Trinity Collegen kirjasto ja muut Dublinin nähtävyydet kävellen
Pysähdyimme elokuun lopussa pariksi yöksi Dubliniin ennen kuin jatkoimme matkaa varsinaiseen kohteeseemme eli Lontooseen. Irlanti oli ollut listalla jo aiemmin, mutta keväällä 2020 peruuntunutta road trippiä emme ole vieläkään saaneet toteutettua.
Kun alunperin teimme reissusuunnitelmaa, ei Dublin missään vaiheessa noussut miksikään must see -kohteeksi. Lähinnä siellä kiinnosti Trinity Collegen kirjasto.
Paikan päällä Dublin osoittautui ihan kivaksi kaupungiksi, mutta mitään suurempaa paloa uusintavisiittiin ei jäänyt. Uskonkin, että Irlannin parasta antia olisivat maaseutu ja rannikon luontokohteet. Nämä haluan vielä joskus kokea.
Trinity Collegen kirjasto ja Kellsin kirja
Aamupalan jälkeen lähdimme kiertelemään nähtävyyksiä summamutikassa, koska ohjelmassa oli ainoastaan etukäteen varattu aamupäivä-vierailu Trinity Collegeen. Aikuisen lippu maksoi 18,50 euroa ja opiskelijan 15 €, mitä voi pitää melko kovana hintana kirjastolle.
Toisaalta moni suuntaa kirjastoon Kellsin kirjan takia, jota pidetään yhtenä upeimmista keskiaikaisista kirjoista ja eurooppalaisen kalligrafian mestariteoksena.
Book of Kells on 800-luvulta peräisin oleva todella koristeellinen latinaksi kirjoitettu evankeliumiteos, joka on lähtöisin ilmeisesti Skotlannille kuuluvilta Sisä-Hebrideiltä. Luostarissa kuvitettua teosta on todennäköisesti käytetty rituaalimenoissa.
Aiheeseen liittyvä näyttely esitteli mm. menneiden aikojen ”painovärejä” – lyijyä, okraa, kuparia, rautaa ja muita luonnonmateriaaleja, joita oli käytetty kirjan koristelussa.
Historia-arvostaan huolimatta Kellsin kirja oli itselleni pienoinen pettymys, koska siitä oli nähtävillä vain yksi aukeama. Kirja sijaitsee valaistussa lasivitriinissä pimeän huoneen keskellä, eikä sitä saanut kuvata.
Ymmärrän, että kirja halutaan pitää kasassa, mutta olisihan se hienoa, jos siitä voisi nähdä useampia sivuja. Teos on kuitenkin ladottu ja sidottu useaan otteeseen historian aikana, joten se ei joka tapauksessa ole alkuperäisessä kokoonpanossaan. Digiversio, joka on selattavissa Trinity Collegen nettisivuilla, ei tuota mielestäni samanlaista elämystä.
No, emme olleet tulleet katsomaan vain kirjaa, vaan ihailemaan kirjaston 1700-luvulta peräisin olevaa pitkää salia (the Long Room). 64 metriä pitkä ja 12 metriä leveä kirjastosali olikin toden totta näyttävä paikka.
Tummanhämärää salia reunustaa pitkät ikivanhat tammiset puuhyllyt upeine kirjoineen, joita löytyy yli 200 000. Vaikka kirjat ovat edelleen opiskelijoiden ja tutkijoiden käytössä, on osa niistä niin hauraassa kunnossa, että teokset on sidottu valkeilla nauhoilla merkiksi siitä, että ne täytyy konservoida ja sitoa uudelleen.
Salin molemmilla reunoilla kulkee rivi tunnettujen filosofien, kirjailijoiden ja muiden aikalaisten rintakuvia. Keskellä käytävää on esillä mm. ylikuningas Brian Borun harppu ja Irlannin tasavallan julistus.
Kirjasto on suosittu nähtävyys, ja siellä olikin paljon enemmän porukkaa kuin vaikkapa Amerikan mantereen vanhimmassa kirjastossa, joka sijaitsee Meksikon Pueblassa – todella upea sekin!
Visiitin päätteeksi kävimme kahvilla kampuksen kahvilassa ja jatkoimme matkaa. Kampuksen pihapiiri ja ympäristö oli kaunista seutua.
