Ensikosketus Madeiraan – Faial ja pohjoisrannikon tunnelmia

Edit 03/2024: Alkuosassa on kursiivilla kuvausta korona-toimenpiteistä, jotka eivät tietenkään enää ole valideja. Haluan kuitenkin jättää kappaleet osaksi tekstiä tulevaisuuden arkistoa varten.

Olemme nyt olleet neljä päivää täällä Madeiralla, mutta en ole oikein ollut innostunut kirjoittelemaan tänne näin äkkiseltään mitään. Päivisin on ollut niin paljon ohjelmaa, ettei illalla ole sitten juurikaan jaksanut kuin korkeintaan karsia enimmät kuvat niistä sadoista otoksista, joita olen räpsinyt kameralla ja puhelimella. Muutama koulujuttukin on tullut tehtyä.

Lento Saksan kautta Portugaliin

Matka meni kaiken kaikkiaan hyvin. Lähdimme viime viikon perjantaina Vantaalle, missä majoituimme Airbnb:ssä. Jätimme auton lentokentän parkkiin. Lento lähti lauantaiaamuna ja teki pienen välilaskun Frankfurtissa. Lentokenttä oli melkein tyhjänä, mikä oli hyvä juttu, sillä Saksa on Euroopan pahimpia koronapesäkkeitä.

Lufthansan koneet taas olivat aika lailla täynnä, ja koneessa tietenkin maskipakko. Elokuun Tanskan reissusta poiketen nyt oli tullut uusi ohjeistus, että venttiilimaskeja ei saa käyttää, koska ne suojelevat vain käyttäjäänsä. Muutama ihminen yritti tulla koneeseen venttiilimaskilla, mutta lentoemännät käskivät heittää maskin pois ja antoivat tilalle kirurginmaskin. Lentojen aikana henkilökunta myös kulki vähän väliä matkustamon läpi ja kävi valittamassa, jos joku oli ottanut maskin nenän edestä pois.

Lennot menivät aika joutuisasti. Tein yhden koulutehtävän jälkimmäisellä lennolla ja koetin levätä hetken silmät kiinni. Meillä ei ollut onneksi ketään keskipaikalla, joten saimme istua aika väljästi. Koneessa oli tarjoilu, mutta odotin itse, että lähimmillä penkkiriveillä olleet söivät ensin, ja otin vasta sitten oman maskin pois ja söin pikaisesti.

---

Saapuminen Madeiralle

Madeiralle saapuessa pitää jokaisen olla rekisteröitynyt Madeira Safe -sovellukseen. Sinne ilmoitetaan lennon tiedot sekä majapaikan osoite. Myös jos koronatesti on otettu jo kotimaassa (max. 72 h ennen lennolle astumista), voi negatiivisen tuloksen liittää sovellukseen. Meillä oli koronatestit otettuna, mutta sovellus ilmoitti, ettei niitä hyväksytä, koska ne olivat suomeksi (mikä nyt oli ihan odotettavaakin).

Kun laskeuduimme, oli meitä vastaanottamassa turistipalvelun henkilökuntaa. He kysyivät kaikilta, oliko rekisteröinti Madeira Safe -sovellukseen tehty ja oliko koronatesti valmiina. Siitä sitten ohjattiin ihmiset joko punaiseen tai vihreään jonoon. Sanoin, että meillä on testitulokset, mutta ne ovat suomeksi. Ohjaaja käski mennä vihreään jonoon.

Jos oli auto vuokrattuna, kuten meillä, ohjattiin kuitenkin ihan ensimmäisenä varauspisteille. Kävimme lyhyen jonotuksen jälkeen täyttelemässä autonvuokrauspaperit Europcarin kojulla. Emme saaneet sitä autoa, mikä oli toiveena, mutta ihan hyvin tuo Peugeotkin on kulkenut. Auto on uusi, neliovinen ja siinä on ilmastoinnit sun muut.

