Wadi Rum – Maailman kaunein aavikko?

Petran lisäksi Wadi Rumin punainen aavikko oli ollut meidän kummankin haavelistalla jo pitkään. Muistan, kun luin vuosia sitten matkakertomuksia Wadi Rumista, ja ajattelin kohteen olevan niin vaikeasti tavoitettava, etten varmaan koskaan pääsisi kokemaan sitä 🙂 Onneksi olen saanut matkakumppanin, joka ajaa mielellään vuokra-autoa ja mahdollistaa näin myös minulle paljon vapaamman liikkumisen.

Kaikki Jordania-postaukset:

• Jordaniaa vuokra-autolla etelästä pohjoiseen
• Kannattaako Jordanian Aqabaan matkustaa varta vasten?
• Autolla Jordaniassa: Kuollutmeri, Amman ja Ma’an
• Hämmästyttävä Petran kalliokaupunki Jordaniassa

Leirin valinta

Vaikeaa Wadi Rumin reissun suunnittelussa oli ainoastaan beduiinileirin valinta. Esimerkiksi Bookingissa on kymmeniä majoituksen tarjoajia, jotka mainostavat beduiinileirissä yöpymisen maksavan vain euron. Hälytyskellothan tuossa soivat heti. On totta, että osa majapaikoista on oikeasti lähes ilmaisia, mutta niihin tosiaan sisältyy vain majoitus kangasteltassa tai taivasalla. Minusta Wadi Rumiin kannattaa ehdottomasti mennä aavikon vuoksi ja ostaa myös jeeppisafari.

Me päädyimme valitsemaan TripAdvisorissakin Top 3:ssa jo pitkään keikkuneen Bedouin Lifestyle Campin ja kolmen tunnin jeeppisafarin. Viestintä yrityksen kanssa oli alusta asti selkeää ja nopeaa. Varasimme reissun suoraan firman nettisivuilta ja olin yhteyksissä heihin myös Facebookissa ja Whatsappissa.

Kohti beduiinileiriä

Reissupäivänä ajoimme Aqabasta Wadi Rum Villageen, jonne päästäkseen on käväistävä ensin visitor centerissä ilmoittamassa saapumisestaan. Siellä tarkastetaan myös esimerkiksi Jordan Passin voimassaolo, joka sisältää pääsymaksun Wadi Rumin suojellulle alueelle. Visitor Centeristä ajetaan vähän matkan päässä olevaan kylään, josta löytyy beduiinileirien toimistot. Toimisto oli helppo löytää ohjeiden perusteella.

Olin lukenut arvosteluja firman omistajasta, joka oli joillekin yrittänyt kuulemma tyrkyttää kalliimpia retkiä tai parempaa majoitusta. Meille hän vain tyytyi esittelemään tarjolla olevat vaihtoehdot ja sanoi, että voimme tehdä päätöksen kun olemme nähneet kaksi eri telttatyyppiä.

Hyppäsimme lava-auton kyytiin, johon lisäksemme tuli espanjalainen pariskunta. Ajoimme ensin leiriin, minne pariskunta jäi. Päädyimme valitsemaan majoituksen muiden telttojen yhteydestä yhteisellä kylpyhuoneella, koska paremmasta varustelusta eli omasta kylpyhuoneesta ja lämmityksestä ei tässä tapauksessa ollut meille mitään merkittävää lisähyötyä.

Wadi Rum on ollut asutettu jo esihistoriallisista ajoista lähtien, ja nykyäänkin sitä asuttaa eri beduiiniheimot. Länsimaissa alueen teki tunnetuksi brittiläinen arkeologi ja sotilas T. E. Lawrence, joka otti osaa arabikapinaan ensimmäisen maailmansodan aikana. Wadi Rumista löytyykin joitain mieheen viittaavia kohteita, kuten Lawrence’s House ja Lawerence’s Spring. Myös ennen visitor centeriä näkyvä Seven Pillars of Wisdom -kalliomuodostelma on saanut nimensä Lawrencen kirjasta.

Jeeppisafari

Meillä ei ollut mitään suurempia vaatimuksia safarin sisällölle. Olin katsellut etukäteen jeeppisafarien ohjelmaa, ja niistä kiinnostavimmat tuntuivat olevan muinaiset kalliopiirrokset, kivisilta ja auringonlaskun katseleminen autiolla aavikolla.

