Millainen on vierailu Pohjois-Korean suurlähetystössä?

Olen viime aikoina kirjoitellut jonkin verran Suomi-Korea-seuraan ja Pohjois-Koreaan liittyvistä asioista, joten jatketaan juttusarjaa puhumalla vähän suurlähetystövierailuista. Suomella ei ole enää vuosiin ollut omaa Pohjois-Korean suurlähetystöä, joten diplomaattiset ja matkustusasiakirjoihin liittyvät asiat kuten esimerkiksi viisumin hankkiminen tapahtuu P-Korean Ruotsin suurlähetystön kautta.

Lähetystö sijaitsee hieman Tukholman kaupungin ulkopuolella, Lidingön saarella. Lidingössä sijaitsee myös Afganistanin suurlähetystö, kun taas suurin osa muista lähetystöistä löytyy Tukholman Diplomatstadenista.

Ruotsin suurlähetystön merkitys

Viisumiasioiden lisäksi Ruotsissa sijaitsevan Pohjois-Korean suurlähetystön vastuulla on hoitaa myös muun Pohjois-Euroopan asioita, sekä Yhdysvaltojen ja Pohjois-Korean välisiä diplomaattisuhteita. Suurlähettiläs onkin ollut mukana esimerkiksi silloin, kun edellämainittujen maiden välillä on ollut tarvetta liennyttää räjähdysherkkiä välejä. Jotkut ovat saattaneet lukea lehdistä, että Ruotsissa on ollut joskus korkean tason neuvotteluita koskien Yhdysvaltojen ja Pohjois-Korean suhteita. Ruotsia pidetäänkin neutraalina maaperänä.

En ole itse tavannut viime vuonna vaihtunutta uutta suurlähettilästä, Guk Ri Wonia, mutta ehdin tapaamaan aiemman lähettilään, Kang Yong Dokin muutaman kerran sekä Ruotsissa että Suomessa. Hän oli hyvin vieraanvarainen ja kohtelias, kuten korealaiset nyt yleensäkin.

Vierailun aika

Pohjoismaiset Korea-seurat vierailevat yleensä muutaman kerran vuodessa KDKT:n suurlähetystössä. Perinteisesti juhlavastaanotolle tulee kutsu edesmenneiden johtajien syntymäpäivänä, Korean demokraattisen kansantasavallan perustamispäivänä ja muina pohjoiskorealaisille merkittävinä ajankohtina.

Normaalisti paikalla on ainakin Suomen, Ruotsin ja Tanskan ystävyysseuran delegaatiot, mutta välillä myös porukkaa Norjasta ja Virosta sekä jotain muita järjestöjen edustajia. Joskus eräs Ruotsi-Korea-seuran tyyppi toi mukanaan kaksi sohvasurffaajaa, jotka majoittuivat hänen luonaan. Varmasti ainutlaatuinen kokemus noille tytöille! Ystävystyin saksalaisen vieraan kanssa ja jatkoimme yhdessä matkaa Helsinkiin.

Kun kutsu tulee, menemme Ruotsiin laivalla, missä on aikaa viettää iltaa seuran jäsenten kanssa. Mukana on aikain saatossa ollut hieman värikästäkin porukkaa, joten laivareissut voivat olla ihan viihdyttäviä myös tällaiselle risteilyjä karttavalle ihmiselle.

Aamulla laivan saapuessa Tukholmaan, on meitä monesti ollut vastassa joku suurlähetystön edustajista. Joskus olemme menneet metrolla lähemmäs Lidingöä, mistä meidät on poimittu kyytiin. Harvemmin sitä tulee muualla ajeltua diplomaattimersun kyydissä..

Olen joskus kuljeskellut Helsingin Kaivopuistossa diplomaattialueella katselemassa suurlähetystöjä. Osa niistä on ihan normitaloja, osa vahvasti vartioituja. Pohjois-Korean rakennus Ruotsissa on aika lailla suurehkon kolmikerroksisen omakotitalon tai huvilan tyylinen. Piha on aidattu ja varmasti hyvin valvottu, mutta mitään valtavaa muuria sen ympärillä ei ole, kuten vaikkapa jenkkien lähetystössä Suomessa.

Onko pukukoodia?

Muistan vieläkin, kuinka minua hieman pelotti ennen ensimmäistä suurlähetystövierailua helmikuussa 2015. Olin tavannut aiemmin vain suurlähetystön konsulin vaimoineen sekä pari muuta pohjoiskorealaista täällä Suomessa. En tiennyt yhtään mitä odottaa vierailulta. Minua arvelutti etenkin se, kuinka konservatiivinen silloinen uusi suurlähettiläs on, ja pidetäänkö minua jonain japanilaisen yakuzan tyylisenä rikollisena tatuointeineni. Muistan kysyneeni seuran sihteeriltä, joudunko piilottamaan niskatatuoinnin ja ottamaan huulilävistyksen pois. Sain nauravan vastauksen, että ei todellakaan 😀

Mitenkään erityisesti sinne ei tarvitse pukeutua, mutta olen itse aina ollut joko mekossa tai jakkupuvussa, koska mielestäni siisti pukeutuminen on kunnianosoitus kutsuvalle taholle. Suurlähetystön naisetkin ovat yleensä korealaisessa Choson-ot-kansallispuvussa (Etelä-Koreassa pukua kutsutaan nimellä Hanbok.)

