Kaukasus ja Mtshketa – Pala kuvankaunista Georgiaa

Georgian pohjoisosassa, aivan Venäjän rajan tuntumassa, kohoavat jylhät Kaukasusvuoret. Näky on dramaattinen ja lähes epätodellinen tausta vaelluksille, kyläelämälle ja vuosisataisille legendoille. Kaukasuksen alue tarjoaa raikkaan ilmaston, perinteikkäitä kyläyhteisöjä ja henkeäsalpaavia maisemia.

Tie Kaukasukselle tunnetaan nimellä Georgian Military Highway. Se kohoaa korkeimmillaan 2 395 metriin, ja on yksi kauneimmista vuoristoreiteistä, joita olen kulkenut. Noin viikon mittaisen reissun viimeisenä etappina meillä oli Kaukasuksen sydämessä majaileva Stepantsminda sekä Tbilisin pohjoispuolella sijaitseva entinen pääkaupunki Mtshketa. Molemmat kohteet kuuluvat Mtskheta-Mtianetin hallintoalueeseen.

Mainos: Georgia Travel

Georgiassa reissatessa kannattaa huomioida, että vuoristossa sijaitsee myös kiistelty ”Etelä-Ossetian” alue, ja luonnossa vaeltaessa onkin syytä tarkkailla omaa sijaintiaan, ettei eksy vahingossa tälle raskaasti aseistetulle ja vartioidulle itsehallintoalueelle.

”Etelä-Ossetia” (Georgiassa Tskhinvali) julistautui itsenäiseksi Neuvostoliiton hajottua 1990-luvulla. Suurin osa maailman maista – mukaan lukien Georgia – pitää sitä edelleen Georgian osana, mutta Venäjä tunnusti sen itsenäisyyden vuoden 2008 Georgian sodan jälkeen ja on sen pääasiallinen tukija. Alue on de facto itsenäinen, mutta riippuvainen Venäjästä taloudellisesti, poliittisesti ja sotilaallisesti. Georgiasta ei voi matkustaa alueelle.

Stepantsminda on portti Kazbek-vuorelle

Stepantsminda (entinen Kazbegi) on pieni vuoristokylä Kazbek-vuoren juurella ja samalla suosituin tukikohta vaelluksille, luontoretkeilylle ja kulttuurimatkailulle. Stepantsminda on kiinnostava myös siksi, että se on yksi vanhimmista Euroopan ja Aasian risteyskohdista.

Kylän vieressä 5 033 metriin kohoava Kazbek on legendaarinen uinuva tulivuori, johon liittyy tarinoita niin georgialaisista pyhimyksistä kuin Prometheuksestakin, kreikkalaisen mytologian titaanista, joka tunnetaan ihmisten luojana ja tulen tuojana. Vaellus Kazbekin jäätikölle ja huipulle vaatii kunnon varustuksen ja oppaan, mutta jo lyhyemmät päivävaellukset tarjoavat unohtumattomat maisemat.

Stepantsmindan kuuluisimpia nähtävyyksiä vuoren lisäksi on Gergetin Pyhän Kolminaisuuden kirkko (Tsminda Sameba). Se on peräisin 1300-luvulta ja kohoaa vuoren rinteellä ylhässä yksinäisyydessään 2 170 metrin korkeudessa. Kirkolle pääsee vaeltamalla noin 1,5–2 tuntia tai maastoautolla. Näkymät laaksoon ja Kazbekille ovat postikorttimateriaalia.

Stepantsmindassa on laaja valikoima majataloja, hotelleja ja kotimajoituksia, joista monista avautuu näkymä suoraan Kazbekin vuorelle. Me majoituimme aivan ihastuttavassa boutique-hotelli Rooms Hotel Kazbegissa.

Vaellukset Stepantsmindasta

Majoittumisen ja lounaan jälkeen ajoimme koko ryhmän kanssa Gergetin kirkolle, mistä osa porukasta lähti jatkamaan matkaa jalkapatikalla ylös vuorille. Kukaan meistä ei liiemmin ollut varustautunut vuoristovaellukseen, koska se ei kuulunut alkuperäiseen ohjelmaan, mutta pyysimme oppaalta, että voisimme kuitenkin tehdä pienen vaelluksen. Nousu Altihut Hot Chocolate Trailia pitkin oli melko raskas ohuen ilman vuoksi, ja edellispäivien hiilaripitoisen ruokavalion myötä hikoilin nousussa kuin pieni sika.

