Kazakstanin luonto: Kolsai- ja Kaindy-järvet

Edellisessä postauksessa esitellyn Charynin kansallispuiston tavoin myös Kolsai-järvien kansallispuisto sijaitsee Kaakkois-Kazakstanissa, mutta lähempänä Kirgisian rajaa. Kuivasta arosta ja aavikosta poiketen se rajoittuu vehreään Tianšanin vuoristoon, ja sieltä löytyvät myös Kazakstanin tunnetuimmat luontomaisemat.

Vuonna 2007 perustettu, 1 600 neliökilometrin laajuinen kansallispuisto tunnetaan erityisesti turkoosinkirkkaista, seismisistä vuoristojärvistä sekä monimuotoisesta kasvi- ja eläinlajistosta. Tianšanin vuoriston tunnusomaisia piirteitä ovat jylhät vuorenhuiput, syvät vuoristolaaksot sekä smaragdinvihreät havumetsät.

Kolsai-järvet

Harva ehkä tietää, että jääkauden aikaan syntyneitä Kolsai-järviä on oikeasti kolme, koska suurin osa turisteista pysähtyy ainoastaan alimmalle järvelle. Järvistä ensimmäinen sijaitsee 1 818 metrin korkeudessa merenpinnasta. Se on ketjun pisin järvi ja syvyydeltään noin 80 metriä. Keskimmäinen järvi sijaitsee 2 250 metrin korkeudessa, ja järvistä ylin taas löytyy noin 2 850 metrin korkeudesta. Järvien välillä voi ainoastaan patikoida, koska tietä ei ole. Alimman ja keskimmäisen järven menopaluureitti on vajaa 15 km (AllTrails.com).

Alimman järven parkkipaikalta on lyhyehkö, mutta jyrkkä mäki alas rantaan, missä on mahdollisuus veneen vuokraamiseen. Järven vasenta laitaa kulkee helppo menopaluu maisemareitti, jonka pituus on yhteensä noin 5 km. Kärsin edelleen korkeasta sykkeestä ja väsymyksestä, joten jäin puoleenväliin näköalatasanteelle, enkä jaksanut lähteä alas asti.

Join kahvia, ja vain istuskelin maisemia katsellen. Löysin maasta Iran-rintamerkin, mikä oli erikoinen sattuma. Olin nimittäin alunperin suunnitellut yhdistäväni Iranin tähän Keski-Aasian reissuun, mutta sattuneesta syystä se jäi odottamaan hamaan tulevaisuuteen.

Kaindy-järvi

Lyhyen matkan päässä Kolsailta sijaitseva Kaindy-järvi on geologiselta historialtaan huomattavasti nuorempi ja monin tavoin poikkeuksellinen luonnonihme. Järvi syntyi tammikuussa 1911 tapahtuneen voimakkaan maanjäristyksen seurauksena, kun massiivinen maanvyöry patosi Kaindy-joen rotkoon. Vesi täytti rotkon ja hukutti alleen pystyyn jääneen kynttiläkuusimetsän.

Koska järven vesi on ympäri vuoden erittäin kylmää, kuusien rungot ja vedenalaiset oksat ovat säilyneet lahoamatta yli vuosisadan ajan. Vedestä nousevat kuivuneet rungot muodostavat todella harvinaisen näkymän, jota kehystää mineraalipitoinen kirkkaanturkoosi vesi. Opas kertoi, että maailmassa ainoastaan Japanissa Shirogane Blue Pondilla on nähtävissä samantyyppiset maisemat, joskin syntyhistoria on ollut hieman erilainen.

Kaindylle päästäkseen joutuu patikoimaan reilu pari kilometriä suuntaansa tai vastaavasti kulkemaan sen neuvostoaikaisen UAZ-pakettiauton kyydissä. Tarjolla on myös ratsastusta, mutta ryhmässämme ollut venäläinen nainen kävi katsastamassa hevoset, ja kertoi niiden olevan äärimmäisen huonossa kunnossa. En siis missään nimessä suosittele ratsastamaan, enkä myöskään hyödyntämään järvellä tapahtuvaa valokuvausta kotkien kanssa. Autokyyti maksaa vain muutaman euron, jos ei jaksa tai halua kävellä.

Kaindy-järvi vaikutti selkeästi turistisemmalta, koska pinta-alaa järven ympärillä olevilla näköalatasanteilla oli paljon vähemmän. Kaindy oli kuitenkin mielestäni kiinnostavampi, eikä turistilaumat tämän vuoksi erityisemmin häirinneet. Kolsaikin on kaunis, mutta sen tyyppisiä maisemia on jo tottunut näkemään esimerkiksi Itävallassa ja Balkanilla.

Kolsai-järvien kansallispuiston luonto

Kansallispuiston kasvillisuus noudattaa tarkkaa korkeusvyöhykkeisyyttä. Alimpien rinteiden ja jokivarsien lehtimetsät sekä leppä- ja pajukasvustot vaihtuvat korkeammalle siirryttäessä tiheiksi havumetsiksi. Niiden valtalajina on Tianšanin vuoristolle tyypillinen vuorikuusi, joka voi kasvaa jopa 40-60 metriä korkeaksi. Ylempänä puurajan yläpuolella levittäytyvät subalpiiniset ja alpiiniset niityt, joilla kasvaa lukuisia endeemisiä vuoristokasveja, kuten erilaisia katkeroita, alppitähtiä sekä harvinainen lumilootus.

