
Luonnon monimuotoisuutta Etelä-Konneveden kansallispuistossa
Rautalammin ja Konneveden kuntien alueella sijaitseva, vuonna 2014 perustettu Etelä-Konneveden kansallispuisto on Suomen neljänneksi nuorin kansallispuisto. Etelä-Konneveden erikoisuus on yhdistelmä kirkasvetistä järviluontoa ja jylhää metsämäistä vaaramaastoa. Maasto on hyvin vaihtelevaa: pystysuoria kallioita, reheviä kuusikoita, kosteita rantalehtoja ja järvisaaristoa. Korkeuserot tuovat haasteita, mutta tarjoavat samalla näyttäviä maisemia.

Alueella on pitkä historia erä- ja kalastuskulttuurissa. Konnevesi onkin tunnettu puhtaista vesistään, joissa on kalastettu vuosisatojen ajan. Kalajanvuoren juurelta on löytynyt merkkejä muinaisesta asutuksesta ja linnamaisesta suojapaikasta. Metsissä on entisten kaskitalouksien jäänteitä, kuten kiviröykkiöitä ja vanhoja pyyntikuoppia. Kalajan kierroksen varrella on pystyssä myös vanha metsäpirtti, jonka edesmennyttä asukasta on kiittäminen luonnontilaisen metsän säilyttämisestä.


Etelä-Konneveden kansallispuiston reitit
Etelä-Konnevedellä on tarjolla useita merkittyjä reittejä sekä maalla että vesillä. Maasto on paikoin vaativaa korkeine kallioineen ja kivikkoineen, mutta se tarjoaa myös selkeitä ja lyhyitä polkuja.
Kalajan kierros (4,6 km)
Alueen suosituin rengasreitti, joka kulkee Vuori-Kalaja-lammen rannalta Kalajanvuoren huipulle ja takaisin puolikodan kautta. Polku alkaa helppokulkuisena, mutta nousu huipulle on jyrkkä, juurakkoinen ja kivikkoinen. Kallion toisella sivustalla on pitkät portaat kulkua helpottamaan. Reitille kannattaa varata 2–4 tuntia.

Vuori-Kalajan esteetön reitti (300 m)
Lyhyt sorapäällysteinen polku, joka soveltuu myös liikuntarajoitteisille avustajan kanssa, joskin reitillä on kallistuksia. Päätepisteessä on puolikota, tulentekopaikka ja käymälä. Esteettömälle parkkipaikalle päästäkseen on pyydettävä etukäteen koodi puomin aukaisemiseen.
Kolmen vuoren vaellus (14–16 km)
Kulkee Kalajanvuoren lisäksi Kituvuorelle ja Loukkuvuorelle. Reitti sisältää kivikkoisia ja jyrkkiä osuuksia ja voi kestää 6–12 tuntia. Se on vaativa, mutta palkitsee maisemilla.

Loukkuvuoren lenkki (2,8 km)
Lyhyt rengaspolku Enonrannasta Loukkuvuoren laelle. Sopii erityisesti veneilijöille ja melojille, sillä lähtöpaikkaan saavutaan vesiteitse. Myös pyörällä pääsee lähtöpisteelle, mutta autoilta tie on suljettu.
Vesillä liikkujille on tarjolla useita melontareittejä. Vaihtoehtoja löytyy muutaman kilometrin kierroksista yli 20 kilometrin päivämatkoihin. Kansallispuistossa kulkee myös merkitty veneväylä, ja siellä on useita rantautumispaikkoja.

Kalajan kierros elokuisena perjantaina
Me kiersimme Kalajan kierroksen elokuun loppupuolella, jolloin sää oli optimaalinen pieneen patikointiin. Lämpötila oli noin +15 astetta ja aurinko paistoi puolipilviseltä taivaalta. Alkumatkasta oli hieman viileä, mutta jyrkähkö nousu kivistä ja juurakkoista polkua pitkin ylös Kalajanvuorelle toi lämmön pintaan.
Parkkipaikalla oli runsaasti autoja, joiden joukossa näkyi olevan myös useampi Latvian, Saksan ja Tsekin kilvissä oleva kulkupeli, lisäksi polulla tuli vastaan yksi brittipariskunta. Autojen lukumäärästä huolimatta tapasimme reitillä kuitenkin vain muutaman vaeltajan, joista osalla oli koira mukana.

Kalajan kierroksen reitti kulkee ensin tasaista polkua pitkin noin kilometrin verran puolikodan liepeille ja mutkittelee kauniissa luonnontilaisessa kuusimetsässä, joka toi mieleeni hieman lapsuuden mökkimaisemat ja metsän, jossa tykkäsimme kuljeskella.
Pidän erityisen paljon tällaisesta metsätyypistä, missä kaatuneet puut on jätetty lahoamaan maahan ja peittymään hiljalleen kirkkaanvihreään sammalmattoon sekä pieniin kääpäsieniin. Metsänpohja hohtaa vihreän eri sävyissä, johon sammalten lisäksi oman sävynsä tuovat hennot ketunleivät ja kauniit saniaiset. Viileässä ilmassa tuoksuu happirikas kostea metsä, ja ympäristön tunnelma kokonaisuutena kuvastaa minulle rakkaimpia suomalaisen luonnon maisemia.




