Tulilahti on yksi Suomen tunnetuimmista synkistä kohteista
Kesällä 1959 kaksi jyväskyläläistä nuorta naista, 21-vuotias Eine Nyyssönen ja 23-vuotias Riitta Pakkanen, ovat lähteneet pitkään odotetulle pyöräretkelle halki Savon ja Pohjois-Karjalan. Toinen neitokaisista on lähettänyt perheelleen Kolilta postikortin, jossa hän kertoo reissun jatkuvan vielä Varkauteen ja heidän tulevan sitten kotiin. Varkauteen asti he eivät koskaan pääse, sillä tyttöjen matka päättyy Heinäveden Tulilahdelle. Postikortti Kolilta jää viimeiseksi viestiksi kotipuoleen.
Tulilahden leiriytymisalue sijaitsee Kermajärven rannalla kauniissa suomalaisissa metsämaisemissa. Eine ja Riitta saapuvat telttoineen Tulilahdelle 27. heinäkuuta, ja heidän seuraansa liittyy illalla kaksi paikallista poikaa. Poikien mukaan he poistuivat teltalta klo 22 maissa tyttöjen jäädessä viettämään iltaa kaksistaan. Samana iltana alueella on tehty havaintoja myös ulkopuolisesta mopoilijamiehestä, jonka kerrotaan seuranneen tyttöjä.
Tragedia alkaa avautua
Kun Eineä ja Riittaa ei kuulu kotiin 3. elokuuta mennessä, alkaa kotiväki huolestua. Käynnistetään suuretsinnät, jotka sijoittuvat ensin väärien tietojen perusteella Varkauden ympäristöön. Vasta elokuun 21. päivä etsinnöissä mukana ollut varusmies löytää tyttöjen väkivaltaisesti surmatut ruumiit suohautaan kätkettynä. Hauta sijaitsee parinsadan metrin päässä leiriytymisalueelta Kermajärveen kuuluvan Tulilahden perukoilla. Maastosta löytyy tyttöjen tavaroita, ja pyörät naarataan lopulta Tulilahden pohjasta.
Syyllisten etsinnässä tunaroidaan
Kuusi vuotta aikaisemmin Suomea on ravistellut toinen tunnetuista rikosmysteereistä – Kyllikki Saaren surma. Jälleen kerran viranomaiset, media ja kansa pohtivat kuumeisesti, kuka on päättänyt nuorten naisten elämän näin julmalla tavalla.
Syyllisiä etsitään, ja todisteita yritetään selvitellä. Aikalaistapojen mukaisesti rikospaikkatutkinta on mitä on, ja Tulilahdessakin valssaa yleisöä tonkimassa ja tepastelemassa todisteita sotkien. Pääepäillyksi poliisilla nousee mopomies, joka paljastuu pohjanmaalaiseksi Runar Holmströmiksi, jolla oli aiempaa rikostaustaa. Mies vangitaan, vaikka todisteita ei juuri ole. Aikaa kuluu ja kuluu, ja tutkinta junnaa paikallaan.
Kun Holmström on jo otettu kiinni, löytyy Heinäveden ja Varkauden välisestä maastosta lisää tyttöjen tavaroita. Oikeudessa kiistellään, vietiinkö tavarat metsään vasta myöhemmin vai olivatko ne olleet siellä talven yli. Tämä herättää entisestään epävarmuutta Holmströmin syyllisyydestä. Syyllisyys jää lopulta arvoitukseksi, sillä loppuun asti syyttömyyttään vannonut mopomies riistää itseltään hengen sellissä toukokuussa 1961.
Aikain saatossa syylliseksi on epäilty myös saksalaisperäistä Hans Assamia, jonka syyksi eräät tahot ovat sälyttäneet myös kesäkuussa 1960, vain vajaa vuosi Tulilahden tragedian jälkeen tapahtuneen Bodomjärven telttasurman. Sekä Kyllikki Saaren surmaa että Tulilahden kaksoismurhaa tutkinut rikoskomisario Axel Skogman oli kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että Runar Holmström on syyllinen, mikä sinetöi sen, ettei muita tutkintalinjoja edes avattu.