Eläimistöltään alue on yksi Kazakstanin tärkeimmistä suojelualueista. Puistossa tavataan yli 200 lintu- ja nisäkäslajia, joista monet ovat uhanalaisia ja rauhoitettuja. Vuoristoalueilla elää muun muassa karhuja, ilveksiä sekä vuorikauriita. Havumetsissä ja alpiinisilla niityillä tavataan myös harvinaista Himalajan ruskeakarhua sekä äärimmäisen uhanalaista lumileopardia, joka liikkuu puiston korkeimmilla, vaikeapääsyisillä harjanteilla. Lisäksi järvien kylmissä ja hapekkaissa vesissä elää luonnollinen taimenkanta.

Yö jurttaleirissä

Vierailin vuonna 2018 jurttakylässä Mongolian reissun aikana, mutta emme tuolloin päätyneet yöpymään siellä. Tästä jäi kuitenkin kaipuu, ja kun aloin vihdoin suunnitella Keski-Aasian reissua, tiesin, että sisällyttäisin ohjelmaan jurttayöpymisen. Mietin sitä ensin Uzbekistanissa, mutta kuiva ja kuuma aavikkoympäristö ei kiehtonut. Kun sitten löysin tämän retken* , johon sisältyi sekä kaikki kolme kanjonia, Kolsai- ja Kaindy-järvet, että jurttaleiri, en edes katsonut retken hintaa, kun varasin sen.
(*Get Your Guide affiliatelinkki)

Kolsai-järvien kansallispuistossa on useampia pieniä jurttaleirejä, joten yksittäiset leirit eivät tunnu yhtään turistiselta tai liian täydeltä. Olen erittäin tyytyväinen ainakin meidän retken valintaan eli Green Valley Yurts Kolsayhin. Jurttia taisi olla 9, eikä ympärillä ollut muuta kuin pikkuruinen Kurmetin kylä jonkin matkan päässä. Bonuspisteet siitä, että leirissä oli paljon kissoja 🙂

Saavuimme kylään iltapäivällä, joten meillä oli hyvin aikaa asettua taloksi, ihailla vuoristomaisemia ja auringonlaskua ja suunnistaa sitten illallispöytään. Osa porukasta jäi tämän jälkeen istuskelemaan vielä nuotion äärelle, mutta me vetäydyimme kanadalaisen ja malesialaisen kanssa jurttaan juttelemaan matkailusta. Majoituin yhteisjurtassa neljän muun naisen kanssa.

Olen yöpynyt aiemmin Jordanian Wadi Rumissa sijaitsevassa beduiinileirissä, joten fiilis oli hieman samantyyppinen. Nukuin molemmissa leireissä kuin pieni vauva, koska rakastan hieman viileää ympäristöä. Jurtassa ei missään vaiheessa tullut kylmä, koska sängyissä oli vielä viltit peittojen päällä. Yleisistä tiloista löytyi vessat ja suihkut, ja toisin kuin Wadi Rumissa, täällä suihkusta tuli lämmintä vettä. Jurtassa oli saatavilla aurinkopaneelin tuottamaa sähköä, joten puhelimet ja kamerat sai ladattua yön aikana. Olin kyllä ottanut varavirtalähteenkin mukaan.

Retki oli nappivalinta

Retki oli aikataulutettu siten, että lähdimme Almatysta aikaisin torstaiaamuna, ajoimme Kuu-kanjonille, Mustalle kanjonille ja syömään Satyn pikkukylään. Sitten suuntasimme Kolsai-järvelle ja sieltä jurttaleiriin. Aamiaisen jälkeen ajoimme Kaindy-järvelle, lounaalle samaan paikkaan kuin edellisenä päivänä, ja iltapäivällä Charyn-kanjonille. Saavuimme takaisin Almatyyn myöhään perjantai-iltana. Tämä oli mielestäni täydellinen reitti, koska kohteet sen kun paranivat reissun loppua kohti ja niillä oli aikaa 2-3 tuntia per pysähdys. Maksoin retkestä 116 €, mutta nyt sen hinta näyttää olevan 143 €.

Pakko mainita vielä loppuun pari hupaisaa ”pienet piirit”-yhteentörmäystä. Majoituin tässä kohtaa Alladin Capsule Hotellissa, jonne myös retkellä ollut venäläinen nainen tupsahti. Lähdin seuraavana aamuna Kirgisiaan, ja kanssani samassa bussissa oli kanadalainen nainen, jonka kanssa vietin aikaa retkellä. Kun palasin Kirgisiasta takaisin Almatyyn, oli venäläinen nainen siirtynyt AQ Mini Suitesiin, jossa myös minun majoitus oli. Almaty on kuitenkin iso kaupunki ja majoitusta niin paljon, että tämä oli kerrassaan hauska sattuma.

—
Oletko koskaan majoittunut jurtassa tai vastaavassa majapaikassa?