Tyypillinen ohjelma

Ensimmäisenä sisään mentäessä on eteisaula, missä on esillä vaihtuva valokuvanäyttely. Kuvissa esitellään luonnollisesti Pohjois-Korean maisemia, johtajia sekä muuta aiheeseen liittyvää. Vierastilat on alakerrassa, ja yläkerrassa taas on diplomaattien yksityiset tilat.

Eteisestä päästään kaksiosaiseen olohuoneeseen, missä yhdellä seinustalla on suuri Kim Il Sungia ja Kim Jong Iliä esittävä taulu. Kuten Pohjois-Korean matkoilla, myös suurlähetystövierailulla ohjelmaan kuuluu kukkatervehdysten laskeminen johtajien eteen. Yleensä sen hoitaa delegaation puheenjohtaja, enkä itse ole koskaan kukkia sinne vienyt.

Riippuen vähän tilaisuuden luonteesta, on välillä olohuoneeseen aseteltu penkit, missä vieraat kuuntelevat puheiden pitämistä. Normaalisti seurojen puheenjohtajat pitävät lyhyen tervehdyspuheen tai muun tilannekatsauksen. Myös suurlähettiläs saattaa kertoa esimerkiksi Korean niemimaan tilanteesta.

Aina mitään puheita ei ole, jolloin tilaisuus on epävirallisempaa yhdessäoloa ja keskustelua. Joskus olemme katselleet esittelyvideota Pohjois-Korean uusista turistikohteista jne. Oleskelutiloissa on sohvaryhmiä, joilla voi istuskella ja vaihtaa kuulumisia. Esillä on usein myös uusimmat painokset pohjoiskorealaisista aikakauslehdistä, joita saa ottaa mukaan vapaasti.

Minua harmittaa edelleen, että aiemman konsulin virka-aika tuli täyteen ja hän lähti perheineen takaisin kotiin. Pidin heistä todella paljon, sillä he olivat niin ystävällisiä ja hauskoja. Erään vierailun aikaan sain konsulilta Pjongjangia esittelevän kirjan, josta oli hyötyä muun muassa matkaopasta tehdessä. Nyt kun Pohjois-Korean yhteiskuntatieteellinen delegaatio oli vierailulla Suomessa, kysyin uudelta konsulilta edellisen kuulumisia. Perhe on kuulemma Koreassa ja voi hyvin.

Pöytä koreana

Tärkeä osa vastaanottoa on korealaisen aterian tarjoilu, jolloin suurlähetystön naishenkilökunta kattaa seisovan pöydän ruokineen ja juomineen. Suurin osa ruuista on korealaisia, joten tarjolla on tietenkin kimchiä, täytettyjä taikinanyyttejä eli manduja, kalaa, yachae twigimejä eli friteerattuja vihanneksia, kanaa, riisiä, lasinuudeleita ja milloin mitäkin.

Muistan kun maistoin ensimmäisen kerran kimchiä, enkä tykännyt siitä yhtään. Toisella kerralla olin jo tottunut makuun ja nykyään voin syödä sitä kuinka paljon tahansa. Mitä tulisempaa, sen parempaa! Myös friteeratut vihannekset on ihania.

Erikoisin ruoka, jota olen syönyt, on gosari namul eli saniaisen versot. Korealaisilla on tähän ihan omanlaisensa menetelmä, miten saniaisista saadaan maistuva aterian osa yhdessä muun muassa paprikan ja sipulin kanssa. Alkoholittomien juomien lisäksi tarjolla on olutta, viiniä sekä korealaista insam-viinaa. Tottakai tarjolla on myös insam-teetä.

Pääsin muutama vuosi sitten valmistamaan korealaisia ruokia entisen konsulin vaimon kanssa, joten jos teitä kiinnostaa lukea pohjoiskorealaisesta ruokakulttuurista enemmänkin, niin jättäkää viestiä kommenttikenttään. Voin tehdä aiheesta erillisen postauksen.

Ruuan jälkeen vierailulla on aikaa vielä vapaamuotoiselle keskustelulle, jonka jälkeen alamme pikkuhiljaa lähteä takaisin satamaan päin. Yleensä vierailut kestävät melko pitkään, about neljä tuntia. Sen aikana ehtiikin saada jo uusimmat kuulumiset Koreasta sekä suunnitella pohjoismaisten ystävyysseurojen yhteisiä tapaamisia. Meillä on tosi tiiviit välit Euroopan muiden Korea-seurojen kanssa, mikä on kyllä yksi seuraan kuulumisen parhaista puolista.