Nousu Kalajanvuorelle on reitin vaativin osuus
Vuori-Kalajan lampea kiertävä osuus sisältää niin pitkospuita kuin vaativampaa askellusta. Eteen tulee paljon juurakkoa ja pidempi lohkareikkoylämäki, johon on asennettu köysi kaiteeksi.
Nousu Kalajanvuorelle tuo eteen kuivempaa mäntymaastoa ja paikoin paljaaksi kuluneet silokalliot. Siellä, minne polku ei poikkea, kasvaa laajoja jäkälämattoja, joiden pyöreät palleromuodot hehkuvat syysauringossa. Kilpaa jäkälöiden ja kanervien kanssa loimuaa maaruskan violetiksi ja punaiseksi värjäämät varvut. Mustikka, puolukka ja juolukka täplittävät kilvan varvikkoista maanpintaa.
Jos minä viihdyn kosteissa lehdoissa ja rehevissä kuusimetsissä, pitää veljeni erityisen paljon kuivasta ja kallioisesta kangasmaastosta, joten Kalajan kierros tarjoili meille molemmille mieluisia näkymiä.





Pidimme evästauon Kalajanvuoren huipulla, mistä aukeaa hulppeat maisemat alas Vuori-Kalajan lammelle. Syömisen ja kahvittelun jälkeen jatkoimme matkaa kallionlaella ja ihastelimme toiseen suuntaan avautuvia saaristomaisemia. Jossain vaiheessa polkumerkit katosivat näkyvistä, ja jouduimme palaamaan takaisin ylös. Paikallistettuamme jälleen keltaiset reittimerkit päädyimme alas vieville portaille, jotka helpottavat kulkua.



Kalajanvuoren jälkeen alkaa viihtyisä lehtomainen osuus, joka kulkee lähellä rantaviivaa. Polku on jälleen pitkosta, ja sen ympärillä kasvaa kaunista metsäkortetta sekä rahka- ja karhunsammalta, jotka näyttävät niin pehmeiltä, että niiden syliin tekisi mieli kiepsahtaa makuulleen. Metsän yksityiskohdista löytyy myös naava- ja tummaluppopartoja, jotka kertovat puhtaasta ilmanlaadusta.





Lopuksi pysähdyimme vielä hetkeksi Vuori-Kalajan puolikodalle, jossa oli lisäksemme yksi retkeilijä pystyttämässä telttaa lautalavetin päälle.
Vaikka Kalajan kierrosta on kuvattu vaativaksi, ei se meistä ollut mitenkään erityisen vaativa. Paljon haastavampi on ollut vaikkapa Kivisen kierros Jäppilässä. Vakaa jalka on tietysti eduksi, ja polulla on paikkoja, joissa reisi- ja pohjelihakset saavat töitä, mutta jos olet selvinnyt esimerkiksi Linnansaaren kansallispuistosta, selviät myös Kalajalta.
Saimme kulumaan Kalajan kierrokseen eväs- ja kuvailutaukoineen 3 tuntia 40 minuuttia, ja matkaa kertyi noin 6 km. Kansallispuisto oli paljon kauniimpi, mitä olin osannut odottaa, joten päivä oli erittäin onnistunut!





—
Oletko käynyt Etelä-Konnevedellä? Minkä reitin kiersit?