Maisemat oli kuitenkin niin kauniit, että läähätys palkittiin lopulta. Kanssamme ylös kulki ystävällinen koira, ja törmäsimme jyrkillä rinteillä myös vapaana temmeltäviin hevosiin. Usvan seasta ilmestyneet hevoset yli kahden kilometrin korkeudessa oli surrealistinen näky.

Muita vaelluksia:

• Gergetin jäätikkö: Noin 6–8 tunnin edestakainen vaellus kirkolta.
• Truso-laakso: Hiljaisempi reitti, jossa voi nähdä mineraalilähteitä ja hylättyjen kylien kivirakennuksia.
• Juta–Chaukhi: Pieni Jutan kylä (n. 30 km Stepantsmindasta) toimii ovena hulppeisiin maisemiin. Chaukhi-vuoret muistuttavat Dolomiitteja ja sopivat päiväretkiin tai pidempiin vaelluksiin.

Gudaurin näköalapaikka on Georgian ”vuoristoparveke”

Matkalla Tbilisistä Stepantsmindaan kuljetaan Gudaurin hiihtokeskuksen kautta, joka muuttuu kesäisin rauhalliseksi vaellus- ja näköalapaikaksi. Sen suurin vetonaula on Gudauri Panoramic Viewpoint (tunnetaan myös nimellä Georgian–Venäjän ystävyyden muistomerkki). Monumentti rakennettiin 1983 Neuvostoliiton aikana, ja se seisoo henkeäsalpaavan Aragvi-joen rotkon reunalla.

Värikäs mosaiikki esittää Georgian ja Venäjän yhteistä historiaa ja toi hieman mieleeni Mongolian Ulan Batorissa sijaitsevan Zaisan Hillin mosaiikkimonumentin. Monumentti rapistui Neuvostoliiton hajottua ja sen purkaminenkin oli kuulemma ollut listalla, mutta onneksi tämä hieno teos kuitenkin päätettiin jättää näkyville.

Ananurin linnoitus – Aragvin vartija

Toinen merkittävä pysähdyspaikka Georgian Military Highwayn varrella on Ananurin linnoitus. Ananuri on yksi Georgian kuvatuimmista paikoista, eikä ihme, sillä sen sijainti on erityisen pittoreski Zhinvali-tekojärven turkoosien vesien yllä. Zhinvalista tulee muuten Tbilisin juomavesi, ja join itsekin Tbilisin hanavettä ilman mitään ongelmia.

Ananurin linnoitus oli aikoinaan Aragvi-ruhtinaskunnan tärkein puolustuspiste. Linnoituksessa sijaitsevan kirkon kivireliefit, kuten risti ja viinirypäleaiheet, ovat hyvin säilyneitä ja edustavat klassista georgialaista kivenveistotyyliä.

Mtshketa on helppo päiväretkikohde Tbilisistä

Paluumatkalla Kaukasukselta takaisin Tbilisiin pysähdyimme lounaalle Mtshketaan. Vain noin 20 km Tbilisistä pohjoiseen sijaitseva Mtshketa on Georgian entinen pääkaupunki ja maan uskonnollinen keskus, jonne kristinusko juurtui jo 300-luvulla. Kaupunki on nykyisin UNESCOn maailmanperintökohde. ”Keräilen” UNESCO-kohteita, joten olin mielissäni vierailusta.

Mtshketan tärkeimpiä nähtävyyksiä ovat 1000-luvulla rakennettu Svetitskhovelin katedraali, jota pidetään yhtenä Georgian pyhimmistä paikoista, sekä kukkulalla sijaitseva Jvarin luostari, josta avautuu ikoninen näkymä Mtshketaan ja Aragvi–Kura-jokien yhtymäkohtaan. Muun ryhmän lähtiessä tutustumaan tarkemmin Svetitskhoveliin, erkanin joukosta ja menin kiertelemään markkinoille ja paikalliselle asuinalueelle.

Tunnelma oli kesäisen leppoisa. Rauhan rikkoi ainoastaan autoletkoista kuuluneet tööttäykset – koulunsa päättäneet nuoret olivat päässeet kesälaitumille ja juhlistivat alkanutta lomaa liehuttamalla valkoisia paitoja avonaisista ikkunoista. Ilmassa oli yhtä aikaa kesän seikkailujen odotusta, mutta itselläni samalla haikeutta, sillä ikimuistoinen matka kuvankauniiseen Georgiaan oli meidän osaltamme tulossa päätökseen.