Linnat, Nyhavn ja kiertelyä Kööpenhaminassa osa I

Neljäs päivä Kööpenhaminassa on juuri alkamassa. Fiilikset ovat muuttuneet merkittävästi paremmiksi sunnuntain ensitunnelmien jälkeen. Kaupunki on alkanut vaikuttaa ihan kivalta, ja pikkuhiljaa alkaa myös hahmottaa missä mitäkin on.

Ajelu skuutilla pyöräilijöiden keskellä

Olen kuljeskellut pääosin jalkaisin, mutta maanantaina ostin Limen skuuttipassin, millä sai ajella 24 tuntia rajattomasti, kunhan yksittäinen matka kesti korkeintaan 30 minuuttia. Ajelin yhteensä maanantain ja tiistaiaamun aikana lähes kaksi tuntia, jolloin hintaa ajeluille olisi tullut ilman passia noin 40 euroa (35 senttiä minuutti). Passi maksoi vajaa 9 euroa, joten säästöä tuli huomattavasti.

Limet kulkevat täällä 20 km/h, eli niiden nopeutta on rajoitettu hieman. Kööpenhaminaa pidetään Amsterdamin ohella Euroopan pyöräilypääkaupunkina, ja olenkin sukkuloinut skuutilla pyöräkaistoja pitkin. Meno on hirvittävää ja koko ajan saa olla tarkkana, mistä suunnasta tulee mitäkin liikennettä. Pyöräkaistat muuttuvat välillä bussikaistoiksi ja risteykset ovat monisyisiä ja hieman sekavia.

Pyöräilijöille ja jalankulkijoille on omat liikennevalot, ja pyöräilijät käyttävät käsimerkkejä viestiäkseen aikeistaan. Esimerkiksi risteykseen tultaessa nostetaan kämmen pystyyn sen merkiksi, että pysähdytään odottamaan vihreää valoa eikä käännytä sivulle. Skuutin kanssa taas et pysty irrottamaan kättä ohjaustangosta, joten olen näyttänyt jalalla merkkiä, jos aion kääntyä.

NÄHTÄVYYKSILLÄ

Missä sitten olen kuljeskellut? Alla pieni kooste päänähtävyyksistä, joilla kai yleisimmin vieraillaan. Vallitsevan tilanteen vuoksi nähtävyydet ovat olleet pääosin tyhjiä, vain kourallinen ihmisiä liikkuu etenkin aamupäivän aikaan. Illalla meno vilkastuu erityisesti keskustan Strøget-ostoskadulla.

Rosenborgin linna ja puutarha

1600-luvun alussa rakennettu renessanssi-tyylinen linna on toiminut 1700-luvulle saakka kuninkaallisten asuinsijana, mutta nykyään se toimittaa museon virkaa. En käynyt linnan sisällä, vaan kuljeskelin jonkun aikaa kauniissa puutarhassa ja puistoalueilla.

Pieni merenneito

Pienen merenneidon patsas sijaitsee Köpiksen pohjoisosassa. 1913 paljastettu Edvard Eriksenin pronssiveistos on saanut inspiraation tanskalaisen satukirjailija H.C. Andersenin samannimisestä baletista.

Patsas on oikeasti todella pieni, enkä oikein tiedä, miksi juuri se on niin suosittu nähtävyys normaaliaikana. Tällä hetkellä patsaalla ei ollut juuri ketään, vaikka yleensä sen kuvaamista joutuu jonottamaan. Pieni merenneito on kokenut ”uransa” aikana lukuisia ilkivallantekoja. Sen pää on mm. sahattu kaksi kertaa irti ja patsasta on töhritty lukemattomia kertoja, viimeksi kesäkuussa.

Kastellet

Tähän en jostain syystä muista törmänneeni ollenkaan, kun etsin ennen matkaa tietoja nähtävyyksistä. Lähtiessäni merenneidolta takaisin kohti kaupunkia, ajoin sattumalta Kastellet-linnoituksen vierestä. 1600-luvulla rakennettu tähdenmuotoinen linnoitus on nähnyt paljon historiansa aikana, ja siitä onkin tehty nykyään suojelukohde.