Olin yllättynyt siitä, että meillä oli privaattikierros ja ettei ainakaan meidän oppaamme, Akram ollut yhtään painostava missään vaiheessa. Hän antoi meidän kuljeskella omassa tahdissa. Osa oli valittanut tästä netissä, sillä heitä oli ärsyttänyt se, ettei opas varsinaisesti esitellyt kohteita. Meille introvertteinä tuo oli kuitenkin vain plussaa 😀

Ajoimme ensin Khazalin kanjonille, jossa ihailimme muinaisten nabatealaisten ja tamudien kallioon jättämiä kirjoituksia ja petroglyfejä. Kanjoniin kannattaa ehdottomasti mennä sisälle ja kiivetä seinämille, koska näin kalliopiirustukset näkyy paremmin. Kovin syvälle ei voi kuitenkaan mennä, sillä pohjalla on vettä. Kanjonilla oli lisäksemme vain yksi toinen jeeppiseurue, jonka opas selkeästikin kertoi paikan historiasta. Saimmekin samalla ilmaisen tietoiskun.

Kanjonin jälkeen kävimme kahvilla jossain beduiinileirissä, mistä olisi saanut ostaa matkamuistoja. Kukaan ei tyrkyttänyt mitään sanallakaan, vaikka tästäkin olin lukenut kauhukertomuksia.

Seuraavaksi ajoimme suurelle dyynille, ja opas sanoi, että voimme ottaa sandboardin ja laskea mäkeä alas. Olimme ensin vähän nuivana, että kiinnostaako aktiviteetti kumpaakaan, mutta vanhalla rikkinäisellä lumilaudalla lautailu olikin ihan superhauskaa! En ole koskaan snoukannut, ja se näkyi myös hiekkadyyneillä. Kaaduin monta kertaa upottavaan hiekkaan, mutta lopulta onnistuin pysymään laudan kyydissä jotenkuten. Kengät ja sukat oli täynnä punaista hiekkaa, joten päädyin kävelemään autolle paljain jaloin ihanan viileässä hiekassa.

Jonkin matkaa vain ajelimme ympäriinsä ja ihailimme maisemia. Sitten saavuimme kivisillalle, jossa olin halunnutkin käydä. Kiipesimme korkealle kalliolle ja odotimme vuoroa, että opas saisi ikuistettua meidät aavikkomaisemiin. Nauru vain raikui, kun hän yritti saada meitä hyppäämään yhtä aikaa ilmaan kuvaa varten.

Koska meillä ei ollut mitään toiveita, opas ajoi meidät lähemmäs Saudi-Arabian rajaa, missä hiekka muuttui horisontissa vaaleaksi. Tämän johdosta aluetta kutsutaan white desertiksi. Spotissa oli kuulemma kuvattu joku leffa – olisiko ollut Star Trek, Star Wars, The Martian… ehkä? Opas myös esitteli kuvia jonkun jenkkileffan produktiosta, missä hän itse oli ollut sivuosan näyttelijänä.

Aavikko oli aaltoilevine dyyneineen sen verran kaunis, että pystyin ymmärtämään, miksi Wadi Rumia on sanottu maailman kauneimmaksi aavikoksi. Maisemasta tuli etäisesti mieleen Mongolian erämaat, enkä toisaalta ihmettele, että tuolla on kuvattu myös Marsiin sijoittuvia leffoja.

Aurinko alkoi värjätä maisemia kultaisen tunnin sävyillä, joten jatkoimme matkaa auringonlaskupaikalle. Opas teki pienen nuotion ja keitti meille beduiiniteet. Joimme teetä ja söimme keksejä ihastuttavan hiljaisuuden ja rauhallisuuden keskellä. Kaukana näkyi aavikolla jolkottelevia kameleita.

Auringonlasku itsessään ei ehkä maailman upein ilmestys ollut, koska kuivassa aavikkoilmassa ei esiinny pilviä, jotka värjäisivät taivaan mielettömillä sävyillä, mutta kokemus oli kyllä silti ikimuistoinen ja kaukaisuuteen katoavat kalliomuodostelmat kauniita. Iltahämärissä lähdimme ajelemaan takaisin leiriin päin, jonne oli saapunut sillä aikaa myös muita majoittujia.