Vaurautta, modernia arkkitehtuuria ja lähiruokaa
Aikeenamme oli kuvailla Dublinia ilmasta käsin, mutta kaupungissa olikin lähes täydellinen dronekielto. Sama päti valitettavasti myös Lontooseen.
Aviva Stadium olisi ollut hieno ylhäältä päin, mutta tyydyimme sitten kävelemään vain sen ympäri. Käynnissä oli jonkin tv-ohjelman kuvaukset, eikä areenalle näin ollen päässyt. Ballsbridgen alueelta löytyi kuitenkin kauniita asuinkatuja ja suurlähetystöjä tyypillisine julkisivuineen ja pihapuutarhoineen.
Kiertelimme kaupunkia halkovan Liffeyn sivujoen, Dodderin varrella. Huomasi selkeästi, että Länsi-Eurooppa oli kärsinyt ennätyskuivuudesta, sillä jokikin oli monin paikoin kuivunut paljastaen ruman ja likaisen uoman, josta linnut yrittivät etsiä naposteltavaa. Mutta onneksi vehreyttäkin tuli välillä vastaan.
Seuraavana otimme suunnan Docklandsin alueelle, joka tunnetaan modernista arkkitehtuuristaan. Alueelta löytyy mm. Metan lasinen toimistorakennus ja futuristinen kokouskeskus.
Veljeni oli bongannut etukäteen Samuel Beckettin vinoköysisillan, joka sijaitsee myös telakka-alueella.
Sillan on suunnitellut espanjalainen arkkitehti, ja se on saanut inspiraationsa kelttiläisestä harpusta, joka on yksi Irlannin kansallissymboleista. Moderni valkoinen silta piirtyi hienona sinistä taivasta vasten.
Pysähdyimme syömään sillan kupeesta löytyvään Sprout & Co -ravintolaan, jolle annan isot suositukset. Luomua ja lähiruokaa tarjoileva Sprout kasvattaa itse raaka-aineensa. Terveellisyyden, kausiluontoisuuden ja paikallisuuden lisäksi annoksiin on onnistuttu tuomaan etnisiä makuja mm. Aasiasta ja Meksikosta.
Otin tulisen kanarullan, jossa maistui Lähi-itä. Sproutista saa lounaan lisäksi myös aamiaista tai vaikka kahvia ja raakaleivonnaisia. Ravintoloita on Dublinissa yhteensä kuusi.
Dublinin linna, ostoskadut, Temple Bar ja muut nähtävyydet
Maha täynnä lähdimme kävelemään kohti Dublinin linnaa. 1700-luvulla rakennetun linnan tilalla on aiemmin ollut viikinkiaikainen linnoitus. Tätä nykyä linna on merkittävä nähtävyys, ja siellä pidetään välillä valtiollisia tilaisuuksia.
Linnaan on mahdollista tutustua pääsymaksullisella kierroksella, mutta me päädyimme vain käymään aulassa ja pyörimään sisäpihalla.
Ennen illan hämärtymistä ehdimme kierrellä kaupunkia ristiin rastiin yli 30 000 askeleen verran.
Poikkesimme mm. vanhasta kansanlaulusta tutulla Molly Malonen patsaalla, puolikkaan pennin tullimaksusta nimensä saaneella Ha’pennyn sillalla sekä kaupungintalolla ja muilla komeilla rakennuksilla. Tutkimme ostostarjontaa George’s Street Arcaden kauppahallissa, apila-krääsää myyvissä kojuissa ja Jervis-ostarilla.
Keskustassa eräs nainen lähestyi minua ja kysyi, haluanko malliksi hänen johonkin Billie Eilish -tyyliseen valokuvaussessioon. Valitettavasti kuvaukset olisivat olleet vasta kuukauden päästä, joten jouduin kieltäytymään.
Kiertelimme pohjoispuolen O’Connell Streetillä ja näimme 120 metrisen Spiral-monumentin. Ihailimme katutaidetta sekä istuimme lähes 1000 vuotta vanhan Kristuksen kirkon puistossa ja Liffey-joen varren penkeillä. Christ Church Cathedral on toinen Dublinin keskiajalta säilyneistä kirkoista. Katukuvassa näkyi myös yksittäisiä kauniita vanhoja rakennuksia.
