseenkin kehitykseen, kun mahdollisuutta ulkopuoliselle näkemykselle ei anneta vuosikymmeniin tai -satoihin. Ja mitä tulee vielä noihin Qatarin uudistuksiin, niin esimerkiksi terveydenhuolto ei koske siirtotyöläisiä.
Merja / Merjan matkassa
Olen viettänyt Dohassa vain yhden yön stopoverin merkeissä, joten en voi sanoa tuntevani kaupunkia tai Qataria kovin hyvin. Reissu osui pitkän matkan viimeiseksi kohteeksi ennen Suomeen paluuta, joten myönnän, etten jaksanut kovin paljon lueskella enää siinä vaiheessa mitä Dohalla olisi tarjottavaa. Kaupungista jäi se fiilis, että toisenkin kerran voisin siellä stopoverilla pysähtyä, mutta tuskin varta vasten tulen sinne matkustamaan.
admin
Se on monen kohdalla juurikin näin, että stopover riittää.
Elina / elinanmatkalaukussa
Oi mä niin arvostan sun suurta kiinnostusta yhteiskunnallisiin asioihin ja maan historiaan ja tapohin, kun sukellut maihin tosi syvällisesti. Itellä nämä asiat jää tosi pintapuolisiksi ja vaikka kahdesti oon Qatarissa käynyt, niin tyyliin kaikki oli tässä uutta. Just yks päivä miehelle totesin, että hyvä että edes hän on historiasta kiinnostunut, niin hänelle jää matkoilta ihan eri asiat mieleen kuin mitä itsellä jää 😀 nuo naisten asut on muuten tosi kauniita!
admin
Kiitos paljon 🙂 Se tietysti riippuu ihan siitä, mikä ketäkin kiinnostaa. Mua on jo yläasteelta lähtien kiinnostanut yhteiskunnalliset asiat, ja olin alaikäisenä mukana ensimmäistä kertaa kansalaisjärjestötoiminnassa. Lisäks historia ja erilaiset kulttuurit ja kielet on kiinnostanu ihan lapsena jo.
Taina
Kiinnostuin lukemaan jutun, koska kävin itse Dohassa noin kuusi vuotta sitten. Vierailuni tosin kesti vain 24 tunnin stopoverin verran, mutta Qatar oli mielestäni pysähtymisen arvoinen, vaikka ihmisoikeustilanne toki on siellä varsin kysenalainen. Artikkelisi oli jälleen kerran mielenkiintoinen ja hyvin taustoitettu, ja opin siitä itsekin uusia juttuja! On myös mielenkiintoista, kuinka eri puolilla arabi- ja muslimimaailmaa on aina omat vivahteensa kulttuurin eri osa-alueilla mm. pukeutumisessa.
admin
Kiitos kommentista 🙂 Kyllä tuo on ihan sen stopoverin arvoinen. Luultavasti järkkään vielä tulevaisuudessa toisenkin stopoverin, koska islamilaisen taiteen museo jäi näkemättä ja sen olisin nimenomaan halunnut nähdä.
Raija / Kohti avaraa maailmaa
En ole tiennyt juuri mitään Qatarista, ennen kuin luin pari muutakin blogijuttua. En myöskään enää seuraa uutisia ja tiedän maailmasta yhä vähemmän sitä kautta. Olen kuitenkin ollut hyvin yhteiskuntatietoinen, vai miten asian ilmaisisi, vaikka politiikasta en välitä enkä ymmärrä siitäkään mitään. Ahdistus maailman epäoikeudenmukaisuudesta voi käydä liian suureksi tällaiselle erityisherkälle, joten on parempi olla vähän tietämätön nykyään.
Tämänkin jutun lukemisen myötä olen myös alkanut miettiä tuota stopoveria Dohaan, jos aikaa on. Olen kolme kertaa lentänyt siellä pysähtyen ja varmaan joskus vielä se tulee ajankohtaiseksi.
Katselin muuten noita käsitöitä, ja löysin paljon samaa suomalaisista kansallispuvuista. Kudontatekniikatkin ovat ympäri maailmaa aika lailla samanlaisia. Mahtaakohan muuten pohjoismaat olla ainoita maita, joissa ei enää pukeuduta ollenkaan perinneasuihin missään tilanteissa (lukuunottamatta saamelaisia)? En ole aikoihin nähnyt kansallispukua kenenkään päällä.
admin
Ymmärrän hyvin. Lopetin itsekin aiemmin uutisten seuraamisen koronan ja Ukrainan sodan takia.
Ja niimpä, käsityötekniikoissa ja kuvioissakin on paljon samaa ympäri maailman. Esimerkiksi saamelaiskäsitöissä olen nähnyt samoja kuvioita mitä esiintyy Meksikossa alkuperäiskansojen asuissa. Minäkään en kansallispukuja juurikaan ole nähnyt lukiolaisten poloneesitanssin ulkopuolella, missä todella kaunis Tuuterin puku on ollut yleensä suosittu. Joissain häissä olen nähnyt muinaispukuja ja muinashistoriateemaa myös, mutta harvemmin siihenkään törmää.