Tunnelmia kaoottisesta Phnom Penhistä

Kambodžan pääkaupunki Phnom Penh on Bangkokin ja Hanoin ohella yksi Kaakkois-Aasian 20:sta suurimmasta kaupungista. Nämä miljoonakaupungit ovat täynnä elämää, värejä ja ääniä, sekavaa sinfoniaa, joka ei taukoa koskaan. Mekong-joen varrella sijaitsevan Phnom Penhin arki on kuitenkin jatkuvasta kaaoksesta huolimatta soljuvaa, ja juuri siinä piilee sen viehätys. Tapaaminen Phnom Penhin kanssa oli minullekin rakkautta ensisilmäyksellä.

Arkielämää kaupungin sykkeessä

2,5 miljoonan asukkaan Phnom Penhin kaduilla arki kulkee vilkkaana aamusta iltaan. Kadunvarsikahvilat täyttyvät ihmisistä, jotka nauttivat vahvaa khmer-kahvia ja höyryävää kuyteav-nuudelikeittoa. Työmatkalaiset, torimyyjät ja koululaiset sulloutuvat mopojen ja tuktukien kyytiin navigoiden liikenteen loputtomassa virrassa. Erityisen viehättävää aamuissa on hämyisten katujen varsilla kasvavat puuvanhukset, joiden lehvästö siivilöi tunnelmallisesti pehmeää aamuauringon valoa.

Phnom Penhin liikenne on kuin monimutkainen koreografia. Lukemattomat mopot, tuktukit, autot ja jalankulkijat jakavat saman tien ilman selkeitä sääntöjä, mistä johtuen ruuhkat ovat osa päivittäistä elämää. Liikenteen kaaoksen mukana tulevat myös ilmansaasteet, jotka verhoavat kaupungin kurkkua kärventävään savusumuun. Iso osa ihmisistä kätkeytyy maskin taakse, ja minulle tulee yhtäkkiä ikävä Suomen raitista ilmaa. Jopa Kairo ja Mexico City tuntuvat puhtailta Phnom Penhin katkuun verrattuna.

Kiireen ja pakokaasujen keskellä paikalliset liikkuvat määrätietoisesti, mutta vailla aggressiivisuutta – edes sen kummempaa tööttäilysirkusta ei kuulu. Kärsivällisyys onkin Phnom Penhin liikenteessä selviytymisen avain.

Datakatto pelastaa epäonnisen kyydin

Omat hermoni sen sijaan ovat koetuksella, sillä päädymme jossain vaiheessa Grab-tuktukiin, jolta olemme pyytäneet kyytiä erääseen ravintolaan. Olemme ajaneet jo pitkän matkan, eikä ravintolaa näy. Katson Google Mapsin offline-karttaa, ja havaitsen meidän olevan aivan väärässä suunnassa. Kuski istuu parinkymmenen sentin päässä edessämme, mutta kielimuuri välillämme on vähintään kilometrin paksuinen eikä hänelle mene jakeluun, että olemme eksyksissä.

Päädymme ajelemaan ristiin rastiin pysähtyen parissa eri kohteessa, kun kuski yrittää käydä selvittämässä ilmeisesti tuttaviltaan ravintolan sijaintia. Kolmannen stopin aikana näytän hänelle jälleen kerran kartasta määränpäätämme, jolloin kuski ottaa puhelimeni ja kävelee jonkun tyypin luokse. Hänen saapuessa takaisin puhelimeni tuuttaa tekstiviestiä Telialta, että liittymän datakatto on täynnä. Kuski on laittanut puhelimestani mobiilidatan päälle maassa, jossa 1 Megatavu maksaa 12 euroa. Olen ihan raivona, mutta yritän olla kimmastumatta kuljettajalle.

Pian tuktukin viereen saapuu toinen mies, joka osaa hatarasti englantia. Saamme tilanteen selvitettyä, ja pyydämme lopulta kuskia viemään meidät majapaikkaamme. Olemme nälän ja helteen uuvuttamia, emmekä enää jaksa etsiä ravintolaa, joka tuntuu kadonneen Phnom Penhin katukuvasta kuin tuhka tuuleen. Päädymme syömään hotellin lähellä olevaan ravintolaan, ja jään odottamaan kauhulla seuraavaa päivää, että puhelinlasku päivittyy Telian sivuille. Aamulla huokaisen helpotuksesta, kun näen, että liittymässäni on ollut oletuksena 60 euron datakatto.

Mekong-joen rauhoittava vaikutus

Vastapainona kaupungin vilkkaudelle Mekong-joen ranta tarjoaa hengähdyspaikan niin paikallisille kuin matkailijoille. Jokiranta täyttyy illan hämärtyessä ihmisistä, jotka tanssivat, pelaavat pallopelejä tai vain istuvat rantapenkereellä seuraamassa vesille suuntaavia kalastusveneitä ja pieniä risteilyaluksia. Joenvarren lukuisista ravintoloista voi ihailla auringonlaskun maalaamia pastellinsävyjä Mekongin pinnalla. Ne kisailevat värikylläisyydellään pilvenpiirtäjistä ja veneistä heijastuvien valojen kanssa.

