Maaseutuidylliä ja qvevri-viiniä Georgian Kakhetissa
Katsellessani maalaismaisemia ja paikallisten elämänmenoa Itä-Georgian Kakhetissa, nousi sydämeeni lämmin tunne. Aivan kuin olisi siirtynyt ajassa muutaman vuosikymmenen taaksepäin. Paimen juoksuttamassa satapäistä lammaslaumaa kohti kesälaitumia. Vanha pariskunta käymässä kipakkaa keskustelua. Toinen vanhus kaitsemassa nuotiosta loimottavia liekkejä ja viinitilan emäntä hymyilemässä ujon vienosti vihreöivällä pihalla. Nämä muistot ovat päällimmäisenä, kun mietin Georgian kiertomatkamme itäistä osuutta, sillä juuri tällaiset hetket ovat niitä, jotka tekevät reissuistani merkityksellisiä.
Mainos: Georgia Travel
Kvareli on tärkein viinialue Kakhetissa
Matkustimme Georgian itäosassa sijaitsevaan Kakhetiin pääasiassa viinien perässä, sillä se on Georgian merkittävin viinintuotantoalue ja osa Georgian Wine Routea. Historiallisten lähteiden mukaan viiniä on valmistettu Georgiassa peräti 8 000 vuotta, mikä tekee maasta erittäin tärkeän kohteen viinimatkailun saralla. Kakhetissa käytetään perinteistä qvevri-menetelmää, jossa viiniä fermentoidaan suurissa saviastioissa maan alla. Seudulla on paljon perheomisteisia viinitiloja eli maraneja, joissa voi maistaa kotitekoista viiniä ja myös osallistua sen valmistukseen.
Kakhetin yksi tärkeimmistä viinikeskuksista on Kvareli, jossa sijaitsee muun muassa Khareban viinitunneli. Se on entinen neuvostoaikainen lähes 8 kilometrin pituinen sotilastunnelien verkosto, joka on muutettu sittemmin viinikellariksi. Khareba Winery tarjoaa ainutlaatuisen viininmaistelukokemuksen viileässä, luonnollisesti ilmastoidussa ympäristössä. Alueella viljellään erityisesti Saperavi (punaviini) ja Rkatsiteli (valkoviini) -rypäleitä. Enpä ollut aiemmin käynyt vuoren sisään hakatussa viinikellarissa.
Kävimme tutustumassa Khareba Wineryyn, ja lounaan sekä tastingin lisäksi pääsimme osallistumaan Georgian Culinary Workshopiin, jossa leivoimme tandooriuunin tyylisessä pystyuunissa shoti-leipää ja valmistimme churchkhela-makeisia. Tastingista jäi mieleen erityisesti qvevrin avaaminen ja viinintarjoiluseremonia, jota säesti hämärässä tunnelissa kaikunut mieslaulajien rituaalisävelmä. Olen aina ihan myyty kaikenlaisista kulttuuriesityksistä, ja niin myös tästä. Myös leivän leivonta oli mieluisaa, ja tykästyin mummeliin, jonka kanssa leivoimme.
Qvevri-viini eroaa melkoisesti tavan viinistä
Qvevri on suuri, munanmuotoinen saviastia, joka haudataan maan alle. Sitä käytetään viinin fermentointiin, kypsytykseen ja säilytykseen. Tämä menetelmä on niin ainutlaatuinen, että UNESCO on lisännyt sen aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Itselleni qvevri-viini oli ihan uusi tuttavuus ennen Georgian reissua, ja kieltämättä sen vahvaan ominaismakuun tottuminen vei hieman aikaa.
Valmistusprosessi on neliportainen. Ensin rypäleet murskataan, ja mehu, kuoret, siemenet ja joskus varret kaadetaan qvevriin. Qvevri suljetaan ja jätetään maan alle fermentoitumaan luonnollisesti. Fermentointi kestää yleensä 5–6 kuukautta. Lopuksi viini siivilöidään ja pullotetaan, usein ilman suodatusta tai lisäaineita. Valmistuksessa ei myöskään käytetä lisättyjä hiivoja tai sulfiitteja.
Erikoisuuksiin kuuluu etenkin amber-viinit eli vaaleista rypäleistä valmistetut viinit, jotka saavat oranssin tai meripihkan sävyn kuorikontaktin ansiosta. Lisäksi valkoviinit muistuttavat jossain määrin suutuntumaltaan jopa punaviinejä runsaan rakenteen ja tanniinien vuoksi. Tämä oli ehkä merkittävin syy, miksi en henkilökohtaisesti viehättynyt viineistä. Olen enemmänkin rieslingin, muscatin ja chabliksen ystävä, mutta moni seurueestamme kehui georgialaisia viinejä.
