Tietoa ja käytännön vinkkejä maata pitkin matkailuun

Päivitetty 26.5.2022 (Julkaistu alunperin 13.10.2019)

Lentomatkailua on paheksuttu yleisesti jo pidempään, ja moni onkin halunnut kokeilla maata pitkin tapahtuvaa matkailua. Mistään uudesta ilmiöstä tässä ei kuitenkaan ole kyse, vaan moni suomalainenkin on tehnyt lähinnä Eurooppaan suuntautuvia automatkoja jo iät ja ajat, puhumattakaan vanhasta konseptista nimeltä Interrail.

Olen itse reissannut melko paljon bussilla, junalla ja vuokra-autolla, mutta varsinaista Interrail-lippua en ole koskaan ostanut. Postauksen kohde-esimerkkeinä toimivat lähinnä Euroopan ja Keski-Amerikan käytännöt.

Juna vai bussi?

Bussit ovat yllättävän moderneja
Euroopassa suosituin bussiyhtiö on Flixbus, mitä olen itsekin käyttänyt Keski- ja Etelä-Euroopassa. Bussilla pääsee taittamaan matkoja suht edullisesti, mutta mikään maailman luotettavin firma Flixbus ei ole. Erityisesti maiden väliset reitit ovat aina myöhässä, eikä yhtiö ota vastuuta jatkobussien missaamisesta, vaikka yhteydet olisivat samalla lipulla.

Suosittelenkin tsekkaamaan myös muut bussiyhtiöt, kuten BlaBlaCarin. Euroopassa useimmissa busseissa on turvavyöt, vessa ja nettiyhteys.  Pidemmillä bussimatkoilla on yleensä pysähdys huoltoasemalla ja Euroopan ulkopuolella vähintään rajalla.

Myös Keski-Amerikassa bussit ovat luotettavia ja moderneja, ja niistäkin löytyi sekä vessa että nettiyhteys. Ykkös- ja luksusluokan busseissa jaetaan ilmaisia juomia, kuulokkeet, ja yöbussissa sai myös unimaskin. Vessat on vanhemmissa bussimalleissa aika huonoja, eikä uudemmissa busseissakaan vettä välttämättä tule ollenkaan. Tämä on joskus ollut ongelmana ihan Suomessakin.

Modernien bussien lisäksi Lattareiden teillä kulkee tuhansia chicken busseja, eli vanhoja jenkkien koulubusseja, jotka on maalattu räikein värein. Näiden kyydissä on paljon edullisempaa matkustaa, mutta kyyti ei välttämättä ole yhtä turvallinen eikä varsinkaan mukava. Paikalliset matkustavat yleensä chicken busseilla ja niissä tosiaan kuskataan kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä – myös niitä kanoja.

Junassa on mukavampi matkustaa
Junamatkailua pidetään yleisesti ottaen kalliimpana, mutta myös edullisia vaihtoehtoja löytyy. Ja ainakin junat on paljon halvempia, kuin Suomessa. Lippuja ostaessa voi yleensä valita ottaako paikan ykkös- vai kakkosluokasta tai haluaako avovaunuun vai kuuden hengen hyttiin. Joissain junissa paikkalippu pitää ostaa erikseen.

Itse en ainakaan huomannut mitään järisyttävää hintaeroa I- ja II-luokan lippujen välillä, joten matkustin kummassakin. Paras matkakokemus on ollut RegioJetin ykkösluokassa, missä oli tarjolla ilmaisia juomia ja purtavaa. Junissa on myös ilmainen WiFi-yhteys sekä ravintolavaunu.

Junassa on suurempi matkustusmukavuus, sillä siellä pystyy jaloittelemaan matkan aikana ja tilaa on bussia enemmän. On myös todennäköisempää, ettei kukaan tule viereesi istumaan, toisin kuin bussissa, missä paikkoja on vähemmän. Valitettavasti esim. Keski-Amerikassa ei vuoristoisen ja maanjäristysalttiin maaperän vuoksi ole tarjolla junayhteyksiä, mutta siellä on sitten panostettu tietä pitkin kulkevaan joukkoliikenteeseen. Monessa Euroopan ja Aasian maassa taas on kattava junaverkosto, mitä kannattaa hyödyntää.

Juna on myös ekologisempi vaihtoehto – toki jollain bussiyhtiöilläkin voi kompensoida CO2-päästöt. Ainakin Flixbusilla oli tämä ominaisuus lipun oston yhteydessä.

