Itä-Sisilia: Mustan laavakiven rosoinen Catania

Sisilian itärannikolla sijaitsevan Catanian historia ja arki liittyvät vahvasti Etnaan. Tulivuori näkyy selkeällä säällä monin paikoin kaupunkiin ja muistuttaa taustalla jylläävistä luonnonvoimista. Catania on kärsinyt useista purkauksista ja maanjäristyksistä, ja se on rakennettu moneen kertaan uudelleen. Vuoden 1693 maanjäristys tuhosi suuren osan kaupungista, jonka jälkeen Catania sai nykyisen barokkityylisen arkkitehtuurinsa.

Mustaa barokkia

Rakennusmateriaalina käytetty musta laavakivi on yksi Catanian tunnuspiirteistä, ja se oli minullekin merkittävin houkutustekijä, kun mietimme, mihin teemme yhden päiväretkistä. Pidin erityisen paljon Cataniasta juuri tumman monokromaattisen sävymaailman vuoksi. Historiallisesta keskustasta tuli jokseenkin mieleen Mexico Cityn vanhin osa, jossa siirtomaa-ajan barokkityylissä on käytetty laavakiveä. Molemmat kaupungit ovat myös UNESCOn maailmanperintökohteita.

Keskustan keskipiste on Piazza del Duomo. Aukiolla sijaitsee Catanian symboli, Liotru-elefanttipatsas, joka sekin on tehty – mistäs muusta, kuin laavakivestä. Patsaan alkuperästä on useita selityksiä, mutta elefantti liitetään usein kaupungin suojeluun. Toinen suojelussymboli on aukion laidalla kohoava Pyhän Agathan katedraali. Pyhän Agathan juhlapäivä 5. helmikuuta on yksi Italian suurimmista uskonnollisista tapahtumista ja vaikuttaa koko kaupungin toimintaan usean päivän ajan.

Vanhemmista historiallisista nähtävyyksistä yksi merkittävimmistä on roomalaisen amfiteatterin rauniot – tietysti laavakiveä sekin. Tästäkin tuli hieman mieleen Mexico City, missä asteekkien Templo Mayorin laavakivirauniot sijaitsevat aivan historiallisen keskustan ytimessä.

Mafian maine rajoittaa edelleen turismia

Nähtävyyksistä huolimatta Catania ei ehkä kuitenkaan ole tyypillisin turistikohde Sisiliassa, vaan arki pyörii enemmän paikallisen elämän ympärillä. Vanhan keskustan pääkatu ja katedraalin aukio saattavat toki täyttyä matkailijoista, mutta kaupungista puuttuu tietynlainen viimeistelty yleisilme, ja viimeistään sivukaduille mentäessä huomaa, ettei paikkoja ole puunattu turisteja varten.

Keskustan ulkopuolella törmääkin merkittävään roskaisuuteen ja romukasoihin, joista maahanmuuttajat näyttivät keräävän itselleen tarpeellisia tavaroita ja vaatteita. Maailman epätasa-arvoisuus iskee silmille välillä yllättävissäkin paikoissa, mutta olin samalla hyvilläni, että 11- ja 15-vuotiaat lapset näkivät myös tämän puolen elämän realiteeteista. Se virittikin autossa keskustelun kulutushysteriasta ja asioista, joita pidämme usein itsestäänselvyyksinä.

Cataniaa on pidetty pitkään Cosa Nostran hallinnoimana vaarallisena kaupunkina, mutta mafian toimintaa on sittemmin hillitty ennen kaikkea valtion määrätietoisilla toimilla. 1990-luvulla pidätykset, tuomiot ja omaisuuden takavarikointi heikensivät järjestäytyneen rikollisuuden taloudellista valtaa. Julkisia hankintoja, rakennuslupia ja jätehuoltoa alettiin valvoa tiukemmin, mikä vaikeutti mafian perinteisiä tulonlähteitä. Samalla avoin keskustelu ja kansalaisaktivismi vähensivät pelon ilmapiiriä.

Nykyään keskusta ja majoituspaikat ovat selvästi turvallisempia ja hallitumpia kuin aiemmin, mikä tekee kaupungista turistiystävällisemmän. Mafia on edelleen läsnä, mutta ei niin kuristavalla otteella kuin aiemmin. Kenties huonon maineensa vuoksi Catania ottaa vuosittain vastaan vain noin miljoona turistia, mikä on vähän verrattuna vaikkapa Palermon viiteen miljoonaan tai koko Sisilian yli 21 miljoonaan visiittiin.

