Mitä maksoi ja millainen oli maata pitkin -matka Suomesta Turkkiin

Ennen Istanbul-postausten aloittamista voisin tähän väliin koostaa matkanteon vaiheet. Millainen kokemus oli matkustaa maata pitkin Savon sydämestä maailman metropolina tunnettuun Istanbuliin? Mitä kulkuneuvoja käytin ja kuinka paljon kulkeminen maksoi? Mitä tekisin toisin vai lähtisinkö ylipäänsä enää samanlaiselle matkalle?

Matkan reitti, matkapäivien etapit ja hinnat

Matkan pituus oli yhteensä noin 5 200 km, ja aikaa eri kulkuneuvoissa istumiseen vaihtojen kanssa kului 109 tuntia. Se tekee 4½ vuorokautta kolmen viikon aikajanalla, joka minulla kesti saavuttaa Istanbul.

Päivä 1
matka-aika 23 tuntia

• Koti-Jyväskylä, bussi, 4 €
• Jyväskylä-Helsinki, bussi, koko matka Jyväskylästä Vilnaan 81 € (sisältää lauttamatkan)
• Helsinki-Tallinna, lautta
• Tallinna-Vilna, yöbussi

Päivä 6
matka-aika 12 tuntia

• Vilna-Varsova, bussi, koko matka 63 € (lisähintaa tuli lipun vaihdosta)
• Varsova-Lublin, bussi

Päivä 10
matka-aika 12 tuntia

• Lublin-Krakova, juna, 24 €
• Krakova-Budapest, bussi, 23 €

Päivä 14
matka-aika 16 tuntia

• Budapest-Bukarest, yöbussi, 65 €

Päivä 16
matka-aika 16 tuntia

• Bukarest-Chisinau, yöjuna, 52 € (sisältää paluulipun, jonka jätin käyttämättä)

Päivä 18
matka-aika 3 tuntia

• Chisinau-Bender-Tiraspol-Chisinau, henkilöauto (päiväretki 125 €, en laske matkakuluihin)

Päivä 20
matka-aika 27 tuntia

• Chisinau-Bukarest, minibussi, 36 €
• Bukarest-Istanbul, yöbussi, 41 €

Kulkuvälineet

Suunnittelin reitin pääasiassa niin, että voin kulkea sen Flixbusilla. Olen jo kahdesti aiemmin pettynyt Flixbusiin, joten en ole varma, miksi annoin sille vielä kolmannen mahdollisuuden. No, tällä kertaa kaikki sujui pääpiirteittäin ihan hyvin, bussit olivat aikataulussa, vessat toiminnassa ja taukoja riittävästi. Matkan varrelle osui vain yksi peruutus, jonka vuoksi jouduin vaihtamaan Lublin-Krakova-osuuden junaan ja taistelemaan hyvityksen kanssa.

Ensimmäisen päivän osuus Jyväskylästä Vilnaan oli yhden lipun alla ja hintaan kuului lauttamatka Tallinnaan. Länsiterminaalissa matkustajat nousivat bussista, tulostivat itse maihinnousukortin, menivät lauttaan ja nousivat Tallinnan satamassa takaisin bussiin. Kaikki matkatavarat piti ottaa mukaan bussista lauttamatkan ajaksi. Laivalla kävin syömässä ja torkuin loungen penkeillä.

Etapeilla Chisinau-Bukarest ja Bukarest-Istanbul oli Flixbus käyttänyt alihankkijan palveluja, eikä matkanteko ollut yhtä mukavaa. Bukarestiin oli järjestetty minibussi, missä ei ollut vessaa eikä nettiä. Pysähdyksiä oli jonkin verran, mukaan lukien yksi pidempi lounastauko.

Bukarest-Istanbul-osuus oli järjestetty Kamil Koç -yhtiön bussilla, ja se oli kaikkein huonoin. Normaalikokoisessa bussissa ei ollut vessaa, nettiä eikä turvavöitä ja bussi oli muutenkin kämäinen. Takanani ollut pariskunta oksensi koko matkan, joten siirryin keskellä yötä muualle istumaan.

Junamatka Puolassa oli hyvä, kun taas junamatka Bukarestista Chisinauhun oli koko reissun epämiellyttävin siirtymä. Voit lukea kokemuksesta tarkemmin täältä.

Pitkät siirtymät ja nukkuminen bussissa

Edellisellä pitkällä Euroopan maata pitkin -reissulla sisällytin matkaan paljon enemmän kaupunkeja ja vaihdoin maisemaa pääasiassa 1-2 päivän välein. Se oli aivan liikaa, joten päätin nyt ottaa mukaan vähemmän kohteita ja valita pidemmät yksittäiset siirtymät.