Italian junista sanottakoon sen verran, että ne ovat lähes aina myöhässä ja vaihtoajat ovat todella lyhyet. Kannattaa tsekata vaihtoehtoinen junayhteys jo etukäteen. Minulta on kysytty vain kerran lippua Italian junissa, joten tuntui olevan ihan sama, mihin junaan milläkin lipulla menee. Italiassa on kuitenkin käytäntönä, että liput tulisi itse leimata aseman automaateissa.

—

Mitä tulee huomioida lippujen ostossa?

Mistä ja milloin lipun voi ostaa?
Euroopassa matkatessa kannattaa käyttää Omio-sivustoa, joka listaa lentojen lisäksi myös bussi- ja junavuorot. Omion kautta voi ostaa matkalipun ja sille on olemassa mobiilisovellus, johon osa liikenneyhtiöistä tarjoaa mobiililipun. Voit myös lisätä lippuja sovellukseen varausnumeron perusteella. Laajempia reittivaihtoehtoja ympäri maailman tarjoaa Rome2Rio.

Kannattaa kuitenkin katsoa myös bussi- ja junayhtiöiden omilta sivuilta, sillä monesti hinta on siellä halvempi. Hintaan vaikuttaa myös se, kuinka ajoissa olet ostoksilla. Katselin kesällä Euroopan sisäisiä matkoja syksylle, ja silloin liput maksoivat 4-11 euroa. Kun sitten lykkäsin reissua ja jätin lippuostot viime tippaan, oli hinnat kohonneet jo lähes 20 euroon, kalleimman lipun ollessa yli 40 euroa.

Meksikossa operoiva suosittu ADO-bussiyhtiö puolestaan tarjoaa välillä myös viime hetken alennuksia, jolloin voi olla viisasta lykätä lipun ostoa. Tämä on kuitenkin arpapeliä, sillä osa vuoroista on niin suosittuja, ettei niille ole enää tarjolla minkäänlaisia lippuja. Näin on esimerkiksi osavaltioiden välillä kulkevissa yöbusseissa. ADOlla on lisäksi eri hintaluokan lippuja, ja sivuilla saattaa näkyä vaikkapa bussivuoro ”ADO gl” tai ”OCC”, mistä ensin mainittu tarkoittaa luksusvuoroa ja jälkimmäinen perustason bussia. Luksusvuoroissa on suurempi jalkatila, penkit kallistuu enemmän ja tarjolla on ilmaistuotteita.

Jos ostat lipun paikan päältä, varaa käteistä mukaan. Esimerkiksi Bacalarissa ADOn tiskillä ei käy kortti ollenkaan. Cancúnin kentällä taas ADOn tiski saattaa olla suljettu ilman mitään syytä, joten varaudu ostamaan lippu netistä. Onkin hyvä olla tietoinen eri ostovaihtoehdoista.

Tarkasta, että tiedot on oikein
Monet ovat kirjoittaneet netissä, etteivät he pysty ostamaan lippua ADOn sivuilta Meksikon ulkopuolella, mutta olen onnistunut kyllä hommaamaan lipun PayPalilla, vaikka olin vielä Suomessa. Sivuilla oli kuitenkin myös jonkun muun TripAdvisorissa raportoima ongelma, ja lippu kirjautui edelliselle päivälle, mille olin sen ostanut. Meksikoon päästyäni sain lipun kuitenkin vaihdettua ADOn pisteellä ilman lisämaksua. Toimistoja löytyy esimerkiksi Mexico Cityn ja Cancúnin lentokentiltä. Sittemmin olen jättänyt lippujen ostot siihen, kun olen jo saapunut maahan.

Lue pienellä präntätyt ohjeet hyvissä ajoin
Euroopassa junalla matkatessa on hyvä huomioida se, että osa kansainvälisistä vuoroista vaatii tulostetun paperilipun. Se saattaa olla ongelma matkan aikana ostettujen lippujen kanssa, sillä monikaan hostelli ei tarjoa printtauspalvelua. Törmäsin tähän Sloveniassa, kun pari tuntia ennen junan lähtöä huomasin lukea ohjeista, että ÖBB vaatiikin paperilipun. Menin sitten johonkin opiskelijatoimistoon tulostuttamaan pdf-lippuni. Tsekeissä oli sama homma, mutta Prahan asemalla sentään oli Deutsche Bahnin toimisto, mistä sain konkreettisen lipun.

—

Mitä muita vaihtoehtoja on junan ja bussin lisäksi?

Alla olevia kulkuneuvoja ja yhteyksiä kannattaa kysellä majapaikasta, sillä monesti hostellilla on esittää joku tietty hyväksi havaittu firma, jonka kanssa he tekevät yhteistyötä. Kaikilla firmoilla ei näet ole edes nettisivuja, mistä aikatauluja ja hintoja voisi katsella.

