Kaakaon historia – Matka shamaanien seremonioista nykysuklaaksi
Kaakao, tuo viileiden talvi-iltojen lämmittäjä ja arkisten suklaanautintojen mahdollistaja. Näitä herkkuja ei nykymuodossaan olisi olemassa ilman kaakaopavuista saatavaa kaakaojauhetta, -voita ja -massaa. Harva tulee kuitenkaan ajatelleeksi, kuinka pitkälle kaakaon historia ulottuu. Nykyinen suklaabuumi Euroopassa on hyvin kaukana siitä pyhästä merkityksestä, joka kaakaolla oli muinaisissa mesoamerikkalaisissa kulttuureissa.
Olen kirjoittanut vuonna 2019 laajemman artikkelin kaakaon historiasta ja suklaan valmistuksesta, mutta keväinen Belgian reissu sai palaamaan tähän aiheeseen uudemman kerran.


Kaakao Mesoamerikassa
Kaakaon luonnonvarainen alkuperä paikantuu noin 5 300 vuoden taakse Etelä-Amerikkaan, erityisesti Ylä-Amazonian alueelle, josta kasvi vajaa parituhatta vuotta myöhemmin kulkeutui Mesoamerikan kulttuurialueille. Näillä alueilla, ensin olmeekkien, myöhemmin mm. mayojen ja asteekkien parissa, kaakaota ei käytetty makeana herkkuna, vaan seremoniallisena juomana, jolla oli sekä rituaalinen että yhteiskunnallinen merkitys. Myös kaakaopavut itsessään olivat arvokkaita, ja niitä käytettiin jopa maksuvälineenä.
Meksikossa ja Keski-Amerikassa kaakaopapuja on tyypillisesti hienonnettu mano-kivellä, jota hierotaan metate-kivialustaan. Samalla alkuperäisellä tekniikalla valmistetaan edelleen myös artesaanisuklaata alueen pientuottajien käsissä. Suklaa on sekä maultaan että rakenteeltaan hyvin erilaista, kuin mihin meillä on totuttu, sillä raaka-aineina ei välttämättä käytetä mitään muuta kuin erottelematonta kaakaomassaa, maitoa ja hunajaa.



Shamaanien kaakaoseremoniat
Muinaisessa mesoamerikkalaisessa kaakaoseremoniassa juoma valmistettiin hienontamalla kaakaopavut ja sekoittamalla ne veteen, mausteisiin ja joskus maissiin. Lopputulos oli kitkerä, vaahtoava juoma, joka poikkesi täysin nykyisestä suklaisesta makumaailmasta. Seremoniat liittyivät rituaaleihin, siirtymäriitteihin ja yhteisöllisiin tapahtumiin. Kaakao nähtiin aineena, jolla oli yhteys jumaliin ja henkiseen maailmaan.

Joissain yhteyksissä kaakaota käytettiin myös osana laajempia rituaaleja, joita johtivat alkuperäiskansoihin kuuluneet shamaanit. Näissä rituaaleissa kaakao saatettiin yhdistää muihin luonnon aineisiin, kuten yrtteihin tai psilosybiiniä sisältäviin taikasieniin. Tällaisia yhdistelmiä käytettiin uskonnollisissa riiteissä, joissa tavoitteena oli muuttaa tietoisuudentilaa tai syventää yhteyttä henkiseen maailmaan.
Vaikka kaakaon itsensä sisältämä teobromiini onkin piriste, kaakaon rooli näissä tilanteissa ei ollut päihdyttävä, vaan se toimi osana symbolista kokonaisuutta. Shamaanit myös kulkivat kauppakulkueiden mukana pitkiäkin matkoja, ja kaakaoseremonioita käytettiin tuomaan suojelusta ja hyvää kauppaonnea.

Kaakaon saapuminen Eurooppaan
Kun eurooppalaiset saapuivat Amerikkaan 1500-luvulla, kaakao siirtyi heidän mukanaan vähitellen meidänkin mantereelle. Euroopassa juomaan lisättiin sokeria, ja sen käyttö muuttui nopeasti. Kaakaosta tuli ylellisyystuote, jota nautittiin erityisesti yläluokan keskuudessa. Eurooppalaisen kaakaonvalmistuksen merkittäviin murroksiin kuului kaakaojauheen prosessoinnin kehittäminen 1800-luvulla, missä keskeinen nimi oli hollantilainen Coenraad Johannes van Houten. Kyseistä kaakaomerkkiä on edelleen kaupan hyllyillä.


