Belgian keväinen Brugge ylitti odotukset

Alkuvuoden suunnitelmat menivät totaalisen uusiksi, kun Lähi-idän sota aiheutti Intian, Sri Lankan ja Qatarin matkamme peruuntumisen. Päätin lähteä sen sijaan suht ex tempore johonkin päin Eurooppaa, missä en olisi vielä käynyt.

Belgian satumaisen kaunis Brugge oli keikkunut jo vuosia bucket listallani, mutta muut kohteet olivat aina kiilanneet Belgian edelle. Päätin antaa pienelle maalle vihdoin tilaisuuden. Sain Instassa kyselyjä Belgian hintatasosta, joten sisällytän tiedot postaukseen.

Lensin Ryanairilla Brysselin sivukentälle Charleroihin, josta lähtee kattavasti Flibcon busseja eri puolille seutua. Matka-aika on reilu pari tuntia, ja lippu maksaa päälle 20 euroa. Saavuin Bruggeen yöllä, mutta koin 20 minuutin kävelymatkan täysin turvalliseksi.

Kompaktin kaupungin ottaa helposti haltuun kävellen

Olin varannut majoituksen D28-majatalosta (*Booking-affiliatelinkki), jonne pääsin kirjautumaan avainkoodilla. Iloiseksi yllätykseksi huonetyyppi oli korotettu yhden hengen huoneesta double-huoneeksi. Kolme yötä maksoi 145 euroa, vaikka double-huoneen hinta olisi oikeasti ollut vajaa parihunttia. Nukuin jokusen tunnin, ja lähdin etsimään aamupalapaikkaa. Sellainen löytyikin muutaman askeleen päästä.

Samalla kadulla sijaitseva viherkasvein koristeltu That’s Toast lienee yksi Bruggen suosituimpia aamiaisravintoloita, ja sinne saattaakin joutua jonottamaan ulkona hetkisen. Päädyin tilaamaan valtavan lohi-avokado-leivän ja kahvin. Ranteeni ei ole parantunut tammikuisen murtuman jälkeen, joten leivän syöminen haarukalla ja veitsellä oli hankalaa. Leipä ja cappuccino kustansivat 19,50 euroa.

Aamiaisen jälkeen suuntasin kohti vanhankaupungin keskustaa, jonka liepeiltä suurin osa nähtävyyksistä löytyy. Kun saavuin keskusaukio Grote Marktille, tajusin samoin tein, ettei Bruggea kehuta turhaan. Pittoreski hansa-arkkitehtuuri kisaili väriloistossaan sinisen taivaan kanssa, ja olin yhtäkkiä keskellä satukirjan maisemia. Säätiedotus oli povannut sadetta koko viikolle, mutta sääjumalat olivat onneksi muuttaneet mielensä. Sain nauttia kevään ensilämmöistä, johon navakka tuuli kuitenkin vielä kuiskutteli talven jäljiltä hyytäviä puhureitaan.

Museoita, kanaaleja ja makunautintoja

Ihailtuani aikani värikylläistä toritunnelmaa, suuntasin aukion laidalla sijaitsevaan Salvador Dalín galleriaan. Olin käynyt surrealistin näyttelyssä aiemmin myös Prahassa, mutta mielikuvituksellinen taide kutsui silti luokseen. Pääsymaksu kauniisti toteutettuun galleriaan oli 10 euroa. Mietin, pistäydynkö viereisessä keskiaikaisessa kellotornissa, mutta päätin skipata aktiviteetin.

Surrealistisesta ympäristöstä toivuttuani lähdin kiertelemään päämäärättä, ja eksyin kadulle, joka oli täynnä suklaapuoteja. Kävin ostamassa puolisolleni ”suklaaveistoksen” tuliaisiksi, ja jatkoin kohti kanaaleja.

Brugge on tunnettu nimenomaan lukuisista kanaaleistaan, jonka vuoksi kaupunkia on kutsuttu toisinaan pohjoisen Venetsiaksi. Kiertelin parin päivän aikana useammalla kuvausspotilla kanaalien varrella, kuten Groenereissa, mutta en viitsinyt lähteä veneajelulle. Se on kuitenkin yksi suosituimmista aktiviteeteista, jos kaupungin tutkailu veneestä käsin kiinnostaa.