Shuttlet ja colectivot
Keski-Amerikassa yleinen matkustustapa on shuttle tai colectivo eli minibussit ja pakettiautot, jotka kuskaavat ihmisiä kaupungista ja maasta toiseen. Monesti nämä ketterämmät ajoneuvot vievät sinut nopeammin perille, sillä ne voivat ajaa kovempaa vuoristossa (mikä ei välttämättä ole kovin miellyttävä kokemus) sekä viidakkoa halkovilla hiekkateillä. Shuttlet eivät myöskään pysähtele jokaisessa kylässä, vaan vain tarpeen vaatiessa. Colectivon tuulilasissa taas on listaus, mitä kautta se kulkee, mutta tarvittaessa matkailija voi jäädä pois myös reitin varrella.

Shuttlekyyti ei ole yleensä niin virallinen, kuin bussiyhtiön järjestämä matka, eikä kaikissa kopperoissa ole välttämättä edes turvavöitä. Shuttleilla on kyllä jonkinlainen aikataulu, mutta colectivot kulkevat epäsäännöllisemmin ja saattavat lähteä matkaan vasta kun paku on täynnä. Osa kyydeistä rajoittaa tilan puutteen vuoksi isojen matkalaukkujen lastaamista, joten kyytiin on parasta mennä repun kanssa. Colectivoja käytetään paljon myös Etelä-Amerikassa.

Matkustusmukavuus ei tietenkään yllä normaalikokoisen bussin tasolle, eikä pikkubusseissa ole vessoja tai nettiyhteyttä. Pidemmillä matkoilla kuskit kyllä järjestävät pieniä taukoja huoltoasemilla. Pääsääntöisesti minibussi on kuitenkin ihan varteenotettava kulkumuoto.

Veneet ja lautat
Vesitaksit/veneet ovat myös yksi mahdollinen vaihtoehto päästä paikasta toiseen. Joskus se on myös ainoa vaihtoehto, vaikka kohde ei sijaitsisikaan saarella. Esimerkiksi Guatemalan Lake Atitlanilla moneen järven ympärillä olevaan kylään ei vie tietä tai sitten tie on niin vaarallinen, ettei sitä suositella kuljettavan.

Veneiden laatu vaihtelee pienestä kiikkerästä puuveneestä itse tehtyyn ponttoonilauttaan ja laadukkaampaan pikaveneeseen. Olen matkannut veneellä sekä Meksikossa, Guatemalassa että Belizessä, ja veneistä kyllä löytyi pelastusliivit, mutta tiedä sitten kuinka nopeasti ne saisi puettua ylle, jos vene kaatuisi. Valitsinkin Karibianmerellä matkatessa paikan keulasta avoimen ikkunan luota, koska jos vene olisi kaatunut, olisin voinut uida ikkunasta ulos.

Veneitä ei myöskään välttämättä kulje joka päivä. Olisin matkannut veneellä Belizestä Hondurasiin, mutta matkapäivät eivät olleet otollisia oman aikatauluni kanssa. Tämä kannattaa huomioida suunnitelmissa.

Jukatanin niemimaalla operoivat lautat, kuten UltraMar, ovat luotettavia ja kulkevat suht aikataulussa. Niillä pääsee reissaamaan mm. Cozumelin ja Isla Mujeresin saarille. Terminaaleissa olevia vuokra-auto- yms. firmoja kannattaa välttää, sillä ne ovat usein kusetusta ja vuokra-ajoneuvot ovat huonossa kunnossa.

Jokilautat ja laivat
Euroopassa ja miksei varmasti muuallakin on mahdollista taittaa matkaa maasta toiseen myös jokilautoilla. Näitä kelluvia hotelleja näkyi muun muassa Unkarissa, mikä on yksi etappi Tonavan risteilyn varrella.

Karibian ja Välimeren risteilyt kasvattavat myös suosiotaan lukuisten eri varustamojen kaupatessa monentasoisia ja eri hintaisia matkapaketteja. Risteilyalukset poikkeavat useammassa eri maassa, mutta en tiedä voiko tuota matkustustapaa kutsua kovin ekologiseksi. Päästöjen lisäksi valtamerialuksilta päätyy mereen satojatuhansia kiloja roskaa, mistä esimerkkinä brittiläinen Carnival-yhtiö, joka on joutunut maksamaan kymmenien miljoonien dollareiden sakkoja dumpatessaan Karibianmereen vuosien ajan muovia, ylijäänyttä ruokaa, viemärijätettä ja öljyä.

