Lääkärit ilman rajoja puolustaa ihmisarvoa kriisien keskellä

Rasisminvastainen viikko muistuttaa siitä, että yhdenvertaisuus ei ole itsestäänselvyys, vaan jatkuvaa työtä vaativa tavoite. Yksi keskeisistä toimijoista tämän tavoitteen edistämisessä on Médecins Sans Frontières (MSF) eli Lääkärit ilman rajoja. Se tarjoaa lääketieteellistä apua kriisialueilla riippumatta ihmisen taustasta, uskonnosta tai kansallisuudesta. Järjestön toiminta perustuu ajatukseen, että jokaisella ihmisellä on oikeus hoitoon, myös silloin kun hän elää sodan, köyhyyden tai syrjinnän keskellä.

Tutustuin järjestön toimintaan maaliskuussa 2026, kun Luxemburgin MSF juhli 40-vuotista taivaltaan. Haastattelin tutustumisen yhteydessä saksalaista Nelleke Smitsmania. Smitsman on työskennellyt siviiliammatissaan sairaanhoitajana ja vuodesta 2017 lähtien toiminut MSF:n projekteissa lääketieteellisen tiimin johtajana. Projektit ovat vieneet hänet muun muassa Sierra Leoneen, Ugandaan, Bangladeshiin, Tadzikistaniin ja Ukrainaan.

Mitä Lääkärit ilman rajoja tekee?

Lääkärit ilman rajoja on vuosikymmenten aikana rakentanut laajan kansainvälisen verkoston, joka reagoi nopeasti humanitaarisiin kriiseihin. Se toimii yli 70 maassa konfliktialueilla, pakolaisleireillä ja luonnonkatastrofien jälkimainingeissa, usein paikoissa, joihin muut toimijat eivät pääse.

Järjestön saavutuksiin kuuluu muun muassa epidemioiden torjunta, perusterveydenhuollon tarjoaminen haavoittuvimmille sekä huomion kiinnittäminen unohdettuihin kriiseihin. Sen työntekijät todistavat päivittäin, miten eriarvoisuus ja syrjintä näkyvät konkreettisesti ihmisten terveydessä ja elinoloissa. Järjestö toimii yhteistyössä paikallisten tahojen kanssa ja siirtää tietotaitoa eteenpäin.

Smitsman nostaa MSF:n merkittävimpien saavutusten joukkoon hoidon kehittämisen lääkeresistenttiin tuberkuloosiin, jonka ansiosta potilaan hurjaa lääkemäärää saatiin pienennettyä 14 000:sta 640:een tablettiin. Hoito tiivistyi aiemmasta 18 kuukaudesta 6,5 kuukauteen. Uuden hoidon avulla parantumisennuste nousi niin korkeaksi, että se sai jopa WHO:n päivittämään omaa käypä hoito -ohjeistustaan. Smitsman kertoo, että hänelle mieluisimmat projektit ovatkin olleet juuri tuberkuloosiin liittyviä osin siksi, että projekti kestää pitkään, jolloin sen aikana ehtii tutustua paikallisiin perheisiin lähemmin.

MSF:n muihin projekteihin kuuluu esimerkiksi koleran torjunta. Koleratapaukset lisääntyvät yleensä tulvien aikana, mutta myös kuivuuden vuoksi, jolloin ihmiset lähtevät etsimään juomavettä saastuneista joista ja lammikoista. Koleraan ei ole lääkehoitoa, mutta siitä voi parantua suhteellisen nopeasti, mikäli pääsee tiputukseen. Sairastumisen aikana ihmiskehon läpi kulkee päivässä uskomattomat 20 litraa nestettä. Smitsman on ollut onnekkaassa asemassa komennuksillaan, sillä hän on aina pysynyt terveenä vaikeissakin olosuhteissa.

MSF torjuu myös malariaa jakamalla hyttysverkkoja, testaamalla malariapotilaita ja jakamalla lääkkeitä. Kolmas merkittävä aihealue on äiti- ja lapsiterveyden edistäminen, joka sisältää muun muassa neuvolakäynnit ja synnytykset sekä lasten ravitsemuksen seurannan. Äitiysterveyteen kuuluu myös laillisessa abortissa avustaminen, sillä maailmalla tehdään vuosittain omatoimisesti jopa 25 miljoonaa vaarallista aborttia, mikä on suurin äitiyskuolleisuuden syy. MSF on lisäksi auttanut jengi- ja seksuaaliväkivaltaa pakenevia naisia Latinalaisessa Amerikassa.

Kaikki ei aina suju ongelmitta

Aina projektit eivät kuitenkaan pääse maaliin asti tai vapaaehtoistyöntekijät joutuvat jättämään itse projektin kesken. Smitsman kertoo, että hän joutui jättämään Tadzikistanin tuberkuloosiprojektin kuukauden jälkeen, koska asioita ei yksinkertaisesti saatu hoitumaan paikallisten toimijoiden kanssa.