Ostin pitkiin siirtymiin kaksi vierekkäistä paikkaa heti vessojen/keskiportaiden edestä, jotta edessäni ei istuisi ketään. Flixbusilla pystyi ostamaan kaksi vierekkäistä paikkaa alennetulla yhteishinnalla. Lisätilasta huolimatta nukkumisesta ei käytännössä tullut kuitenkaan juuri mitään, sillä bussiin syttyi valot aina pysähdysten aikana, ihmisten käydessä vessassa vessan valo loisti silmääni, ja kaiken lisäksi heräsin aina mutkissa, kun bussi kaartoi jyrkästi.

En osaa nukkua unimaskin kanssa, ja turvavyön vastakappale painoi kylkeä makuuasennossa. Olen kuitenkin tyytyväinen, että sain matkustaa ilman vieruskaveria kaikki yölliset matkat, ja torkuin lopulta jokaisella yömatkalla muutaman tunnin äänikirjoja kuunnellen. Päiväsaikaan katsoin sarjoja ja Tube-videoita ja tein sana-arvoituksia.

Tauot ja vaihdot

Joillain pätkillä oli pidempiä pysähdyksiä tai vaihto kokonaan toiseen bussiin. Esimerkiksi Tallinnan ja Vilnan välillä kuskeilla oli vajaan tunnin tauko Riikassa. Nousin jokaisella pysähdyksellä jaloittelemaan ja venyttelemään, ja pidemmillä stopeilla kävin kunnon kävelyllä ja hain kahvia. Bussien vaihdot olivat sekä siunaus että kirous. Toisaalta oli kiva päästä kunnolla ulos ja liikkumaan, mutta toisaalta riesana oli selässä kannettavat matkatavarat.

Kaikkein uuvuttavin osuus oli päivä, joka alkoi klo 6 kyydillä Chisinausta, saapui Bukarestiin klo 15, sisälsi 7 tunnin vaihdon kaupungilla tavaroiden kanssa, jatkoi matkaa klo 22 ja saapui Istanbuliin seuraavana aamuna klo 9-10 maissa. Bussiasemalta kesti vielä pari tuntia, ennen kuin pääsin Aasian puolella olevaan majapaikkaani. Olin etenkin Bukarestissa aivan poikki enkä jaksanut innostua kaupungista pätkän vertaa. Toisaalta Istanbuliin saapuessa olin jo todella innoissani.

Rajanylitykset

Bussiin noustessa on näytettävä aina passi, oli määränpää mikä tahansa. Schengen-alueella ei yleensä edes huomaa, kun siirrytään maasta toiseen, mutta Puola on tässä poikkeus. Tälläkin kertaa Liettuan ja Puolan rajalla rajavartijat nousivat bussiin, keräsivät kaikkien passit ja veivät ne tarkastukseen. Lisäksi Lublinin ja Krakovan välisellä junamatkalla passit tarkastettiin kaksi kertaa lipun tarkastuksen yhteydessä.

Romanian ja Moldovan rajalla kummankin maan puolella maiden omat vartijat nousivat junaan ja leimasivat passit hyteissä. Moldovasta Romaniaan minibussilla tullessa kuski keräsi kaikkien passit ja meni niiden kanssa tarkastuspisteelle. Sama homma oli Moldovan ja Pridnestrovien välillä.

Bulgarian ja Turkin rajalla kului aamuyöllä yli kaksi tuntia, vaikka siellä oli vain pari autoa meidän bussin lisäksi. Käytäntö oli sama kuin esimerkiksi Keski-Amerikassa eli passit mennään itse leimauttamaan jonossa kummankin maan tarkastuspisteelle, minkä lisäksi tulomaan eli tässä tapauksessa Turkin puolella haettiin vielä tavarat bussista ja vietiin ne läpivalaisuun. Bussi tarkastettiin perinpohjaisesti. Turkki ei jostain syystä leimannut passia, ja virkailija soitteli vielä jonnekin varmistaakseen, ettei suomalainen oikeasti tarvitse viisumia. Passissa on tämän rajan vuoksi nyt yksi ylimääräinen Turkin exit-leima, jolle ei ole entry-vastinetta.