Yksi Euroopan vanhimmista ja parhaiten säilyneistä linnoituksista on osittain avoin yleisölle, osittain taas Tanskan puolustusvoimien käytössä. Sympaattisten rakennusten lisäksi saarelta löytyy suuri puinen tuulimylly. Saarta reunustaa hiekkatie, joka on tanskalaisten lenkkeilijöiden suosiossa. Sääntöjen mukaan tieltä ei saa poiketa nurmialueille.

Gefjon-suihkulähde

Linnoituksen edustalla Churchill-puistossa Pyhän Albanin anglikaanisen kirkon vieressä sijaitsee kaunis suuri suihkulähde, jonka aihe perustuu skandinaaviseen mytologiaan. Gefjon on maanviljelyksen jumalatar ja neitsyiden suojelijatar.

Wikipedian mukaan myyttiin liittyy seuraavanlainen tarina:

”Tanskassa pienellä Fyn saarella asunut Odin lähetti Gefjonin pohjoiseen hankkimaan lisää maata Odinille ja muille jumalille. Kierteleväksi näkijänaiseksi naamioitunut Gefjon tapasi svealaisten valtakunnan kuninkaan Gylfen, ja he viettivät useita öitä yhdessä. Kuningas halusi palkita Gefjonin ja lupasi tälle niin paljon maata kuin hän voisi yhdessä päivässä kyntää. Gefjon synnytti neljä poikaa erään jättiläisen kanssa ja muutti heidät jättiläismäisiksi häriksi, joiden avulla hän kynti suuren alan maata. Härät vetivät maan etelään Tanskaan, jossa siitä tuli Sjellanti, ja Ruotsiin jäänestä kuopasta tuli Mälaren-järvi. Palkaksi Gefjon sai Odinilta puolisokseen tämän pojan Skjoldin.”

Amalienborgin linna ja Marmorikirkko

Nykykuninkaallisten talvikotina toimiva Amalienborgin linnan aukio kumisi tyhjyyttään. Ainoastaan taustalla tapahtuva rakennustyömaa toi meteliä maisemaan. 1700-luvun puolivälissä rakennettuun rokokoo-tyyliseen kompleksiin kuuluu neljä palatsia, jotka sijaitsevat keskusaukion ympärillä. Linnanaukiolla voi seurata päivittäin vahdinvaihtoa.

Palatsien välistä lähtee lyhyt katu, jonka päästä löytyy Fredrikin kirkko eli tutummin Marmomikirkko. Pistäydyin vain nopeasti sisällä, sillä skuutti jäi lukitsemattomana pihalle. Sitä ei saanut pysäköidä alueelle.

Nyhavn

Nyhavn on ehkä ikonisin Kööpenhaminan alue, ja se on luultavasti tuttu näky kaikille, ketkä ovat nähneet vähintään kuvia Köpiksestä. Kanaalin ympärille levittyvä värikkäiden talojen alue tuo hieman mieleen Amsterdamin. Nyhavnissa on tällä hetkellä meneillään Rahapaja-tv-sarjan kuvaukset, joten liikkumista siellä on osittain rajoitettu. Kuvauksia saa kuitenkin seurata ihan lähietäisyydeltä.

Nyhavn eli Uusi satama ei suinkaan ole uusi, vaan se on peräisin 1600-luvulta. Kaupunginosassa sijaitsee nykyään runsain mitoin kahviloita, baareja ja ravintoloita. Kanavassa lipuu historiallisia puulaivoja ja sieltä lähtee myös Kööpenhaminan kanava-ajelut. Aion mennä tässä joku päivä turistilaivan kyytiin katselemaan kaupunkia myös vedestä käsin.