Lisäksi risteilyt eivät useinkaan tuo mitään lisäarvoa köyhille Karibianmeren saarivaltioille, sillä esimerkiksi Haitissa osa laivoista sallii turistien poistua vain tietylle rantaosuudelle, mihin on rakennettu aidattu turistirysä palvelemaan pelkästään matkaajia. Rahaa tästä ei valu paikallisille, eikä tuolla tavalla edes näe aitoa elämää kyseisessä maassa. Monessa muussakin maassa risteilijä poikkeaa niin lyhyen aikaa, ettei siellä ehdi juurikaan lähteä omatoimisesti reissaamaan kauemmas. Varustamoilla on omat matkanjärjestäjät, jotka tarjoavat päiväretkiä maissa pistäytyville turisteille. Tästäkään ei luonnollisesti jää paikalliselle yhteisölle merkittäviä tuloja.

Voi olla, että on olemassa myös eettisempiä varustamoja, mutta ainakin nuo bulkkiristeilyt jättäisin väliin. Jos reissulle halajaa, kannattaa ottaa selvää varustamon toimintatavoista, ja onko se esimerkiksi saanut moitteita ympäristöasioiden laiminlyönnistä.

Tarinoita maailmalta -blogissa tosi kattava postaus vaihtoehdoista risteilyille.

Taksit ja muu yksityiskuljetus
Sitten on tietenkin normaalit taksit, mutta välttelisin näitä viimeiseen asti, sillä niiden käyttö luonnon kannalta on sama kuin ajaisit yksityisautolla. Taksi on kuitenkin joskus välttämätön valinta, jos mitään muuta ei ole tarjolla ja on päästävä nopeasti paikasta toiseen. Taksi tulee yleensä kyseeseen kaupungin tai maan sisäisillä matkoilla, mutta kannattaa miettiä, pääseekö esimerkiksi lentokentältä tai bussiasemalta lopulliseen kohteeseen julkisella kulkuneuvolla tai kimppakyydillä.

Taksin ja shuttlen välimaastossa on matkatoimistojen järjestämät yksityismatkat, jolloin käytössä on usein tilataksi tai maasturi, johon mahtuu useampi matkaaja. Olen kulkenut tällaisella esimerkiksi Mongoliassa, missä julkinen liikenne on todella vähäistä pääkaupungin ulkopuolella. Matkat tulivat myös halvemmaksi, sillä meitä oli kolme reissaajaa autossa oppaan ja kuskin lisäksi. Kustannusten minimoimiseksi ja päästöjen vähentämiseksi kannattaa päiväretketkin tehdä yhdessä muiden reissaajien kanssa, eikä välttämättä tarvitse aina vuokrata autoa.

El Salvadorissa otimme pari kertaa yksityisen kuljetuksen, koska muita vaihtoehtoja ei ollut tarjolla ja toisaalta se oli kaikkein kätevin liikkumistapa. Suosin nykyään paljon myös Uberia, ja se on käytännössä ainoa taksikyyti, jota käytän esimerkiksi Meksikossa ja Keski-Amerikassa.

Vuokra-autot
Olemme alkaneet veljeni kanssa vuokraamaan autoa matkoillamme, sillä se on loppupeleissä kaikkein kätevin liikkumismuoto. Välillä liikenne on kaoottista, kuten esimerkiksi Albaniassa ja Kosovossa, ja toisinaan tiet ovat äärimmäisen jyrkkiä, kuten vaikkapa Alpeilla ja Costa Ricassa, mutta jos on hyvät hermot ja tarpeeksi tehokas auto, selviää mistä vain.

Meille on sattunut autovuokraamoista vain hyviä kokemuksia ja voinkin suositella ainakin omien kokemusten perusteella niin Hertziä, Europcaria, Avista kuin hieman tuntemattomampiakin yrityksiä (esimerkiksi Sicily by Car ja AmiGO).

Oli vuokraamo mikä tahansa, kannattaa auto ottaa täysvakuutuksella, vaikka siitä tuleekin lisäkustannuskia. Otamme vakuutuksen yleensä jo etukäteen, eikä vuokrapisteellä sitten yleensä aleta enää tyrkyttämään lisävakuutuksia. Myös katevaraukset on aina palautettu ajallaan. Autojen kolhut kannattaa silti tarkistaa hyvin etukäteen ja ottaa palautuksen yhteydessä kuva mm. siitä, että bensatankki on täynnä.

Lisäkustannuksia vuokra-autoille tulee tietulleista, joista kalleimmat ovat tähän mennessä löytyneet Jukatanilta (13 €), Itävallasta (38 €) ja Italiasta (17 €). Lyhyellä matkalla saattaa olla useampikin tietulli.