17 kommenttia
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Etelä-Konnevesi on todella kiva kansallispuisto! Meidän pääkohteenamme oli Kolmen vuoren vaellus, mutta teimme lisäksi Kalajan kierroksen ja Loukkuvuoren lenkit, kun eipä niistä lopulta kovinkaan paljoa tullut lisämatkaa. Kieltämättä oli varsin raskas kokonaisuus ja patikoinnin jälkeen jalat olivat kyllä kipeänä!
admin
Oli varmasti raskas urakka. Katsoin juuri erään Insta-tutun stooreja, jossa hän kiersi tänään Kolmen vuoren kierroksen. Polut näytti olevan paljon kivikkoisempia tuolla osuudella, ja hän joutui jättämään osan reitistä kesken polvikivun takia. Onneksi oma polveni ei alkanut eilen oikutella Kalajalla. En meinannut päästä Dolomiiteilta alas, kun polvi alkoi temppuilemaan paluumatkalla.
Mari / Maailma kotina
Olen ollut täällä vain lopputalvella. Reitti oli huisin liukas eli liukasteluun meninenergiat. Ehkä palattiin takaisin samaa reittiä kun hermot meni.
admin
Hui, on varmaan ollut liukasta!
Reissu-Jani
En ole koskaan tuolla käynyt. Hienon näköistä ja tuli mieleen ihan Repoveden maisemat Kouvolassa. Kiva että tuolla on rakennettu hyvät portaat helpottamassa kulkua.
admin
Kyllä, maisemat on samantyyppiset!
Stacy Siivonen
Juuri tämän vuoden ankallispuistoksi ajattelin Etelä-Konnevettä, mutta Pyhä-Häkki oli monin verroin jännempi. Minä myös tykkään vanhoista kuusikoista, joissa on paljon lahoavaa ja maatuvaa puuta pitkin poikin. Sellainen maasto suorastaan tuoksuu linnulta, esimerkiksi pohjantikalta tai pikkusiepolta, sopivassa paikassa voi tuoksua jopa sinipyrstöltäkin. Miksikäköhän kutsuisin sitä, Koitelaiskairaksi. Sen sijaan mäntymetsä ja yössä hohkaava jäkälä ovat kuin Hankoniemi tai Rokua, voi olla jopa Saariselkä. Toisin kuin Saariselällä Etelä-Konnevedellä tuskin on kuukkeleita. Toisin kuin Hankoniemellä, siellä tuskin on kehrääjiä, vaan mistäpä tietää, onhan se Leivonmäen ankallispuiston tunnuslintu, eikä sinne ole niin pitkä matka. Rokuan tavoin leppälintuja varmaan on. No mutta, Petkeljärvi on myös hyvä paikka fiilistellä mäntykankaita.
No, pitää varautua tähän reissuun, sitten kun sen aika tulee.
admin
Kiitos kommentista! Petkeljärvellä käytiin pari kolme vuotta sitten, ja tosiaan hienot mäntykankaat siellä.
Taina
Olen jo muutaman vuoden ajan päässäni miettinyt Etelä-Konneveden kansallispuistossa käymistä. Tänä vuonna en varmaan vielä sinne ehdi, mutta toivon mukaan ensi kesänä. Pistän juttusi muistiin, niin voin sitten palata siihen tarkemmin retkeä suunnitellessa. Hienoja maisemia! Kiva myös, kun olet postannut kuvan tuosta yhdestä laavusta. Laavujakin on niin monenlaisia, että jos suunnittelee vaikkapa yöpymistä sellaisessa, niin on tosi hyödyllistä, jos näkee etukäteen kuvan.
admin
Suosittelen ehdottomasti! Joku näytti olevan pyörällä tuolla kodalla eli jonkinlaisia maastopyöräreittejäkin tuolla menee. Tälle Kalajan kierrokselle ei tosin voi pyörää ottaa mukaan, mutta senhän voi jättää kodalle siksi aikaa. Tuo kota oli aika iso, leiripaikalla on myös tuo mainitsemani puulavetti, jonka päälle teltan voi pystyttää, löytyy myös laituri ja vessa.
Eveliina / Reissukuume
Etelä-Konneveden kansallispuisto on yksi suomalaisista kansallispuistoista, jotka on vielä käymättä. Jotenkin tästä tuli jo pelkästään kuvienkin puolesta mieleen Päijänteen kansallispuisto! En muista reittiä, minkä kuljimme, mutta sekin alkoi hurjan pitkällä, jyrkällä ja kivikkoisella ylämäellä. Teki mieli luovuttaa jo alkumetreillä xD
admin
Mä en muista Päijännettä, kun oon siellä käynyt muistaakseni vaan lapsena, mutta luulen että tykkäisit tästä. Ylämäet on tosi helppoja, vaikka näyttääkin kuvassa raskailta. Ne on loppupeleissä aika lyhyitä kuitenkin ne kiipeämät. En oikeastaan edes huomannut, että oltiin jo kiivetty tuonne Kalajanvuorelle, vaikka se näytti vastarannalta tosi haastavalta.
Pirkko / Meriharakka
Onpa tosiaan jyrkkiä seinämiä ja sen myötä (?) mahtavia näkymiä. Ehkä tätäkin kansallispuistoa pitäisi vielä joskus sittenkin yrittää 🙂
admin
Maisemat on kyllä niin kauniit, että suosittelen ehdottomasti, mikäli joskus tuolla suunnalla liikutte. Polku on suht helppo, vaatii oikeastaan vaan tukevaa askelta ja hyviä kenkiä, mutta nousut ei ole mitenkään erityisen rankkoja.
Anmarien
Etelä-Konneveden reitit kiinnostavat, tuntuvat tarjoavan hieman vaihtelevampaa maastoa korkeuseroineen.
Olimme viime viikolla Leivonmäen kansallispuistossa ja mietittiin jatkamista Etelä-Konnevedelle, mutta teltan pohja ei kestänyt 3 päivän sadetta, joten päätettiin jatkaakin takaisin kotiin. Jäi siis tämä kohde seuraavaan kertaan!
Sari/ matkalla lähelle tai kauas
Kauniin näköistä tuolla! Ihan voisi kyllä tuonne mennä patikoimaan. Viime aikoina emme vaan ole oikein ehtineet.
Kolmen vuoden kierroksen kivikko näytti haasteelliselta.
Sari/ matkalla lähelle tai kauas
Vuoren