Kaikkialle ei myöskään ole intoa lähteä. Ukrainan sodan jälkeen Gazaan lähteminen tuntui Smitsmanista liian raskaalta. Lopulta MSF:n työ Gazassa loppui kuin seinään, kun Israel esti järjestön toiminnan ja pääsyn Palestiinaan. Smitsmanin äänessä kuuluu katkeruus. Pari vuotta sitten Maailma kylässä -festareilla Suomen MSF:n silloinen toiminnanjohtaja Linda Konate oli kertomassa Gazan tilanteesta. Hän kuvasi tilannetta niin vakavaksi, ettei mikään aiempi nälänhätä tai humanitaarinen kriisi ole yltänyt sen tasolle.

Mistä pakolaisuus johtuu?

Pakolaisuus on yksi keskeisistä ilmiöistä, joka kytkeytyy rasisminvastaisen viikon teemoihin. Viime vuosikymmeninä Eurooppaan on saapunut suuria määriä ihmisiä, jotka ovat paenneet sotaa, vainoa ja taloudellista epävarmuutta erityisesti Lähi-idästä, Afrikasta ja Aasiasta. Nämä pakolaisvirrat ovat herättäneet monissa maissa pelkoa ja epävarmuutta, joita on usein hyödynnetty poliittisesti. Pelko resurssien riittävyydestä, kulttuurisista muutoksista ja turvallisuudesta on osaltaan lisännyt rasistisia asenteita ja vastakkainasettelua.

Samalla on tärkeää huomata, että pakolaisuus ei synny tyhjästä. Se on seurausta konflikteista, ilmastonmuutoksesta, poliittisesta epävakaudesta ja taloudellisesta eriarvoisuudesta.

Lisäksi usein unohtuu se keskeinen fakta, että iso osa maailman yli 120 miljoonasta pakolaisesta ei koskaan saavu Eurooppaan, vaan jää lähtömaidensa lähialueille tai muihin matalan tulotason maihin. Suurimmat pakolaismäärät keskittyvät Sudaniin (12,4 miljoonaa), Kolumbiaan (10 M), Syyriaan (8 M), Kongon demokraattiseen tasavaltaan (6,7 M) ja Jemeniin (4,9 M) – yksikään Euroopan maa ei yltänyt YK:n pakolaisjärjestön vuoden 2024 tilastoissa top kymppiin. Tämä asettaa eurooppalaisen keskustelun uusiin mittasuhteisiin ja haastaa yksinkertaistetut mielikuvat niin sanotuista pakolaiskriiseistä.

Heistä, jotka ylittävät valtioiden rajat, 67 % jää kotimaansa naapurivaltioon. Monet toivovat pikaista paluuta kotimaahansa, minkä lisäksi matkustaminen kauas kotimaasta on kallista ja vaarallista – usein mahdotontakin viisumin ja passin puuttumisen vuoksi. Mitä kauemmin sota tai konfliktit kestävät, sitä epätodennäköisemmin paenneet pääsevät palaamaan takaisin kotiseudulleen. 

Tässä kontekstissa humanitaaristen järjestöjen työ korostuu. Lääkärit ilman rajoja tarjoaa hoitoa pakolaisille niin lähtömaissa, matkan varrella kuin Euroopan rajojen tuntumassa, usein tilanteissa, joissa virallinen apu on riittämätöntä. Euroopan rajalla tilanne kärjistyy pääasiassa Välimerellä, josta on tullut yli 30 000 ihmisen surmanloukku. Pelkästään tämän vuoden helmikuun loppuun mennessä Välimereen oli hukkunut jo yli 600 ihmistä. MSF:n avustuslaiva päivystää Välimerellä jatkuvasti ja noukkii kyytiin merihädässä olevia ihmisiä tarjoten suojaa, ruokaa, vettä ja hygieniatarvikkeita.

Ihmisarvo kuuluu kaikille

Rasisminvastaisella viikolla Lääkärit ilman rajoja muistuttaa siitä, että humanitaarinen apu ei voi perustua valikointiin. Jokainen elämä on yhtä arvokas, ja terveydenhuollon tulisi olla saavutettavissa kaikille. Järjestön työ tuo esiin sen, miten syrjintä ja rakenteellinen epätasa-arvo vaikuttavat ihmisten mahdollisuuksiin selviytyä kriiseistä. Samalla se haastaa yhteiskuntia tarkastelemaan omia asenteitaan ja rakenteitaan kriittisesti.

Keskustelu pakolaisuudesta ja rasismista on usein kärjistynyttä, mutta sen taustalla on monimutkaisia syitä, joita ei voi yksinkertaistaa. Humanitaarinen näkökulma, jota Lääkärit ilman rajoja edustaa, pyrkii palauttamaan keskustelun peruskysymykseen: miten turvataan ihmisarvo ja oikeus elämään tilanteissa, joissa ne ovat uhattuina.

---

Lääkärit ilman rajoja toimii pelkästään lahjoitusten avulla. Jos haluat tukea toimintaa, voit tehdä lahjoituksen verkossa tai tekstiviestillä. Ohjeet löytyvät järjestön sivuilta.