Saint-Paul-de-Vence on kuin maalaus Etelä-Ranskan sydänmailla
Saint-Paul-de-Vencen kapeat mukulakivikadut kylpevät lempeässä valossa. Aurinko siivilöityy seinillä vallattomana kasvavan sinisateen lomasta. Ilma tuoksuu laventelilta, nougat’lta ja kiviseinistä haihtuneelta kosteudelta. Kevätpäivän aamussa on jo selkeää kesän tuntua.
Vanhankaupungin muurien sisällä aika tuntuu hidastuvan. Joku istuu kivipenkillä lukemassa – osaisipa sitä itsekin pysähtyä lomalla noin, ajattelen. Vanha mies heittää petanque-kuulaa Place du Général de Gaullen laidalla, ja jatkuvana virtana saapuvien turistien puheensorina solisee pitkin kujia. Musta koira livahtaa Rue Grande -kadulta sivukujalle, jossa rapatun seinän ajansyömistä raoista kasvaa pieniä kasvin alkuja. Samat kasvit kuolevat huonekasveina, jos eivät saa millilitran tarkasti vettä juodakseen.
Historian kerroksia kivimuurien sisällä
800-luvulla perustettu Saint-Paul-de-Vence levittäytyy harjanteen laelle muurien suojaan, ja ensimmäiset askeleet sen sisällä tuntuvat siltä kuin olisi astunut ulos nykyajasta. Muu todellisuus sulkeutuu takana ja ympärillä alkaa kivien maailma: kiiltäväksi kuluneet rappuset, syvänvihreän muratin verhoamat paksut kiviseinät ja suloisesti asetellut sileät kivet mukulakivikaduilla, jotka ovat vuosisatojen aikana nähneet miljoonia kenkäpareja.
Kivisen sokkelon keskellä seisoo vanha suihkulähde, Grande Fontaine, joka kertoo menneestä sekin. Saint-Paul-de-Vence sai 1300-luvulla yksinoikeuden alhaalla laaksossa virtaavan Malvan‑joen veteen. Vesi johdettiin akveduktilla kylään, jossa sitä käytettiin arkiaskareisiin ja elinkeinojen ylläpitämiseen. Grande Fontaine sijaitsee pienellä aukiolla, jossa pidettiin aikanaan kylän markkinoita.
Erityisesti taiteen ystäville
Saint-Paul-de-Vence on ennen kaikkea taiteen ystävien ja designin aarreaitta. Taidetta on kaikkialla: ikkunoissa patsastelevia veistoksia, valokuvia vanhasta kylästä, maalauksia, joiden värit leiskuvat kuin Rivieran kesäinen luonto. Pienet putiikit ja galleria-aukiot avautuvat yksi toisensa jälkeen.
Uskaltaudun astumaan sisään taidegallerioihin, sillä pelkoa pakkomyynnistä ei ole. Katse saa kulkea rauhassa ympäri ateljeeta. Galleriat eivät ole täällä vain turisteja varten, vaan ne ovat osa elämää ja kuuluvat kylään niin kuin petanque-kuulat sen torille.
Saint-Paul-de-Vence koki uuden nousun 1920-luvulla, kun monet taiteilijat löysivät kylän sekä sen ainutlaatuisen valon ja värit. Picasso, Matisse, Dufy, Chagall ja monet muut ovat viihtyneet ja vaikuttaneet Saint-Paul-de-Vencessä. Kylän suosituimpiin nähtävyyksiin kuuluva taiteen, arkkitehtuurin ja puutarhan yhdistelmä, Fondation Maeght, sijaitsee hieman keskustan ulkopuolella ja houkuttelee vuosittain yli 200 000 kävijää.
Jotain myös luonnonrauhaa kaipaaville
Saint‑Paul‑de‑Vencen alapuolella levittyy kaunis Malvanin laakso, jota halkoo aiemmin mainittu samanniminen joki. Laakso on erinomainen lisä kylävisiitille ja oivallinen kohde sekä vaellukseen että luonnonrauhaa ja villiä Provencen vehreyttä etsivälle. Päädymme tällä kertaa vain katselemaan ihastuneena alas laaksoon kivimuurin näköalapaikalta. Katse suuntautuu sivulle muurien tuntumassa sijaitsevalle hautausmaalle, jonne myös kylässä vaikuttanut surrealisti-taiteilija Marc Chagall on haudattu.
