
Synttärilahjaksi CERNiin (Sveitsi ja Ranska, toukokuu 2014)
SVEITSI
Espanjan reissun jälkeen suoritin datanomiopinnot loppuun, ja työskentelin pari vuotta maksaen samalla opintolainaa ja muita velkoja pois. Keväällä 2014 irtisanouduin ja mietin, mitä haluaisin tehdä elämälläni. Syntymäpäivät oli tulossa, ja koska olin saanut säästettyä rahaa työputken aikana, päätin varata matkan Geneveen Sveitsiin. Pääkiinnostuksenkohteeni oli CERN ja YK:n päämaja. En tiennyt Genevestä juuri mitään, ja aloin nopeasti etsimään mielenkiintoisia paikkoja, missä voisin vierailla edellä mainittujen kohteiden lisäksi.
Varasin hostellin Booking.comista, mutta viikkoa ennen reissua tuli ilmoitus, että hostelli on suljettu. Etsin nopeasti uuden majapaikan ja se olikin parempi mitä alkuperäinen majoitus. Geneve on jakautunut kahtia, ja hostellini sijaitsi jokien pohjoispuolella Montbrillant-Wilson akselilla. Olin kolmen hengen naisten dormissa, missä muut asukkaat olivat koko vierailuni ajan hiljaa, mutta se ei minua haitannut.
(Sidenote: Nyt kun olen myöhemmin viettänyt paljon aikaa makuusaleissa, olen huomannut, että hiljaisuussääntöjä harvoin noudatetaan. Poikkeuksen tekevät aasialaiset, jotka pääsääntöisesti osaavat ottaa muut matkustajat huomioon, eivätkä tule huoneeseen keskellä yötä humalassa ovia paiskoen. Ymmärrän että lomalla halutaan pitää hauskaa, mutta pitäisi muistaa että monet muut haluavat nukkua yönsä. Kaikki makuusalimajoittujat eivät myöskään ole enää mitään parikymppisiä bilettäjiä, vaan siellä saattaa majoittua jo varttuneempaan ikään ehtineitä matkaajia, joilla voi olla aikainen lento aamulla edessä.)
OTA HYÖTY IRTI ILMAISISTA MATKOISTA JA VIERAILUISTA
Kävin reissun aikana tieteen historian museossa, mikä oli todella mielenkiintoinen ja kaunis paikka. Genevejärven rannalla, Parc de la Perle du Lac -puistossa sijaitseva vanha ja koristeltu museo oli tulvillaan kaikkea jännää, ja etenkin avaruuteen liittyvät aiheet kiinnostivat. Yläkerrassa oli sillä hetkellä esillä optiikkaan ja optisiin illuusioihin liittyvä lisänäyttely. Lisätietoa ranskaksi. Kävin pikaisesti myös jossain keramiikkamuseossa, joka sijaitsee Ariana Parkissa, Pâquis-Nationsin kaupunginosassa, josta löytyy lisäksi mm. YK:n päämaja ja Punaisen ristin museo.


Genevejärven rannalla keskustan tuntumassa on myös kuuluisa kukista tehty kello, L’horloge fleurie, joka on näkemisen arvoinen. Lähettyvillä sijaitsee Geneven ehkä kuuluisin maamerkki, 140 metrin korkeuteen kohoava suihkulähde Jet d’eau. Kuljeskelin ympäriinsä jalkaisin sekä raitiovaunulla, johon sai ilmaisen matkakortin hostellista (kannattaa kysyä respasta!). Myös lentokentältä asemalaiturin edestä sai ilmaisen junalipun Geneven keskustaan. Lisäksi moneen museoon pääsi ilman pääsymaksua. Todellista kulttuurinnälkäisten turistien hemmottelua!