Aikataulusta

Useampia omatoimisia kiertomatkoja tehdessäni olen huomannut, että itselleni sopivin aika yhdessä kohteessa on keskimäärin neljä päivää. Sitä vähäisemmässä ajassa ei ehdi nähdä tarpeeksi eikä varsinkaan jättää tilaa levolle – pidemmillä matkoilla on pakko pitää myös välipäiviä, jolloin ei tee yhtään mitään eikä lähde kämpiltä mihinkään. Yli viisi päivää kestävät pysähdykset taas alkavat tuntua liian pitkiltä, ja siinä vaiheessa tekee jo mieli vaihtaa maisemaa. Siirtymät olivat sinällään ihan siedettäviä yöbusseja lukuun ottamatta.

Kustannukset

Bussi- ja junamatkoihin meni yhteensä 389 €. Lisäkustannuksia tuli tuplapaikoista sekä käyttämättä jääneistä ja oma-aloitteisesti hieman ennen lähtöä muutetuista lipuista. Matkanteko oli semi-kallista, etenkin jos vertaa aiempiin Euroopassa tekemiini bussimatkoihin. Aiemmin Flixbusin lippuja sai tyyliin vitosella. Mikään säästövinkki tämä maata pitkin matkustaminen ei siis valitettavasti ole.

Olin reissussa Istanbulista lähtöön asti neljä viikkoa. Aktiviteetit ja pääsyliput maksoivat 256 € ja majapaikat (Airbnb, yksityismajoitukset ja yksi hotelli) 937 €. Jos saavuin kohteeseen aikaisin aamulla, olin ottanut majoituksen jo edelliseksi yöksi, ja jos lähdin illalla, maksoin niin ikään extrayöstä ja hengasin kämpillä iltaan asti. Jos tämän jättäisi pois, voi yöbusseissa säästää majoituskustannuksista. Kokonaiskustannukset Euroopan osalta oli siis 1 587 € + käyttörahat. Jatkoin Istanbulista lentäen Kaukasiaan, joka on sitten jo oma tarinansa.

Varsinainen maabongausreissu tämä Euroopan osuus ei ollut, sillä ainoastaan Moldova toi uuden maapisteen. Lisäksi Pridnestroviesta tuli yksi TCC-piste.

Loppupohdintaa

Maata pitkin matkustamisen pääpointti on itse matkan tekeminen, ei pelkästään kohteeseen saapuminen. Suurin miinus on epämukavuus etenkin yöbusseissa, mutta plussana taas se, että maisemia näkee ihan eri lailla kuin lentäen. Kaiken lisäksi bussi- ja juna-asemat sijaitsevat kaupunkien keskustoissa, joten siirtymien aikataulutus on väljempää kuin lentokentillä operoitaessa. Kolmas merkittävä motiivi tähän matkustusmuotoon on ympäristöystävällisyys. Luultavasti teen jatkossakin jossain määrin maata pitkin matkoja, mutta koetan vältellä yöbusseja ja pitkiä vaihtoaikoja.

Alla vielä muutama lisävinkki, joka tuli mieleeni:

• Mitä aiemmin ostat liput, sen halvemmalla ne yleensä irtoaa.
• Ota bussiin pieni matkatyyny ja iso huivi peitoksi.
• Kanna aina eväitä ja vettä mukana, koska pysähdysten määrä samankin pituisilla matkoilla saattaa vaihdella jopa 1-6 välillä.
• Ota myös vessapaperia ja käsidesiä mukaan, koska vessan hana ei välttämättä toimi. Toisekseen paperia ei välttämättä lisätä kesken matkan, eikä huoltoasemillakaan sitä aina ole.
• Varaudu muuttujiin ja tarkista vaihtoehtoiset bussi-/junayhteydet.
• Ota majapaikka bussi-/juna-aseman läheltä etenkin, jos kyseessä on illalla saapuva tai aikaisin aamulla lähtevä kyyti ja aiot kävellä.
• Tuplatsekkaa lähtö-/päätepysäkki – joissain kaupungeissa, kuten Budapestissa ja Bukarestissa on useampi bussiasema.

• Užupis on Vilnan rosoinen vaihtoehtokulttuurin keskus
• Vilna Dark tourism – KGB:n selleistä neuvostoaikaiseen vankilaan
• Sotilasoperaatioita ja synkkää historiaa Puolan Lublinissa
• Synkkä Budapest: Kauhutalo, Terror Háza ja lääketieteen museo
• Kauhujen junamatka Romaniasta Moldovaan
• Pridnestrovie (Transnistria) – Aikaikkuna Neuvostoliittoon
• Tätä en osannut odottaa Moldovan pääkaupunki Chisinaulta!

—
Oletko tehnyt pidempiä maata pitkin matkoja?