Ilta leirissä

Bedouin Lifestyle Campissa oli yhteensä 10 kahden hengen telttaa, mutta koska olimme liikkeellä off-seasonilla tammikuussa, oli teltoista vain muutama varattuna. Kangasteltat on hyvin yksinkertaisia eikä niissä ole kuin sängyt ja valaistus. Yhteiset vessat ja suihkut on telttojen viereisessä rakennuksessa. Kukkulan toisella puolella olevissa ”paremmissa” teltoissa olisi siis ollut oma kylpyhuone sekä lämmitys, mutta pärjäsimme hyvin myös pelkillä vilteillä, vaikka yöllä olikin vain muutama aste lämmintä.

Pihapiirissä oli kameleita ja hevonen, mutta en voinut edes katsoa niitä, koska huomasin, että eläimet oli sidottu niin lyhyisiin köysiin, etteivät ne pystyneet liikkumaan. Tämä on aina se kääntöpuoli, mitä joutuu välillä matkoilla näkemään upeissakin kohteissa ja mikä aiheuttaa surua.

Jeeppisafarin jälkeen oli vähän aikaa levähtää teltassa ennen kuin oli aika kiivetä kukkulan päällä olevaan isoon telttaan yhteisillalliselle. Teltassa oli beduiinien, meidän ja espanjalaisen pariskunnan lisäksi algerialainen äiti ja tytär sekä unkarilainen perhe. Tarjolla oli pihalta esiin kaivettu rosvopaisti, vihanneksia, riisiä ja jotain makeita jälkiruokia.

Illan aikana teltassa kiersi shisha, jota polttelimme hetken aikaa. Iltaohjelman pääteemana oli perinteiset musiikkiesitykset sekä tanssiminen. Emme kumpikaan ole yhtään musikaalisia tai nauti esiintymisestä, joten en voi vieläkään uskoa, että osallistuimme sekä tanssinumeroihin että lauluhetkiin. Eihän yhteistanssissa vielä mitään, mutta kaikki esittivät myös oman tanssiesityksen muiden taputtaessa ja laulaessa ympärillä. Kiitin luojaani, ettei paikalla ollut enempää porukkaa todistamassa tätä näytelmää.. 😀

Wadi Rum ja tähtikuvaus

Noin pari-kolme tuntia teltassa alkoi riittää, joten aloimme pikkuhiljaa tekemään lähtöä, koska halusimme vielä kuvailla tähtitaivasta. Olin varannut retken tarkoituksella sellaiseen ajankohtaan, että kuu olisi uudenkuun vaiheessa, jolloin siitä ei syntyisi valoa autiomaahan. Wadi Rumin ympäristö ei kuitenkaan ollut niin pimeä, mitä olin kuvitellut, koska valokuvissa taivaanrannassa näkyi jostain kaukaa heijastuvat valot, vaikka silmin nähden ympäristö oli pilkkopimeä. Tähtien määrä oli myös pienempi, mitä olin odottanut, mutta esimerkiksi Linnunradan pystyi näkemään kyllä.

Ehkä tuo tähtikirjo on isompi juttu niille, jotka asuvat valosaasteen keskellä eivätkä ole koskaan nähneet oikeaa tähtitaivasta. Itse olen harrastanut tähtikuvausta ja nähnyt Linnunradan monesti myös Suomessa, joten se ei siinä mielessä tuonut mitään uutta. Tähtien määrä oli samanlainen kuin vaikkapa syysyönä Pielisen syrjäisillä rannoilla, missä olimme viime syksynä telttailemassa.

Pitäisi varmaan käydä jossain oikeasti syrjäisessä kolkassa, jotta voi sanoa, onko silmin havaittavien tähtien määrä jo tullut nähdyksi. Valokuvathan ei juuri koskaan esitä todellisuutta, koska kameran kenno havaitsee paljon enemmän valoa kuin ihmissilmä. Linnunratakin näkyy silmissä yleensä vain haaleana juovana. Kaikki netissä olevat valokuvat Linnunradasta on otettu pitkällä valotusajalla ja yleensä star trackeria apuna käyttäen. Kameralla pystyy ottamaan vaan 30 sekunnin valotuksen, jonka jälkeen tähdet muuttuvat kuvissa viiruiksi maapallon pyörimisestä johtuen. Star tracker lukitsee tähtitaivaan kohteen suhteessa kameraan ja kamera seuraa sitä poistaen näin pyörimisefektin.