Genevessä on paljon kauniita puistoja, ja niiden lisäksi eräs upeimmista luonnonnähtävyyksistä sijaitsee kaupungin länsiosassa nimeltä Jonction. Kolmionmuotoisesta Pointe de la Jonction -niemenkärjestä on ainutlaatuiset näkymät joelle, jossa yhdistyy kaksi eriväristä vesimassaa. Jonctionissa joki haarautuu Rhôneksi ja Arveksi, ja näiden turkoosit ja ruskeat juoksut kulkevat jonkun matkaa rinnakkain sekoittumatta. Jonctionin kaupunginosasta löytyy myös siistiä katutaidetta graffitien ystäville. Rantapenkalla kuljeskellessa nenään leijailee usein pilven haju, sillä paikka on nuorison suosima hengailumesta. Genevessä kannabiksen polttelu, hallussapito ja kasvatus on tietyin rajoituksin sallittu, joten mistään laittomasta ajanvietteestä ei ole kyse.


CERNISSÄ
Reissun pääkohde oli aiemmin mainittu CERN eli Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuslaitos. Eri maiden yhteinen tiedekeskus tarjoaa tutkijoille ja eri tieteenalojen opiskelijoille erinomaisia mahdollisuuksia oppia uutta ja edetä urallaan. CERNissä työskentelevät professorit järjestävät ilmaisia kierroksia tutkimuslaitokseen. Satunnaisesti avoimien ovien päivänä vierailijat pääsevät myös maan alla sijaitsevalle LHC-hadronitörmäyttimelle, mutta tämä ei kuulu perusvierailuun. Kaikki vierailut tulee varata etukäteen netistä.
CERN sijaitsee Sveitsin ja Ranskan rajalla, Meyrinissä ja sinne pääsee noin 20 minuutissa raitiovaunulla nro 18. Tramin päätepysäkki on CERN Globen (puinen kupoli) ja respan välissä, joten sinne on helppo löytää.

Liityin random turistien joukkoon ja odottelimme respassa proffaa, joka saapui hieman myöhässä. Katsoimme ensin jonkun videon CERNistä sekä fysiikan ja maailmankaikkeuden perusteista, jonka jälkeen kiertelimme tutkimuslaitoksen tiloissa. Myöhemmin katsoimme vielä jonkun PowerPoint-esityksen Higgsin bosonin löytymisestä, ja sen jälkeen suuntasimme mielenkiintoisimpaan kohteeseen eli ATLAS-keskukseen. ATLAS on osa LHC-projektia ja pääsimme seuraamaan tutkijoiden työtä lasiseinän takaa. Kävimme myös katsomassa käytöstä poistettua hiukkaskiihdytintä. Opastettu kierros oli englanniksi.

Kierros kesti kolmisen tuntia ja oli totta puhuen välillä hieman puuduttava. Pari jenkkituristia oli todella pettyneitä visiittiin, koska he luulivat, että kierros sisältää myös pääsyn LHC:lle. Osa porukasta taas oli aivan ihastuksissaan oppiessaan uutta avaruudesta. Jos olet jo valmiiksi perehtynyt maailmankaikkeuteen ja fysiikkaan, voi tämä kierros oli hieman pitkäveteinen. Oma visiittini oli reissun toiseksi viimeisenä päivänä, ja jäi hieman harmittamaan kun juttelin kierroksen jälkeen proffan kanssa tähtikuvaamisesta ja avaruudesta ylipäänsä, niin opas mainitsi että hän voisi koettaa järjestää vierailun LHC:lle, jossa oli sillä hetkellä käynnissä huoltotoimenpiteet eikä törmäytin näin ollen ollut toiminnassa. Jouduin feidaamaan tarjouksen, koska en viitsinyt perua lentoa.
CERNin yhteydessä on myös pari näyttelyä; Globessa sijaitseva Universe of Particles ja resparakennukseen rakennettu Microcosm, jotka kannattaa kiertää läpi. Lisää näyttelyistä. Respan vieressä on myös pieni matkamuistokauppa. Odotin löytäväni sieltä LHC-sateenvarjon, jonka olin nähnyt netissä, mutta tarjolla oli lähinnä pikee-paitoja ja kortteja, joten ostin vain CERN-pinssin, postikortin sekä hienon rannekorun, jonka design mukailee hiukkaskiihdyttimen rakennetta.
Huom! Vierailijoilla tulee olla passi mukana, ja koko vierailun ajan (myös näyttelyissä) on pidettävä kulkukorttia kaulassa.