Nykyään kaakaota käytetään monessa muodossa, mutta viime vuosina kiinnostus alkuperäisiin käyttötapoihin on kasvanut. Kaakaoseremoniat ovat palanneet osaksi hyvinvointi- ja mindfulness-kulttuuria, vaikka niiden sisältö ja merkitys ovat muuttuneet. Modernit seremoniat keskittyvät usein rauhoittumiseen, läsnäoloon ja yhteisöllisyyteen, eivät niinkään uskonnollisiin merkityksiin.

Miksi belgialainen suklaa on niin arvostettua?
Ajan myötä eri puolilla Länsi-Eurooppaa kehitettiin myös menetelmiä, joilla kaakaosta voitiin valmistaa kiinteää suklaata. Tästä alkoi modernin suklaan historia. Vaikka varhaiset tekniset keksinnöt tehtiin Hollannissa, Britanniassa ja Sveitsissä, nousi Belgia suklaamaailman huipulle käsityötaidon ja konvehtikulttuurin ansiosta.
Ratkaiseva käänne tapahtui vuonna 1912, kun brysseliläinen suklaamestari Jean Neuhaus Jr. kehitti täytetyn praliinikonvehdin. Siirtomaa-ajan raaka-ainevirtojen vauhdittamana maahan syntyi vahva mestarikonditorioiden perinne, joka perustuu edelleen tiukkoihin laatuvaatimuksiin, puhtaaseen kaakaovoihin ja käsin tehtyyn viimeistelyyn.
Vaikka belgialainen suklaa edustaa kaakaon modernia, jalostettua muotoa, sen taustalla on sama kasvi ja sama perusraaka-aine, jota käytettiin jo muinaisissa mesoamerikkalaisissa seremonioissa. Kaakao yhdistää näin kaksi hyvin erilaista maailmaa – ikiaikaisen pyhän rituaalin ja nykyisen hedonistisen kulutuskulttuurin.


Onko kaakaon tuotanto vastuullista?
Kaakaon tuotanto on kasvanut globaaliksi teollisuudeksi, johon liittyy eettisiä ja ympäristöhaasteita. Suurin osa kaakaosta tuotetaan Länsi-Afrikassa, erityisesti Norsunluurannikolla ja Ghanassa, missä ongelmia ovat edelleen alhaiset tuottajahinnat, toimeentulon epävarmuus, lapsityövoima, metsäkato ja maaperän köyhtyminen.
Tilannetta kohennetaan muun muassa sertifikaattien avulla. Kannattaa tarkistaa, löytyykö suklaapakkauksesta Reilun kaupan merkkiä, joka tukee viljelijöiden toimeentuloa ja vähimmäishintaa, ympäristöön ja kestävään viljelyyn keskittyvää Rainforest Alliancen merkkiä, tai luomumerkkiä, joka kertoo synteettisten torjunta-aineiden ja -lannoitteiden puuttumisesta.

Loppuuko suklaa maailmasta?
Ilmastonmuutos asettaa kaakaontuotannon tulevaisuuden koetukselle, sillä kaakaopuu on herkkä kasvi, joka vaatii menestyäkseen vakaata lämpöä, korkeaa ilmankosteutta ja sopivia sademääriä. Muuttuvat sääolot, kuivuuskaudet ja leviävät kasvitaudit heikentävät satoja etenkin perinteisillä pääviljelyalueilla Länsi-Afrikassa.
Kasvia viljellään kuitenkin eri puolilla tropiikkia, ja kestävämpiä lajikkeita kehitetään jatkuvasti. Vaikka kaakaontuotanto tuskin loppuu kokonaan, satovarmuuden heikkeneminen ja hintojen nousupaineet voivat tehdä kaakaosta ja suklaasta tulevaisuudessa entistä harvinaisemman ja kalliimman herkun.

Missä tiimissä olet: tumma-, maito- vai valkosuklaa?

Cilla Maria on vastuullisen matkailun restonomi (AMK) ja utelias maailmankansalainen, jolla on takanaan 70 käytyä maata. Hän dokumentoi maailmaa rehellisellä, dokumentaarisella valokuvaustyylillä. Blogissaan Cilla Maria yhdistää aidot matkatarinat ja tarkistetut faktat.