Sighnagin sympaattinen vanha kaupunki
Yksi viehättävä kohteemme itäisessä Georgiassa oli Sighnagi, suloinen muurien ympäröimä kukkulakaupunki, jota kutsutaan usein Kakhetin parvekkeeksi sen upeiden näkymien vuoksi. Etenkin keskiaikaiselta, 4 km pitkältä kaupungin muurilta avautuvat maisemat alas Alazani-laaksoon saavat pään pyörälle. Taustalla häämöttää mahtava Kaukasusvuoristo, jonka lumihuippuiset vuoret siintävät sinistä taivasta vasten kuin poutapilvet.
Sighnagi tunnetaan punatiilisistä katoista, mukulakivikaduista, koristeellisista parvekkeista ja 24/7 avoinna olevasta avioliittotoimistosta, jonka vuoksi kaupunkia kutsutaankin myös rakkauden kaupungiksi.
Sighnagi on osa Kakhetin viinialuetta, mutta kaupungin liepeiltä löytyy myös pienpanimo keskeltä idyllisintä maaseutua. Osa porukastamme kävi tutustumassa tähän Lost Ridge Innin panimoon osan jäädessä käyskentelemään vehreisiin maalaismaisemiin. Vaikken itse osallistunut panimokierrokselle, sain ostettua oluen ystävä -miehelleni tuliaisia sieltä. Ostin Sighnagista myös pienen maton.
Uskonto on tärkeä osa Georgian kulttuuria
Sighnagin lähellä sijaitsee Bodben luostari, jonne kristinuskon Georgiaan tuonut pyhä Nino on haudattu. Uskonto on muutenkin erittäin tärkeässä roolissa georgialaisille. Ortodoksinen maa otti kristinuskon valtauskokseen jo 300-luvulla, ja se on edelleen yksi kristillisen maailman merkittävimmistä pyhiinvaelluskohteista. Kävimme itäosassa myös Alaverdin luostarissa, missä pääsimme todistamaan sunnuntaimessua.
Tsinandali on georgialaisen modernin viinin ja kulttuurin kehto
Kakhetin kierros on hyvä päättää pieneen Tsinandalin kylään. Kylä on tunnettu etenkin Tsinandalin viinitilasta ja kartanosta, jotka kuuluivat ruhtinas Aleksandre Chavchavadzelle. Hän oli merkittävä runoilija ja valtiomies, joka toi eurooppalaisia vaikutteita Georgian kulttuuriin ja viininvalmistukseen. Ensimmäinen pullotettu georgialainen viini valmistettiin juuri Tsinandalissa, ja se onkin klassisen georgialaisen viininvalmistuksen kehto.
Yövyimme itäosan reissulla Radisson-ketjuun kuuluvassa Tsinandali Estatessa, joka tarjoaa luksusmajoitusta kauniilla tiluksilla. Hotellin pihapiiristä löytyy ulkouima-allas ja kasvitieteellinen puutarha. Illallisen söimme viihtyisässä ja tunnelmallisessa kellariravintolassa. Hotelli tarjoili myös ihan superhyvän aamiaisen, jonka jälkeen olikin aika jatkaa matkaa. Seuraavassa osassa suuntaamme vielä Georgian pohjoisrajalle, Kaukasusvuorille.
Jos Georgia jäi kiinnostamaan, niin kurkkaa myös aiempi pääkaupunki Tbilisiä esittelevä postaus!
18 kommenttia
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Oletpa otannut hienoja kuvia! Oma ymmärrys viinistä kasvoi tuolla kyllä huomattavasti. Ei olla ikinä millään viinitiloilla pysähdytty, vaikka sellaisilla seuduilla ollaan oltukin, niin ihan mukava kokemushan tuo oli.
admin
Kiitos 🙂 Harvemmin viinitiloilla on kyllä tullut käytyä, lähinnä vaan Italiassa, ja sitten Nizzassa osallistuin viinijuhlille, missä esiteltiin lähialueen viinitilojen viinejä. Olin äitin kanssa Kreikassa joitain vuosia sitten, ja siellä oli viinitilakierros, mutta en sillon käyttänyt lainkaan alkoholia, joten skippasin kierroksen ja lähdin yksin rannalle tutkimaan Välimeren pakolaistilannetta. Porukkaa kun rantautui Samokselle silloin Turkista hurjia määriä.