Suuntaamme hiljalleen takaisin Place du Général de Gaullelle päin, joka toimii porttina kylässä vieraileville ja jonka liepeillä sijaitsee useampi ravintola. Nenään leijailee erilaisia ruuan tuoksuja, ja jossain viinilasi helähtää pöytää vasten. Lasissa rosé heijastaa valoa kuin nestemäiset ruusun terälehdet.
Useamman tunnin vaeltelun jälkeen nälkä alkaa kurnia mahassa, mutta emme äitini kanssa onnistu löytämään ravintolaa, jossa ei olisi pitkiä jonoja tai joka ei vaatisi pöytävarausta. Pelkällä kahvilla, jäätelöllä ja nougat’lla kun ei elä, on siis aika lähteä etsimään bussikyytiä takaisin Nizzaan.
Käytännön vinkkejä
- Saint-Paul-de-Vence sijaitsee vajaan 10 kilometrin päässä Rivieran rannikolta sisämaahan päin. Kylään pääsee esimerkiksi ottamalla ensin junan Cagnes-sur-Meriin ja jatkamalla asemalta bussilla nro 655. Bussilipun voi ostaa kuljettajalta, ja vuorosta riippuen reitti saattaa heittää ensin ylimääräisen kierroksen ennen ylös kylään suuntaamista. Meillä menomatka kesti tunnin, mutta paluu oli nopeampi. Käsittääkseni Nizzasta on myös suoria busseja, olisiko nro 400, mutta en tiedä sen tarkemmin.
- Valokuvauksen kannalta Saint-Paul-de-Venceen kannattaa suunnata heti aamusta tai vastaavasti iltapäivällä ja jäädä odottamaan kultaista tuntia.
- Mikäli mielit syödä jossain tietyssä ravintolassa, kannattaa varmistaa, tarvitseeko sinne pöytävarauksen ja tarjoileeko ravintola lämpimiä ruokia lounasajan ulkopuolella. Törmäsimme molempiin esteisiin.
- Jos tykkäät Èzestä, pidät varmasti myös Saint-Paul-de-Vencestä! Mielestäni Saint-Paul on hieman selkeämpi, eikä yhtä sokkeloinen kuin vuoristokylä Èze, ja lisäksi siellä on enemmän nähtävää.
22 kommenttia
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
En varsinaisesti tunnustaudu taiteen ysätväksi, mutta olen aivan varma, että tuolla viihtyisin. Näyttää ja kuulostaa tosi rentouttavalta paikalta. Harmi, kun en voi olla kokonaan etätöissä, tuolla niitä olisi varmasti mukava tehdä!
admin
Minäkään en mikään maailman suurin taidefani ole, mutta tunnelma tuolla on joka tapauksessa ihastuttava!
Mari / Maailmakotina
Ihanat muistot täältä. Eräänä aamuna aamulenkki sokkeloisilla kujilla. Yksi kauneimpia kyliä meidän 1kk Ranskan reissulta
admin
Kävinkin eilen lukemassa nuo sun postaukset, kun näin tän kommentin 🙂 Huvitti talutushihnan hurja kissa 😀
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Idyllisen näköistä. Tuo kirjanlukija on tavoitteeni, kun lähden huomenna Bilbaoon ja vastoin normaalia ”minuuttiaikatauluani”, mulla ei ole suunnitelmia. Mukana on kirja ja ajattelin koittaa, miltä tuntuu vaan pysähdellä siellä ja täällä. Saa nähdä, kuinka se onnistuu ja miltä se tuntuu.
admin
Voih, toivottavasti onnistut siinä!
Eveliina / Reissukuume
Mä en ymmärrä taiteesta yhtään mitään, enkä oikein osaa sanoa muuta kuin että joku on tai ei ole mun mielestä hieno 😁 Mutta tuolla näyttää kivalta!
admin
Oli kyllä viihtyisä paikka, vaikka päivän mittaan alkoi jo turisteja tulvia kapeilla kaduilla.