Heinävedellä on puhuttu vuosikymmenten ajan, että tekijät – useampi siis – olivat paikallisia, koska maastossa oli operoitu niin vankalla tietämyksellä. Ulkopaikkakuntalaisella Holmströmillä ei olisi ollut resursseja toimia yhtä vakuuttavasti. Lisäksi haudan kaivamiseen käytetty lapio oli viety erään talon pihasta, jonka räksytyksestä tunnettu koira oli pysynyt hiljaa – kenties tutun – tunkeilijan anastaessa lapion. Synkkien kohteiden ja true crime -sisällön kuluttajana olen samaa mieltä, että syyllinen tai syylliset olivat mitä ilmeisimmin paikallisia.
Naisten kohtalo puhuttaa edelleen
Kävin Tulilahdella 66 vuotta surmapäivän jälkeen, ja kuljin polun telttapaikalta suohaudalle. Vaikka maasto onkin aikanaan ollut paljaampaa, on matka sen verran pitkä, että murhaajalta on vaatinut kuntoa raahata kaksi velttoa ruumista ja vielä haudata ruumiit erittäin peittävästi maahan. Aikaa on kuitenkin ollut vain yhden yön hiljaiset tunnit, mikäli tyttöjen kanssa alkuiltaa viettäneiden poikien kertomukseen on uskominen.
Tapaus tuskin selviää koskaan, joten se jäänee rikosmysteerien arkistoihin pölyttymään samaan tapaan kuin tuon aikaiset Kyllikki Saaren ja Bodomjärven surmat. Tulilahden leiriytymispaikka on sittemmin kadonnut ajan hampaisiin ja metsä ottanut alueesta vallan. Einen ja Riitan traaginen kohtalo ei kuitenkaan unohdu, vaan tyttöjen suohaudalla seisoo edelleen kaksi puista säänpieksemää ristiä.
Vielä 66 vuotta tragedian jälkeen joku käy istuttamassa kukkia muistopaikalle.
Ohjeet vierailuun:
16 kommenttia
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Tuttu tapaus sinällään. Voisi olla mielenkiintosita joskus käydä itsekin paikan päällä. Enpä toisaalta ole ikinä Bodomjärvelläkään käynyt, vaikka sekin tähän kategoriaan hyvin menesi. Pitää ilman muuta pitää jatkossa mielessä.
admin
Jos satutte Heinäveden suunnille, niin tuo on helppo kohde saavuttaa. Minua kiinnostaa käydä Bodomilla joskus. Ei ole vielä tullut käytyä, vaikka suunnitelmissa on pitkään ollut.
Raija / Kohti avaraa maailmaa
Enpäs muista, olenko kuullutkaan aiemmin tästä tapauksesta. Itse en menisi mihinkään tällaiselle tapahtumapaikalle, alkaisin vain vatvoa asioita liikaa…
admin
Muistaakseni tästä onkin ollut joskus puhetta, että olet herkkä tällaisille asioille. Tietystikään nämä eivät sovi kaikille, se on ihan ymmärrettävää.
Mari / Maailma kotona
Nämä on surullisia tapauksia. Valitettavasti näitä tulee aina – myös jää tapauksia joihin ei löydy ratkaisua. Raskasta lähipiirille ja samalla alueella asuville myös.