Lopulta oli aika painua pehkuihin, ja nukuinkin yllättävän hyvin koko yön. Aamulla odotti vielä aamupala pääteltassa, minkä jälkeen oli aika lähteä ajelemaan takaisin Wadi Rumin kylälle. Olisin voinut viettää leirissä vielä toisenkin yön, jolloin olisi ollut koko päivä aikaa vaan kierrellä jalkaisin lähialueita ja katsella aavikkoa päivän eri valoissa.

Kylään saavuttuamme haimme auton suljetulta parkkipaikalta ja kävimme maksamassa retken. Kahden hengen yön yli reissu kolmen tunnin jeeppisafarilla maksoi satasen, mikä ei mielestäni ole kova hinta ikimuistoisesta elämyksestä. Wadi Rum ympäristönä meni ehdottomasti kauneimpien paikkojen kärkikastiin. Suosittelen lämpimästi retkeä ja Bedouin Lifestyle Campia etenkin turistikauden ulkopuolella!

Ajaminen omalla autolla

Kävimme Wadi Rumissa vielä uudemman kerran Jordanian reissun loppuvaiheessa, kun satuimme ajamaan läheistä tietä pitkin sopivasti auringonlaskun alkaessa. Aavikolle ei missään nimessä suositella ajettavan muulla kuin nelivedolla, ja jos lähtee omin päin pidemmälle, täytyy siihen hakea maksullinen lupa ja olla oikeasti selvillä, mihin on menossa. Wadi Rumiin eksyy helposti, eikä sieltä voi soittaa apua, jos jotain sattuu. Myöskään GPS ei välttämättä toimi.

Katsoimme hyvin tarkkaan, mihin ajamme ja seurasimme valmiita jälkiä. Henkilöautolla pystyi ajamaan vain kovaa hiekkapohjaa, ei tietenkään upottaville dyyneille. Kun olimme juomassa kahvia ilta-auringossa, aavikkopoliisi ajoi luoksemme. Olin varma, että poliisit ajavat meidät pois, mutta he kysyivätkin vain tarvitsemmeko apua. Koska avulle ei ollut tarvetta, poliisit jatkoivat matkaa.

Hetken päästä vielä joku jeeppi ajoi luoksemme, ja autosta kysyttiin haluammeko lähteä jeepin kyydissä jollekin auringonlaskupaikalle. Emme viitsineet jättää vuokra-autoa keskelle aavikkoa, joten pian jeeppikin pyyhälsi horisonttiin ja jäimme kahdestaan aavikolle.

Muutama vinkki Wadi Rumin vierailuun:

• Lue leiriarvosteluja TripAdvisorista ja tee valinta sen mukaan. Varaa suoraan yhtiön sivuilta, niin tiedät mistä maksat. Bookingissa hintaan kuuluu vain majoitus.
• Lämpötilan puolesta parhaat ajat on lokakuusta huhtikuuhun. Päivällä on lämmintä, muttei kuuma. Yöt on kylmiä.
• Pakkaa mukaan esim. huppari tai villapaita iltoja varten.
• Ota jeeppisafarille mukaan huivi ja aurinkolasit, ne estävät hiekan lentämisen silmiin ja hiuksiin.
• Varaa vähän käteistä, jeeppisafarin leirivierailuilla juotavista teekupposista on hyvä maksaa hieman.
• Telttoja ei välttämättä voi lukita, joten ota mukaan lukko reppua (arvotavaroita) varten.
• Tasku- tai otsalamppu on ehdoton, koska leirissä on yöllä oikeasti pimeä.
• Ota powerbank mukaan, meidän teltassa pistorasiat eivät toimineet.
• Wadi Rumissa ei ole kenttää eikä nettiyhteyttä.

—

Onko sinulla kokemusta Wadi Rumissa telttailusta?