Kongens Nytorv

Kuninkaan uusi aukio on yksi Kööpenhaminan keskusaukioista. Se löytyy ostoskatu Strøgetin päästä. Torin ympärillä on useita vanhoja koristeellisia rakennuksia, kuten 1800-luvulta peräisin oleva suuri hotelli sekä Tanskan kuninkaallinen teatteri. Aukion keskellä on kauniit kukkaistutukset ja kuninkaan ratsupatsas.

Vierailuni aikana Kongens Nytorvin ympärillä oli myös valokuvanäyttely, joka kertoo 250:n Tanskaan eri puolilta maailmaa muuttaneen pakolaisen, siirtolaisen ja maahanmuuttajan tarinan. Näyttely on mielenkiintoinen ja laittoi miettimään entisestään, miten kohtelemme muualta tulevia ihmisiä.

Strøget

Strøget on Kööpenhaminan pääostoskatu, jolla kulkee päivittäin kymmeniätuhansia ihmisiä. Kävelykatu muodostuu seitsemästä eri kadusta Kongens Nytorvin ja Rådhuspladsenin välissä, joka tekee siitä sekä Euroopan pisimmän että yhden vanhimmista kävelykaduista. Liikkeitä löytyy laidasta laitaan aina H&M:stä ja New Yorkerista Gucciin ja Louis Vuittoniin. Kadun varrella on myös lukuisia ravintoloita ja kahviloita.

Rådhuspladsen

Raatihuoneen aukio on toinen Kööpenhaminan pääaukioista. Nimensä mukaan aukiolla sijaitsee raatihuone. Aukiolta löytyy mm. ravintoloita, pikaruokaketjuja sekä H.C. Andersenin patsas.

Herkkupuodit

Kööpenhaminassa on paljon erilaisia herkkuleipomoita ja kahviloita, joihin kannattaa istahtaa hetkeksi. Hintataso täällä on kyllä suht korkea, mutta matkalla voi aina vähän herkutellakin.

Kävin esimerkiksi 1876 asti toimineessa Reinh. van Hauenin kahvilassa, jossa testasin kahta erilaista skonssia. Toinen oli perinteinen suklaaversio, mutta toinen oli tehty ruistaikinaan, mikä sai leivoksen maistumaan ruisleivältä, jossa on suklaata ja pähkinärouhetta.

—

Korona-huomioita täältä

Juuri kukaan ei käytä maskia, eikä ihmiset oikeastaan noudata turvavälejä niillä alueilla, mihin kertyy ruuhkaa.

Tivolissa maskeja näkyi enemmän ja osassa laitteista näytti olevan huvipuiston asettama maskipakko. Käsidesipisteitä löytyy jokaisen lippuautomaatin kyljestä ja työntekijöillä on kasvovisiirit. Ravintoloissa, kahviloissa ja kaupoissa on käsidesiä tarjolla. Joka paikassa on myös kylttejä, missä kehoitetaan pitämään etäisyyttä muihin ja pesemään käsiä, mutta eipä tuollaiset hirveästi ihmisiä rajoita.

Hostellissa ei ole merkkiäkään varovaisuudesta, mikä on aiheuttanut sen, etten ole viettänyt aikaa yleisissä tiloissa, ainoastaan keittiössä välillä. Esimerkiksi eilen kun tulin Tivolista, oli aulassa alla oleva näky odottamassa.

Pitää varmaan kaiken varalta kuitenkin mennä koronatestiin, kun pääsen kotiin. Joka tapauksessa aion olla maski päässä, kun palaan Suomeen, ja eristän itseni ihmisistä ensimmäisten päivien ajaksi.

Köpis-sarjan muut postaukset:

• Nørrebron kaksi puolta – Kaupunginosa ansaitsi uuden mahdollisuuden
• Christiania – Vaihtoehtoelämää huumekaupan varjossa
• Tivoli, Assistens, satumainen puutarha.. Kiertelyä Kööpenhaminassa osa 2