Iltaa kohti siirryimme Temple Barin alueelle, jossa sijaitsee lukemattomien baarien lisäksi alueen mukaan nimetty tunnettu turistikohde Temple Bar. Baari oli tupaten täynnä, ja kävimme mekin siellä pyörähtämässä.
Otin Guinness-tuopin ja menimme terassille istumaan. En ole mikään erityinen oluen ystävä, mutta olihan se tuoppi nyt juotava, kun Irlannissa kerran oltiin.
Dublinissa on yli 1000 pubia, joista moni on koristeltu valloittavilla kukkaistutuksilla, ja niiden julkisivut ovat muutenkin hyvin tyypilliset irkkubaareille. Oluen lisäksi tarjolla on paljon erilaisia viskibaareja.
Irlannissa on ilmeisesti myös joku juttu, että baarit keräävät poliisien hihamerkkejä. Näin oli myös Temple Barissa. Näyttihän tuolla olevan suomalaisen virkavallan leijonamiekkakin seinällä.
Muita huomioita
Elokuun lopulla syksyinen ilma oli lämmin, mutta tuulinen. Ihmiset kaupoissa ja kahviloissa olivat ystävällisiä, joskin välillä oli vaikea saada selvää irlantilaisesta aksentista.
Vielä vaikeampaa oli muistaa katsoa tietä ylittäessä oikeaan suuntaan. Onneksi suojateiden edessä oli teksti, mihin suuntaan milloinkin piti katsoa.
Seuraavana päivänä oli vielä jonkin verran aikaa pyöriä kaupungilla, mutta emme jaksaneet enää lähteä keskustaan. Hyppäsimme lopulta paikallisbussiin ja ajoimme lentokentälle.
Paikallisbussi maksoi 4,50 € kahdelta, joten se oli hieman edullisempi kuin Aircoach, jolla olimme tulleet kaupunkiin. Siniset Aircoachit lähtevät terminaalien edestä, eikä kyyti silläkään maksa kuin 7 € per naama. Lipun voi ostaa netistä tai bussipysäkin edestä kentältä. Paikallisbussista lipun voi ostaa kuskilta.
Yleisesti ottaen Dublinin hintataso oli aika lailla Suomen luokkaa. Majoitus erityisesti oli melko kallis kustannuserä, eikä meidän majapaikkamme ollut edes kovin kummoinen.
Irish Timesin mukaan Dublin oli viime vuonna maailman kuudenneksi kallein pääkaupunki, jos katsotaan vuokrahintoja. Tämä näkyi ihan käytännössäkin, sillä Dublinin kaduilla oli kerjäläisten joukossa myös ihan selväpäisiä ihmisiäkin makuupussien kanssa 🙁 Aina päihdeongelmat eivät ole ainoa syy, miksi ihmiset joutuvat kodittomiksi.
Seuraavassa postauksessa matka jatkuu Lontooseen.
11 kommenttia
Mari / Kodinvaihtaja
Hienolta kaupunki kuvissa näytti. Itse en ole vieraillut siellä, mutta mieheni kertoi, että pitänyt myöskään.
Cilla Maria Travel
Eräs tuttuni kertoi käyneensä Irlannissa 40 kertaa työmatkalla. Kuulemma maan parhaat palat löytyy muualta kuin Dublinista. Kaupunki ei onneksi tuottanut pettymystä, koska kirjasto oli ainoa asia, mitä sieltä odotin 😀 Olihan siellä sitten kuitenkin muutakin nähtävää, muttei nyt mitään tajunnanräjäyttävää settiä. Tykättiin enemmän Lontoosta.
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Varmasti Irlannin parasta antia onkin maaseutu, uskon itsekin niin. Dublin olisi myös hauska kuitenkin kokea, muutama kuukausi sitten sain itse asiassa sieltä kortin! Saapa nähdä, koska Irlantiin tulee lähdettyä.