Emme kohdanneet mitään ongelmia esimerkiksi ylimääräisten vakuutusten tyrkyttämisessä, koska veljelläni oli jo etukäteen hommattuna vakuutus iCarhireinsurancelta (edit 03/2024: ei toimi enää Brexitin jälkeen). Päädyimme ottamaan lisä(maksu)palveluna vaihtoehdon, ettei autoa tarvitse palauttaa tankattuna, koska palautamme auton niin aikaisin, ettei bensa-asemat ole vielä auki.

Autosäädön jälkeen suuntasimme vihreälle linjalle ja kävelimme ulos terveyspisteelle. Siinä puhelimesta näytettiin Madeira Safen qr-koodi. Mies kysyi koronatestin tuloksia, ja sanoin että ne ovat vain suomeksi. Selitin mitä suomenkielisissä sanoissa lukee, ja mies hyväksyi testit. Hän kuitenkin sanoi, että normaalisti siinä pitäisi lukea PCR-test, mutta meillä oli vain CV19NhO. Kerroin, että testi on kyllä otettu nenästä, kun mies kysyi oliko testi kenties verikoe.

Onneksi pääsimme läpi, joten ei tarvinnut jäädä jonottamaan pitkään koronatestijonoon, emmekä näin ollen joutuneet myöskään karanteeniin. Meille tulee kuitenkin päivittäin kyselyitä Madeira Safen kautta, että mikä on vointi, ei kai ole kuumetta jne.

Ensimmäinen majoitus Faialissa

Ajoimme autolla suoraan Faialiin, joka sijaitsee saaren pohjoispuolella. Meillä on täällä Airbnb-omakotitalo korkealla vuorenrinteillä. Tiet Madeiralla on todella hyvässä kunnossa, mutta nousut ovat erittäin jyrkkiä, ja usein perille johtaa kunnon serpentiinitie neulansilmämutkineen. Pelkäsimme ensin, että riittääkö autossa tehot, mutta hyvin se on huristellut pienellä vaihteella eteenpäin. Päätiet kulkevat monin paikoin vuoren sisään hakatuissa tunneleissa. Välimatkat on tosi lyhyitä, koska saari on vain 20 x 60 km kokoinen. Tämä meidänkin kämppä on aika lähellä merta, mutta suht korkealla, joten tie tännekin on tosi jyrkkä.

Talossa on kolme makuuhuonetta, keittiö, kodinhoitohuone, olohuone ja kaksi kylpyhuonetta. Lisäksi etupihalla on terassi, josta voi katsella maisemia alas kylään ja merelle. Takana on vehreä kasvillisuuden peittämä vuoristo. Vuoret blokkaavat mereltä tulevia pilviä, joten maisema on välillä aika sumuinen. Lokakuussa alkoi sadekausi, joten sää on vaihtelevaa. Pari ensimmäistä päivää oli +26 ja ihan täyttä hellettä, jopa liian kuuma minun makuun, mutta nyt on hieman viileämpää, noin +18. Tuuli on kuitenkin lämmin leuhahdus eikä yhtään kalsea. Tänään satoi vettä oikein urakalla.

Täällä pohjoispuolella on sama ongelma, minkä koin Espanjassa asuessakin, eli mereltä tuleva kostea ilma jää asuntoon pyörimään, minkä lisäksi lämmitystä ei ole, joten asunnossa on tosi kylmä. Myöskään pyykit eivät kuivu kunnolla. Onneksi talossa on kaksi ilmalämpöpumppua, ja laitoimmekin olohuoneen pumpun hujeltamaan +30-asteista ilmaa. Virittelimme pyykkinarun olohuoneen poikki, ja toivomme että pyykit kuivuvat yön aikana. Minulla on lisäksi makuuhuoneessa siirrettävä patteri, jonka laitoin lämmittämään huonetta.

Ensimmäisenä päivänä oli ongelmana sekin, ettei lämmintä vettä tullut ollenkaan. Piti käydä jääkylmässä suihkussa, mutta laitoin sitten viestiä omistajalle, ja hänen tuttavansa kävi laittamassa lämminvesivaraajan päälle. Olimme itsekin löytäneet sen jo aiemmin kaapista, mutta se ei käynnistynyt, kun yritimme. Muuten asunto on ihan jees. Keittiöstä löytyy uunit, mikrot, kahvinkeittimet, astianpesukoneet jne.