Hieroja Seinäjoki
Perinteinen qvevri-menetelmä Kakhetissa on käsinkosketeltavaa – saviastiat hautautuvat maahan ja fermentointi kestää kuukausia, mikä tuo viiniin aidosti maanläheisen tanniinirakenteen ja pitkän kypsyyden. Ja nimenomaan Rkatsiteli, Kisi, Khikhvi – nämä ovat alueen klassikoita, jotka nousevat qvevrissä täyteen kukkaisuuteensa ja antaa viinille sen oranssin sävyn.
Kirjoituksessa voisi vielä painottaa paikallisten maakellareiden merkitystä: esimerkiksi Telavin seudun perhetilat pitävät elossa tuota vuosituhantista traditiota ja tarjoavat autenttisen kokemuksen, unohtamatta sitä UNESCO-statusta vuodelta 2013 .
Ja majoitusten puolelta – mainio maininta hotellista, jonka huoneet ovat qvevri-muotoisia! Niissä pääsee todellakin uppoutumaan paikan henkeen.
Kaikenkaikkiaan erittäin hyvin kerrottu juttu – tuo maaseutuidylli ja qvevritilaus välittyvät kirkkaasti.
admin
Kiitos lisäyksestä ja kommenteista 🙂
Mari / Maailmakotina
Kerrassaan mielettömän hyviä kuvia. Erilaiset tunnelmat välittyvät niistä hyvin❤️
admin
Kiitos paljon 🙂
Eila / Metkaamatkustelua
Olipa kattavasti kerrottu georgialaisesta viininvalmistuksesta ja elämänmenosta sanoin ja kuvin. Tuli mukavasti mieleen parin vuoden takainen kolmen maan Kaukasuksen kierros.
admin
Kiitos! Täytyypä kurkata sinunkin matkakertomukset tuolta 🙂
Eveliina / Reissukuume
Nää kuvat on ihan älyttömän hienoja taas! Ja muutenkin sait koottua tosi mielenkiintoisen postauksen – jopa tällaisen ”ei-viininystävän” mielestä 😀
Ps. Joko matto on löytänyt paikkansa kotoa? Mua nauratti, kun purin matkalaukkua, enkä enää edes muistanut, että olin ostanut maton 😀
admin
Kiitos! Ja joo matto päätyi heti kylpyhuoneeseen ja sopi sinne oikein hyvin 😀
Merja / Merjan matkassa
Tuli muistoja mieleen parin vuoden takaiselta reissulta. Tuttuja paikkoja ja meidänkin ohjelmaan kuului silloin viinitilalle vierailu. Tykkään käydä viinitiloilla muutenkin, jos sattuvat reitille sopimaan. 🙂
admin
Muistelinkin, että kävit tuolla jokunen aika sitten!
Pirkko / Meriharakka
Ryhmäreissuillakin on hyviä puolia – esimerkiksi tuollaiset tutustumiskierrokset järjestyvät helpommin kuin yksittäisille satunnaisille matkailijoille. Tosin sitten ne pahimmillaan ovat turhankin yksityiskohtaisia ja pitkiä 🙂
Viinejä on tullut maisteltua tuollakin suunnalla, mutta ehkäpä vaan se, ettei niiden makuun ole samalla tavalla tottunut kuin ranskalaisiin ja italialaisiin, ei ole niihin saanut innostumaan.
admin
Näin se on. Minulle viineistä tuli lähinnä mieleen ihan perinteinen kotiviini, minkä mausta voi olla montaa mieltä.. 😀
Asko Leppilampi
Georgia pomppii silmille sieltä ja täältä ja huomaan, että syystä. Pitänee laittaa to do -listalle, jolla tosin on jo pari muutakin maata 🙂 Kiitos hienosta matkakertomuksesta.
admin
Suosittelen lämpimästi, siellä on todella paljon kiinnostavaa nähtävää ja aivan mahtava luonto!
Raija / Kohti avaraa maailmaa
Ehkä ei minullekaan maistuisi nuo viinit. Ei sellaista voi oikein arvostella, johon laadullisesti ei ole vertailukohdetta, kun on tottunut aivan muunlaisiin makuihin. Mielenkiintoisia ovat kyllä nuo valmistusmenetelmät, eikä uskoisi, että noin hienon näköistä saadaan sotilastunneleista…
Kiinnitin taas huomiota johonkin hallitsijamainintaasi, oliko runoilija tms. Entisaikoina hallitsijoilla oli usein muutakin tietoa ja taitoa kuin pelkkä vallanhimo tai perimä?
Juu, varmaan näiden tarinoiden myötä Georgia menee monen matkalaisen kohdelistalle 👍
admin
Tuo on totta, mitä sanoit entisajan hallitsijoista. Nykyiset hallitsijat voisivat ottaa oppia monessakin mielessä. Ja minuakin kiinnosti se viinin valmistusmenetelmä, vaikkei maku ollutkaan mieleeni.