Iso osa hotelleista ja turistialueista sijaitsee Mekongin alueella eli Riversidella. Niin myös majapaikkamme Onederz Phnom Penh (*Booking affiliate-linkki), jonka katolla on kattobaari ja uima-allas. Hotelli tarjoaa sekä makuusalipaikkoja että yksityishuoneita. Olemme ottaneet kahden hengen huoneen omalla kylpyhuoneella hotellin päärakennuksesta, ja olemme simppeliin huoneeseen tyytyväisiä. Huone on rauhallinen, vaikka se sijaitsee vilkkaalla yöelämään keskittyneellä kadulla.

Lue lisää: Matkailun pimeä puoli – Seksiturismi Phnom Penhissä

Ruokakulttuurin kirjo

Phnom Penh on ruokaharrastajan unelma. Katuruokakojut tarjoavat tuoreita kevätrullia, nuudelikeittoa ja eksoottisempien ruokien ystäville myös friteerattuja tarantelloja, sirkkoja ja muita hyönteisiä. Kieltäydyn kohteliaasti, kun myyjä yrittää tarjota maistiaista. Kahvia kulutamme sen sijaan runsain mitoin, vaikka sen makuun onkin ensialkuun hankala päästä. Kambodžassa tarjoillaan yleensä robusta-pohjaista kahvia kondensoidun maidon kera, joka omaan suuhuni ainakin on melko äitelää.

Ravintoloista löytyy sekä perinteisiä khmer-herkkuja, kuten amok-kalaa ja lok lak -lihapataa, että kansainvälisiä makuja. Markkinoilla tuoreet hedelmät, paahdetut pähkinät ja aromaattiset mausteet tuovat lisäväriä kaupungin jo valmiiksi rikkaaseen makumaailmaan.

Minulla on tapana maistella uusia makuja, mutta toisaalta myös pitää kiinni hyväksi havaituista vaihtoehdoista. Harmittelenkin eräässä ravintolassa, etten tajunnut ottaa tylsää ja ennalta-arvattua pad thaita. Se on yksi harvoista aasialaisista annoksista, jossa ei ole korianteria. Itse kun kuulun niihin, jotka geenivariantin vuoksi maistavat korianterin saippuana.

Phnom Penhin iltamarkkinoilla myyjät kaupittelevat kaikkea käsitöistä vaatteisiin ja katukeittiöannoksiin. Musiikki jytkää taustalla, ja ihmiset kerääntyvät syömään yhteiselle isolle piknik-alueelle. Tunnelma on leppoisa, eikä tyrkytystä ole havaittavissa. Tinkiminen kuuluu kaupantekoon, mutta meillä ei ole tällä kertaa mitään ostettavaa.

Temppelit ja kohtaamisia munkkien kanssa

Phnom Penhin temppelit tarjoavat rauhaa ja silmiä häikäisevää kullan kimallusta. Temppeleistä Wat Ounalom on tärkein kambodžalaisessa buddhalaisuudessa. Hopeapagodi ja Kuninkaallinen palatsi taas edustavat Kambodžan loisteliasta historiaa. Kullanhohtoiset katot hehkuvat auringonpaisteessa ja fasadit loistavat illan pimennyttyä. Buddhalaismunkkien oranssit kaavut tuovat väriläiskän temppeleiden rauhallisiin pihoihin, joissa suitsukkeiden tuoksu leijailee ilmassa.

Kohtaaminen munkkien kanssa on omanlaisensa rituaali. Eräässä kahvilassa istuessamme pari nuorta munkkia tulee eteemme odottavan näköisenä. Olen luullut, että almukierroksilla kerätään vain ruokaa, mutta tarjoamani banaani ei näytä tyydyttävän munkkeja. Seison hämmentyneenä, kun kahvilan pitäjä kiirehtii paikalle ja kumartaen sulloo setelinipun munkkien kangaskassiin.

Keräämme veljen kanssa kolehdin kasaan ja annamme omat almumme. Munkit seisovat edelleen edessämme, enkä tiedä, mitä minun kuuluisi tehdä. Lopulta he jatkavat matkaansa, ja toivon, ettei paha karma laskeudu päälleni kenties epäkohteliaasta käytöksestäni. Tästä typertyneenä päädyn lukemaan pitkät pätkät buddhalaisuudesta ja erilaisista tervehtimistavoista.

Matkailu onkin sekä upeiden paikkojen näkemistä omin silmin, mutta samalla myös oppimatka erilaisiin kulttuureihin ja etenkin tapakulttuurien monimutkaisiin kiemuroihin.

—
Onko Phnom Penh kohteena tuttu? Entä oletko koskaan törmännyt epätietoisuuden hetkiin kulttuurien kohdatessa?