Belgia,  Mesoamerikan intiaanit,  Pintaa syvemmältä

Kaakaon historia – Matka shamaanien seremonioista nykysuklaaksi

Kaakao, tuo viileiden talvi-iltojen lämmittäjä ja arkisten suklaanautintojen mahdollistaja. Näitä herkkuja ei nykymuodossaan olisi olemassa ilman kaakaopavuista saatavaa kaakaojauhetta, -voita ja -massaa. Harva tulee kuitenkaan ajatelleeksi, kuinka pitkälle kaakaon historia ulottuu. Nykyinen suklaabuumi Euroopassa on hyvin kaukana siitä pyhästä merkityksestä, joka kaakaolla oli muinaisissa mesoamerikkalaisissa kulttuureissa.

Olen kirjoittanut vuonna 2019 laajemman artikkelin kaakaon historiasta ja suklaan valmistuksesta, mutta keväinen Belgian reissu sai palaamaan tähän aiheeseen uudemman kerran.

Kaakao Mesoamerikassa

Kaakaon luonnonvarainen alkuperä paikantuu noin 5 300 vuoden taakse Etelä-Amerikkaan, erityisesti Ylä-Amazonian alueelle, josta kasvi vajaa parituhatta vuotta myöhemmin kulkeutui Mesoamerikan kulttuurialueille. Näillä alueilla, ensin olmeekkien, myöhemmin mm. mayojen ja asteekkien parissa, kaakaota ei käytetty makeana herkkuna, vaan seremoniallisena juomana, jolla oli sekä rituaalinen että yhteiskunnallinen merkitys. Myös kaakaopavut itsessään olivat arvokkaita, ja niitä käytettiin jopa maksuvälineenä.

Meksikossa ja Keski-Amerikassa kaakaopapuja on tyypillisesti hienonnettu mano-kivellä, jota hierotaan metate-kivialustaan. Samalla alkuperäisellä tekniikalla valmistetaan edelleen myös artesaanisuklaata alueen pientuottajien käsissä. Suklaa on sekä maultaan että rakenteeltaan hyvin erilaista, kuin mihin meillä on totuttu, sillä raaka-aineina ei välttämättä käytetä mitään muuta kuin erottelematonta kaakaomassaa, maitoa ja hunajaa.

Pieni kaakaomuseo Guatemalassa.
Guatemalalaista artesaanisuklaata.
Metate ja mano, joiden avulla hienonnetaan kaakaopapuja.

Shamaanien kaakaoseremoniat

Muinaisessa mesoamerikkalaisessa kaakaoseremoniassa juoma valmistettiin hienontamalla kaakaopavut ja sekoittamalla ne veteen, mausteisiin ja joskus maissiin. Lopputulos oli kitkerä, vaahtoava juoma, joka poikkesi täysin nykyisestä suklaisesta makumaailmasta. Seremoniat liittyivät rituaaleihin, siirtymäriitteihin ja yhteisöllisiin tapahtumiin. Kaakao nähtiin aineena, jolla oli yhteys jumaliin ja henkiseen maailmaan.

Kaakaorituaalia on kuvattu usein myös vanhoissa mesoamerikkalaisissa kuvituksissa.

Joissain yhteyksissä kaakaota käytettiin myös osana laajempia rituaaleja, joita johtivat alkuperäiskansoihin kuuluneet shamaanit. Näissä rituaaleissa kaakao saatettiin yhdistää muihin luonnon aineisiin, kuten yrtteihin tai psilosybiiniä sisältäviin taikasieniin. Tällaisia yhdistelmiä käytettiin uskonnollisissa riiteissä, joissa tavoitteena oli muuttaa tietoisuudentilaa tai syventää yhteyttä henkiseen maailmaan.

Vaikka kaakaon itsensä sisältämä teobromiini onkin piriste, kaakaon rooli näissä tilanteissa ei ollut päihdyttävä, vaan se toimi osana symbolista kokonaisuutta. Shamaanit myös kulkivat kauppakulkueiden mukana pitkiäkin matkoja, ja kaakaoseremonioita käytettiin tuomaan suojelusta ja hyvää kauppaonnea.

Meksikon Veracruzista löytynyt matkojen ja kaupan suojeluun liitetty pappihahmo loitsueleessä.

Kaakaon saapuminen Eurooppaan

Kun eurooppalaiset saapuivat Amerikkaan 1500-luvulla, kaakao siirtyi heidän mukanaan vähitellen meidänkin mantereelle. Euroopassa juomaan lisättiin sokeria, ja sen käyttö muuttui nopeasti. Kaakaosta tuli ylellisyystuote, jota nautittiin erityisesti yläluokan keskuudessa. Eurooppalaisen kaakaonvalmistuksen merkittäviin murroksiin kuului kaakaojauheen prosessoinnin kehittäminen 1800-luvulla, missä keskeinen nimi oli hollantilainen Coenraad Johannes van Houten. Kyseistä kaakaomerkkiä on edelleen kaupan hyllyillä.

Kaakao oli ylhäisön luksustuote.
Vanha kaakaopapujen murskaus- ja kuorimakone.

Nykyään kaakaota käytetään monessa muodossa, mutta viime vuosina kiinnostus alkuperäisiin käyttötapoihin on kasvanut. Kaakaoseremoniat ovat palanneet osaksi hyvinvointi- ja mindfulness-kulttuuria, vaikka niiden sisältö ja merkitys ovat muuttuneet. Modernit seremoniat keskittyvät usein rauhoittumiseen, läsnäoloon ja yhteisöllisyyteen, eivät niinkään uskonnollisiin merkityksiin.

Perinteisellä tyylillä valmistettua kaakaota Meksikon Chiapasissa.

Miksi belgialainen suklaa on niin arvostettua?

Ajan myötä eri puolilla Länsi-Eurooppaa kehitettiin myös menetelmiä, joilla kaakaosta voitiin valmistaa kiinteää suklaata. Tästä alkoi modernin suklaan historia. Vaikka varhaiset tekniset keksinnöt tehtiin Hollannissa, Britanniassa ja Sveitsissä, nousi Belgia suklaamaailman huipulle käsityötaidon ja konvehtikulttuurin ansiosta.

Ratkaiseva käänne tapahtui vuonna 1912, kun brysseliläinen suklaamestari Jean Neuhaus Jr. kehitti täytetyn praliinikonvehdin. Siirtomaa-ajan raaka-ainevirtojen vauhdittamana maahan syntyi vahva mestarikonditorioiden perinne, joka perustuu edelleen tiukkoihin laatuvaatimuksiin, puhtaaseen kaakaovoihin ja käsin tehtyyn viimeistelyyn.

Vaikka belgialainen suklaa edustaa kaakaon modernia, jalostettua muotoa, sen taustalla on sama kasvi ja sama perusraaka-aine, jota käytettiin jo muinaisissa mesoamerikkalaisissa seremonioissa. Kaakao yhdistää näin kaksi hyvin erilaista maailmaa – ikiaikaisen pyhän rituaalin ja nykyisen hedonistisen kulutuskulttuurin.

Vanhoja eurooppalaisia tuotepakkauksia.
Belgialainen suklaa on arvostettua maailmalla.

Missä tiimissä olet: tumma-, maito- vai valkosuklaa?

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.