Bongasin kuljeskellessani sekä kidutus- että noitamuseon, mutta vastaavia museoita on tullut koluttua niin usein, etten enää innostunut niidenkään tarjonnasta.

Pistäydyin myös ilmeisesti yhdessä tunnetuimmista kuppiloista, 2be Barissa, ja katselin hetken sen tunnettua ”olutseinää”. En ole oluiden ystävä, joten suklaan ohella tähän Belgian toiseen kansallisylpeyteen en osaa ottaa kantaa. Kuppilan vastarannalla on yksi suosituimmista kuvausspoteista, Rozenhoedkaai. Paikan nimi juontaa juurensa keskiaikaan, jolloin kulmauksessa myytiin ruusukkoja eli rukousnauhoja.

Kanaaleilta suuntasin Koningin Astridparkiin. Puistossa oli hyvin keväinen tunnelma, ja pysähdyin ihastelemaan narsisseja, kevättähtiä ja pieniä silmuja puissa. Mielestäni Bruggen parasta antia on muutenkin haahuilu ja ympäristön ihailu.

Suklaastakin voi vetää överit

Seuraavana käyntilistallani oli Choco Story -suklaamuseo. Kolmikerroksinen museo esittelee kaakaon alkuperää, suklaan tuloa Eurooppaan sekä kaakaon viljelyä. Lopussa on suklaanvalmistuksen esittely ja automaatit, joista saa syödä niin paljon suklaata kuin jaksaa. Oli virhe mennä museoon nälkäisenä.

Kaakaon alkuperä löytyy Mesoamerikasta, missä mayat ja asteekit käyttivät kitkerää kaakaota seremoniallisena rituaalijuomana. Kaakaomuseo ansaitsee pisteet siitä, että näyttelyissä käsiteltiin myös kaakaonviljelyn vastuullisuutta ja viljelijöiden elämää. Pääsymaksu kattavaan museoon oli 16 euroa.

Suklaayliannostuksen jälkeen oli pakko mennä hetkeksi lepäämään. Lähdin vielä illalla kuitenkin etsimään belgialaista ranskanperunakokemusta. Ranskalaisethan ovat nimestään huolimatta kotoisin Belgiasta. Jotta kokemus ei olisi kuin missä tahansa, päädyin valitsemaan Casa Patatan listoilta ranskikset naudanlihakastikkeella, jalapeñoilla, tomaatilla ja rucolalla. Annos oli kuitenkin niin iso, etten jaksanut syödä sitä kokonaan. Perunat ja kokis maksoivat 14 euroa.

Lisää herkkuja ja junalla eteenpäin

Illan päätteeksi eksyin vielä goottikirkon pihalle ja Bonifacius-sillalle, joka näytti olevan suosittu kuvauspaikka. Seuraavana aamuna valitsin aamiaispaikaksi sisäpihalla piilossa sijaitsevan Kaffee Kamielin, jossa tilasin açai bowlin ja cappuccinon. Sattumalta hinta oli sama kuin edellisaamuna, 19,50 euroa.

Aamupalan ja jokivarressa käyskentelyn jälkeen päätin lähteä päiväretkelle Gentiin. Palasin illalla vielä Bruggen historiallisten katujen sokkeloihin, ja kävin nautiskelemassa jälleen yhden Belgian tunnetuimmista herkuista – vohvelin. Olen syönyt vastaavia vohveleita Amsterdamissa, mutta ne eivät todellakaan yllä Belgian suussasulavien, rapeiden ja makoisien vohveleiden rinnalle. Chez Albertin mansikka-suklaavohveli ja kahvi kevensivät kukkaroani 10,30 eurolla.

Olin ensin suunnitellut, että olisin Bruggessa 2-3 päivää, mutta jo 1½ päivän jälkeen huomasin, että olin kierrellyt Unescon maailmanperintökohteisiin kuuluuvaa kaupunkia sen verran ristiin rastiin, että olin nähnyt kaiken haluamani – olkoonkin, että kaupunki oli erittäin viehättävä. En viihdy kovin pitkään aloillani, joten Gentin lisäksi päätin lähteä käymään myös Luxemburgissa. Näistä kuitenkin lisää seuraavissa postauksissa.

Oletko käynyt Bruggessa?

---