Naapurusto on rauhallista, eikä täällä juurikaan liiku muita ihmisiä. Edessä olevan talon pihalla on kuitenkin koira, joka haukkuu toisinaan myös yöllä. Korvatulppia on joutunut pitämään. Vaikka räksytys rasittaakin välillä, niin koira myös säälittää, koska se on koko ajan noin metrinmittaisessa narussa, eikä pääse liikkumaan ollenkaan. Naapurissa on myös kissa, joka tulee jatkuvasti hengailemaan meidän terassille. Kissu on kyllä suloinen, mutta vähän häiritsee, kun se yrittää pummia koko ajan ruokaa. Eräs päivä se tuli sisälle avoimesta ovesta.

Kissat ja koirat on myös ihan siedettäviä sen rinnalla, että kammoksumiani hyönteisiä on täällä vaikka minkälaisia. Olen nähnyt asunnossa yhden torakan, varmaan kuusi mustaa tuhatjalkaista, pari hämähäkkiä ja yhden karvaisen toukan. Luin netistä, että tuo on suht yleistä täällä, että ötököitä tulee sisälle. Äääää!! Tämä on näitä etelänmaiden kirouksia, mihin piti tottua Keski-Amerikassakin. Oli siellä minun Espanjan kämpässäkin jotain kuvotuksia, joita imuroin paniikissa kiljuen. Onneksi Madeiralla ei ole myrkyllisiä hyönteisiä, joten niiden suurin virhe on olla vain ällöttäviä ja inhottavia.

Uskomattoman kauniilla vuorilla ja levadoilla

En ala nyt tähän vielä kirjoittelemaan aktiviteeteistä sen kummemmin, vaan teen esimerkiksi levadoista ja vuorista myöhemmin omat postauksensa. Mutta olemme käyneet jo parilla levadalla eli kastelukanavilla, joiden vieressä kulkee patikkapolkuja. Pakko sanoa, että Levada do Rei tuolla Sao Jorgen lähellä on ehkä kaunein paikka, missä olen koskaan käynyt!

Madeiralla kasvaa subtrooppista laurisilva-sademetsää, joka on aikanaan peittänyt suuren osan Välimeren alueen maista. Nykyään laurisilvaa on jäljellä Euroopassa enää Madeiralla, Azoreilla ja Kanariansaarten La Gomeralla. Samanlaista metsätyyppiä esiintyy myös mm. Malesiassa, Indonesiassa ja Filippiineillä. Tiedän jo nyt, että jään kaipaamaan jylhien vuorten lisäksi etenkin tuota viidakkomaista metsää <3

Eilen lähdimme jo viiden-kuuden maissa aamulla ajelemaan pilkkopimeässä kohti Pico do Arieiro -vuorta, sillä halusimme ennättää perille ennen auringonnousua. Toimin kartanlukijana ja ilmoitin aina kun on tulossa neulansilmä tai jyrkkä mutka. Pääsimme perille juuri sopivasti ennen kuin aurinko alkoi värjätä pilvien yläpuolella olevat vuoret neonpunaiseksi. Huipulla oli ehkä 15 ihmistä levittäytyneenä eri paikkoihin, joten hyvin rauhassa siellä sai olla. Normaalisti auringonnousuretkille osallistuu bussilasteittain turisteja.

Vuoripatikoinnin jälkeen ajoimme pois Ribeiro Frion kansallispuiston läpi ja jäimme vähän väliä ihailemaan henkeäsalpaavan kauniita maisemia. Pysähdyimme myös kahville johonkin tyhjään kahvilaan, ja huomasimme, että pihasta lähtee levadapolku. Kävimme kävelemässä sitä jonkin matkaa ja tulimme sitten takaisin autolle. Emme törmänneet polullakaan muihin ihmisiin.