admin
Se on valitettavasti tosiasia 🙁
Eveliina/ Reissukuume
Mielenkiintoinen, ja totta kai myös surullinen case 🙁
Mä olen käynyt Bodomjärvellä. Ennen kuin tiesin, että ollaan _just siinä_ , ehdin sanoa kaverille, että ”tää olis ihan täydellinen telttapaikka” 🤦🏼♀️
admin
Joskus lähetään sinne telttailemaan 😀
Reissu-Jani
Olen lukenut näistä rikoksista ja murhista nuoruudessani ”Poliisi kertoo” kirjasarjasta, joka ilmeistyi ainakin 70-luvun alussa ja niitä oli lapsuuden kodissani myös ostettu. Kirjasarjaan ilmestyi vuosittain uusi teos sisältäen juttuja Suomessa ja muissa Pohjoismaisssa tehdyistä karmeista rikoksista. Siinä oli nuorella Jani pojalla ”iltasadut” kohdillaan kun luki mm. juttua leivinuuni murhaajasta (tappoi vaimonsa jouluna ja poltti ruumiin tupansa uunissa..) tai liftarityttöjen tappajista ja suohaudoista.
Stacy Sofia Siivonen
En sano, että oli Gladion toimija, mutta oli Gladion toimija. No, ainakin Kekkoseen kohdistuneen murhayrityksen takana oli Gladion toimija. No, sotien jälkeen tapahtui kaikenlaista väkivaltaista paljon. Esimerkiksi isoisäni yritti kassaralla saada vaimoltaan kaulan poikki Pieksämäellä. Se on jo sukuhistoriallisesti kiinnostavaa. Tapaus on Laatokka-lehdessä 1950 01.02.1950 no 25. On aika hurjia luettavia nuo vanhat tekstit.
Ne Tammelat
Tämä on kyllä todella synkkä tapaus. Olen viettänyt lapsuuden kesiä tuolla suunnalla, mutta en kyllä ihan tarkkaan muista, että olisimme tarkalleen tuolla käyneet. Koli, Pielisen ja Lieksan alue ovat kyllä tuttuja.
Pirkko / Meriharakka
Tämä on meikäläiseltä mennyt kokonaan ohi – mutta toisaalta olin alle 10-vuotias tapahtuma-aikaan, joten eipä tullut uutisia oikein seurattua 🙂 Espoon suunnalla Bodom-järvi on edelleen usein esillä, milloin siitä on joku uusi kirja tehty, milloin sinne tehdään opastettuja kävelykierroksia. Itsekin on tullut liftattua ja telttailtua 70-luvulla, mutta onneksi ei tapahtunut mitään kamalaa, ei liftatessa eikä telttaöinä tyttökaverin kanssa reissussa.
Paula - Gone with the Gastons
Kyllikki Saaren murha ja Bodomin tapahtumat ovat kyllä tuttuja, mutta en muista tätä tapausta ollenkaan. Varmaan olen kyllä tästäkin joskus lukenut, sillä yhteen aikaan luin kaikki tällaisiin vanhoihin rikostapauksiin liittyvät kirjat ja artikkelit. Eikö näitä poikia epäilty tästä ollenkaan? Nyt alkoi itseäkin kiinnostamaan tämä tarina.
Anna | Tämä matka -blogi
Nämä ovat tuttuja tapauksia, sillä -70 luvun lapsena niistä kirjoiteltiin paljon lehdissä. Sitten se kiinnostus jotenkin vaikeni ja tapaukset painuivat unhoon.Vasta ihan muutama sitten on alkanut näkymään taas tekstejä ja juttuja näistä.
Matkalla kaikkialle / Sarianne
Surullisia tapauksia nämä, ja vaikka true crime kiehtookin niin on myös pelottavaa miten monessa tapauksessa syyllinen on hyvin todennäköisesti päässyt täysin pälkähästä ja on voinut senkin jälkeen toimia samoin! Yksi syy miksi en uskaltaisi telttailla yksin, vaikka tietysti tässä tapauksessa ei kaverin seura auttanutkaan.
Virpi/Virpin Maailma
Surullinen tapaus. Olen myös tälläisten vanhojen mysteerien ystävä joten hyvin kiinnostava juttu. En tiedä olenko tästä edes koskaan kuullut, Kyllikki Saaren ja Bodomjärven jutut sensijaan on tuttuja.