Vilna Dark tourism – KGB:n selleistä neuvostoaikaiseen vankilaan

Suunnitellessani alun perin Eurotrip vol. 2 -matkaa, päätin ottaa teemaksi synkän matkailun, koska mikä olisikaan sopivampi alue tähän genreen kuin Itä-Eurooppa. Ensimmäinen etappini oli Liettuan pääkaupunki Vilna, joka tarjoaa niin tavanomaisen viihtyisän ympäristön kuin paksujen kiviseinien taakse kätkeytyvän synkemmän puolen.

Sain Go Vilnius -matkailuorganisaatiolta 72 h Vilnius Passin, jolla pääsee ilmaiseksi museoihin ja saa alennuksia opastetuista kierroksista. Passia on hyödynnetty näissäkin nähtävyyksissä, mutta mitään velvollisuutta sisällön tuottamiseen ei ollut.

Liettuan miehitysten ja vapaustaistelujen museo

Yksi Vilnan tunnetuimmista synkän matkailun kohteista on KGB-museo, viralliselta nimeltään Liettuan miehitysten ja vapaustaistelujen museo. Sen jyhkeä rakennus kätkee sisäänsä laajan näyttelykokoelman eri aikakausien kauheuksista, kommunistisen puolueen rautaisesta kourasta ja vakoilukeinoista.

Kellarissa sijaitsevat Neuvostoliiton salaisen poliisin eli KGB:n entiset vankisellit, kuulusteluhuoneet ja teloituskammiot kertovat sanattomalla kielellään, mitä tapahtui niille, jotka uskalsivat vastustaa järjestelmää. Museossa kulkiessa tuntee historian raskaan painolastin, eikä kierroksen jälkeen ole vaikea ymmärtää, miksi liettualaisille vapaus on enemmän kuin sana. Historian varjossa myös ymmärtää selkeämmin Baltian maiden suhtautumisen nykyiseen geopoliittiseen tilanteeseen.

Jos olet käynyt aiemmin Riian KGB Corner Housessa, on Vilnan miehitysmuseon kellari melko samantyylinen. Kokonaisuus on kuitenkin kattavampi, ja se johdattaa syvällisemmin historian tapahtumiin ja jälkiseuraamuksiin.

Museo on avoinna keskiviikosta lauantaihin 10-18, su 10-17. Pääsymaksu 6 €, Vilnius Passilla ilmainen.

Lukiškių kalėjimas 2.0

Toinen paikka, jossa menneisyyden paino on käsinkosketeltava, on Lukiškesin vankila. Massiivinen piikkilanka-aidoilla vuorattu kivilinna toimi vankilana yli vuosisadan ajan, ja sen muurien sisällä on pidetty niin poliittisia vankeja kuin järjestäytyneen rikollisuuden raaimpia mafiosoja. Neuvostoliiton aikakaudella siitä tuli yksi järjestelmän pelonvälineistä.

Nykyään Lukiškes on saanut uuden elämän: se on sekä kulttuuritila että suosittu vierailukohde, jossa historia ja nykyaika elävät rinnakkain. Kylmät sellit, vartiotornit ja käytävät muistuttavat yhä synkästä menneisyydestä, mutta samalla tila on täyttynyt konserteista, taidenäyttelyistä ja erilaisista tapahtumista. Esimerkiksi Vilnassa oloaikanani vankilan tiluksilla oli kisakatsomo korismatseille sekä yksi Vilna Days -kaupunkifestareiden artistilavoista.

Vankilan julkisiin osiin kuuluu yksi selliosasto, jonne ei ole pääsymaksua. Suosittelen kuitenkin varaamaan kahden tunnin opastetun kierroksen, sillä sen kautta pääsee näkemään vankilan rapistuneimman osan, joka on suljettu yleisöltä. Tummansävyisissä, inhottavan likaisissa selleissä tulee ahdistunut olo, kun miettii, millaisissa oloissa vangit elivät vielä hetki sitten. Vankila suljettiin vasta vuonna 2019. Kierroksella pääsee myös kellarissa sijaitseviin kuolemanselleihin, missä homeen ja lian haju sekoittuu seiniin tahriintuneeseen epätoivon löyhkään.

Suljetuissa osissa ei saa kuvata, mutta pienen pilkahduksen tunnelmasta voi nähdä Stranger Thingsin nelostuotantokaudella, joka on kuvattu osittain Lukiškesin vankilassa (kuva yllä).

Mutta ettei kierroksesta jäisi pelkästään kitkerä maku suuhun, kertoi opas myös ”hauskan” yksityiskohdan. Kun kuolemantuomio 1990-luvun lopussa lakkautettiin EU:n painostuksesta, saivat kuolemaantuomitut vangit valita, haluavatko he viettää elinkautiseksi muutetun tuomionsa yksin vai parisellissä. Koska elinkautisia naisvankeja oli vain yksi, ja koska hän silti halusi vankikumppanin, annettiin naiselle sellikaveriksi kissa.

Avoinna päivittäin klo 12-22. Opastettu kierros 22 €, Vilnius Passilla 10 €.

Holokaustimuseo The Green House

Vilnan synkkää perintöä ei voi käsitellä ilman viittausta holokaustiin. Kaupunki, jota joskus kutsuttiin Pohjolan Jerusalemiksi, menetti toisen maailmansodan aikana lähes koko juutalaisyhteisönsä. Yksi vähemmän tunnetuista muistopaikoista on pieni ja vaatimaton The Green House, virallisesti Vilnan holokaustimuseo.

Sen näyttely kertoo Liettuan ghetoista, keskitysleireistä ja tuhottujen ihmisten elämästä. Museossa käynti on hiljainen kokemus, sillä muita turisteja ei juuri ole. Vitriineissä olevat valokuvat ja henkilökohtaiset esineet antavat kasvot tragedialle, joka jätti pysyvän jäljen liettualaisten kollektiiviseen muistiin.

Itseäni kiinnosti eniten ullakolla sijaitseva malina eli salahuone, johon juutalaisperheet piiloutuivat kodeissaan. Salahuoneessa istuudun pienelle puiselle penkille, valot sammuvat ja silmille aukeaa mustavalkoinen filmi, joka esittelee elämää ghetossa. Taustalla kuuluu liettualaisen juutalaispojan päiväkirjan luvut, jotka jäivät viimeiseksi muistiinpanoksi Rudashevskin perheen olemassaolosta.

Toinen mieleenpainuva osio oli Maria Gvardeitsevan väliaikainen valokuvanäyttely. Se koostuu holokaustin tapahtumapaikoilta kerätyistä kuivatuista kasveista, synkistä valokuvista ja ihmisen hiuksista. Teokset ovat samalla sekä kauniita että karmivia. Näyttelyn taustalla soi jiddishinkielinen tuutulaulu ja televisiossa pyörii dronella kuvattu hiljainen video metsittyneistä aukioista ja niityistä, jotka joskus todistivat ihmiskunnan pimeimmän puolen.

Vaikka juutalaisten kohtalo onkin kauhistuttava, jäi minua hieman häiritsemään pääasiassa israelilaisten rakentaman museon esittelytaulu, missä kysytään irvokkaasti, voisiko samanlainen kauheus tapahtua nykypäivänä. Aivan kuin maalla ei olisi siitä omakohtaisia kokemuksia – tällä kertaa itse sadistin roolissa.

Avoinna tiistaista perjantaihin 10-18, la-su 11-18. Pääsymaksu 6 €, Vilnius Passilla ilmainen.

—