YK:N PÄÄMAJASSA
Kävin vuonna 2013 Punaisen ristin järjestämän humanitaarisen oikeuden koulutuksen, joten YK:n toiminta ja Geneven sopimukset kiinnostivat siinäkin mielessä. Visiitti YK:n päämajaan maksoi muistaakseni 8€ (hinta vuonna 2019 näyttää olevan 13€) ja kesti noin tunnin. En varannut vierailua etukäteen, mutta menin hyvissä ajoin sivuportille jonottamaan josko mahtuisin mukaan kierrokselle. Olin todella pettynyt kun päärakennuksen edessä olleet lipputangot seisoivat tyhjänä, eikä mielikuvissani liehuvaa eri maiden lippumerta ollut näkyvillä. Pettymys karisi kuitenkin nopeasti, kun pääsin sisälle YK:n päämajaan. Turvatarkastus oli lentokentän tasoa vastaava ja vierailijoista otettiin kuvat kulkukorttiin. Minulla oli järkkäri mukana ja olin ottanut kuvia päärakennuksesta turvatarkastuksen ulkopuolelta. Virkailijat pyysivät nähdä ottamani kuvat ja jouduin poistamaan muutaman otoksen. Lisäksi he takavarikoivat zoom-objektiivin kierroksen ajaksi, mutta sain pitää peruslinssin ja myös kuvata sisätiloissa.

Tutustuimme englanninkielisen oppaan johdolla muutamaan eri neuvottelusaliin, jotka olivat ennalta tuttuja uutislähetyksistä. Hienoin oli ihmisoikeuksien sali, jonka kattoa koristaa Miquel Barcelón värikäs ja omintakeinen taide. Neuvottelusalien lisäksi näimme mm. Bagdadissa sattuneessa pommi-iskussa tuhoutuneet YK:n lipun riekaleet. YK:llä oli Irakissa pääamaja Canal-hotellissa, jonne hyökättiin tuhoisin seurauksin vuonna 2003. Esillä oli myös ihmiskunnan kulttuuriperintöä, kuten Hammurabin lakipaasi sekä Egyptin mytologiaa. Kuljeskellessamme käytävillä opas kertoili YK:n toiminnasta yleisesti. Jouduimme muuttamaan suunniteltua reittiä kesken kierroksen, sillä yhdessä saleista oli käynnissä joku korkeamman tason neuvottelu, eikä ulkopuolisilla ollut asiaa kyseisiin tiloihin.




Olen näin myöhemmin hieman muuttanut kantaani YK:n toimintaa kohtaan, mutta jos maailmanpolitiikka ja muu sellainen kiinnostaa, kannattaa tuo vierailu tehdä. Päämajan yhteydessä on myös todella kattava kauppa, josta olisin voinut ostaa kilotolkulla mielenkiintoisia kirjoja kotiin viemisiksi. Kirjallisuus käsittelee eri kansoja, Unescon perintökohteita, luontoa, järjstötoimintaa jne. Kaupassa oli myös yleistä matkamuistotavaraa myynnissä. Totebagien ystävänä ostin kangaskassin sekä puolen litran vesituopin YK:n logolla. Päämajan edustalla on yksi lisänähtävyys, jättimäinen kolmijalkainen tuoli, Broken Chair. Tämä 12 metriä korkea taideteos on muistutuksena maamiinojen vaarasta.

—
RANSKA
Geneve sijaitsee aivan Sveitsin ja Ranskan rajamailla, joten bussin ottaminen naapurimaan puolelle oli helppoa. Bussilippu oli muistaakseni 15€ ja aamubussi lähti Geneven bussiasemalta. Vuonna 2014 rajat Euroopassa olivat vielä täysin auki, joten mitään passintarkastusta eikä muutakaan proseduuria tarvinnut suorittaa. Matka Annecyn kaupunkiin kesti päälle kaksi tuntia ja reitti kiemurteli niin vuorten siimeksessä kuin peltomaisemien läpi. Bussi pysähtyi ihastuttavissa pienissä ranskalaiskylissä ja olisi tehnyt mieli seisahtua niihin pidemmäksikin aikaa.