Täällä ei ole muutenkaan juuri ketään muita kuin paikallisia. Ne harvat kerrat, kun kuulee puhetta, on sekin vain portugalia. Tänään kuulimme ensimmäistä kertaa englantia, kun levadalla tuli vastaan pieni patikkaporukka, joka varoitteli meitä, ettei levadan reittiä pääse kulkemaan loppuun asti, sillä siellä tulvii niin pahasti.

Merenrantaa ja jyrkkiä katuja

Emme ole tässä Faialin kylälläkään käyneet oikeastaan muuten kuin yksi päivä tuolla rannalla. Ihailimme tyrskyävää Atlanttia ja katselimme, kun miehet kalastivat aallonmurtajalta. Menimme kuvailemaan riskialttiisti isoille kiville, ja viimeisen kuvan myötä sain jättimäisen aallon päälleni ja kastuin litimäräksi. No, jäimme sitten istuskelemaan rannalle ja kuivattelemaan kenkiä ja vaatteita pariksi tunniksi. Otimme parit drinkit siinä rannalla, sillä meillä oli mm. vähän viiniä mukana.

Kävimme pois tullessa vielä kahvilla eräässä kuppilassa. Joka paikassa on muuten maskipakko, eikä esim. ravintolan sisälle saa mennä ilman maskia. Myös Santanassa sijaitsevassa supermarketissa, jossa olemme käyneet ruokaostoksilla, on ihan jokaisella asiakkaalla maski päässä.

Tuonne merenrantaan kuljimme jalkaisin. Talojen lomassa kulkee ihan äärettömän jyrkkiä kävelykujia vuorilta alas, joita pitkin sitten lähdimme kulkemaan. En ole koskaan kulkenut niin jyrkkiä reittejä! Ostin varta vasten vuoristopatikointia varten Haglöfsin poluille tarkoitetut kengät, ja ne tulivatkin vahvasti kuvioidun pohjan ansiosta tarpeeseen myös noilla pikkuteillä.

Alasmeno oli vielä suht helppoa, mutta auta armias, kun alettiin kiipeämään takaisin ylös! Olin loppumatkan aivan hiestä märkä ja hengittäminen sattui keuhkoputkeen. Jaloissa on kyllä sen verran voimaa, etteivät ne menneet maitohapoille, mutta raskasta se kiipeäminen silti oli. Pulssi hakkasi varmaan kahtasataa, koska helle, pieni viinihiprakka ja huonohko aerobinen kunto eivät olleet hyvä yhdistelmä 😀

Huomenna matka jatkuu

Mutta joo. Eipä tässä nyt näin ensialkuun mitään sen kummempaa. Lähdemme aamulla tästä kämpästä ja suuntaamme sään salliessa huiputtamaan Pico Ruivon ja sen jälkeen Parque Florestal das Queimadasille ja jälleen yhdelle levadalle. Saa nähdä, sataako aamulla vai salliiko sää kuljeskella luonnossa vapaasti. Tänään olimme ihan litimärkiä kun tulimme Kuninkaan levadalta, vaikka meillä oli sateenvarjot.

Huomenna suuntaamme retken jälkeen uuteen Airbnb-majoitukseen Ponta Delgadaan. Se on myös täällä pohjoispuolella. Olemme siellä viisi yötä ja teemme päiväretkiä pohjoisrannikon luontokohteisiin. Täällä on kaikkein parhaimmat vuoristopolut ja maisemat, eikä nämä alueet ole juurikaan turistikohteita. Mitään Funchalin tyylisiä resortteja ei ole, eikä oikein muutakaan turisti-infraa. Tänne kannattaa tulla!

Kaikki Madeira-postaukset: 

• • Kiertelyä Pohjois-Madeiralla – Kyliä, ravintoloita, hienoja maisemia
  • Patikointia Madeiran itäkärjessä ja kaupungin vilinää Funchalissa
  • Madeira on luontomatkailijan paratiisi: Laurisilva ja levadat
  • Pico do Arieiro ja Pico Ruivo – Madeiran korkeimpien vuorten huiputus
  • Vaellus vesiputouksille – Taitelua vuorenseinämällä ja pimeissä tunneleissa