Huonot rannat, hyvät ruuat

Hieman yllättäen tuli todettua, ettei Catania ainakaan syksyllä sovi rantakohteeksi, vaikka kartalla 18 km pitkä hiekkaranta, Spiaggia di Catania näyttääkin houkuttelevalta. Todellisuudessa ranta-alueella on paljon epäsiisteyttä, roskaa ja rakennusprojekteja, jotka ovat jääneet puolitiehen. Etenkin julkisilla osuuksilla roskaisuus ja yleinen välinpitämättömyys näkyvät selvästi. Tämä voi olla pettymys, koska ranta itsessään on pitkä ja hiekkapohjainen. Osa porukastamme kävi kuitenkin uimassa, vaikka aallokko oli Taorminan tapaan melkoinen. Rannalla oli lisäksemme vain muutama muu ihminen, mutta voi olla, että kesäaikaan porukkaa on enemmän ja yksityisten rantaklubien rantaosuudet siistimpiä.

Catanian parasta antia onkin kaupunkimiljöö ja urbaani kulttuuri, jonka perässä sinne ehdottomasti kannattaa matkustaa. Hintataso on suht edullinen, ja paikallinen ruoka yksinkertaista, mutta tuttuihin raaka-aineisiin perustuvaa. Arancinit eli täytetyt riisipallot ovat Cataniassa usein kartion muotoisia, ja niiden sanotaan viittaavan Etnaan. Söin Cataniassa elämäni suurimman pizzan – tai no, ehkä puolet siitä, koska tavallinen pizza oli lähes perhepizzan kokoinen.

Pasta alla Norma on kaupungin tunnetuin ruokalaji, ja se voittikin vuonna 2018 Milanon matkamessujen vuoden annos -palkinnon. Munakoisosta, tomaatista ja ricottasta tehty pasta-annos on nimetty Cataniassa syntyneen säveltäjän Vincenzo Bellinin oopperan mukaan. Bellinin nimi näkyy kaupungissa monin paikoin, erityisesti patsaissa ja Teatro Massimo Bellinissä, joka on Sisilian merkittävimpiä oopperataloja. Ja toki kun Italiassa ollaan, ovat cannolit olennainen osa myös Catanian kahvilakulttuuria.

Yksi turistisin paikka Cataniassa näytti olevan Don Peppinu -jäätelöbaari. Se on suosittu niin paikallisten kuin matkailijoiden keskuudessa ja tarjoaa laajan valikoiman gelatoja, granitoja ja muita sisilialaisia jälkiruokia. Tarjolla on perinteisiä makuja, kuten pistaasi, manteli, sitruuna ja ricotta. Jonot olivat melko pitkiä ja hinnat hieman korkeammat kuin pienemmissä gelaterioissa. Nimen Don Peppinu voi kuulla myös puhekielessä viittaamassa paikalliseen vaikuttajaan tai varjohahmoon, joka hoitaa asioita puolitiehen tai henkilökohtaisin keinoin. Jäätelöbaarin nimessä tämä on kuitenkin leikittelevä ja muistettava brändi, eikä sillä ole yhteyttä rikollisuuteen.

Hyvä tukikohta tai päiväretkikohde

Catania sopii hyvin tukikohdaksi ympäristön tutkimiseen tai päiväretkikohteeksi Taorminan lähettyviltä, miksei jopa Messinasta asti, josta matkaa on noin 100 km. Etna on luonnollisesti suosituin päiväretkikohde, ja sinne pääsee sekä opastetuilla kierroksilla että omatoimisesti. Cataniasta lähtevä Circumetnea-juna kiertää tulivuoren rinteitä ja tarjoaa hitaan tavan nähdä pienempiä paikkakuntia. Emme käyneet Etnalla, koska se näkyi muutenkin majapaikkamme parvekkeelta.

Rannikolla pohjoiseen mentäessä ympäristö muuttuu rauhallisemmaksi, ja esimerkiksi laavakivirannoistaan tunnettu Aci Trezza tarjoaa tyystin erilaiset maisemat. Ja tietysti, jos majapaikka on Cataniassa, suosittelen tekemään päiväretken ainakin Taorminaan ja käymään myös koillisen maaseudulla.

Loppukaneettina voisi sanoa, että Catania on kaupunki, joka ei välttämättä miellytä kaikkia, mutta toisilla se iskee suoraan sydämeen. Pääväylät ja keskeiset alueet pidetään kunnossa, kun taas sivummalla vastuu siirtyy käytännössä asukkaille, eikä osittain mafian hallitsema järjestelmä kannattele. Toisaalta tämä tekee kaupungista erityisen kiehtovan ja antaa näkökulman eteläitalialaiseen rosoisuuteen, joka on täydellinen vastakohta pohjoisen silotellulle trendikkyydelle. Itse ainakin ihastuin ensisilmäyksellä!

––
Pidätkö enemmän rosoisesta vai silotellusta katukuvasta?