Annecy oli kuitenkin yhtä kaunis, ellei jopa hurmaavampi kohde. Annecyjärven ympärille levittäytyvä pieni ranskalainen kaupunki oli kuin satukirjasta. Vietin suurimman osan päivästä kuljeskellen kapeita kujia, ihastellen rakennuksia ja nauttien rantabulevardin maisemista. Rannalla liikkui paljon ihmisiä, ja mikäs siellä olikaan kävellessä kun taustalla vesi kimmelsi auringossa ja pilvihuippuiset vuoret kohosivat horisontissa.



Mitään ohjelmaa en ollut suunnitellut tälle päivälle, enkä tiennyt Annecystä mitään etukäteen. Kävelin päämäärättömästi, mutta törmäsin silti muutamaan nähtävyyteenkin. Mäen laella kohoaa keskiaikainen linna, Château d’Annecy, jossa toimiva museo esittelee paikallisia veistoksia ja taidetta. Kaupungin keskustan läpi virtaa Le Thiou -joki, jonka keskellä lepäävällä minikokoisella saarella sijaitsee niin ikään vanha museo, Palais de l’Île. Vuonna 1132 rakennettu ikiaikainen linnake on toiminut historiansa aikana niin asuinrakennuksena, vanhusten kotina, hallintokeskuksena kuin vankilanakin.


Päivän lopuksi menin hengailemaan Annecyn ostoskeskukseen, josta ostin pari t-paitaa – ihmisellä kun ei koskaan voi olla liikaa kangaskasseja eikä t-paitoja. Bussi takaisin Geneveen lähti Gare routière d’Annecystä.
—
Loppuhuomiot Genevestä. Olin pitänyt kaupunkia ns. rikkaiden majailupaikkana, mutta alue osoittautui kuitenkin ihan peruseurooppalaiseksi kaupungiksi. Keskustassa toki oli ns. hienostoalue, mistä löytyi riistopankkeja, runsaasti luksusputiikkeja ja niiden eteen pysäköityjä Lamborghineja, minkä lisäksi Pâquis-Nationsin kaupunginosassa tapasi paljon pukuherroja, mutta muuten kaupunki oli ihan perustallaajien kansoittama. Kaduilla näkyi yllättävän paljon kerjäläisiä ja sainkin riesakseni erään vanhemman naisen, jolle erehdyin antamaan muutaman euron. Nainen lähti seuraamaan minua ja pyysi, että olisin vienyt hänet syömään johonkin. Minulle tulee usein huono omatunto, kun kuljen kerjäläisten ja muiden kadunmiesten ohi, ja monesti päädyn kaivelemaan taskun pohjalta irtohiluja tai pikkuseteleitä. Aiemmin en ole kuitenkaan saanut seuraajia perääni. Juttelin hetken aikaa naisen kanssa ja päädyin lopulta ostamaan hänelle kahvin ja croissantin, jonka jälkeen karistin naisen perästäni.
Sekä Sveitsissä että Ranskassa on Suomeen verrattuna aika kovat hinnat, ja minimaalisen kokoisesta normikahvistakin sai pulittaa 4€. Kävin silti aamiaisella ulkona ja otin tyypilliseen tapaan croissantin, hedelmiä ja kahvin. Genevessä olisi ollut todella houkuttelevan näköisiä suklaapuoteja, mutta niihin en tohtinut edes poiketa.
Kaupoissa ei oikein kukaan puhunut englantia, ja jos kysyin englanniksi myyjältä jotain, sain vastauksen lähes poikkeuksetta ranskaksi. Osaan ranskaa tasan kiitoksen verran, mutta eipä tuo kielimuuri juurikaan vaikeuttanut reissua.
Kaupunkina koin Geneven turvallisena ja monipuolisena kohteena, mutta eksyin siellä muutaman kerran. Yhtenä päivänä ajauduin väärään tramiin ja ajelin tunnin ajan tietämättä missä olen. Päädyin johonkin markkinapaikalle, missä pyörin ympyrää, kunnes eräs kohtelias nuori mies tuli kysymään englanniksi, tarvitsenko apua. Olin kiitollinen avusta ja löysin lopulta oikealle raitiovaunupysäkille ja takaisin ”kotikulmille”.
Matka oli kaikin puolin antoisa ja voisin joskus tulevaisuudessa harkita uutta vierailua Geneveen.