Stacy Siivonen
Kiinnitin huomiota kodittomien suureen määrään, mikä oli pitkä miinus Dublinille. Belfastissa oli eri meno. Join kaksi tuopillista Guinnessia eri päivänä ja toinen aiheutti fibromyalgiaoireet ja toinen ei. On siis ihan sattuman kauppaa. Nähtävyydet olivat jotakuinkin samat, mitkä näin. Tykkäsin kuitenkin Spirestä. Olen aiemminkin tykännyt mahtavista rakennelmista. Niitähän Dublinissa ei ole paljoa. Lentoasemalle maksoin kalliit seitsemän euroa. Kerkisin kulkea ratikassakin, joka turistiMielessä ei kulje yhtään mistään yhtään minnekään. Näin kuitenkin läntisiä sepelhanhia, vai onko ne keskisiä. OK, Suomessa nähtävät tulevat Venäjän pohjoisesta. Irlannissa olevat tulevat Huippuvuorilta ja Gröliksestä. Amerikkalaiset taas tulevat Amerikan mantereen arktisista osista. Västäräkki silputteli englanninvästäräkin tyyliin ja varis oli täkäläinen harmaatakki. Irlannin ja esimerkiksi Böömin välissähän varis on musta nokivaris.
Eveliina / Reissukuume
Mulla samanlaisia ajatuksia, että jos joskus Irlantiin matkaan, ei Dublin ole pääkohde. Sen sijaan Irlannin luonto ja maaseutu kiinnostaa 🙂 Toivottavasti säkin saat suunnitellun roadtripin vielä onnistumaan!
Pirkko / Meriharakka
Dublinissa olemme tainneet poiketa kolmesti, mutta aina melko lyhyesti.
Ikisuosikkini on ollut Stephen’s Green ja sen laidalla sijaitseva maailman suloisin pieni omakotitalo. Uudemmista nähtävyyksistä pidin kovasti EPICistä (The Irish Emigration Museum), etenkin sen museokierrokselle johdattelevasta tehtävävihkosesta! Toki aikoinaan tuossa Trinity Collegen kirjastossakin on käyty, mutta se ei ole tuntunut kaipaavan kertausta.
Sini matkakuumeessa
Dublin on kiva kaupunki. Paikallinen tuttu kierrätti mua autolla siellä syrjäseuduilla. Ja Irlanti Dublinin ulkopuolella on tajuttoman kaunis.
Elina / elinanmatkalaukussa
Mäkin oon kuullut toooosi monelta, että Dubliniin riittää tyyliin vaan päivä ja paikka on nähty. Hyvä pitää mielessä, sitten kun joskus sinne pääsee. Ehdottomasti kiinnostaa se luontopuoli! Haha, hauska tuo poliisimerkkien keräys, mielenkiinnolla luen sitten teidän Lontoo postauksia. Lontoo ei oo koskaan napannut, mutta mies on halunnut siellä käydä ja nyt aloin vähän lämpenemään, et pitäiskö sittenkin siellä jossain välissä mennä käymään ja kokemaan paikka itse 🙂
Ismo for Takeoff
Hienon näköinen kirjasto kyllä! Olen ollut Dublinissa vain lyhyesti 2008, oltiin silloin muuten lähinnä Etelä-Irlannissa. Temple Barissa käytiin, mutta se ei tehnyt erityistä vaikutusta. Sen sijaan luomuruoka teki ja sitä sai jo tuolloin Irlannista yllättävän hyvin. Sitä syötiin Dublinissa, muistaakseni Templen alueella, ja Corkin kauppahallin ravintolasta ei muuta saanutkaan.
Maapalloilija
Minustahan tuli keväällä ihan Irlanti-fani, kun pääsi vähän maata kiertelemään ja Dubliniin. Guinnesin tehdas taisi olla Dublinin paras nähtävyys. Ja oltiinhan me siellä Pyhän Patrickin päivän aikaan, mikä oli melkoinen tapaus.
Nadine G / Via Per Aspera Ad Astra
Dublin yllätti monipuolisuudellaan. Historiallisen perinnön ja nykyhetken luova yhdistäminen on liene sen vahvuuksia.
Sprout-ravintolan kuvista päätellen ruokailu oli mukavan maukas elämys.
Olisi tosi kiva päästä itse katsastelemaan paikkoja. Irlanti maankin kiehtoo matkakohteena.