Virpi/Virpin Maailma
Tämä kylä oli ajatuksissani viime kesänä, kun Rivieralla lomailin, mutta jäi sitten menemättä. Tiedän kyllä ihan varmuudella, että tykkäisin kylästä. Seuraavalla kerralla on pakko ottaa suunta myös tänne. Ihana kuvaus kylästä tämä postaus.
admin
Mene ihmeessä seuraavalla kerralla!
Heidi/Himomatkaajan Turinoita
Ihana teksti, joka vie lukijan suoraan Saint-Paul-de-Vencen kapeille mukulakivikaduille ja auringon valossa kylpeviin kujille. Erityisesti kuvaukset sinisateen lomasta siivilöityvästä auringonvalosta ja laventelin tuoksusta herättivät mielikuvia ja saivat kaipaamaan tuonne. Tämä postaus on kuin pieni matka Etelä-Ranskaan! <3
admin
Kiitos paljon 🙂
Anu / Kaikki maanosat -matkablogi
Onpa kaunista! Ranskassa näyttää kyllä olevan taidetta ja kauneutta vaikka millä mitalla. Nizzassa on tullut käytyä vuosia sitten, mutta tämä paikka on ihan tuntematon. Hienoja kuvia!
admin
Kiitos 🙂 Rivieralla on niin paljon upeita paikkoja, ettei niitä pysty millään tutkimaan ilman uusia ja taas uusia reissuja!
Ne Tammelat
Nougatin tuoksuinen kylä olisi kyllä unelmapaikka <3 Kyllä tuolla viihtyisi kuuluisien taiteilijoiden jalanjäljissä.
admin
Nougatista saa myös jatkuvasti maistiaisia eri kaupoista 😀
Pirkko / Meriharakka
Työmatkat tuolle suunnalle mahdollistivat kivasti iltaisin ja/tai viikonloppuisin tai lisäpäivillä näiden kylien, tämänkin kiertelyn – tosin tuolloin, monta vuosikymmentä sitten, noita Instagram-kehyksiä ei vielä ollut missään, mutta muuten kadunkulmista ainakin osa vaikuttavat tutuilta. Fondation Maeght, erityisesti sen puutarha kaikkine siellä olevine teoksineen, on kyllä jäänyt mieleen!
admin
Työmatkoissa on kyllä se hyvä bonus, että vapaa-ajalla pääsee näkemään ympäristöä kuin kaupanpäällisinä.
Raija / Kohti avaraa maailmaa
Voi kääk! Minun on ihan pakko päästä tuonne! Ensin sekoitti Maailma kotina -Mari pään ja nyt sinä, näillä Ranska-jutuilla. Taide, taidekäsityöt jne jne on nimenomaan minun juttu 😍 Ja hyvä tietää, että Nizzasta kulkee bussi. Ehdin jo katsoa google mapsista ennen kuin luin tämän, että näyttää aika hankalalta kun tarvitaan kolme liikennevälinettä, mutta siis vain yksi bussi?
admin
Sekä Saint-Paul että Èze olisivat sulle varmasti mieluisia paikkoja. Mä en ite ole mennyt sillä bussilla, kun se ei jostain syystä tule koskaan tuonne Google Mapsin reittivaihtoehtoihin, eli en tiedä kulkeeko se enää. Mutta helposti sinne pääsee myös menemällä junalla Cagnes-sur-Meriin ja siitä asemalta bussilla perille.
Sari /matkalla lähelle tai kauas
Ihan kivan näköistä tuolla. Harmillista reissussa on nuo ruoka-ajat ja ravintoloiden aukioloajat! Kun sattuu nälkä tulemaan ihan eri aikaan.
Nyt kun ollaan Suomessa reissussa parasta on se, että ruokaa saa milloin vaan ja ravintolat on auki, jos ovat auki. Toki jossain Helsingissä hienommat avaa ovensa usein vasta ilta-aikaan.
Anne | Elämää Nomadina
Kiitos tästä postauksesta, todella onnistuit vangitsemaan noiden reissuhetkien tunnelman ja vanhan keskustan katujen maisemat niin, että todellakin tekisi mieli olla tuolla. Ja istua kaikessa rauhassa lukemaan kirjaa – siis niin tunnistan tuon fiiliksen siitä, että kumpa itsekin osaisi pysähtyä ja rauhoittua samalla tavalla, olla vain ja keskittyä nauttimaan hetken tunnelmasta ja kirjan tarinasta kauniissa miljöössä.