—

Aikataulutus

Bussi- ja junamatkailu on siitäkin syystä lentoa parempi vaihtoehto, että vaikka itse matka kestäisi pidempään kuin lento, kompensoi muu aikataulutus monesti matkan pituutta. Lennolle lähtiessä sinun tulee olla vähintään 2 tuntia ennen lentoa kentällä, jotta ehdit mennä turvatarkastuksen yms. läpi. Bussilla ja junalla kuljettaessa taas riittää yleensä, että olet noin 15 minuuttia ennen lähtöä asemalla.

Asemat sijaitsevat monesti kaupungin keskustassa, joten sinun ei tarvitse varata aikaa siirtymiseen samalla tavalla, kuin lentokentälle mentäessä, mikä saattaa kohteesta riippuen vaatia jopa tunnin ajomatkan. Myös kohteeseen saapuminen on helppoa, kun olet jo valmiiksi keskustassa. Sinun ei myöskään tarvitse jonottaa, että pääset ulos lentokoneesta tai että pääset hakemaan matkalaukun hihnalta.

..mutta kaikki ei mene aina putkeen
Toisaalta matkaan saattaa tulla yllättäviä viivästyksiä esimerkiksi tietöiden, ruuhkan tai rajalla olevan jonon vuoksi. Etenkin aamulla ja illansuussa isompien kaupunkien ympärillä on kymmenien kilometrien ruuhkajonot, kun liikenne sumputtuu. Euroopassa kuskit joutuvat myös pitämään lakisääteisen tauon, vaikka bussi olisi aikataulusta jo valmiiksi myöhässä. Pahimmat ruuhkamaat maata pitkin -reissuilla ovat olleet Puola, Costa Rica ja Italia.

Meksikossa menoa saattaa joskus viivästyttää tiesulut ja jopa bussiryöstöt, joita esiintyy etenkin Etelä-Meksikossa. Kun saavuin shuttlella Guatemalasta Meksikoon, oli arvioitu matka-aika 7½ tuntia. Lähdin aamulla 6:35 ja olin perillä vasta kahdeksan aikaan illalla, joten matka-aika lähes tuplaantui. Se johtui siitä, että jouduimme poliittiseen tiesulkuun keskellä vuoria, ja sen lisäksi matkustajat painostivat kuskia pysähtymään ylimääräisiä kertoja huoltoasemalla. Välillä myös poliisit ratsaavat busseja ja muita autokyytejä. Näiden syiden takia ei kannata ottaa liian tiukkaa vaihtoa, vaan varata siihen tarpeeksi aikaa.

—

Muita etuja lentämiseen nähden

Kun matkustaa maata pitkin, on se sekä ekologisempaa, että avartavampaa. Maitse kuljettaessa näet muutakin kuin pilvet, jolloin itse kohdemaahan pääsee tutustumaan paljon paremmin. Näet maaseutua, missä asuminen ja eläminen on usein täysin erilaista, kuin kaupungissa. Näet myös luontoa ja saat yleisesti ottaen paljon paremman käsityksen maasta, kuin vain lentämällä johonkin tiettyyn kaupunkiin.

Esimerkiksi 16 tunnin bussimatka Panamasta Costa Ricaan soi minulle tilaisuuden nähdä Costa Rican luontoa, merenrantaa ja vuoristoa verrattuna siihen, että olisin vain lentänyt San Joséen. Pysähdyimme myös matkan varrella jossain pienessä ravintolassa, mikä antoi tilaisuuden tutustua paikalliseen ruokaan ja käyskennellä ulkona.

Bussissa ja junassa on tietenkin myös se hyvä puoli, että niissä on ilmainen nettiyhteys, toisin kuin monella lennolla. Näin ollen matkan aikana ei ehdi tylsistyä. Jos taas reissaa yön yli tai muuten vaan haluaa pidemmillä matkoilla varata itselleen kaksi vierekkäistä penkkiä, on se huomattavasti edullisempaa, kuin jos tekisit niin lentokoneessa.

—

Mitä tulee huomioida rajanylityksessä?

Passi ja viisumi
Maitse tapahtuva rajanylitys poikkeaa hyvin paljon siitä, miten olet tottunut toimimaan lentokentillä. Euroopassa tämä tietenkin on helppoa Schengen-alueella, jolloin rajamuodollisuuksista ei tarvitse välittää, eikä bussit edes pysähdy rajalla. Ennen bussiin nousemista joudut kuitenkin näyttämään matkalipun lisäksi passin tai muun henkilöllisyystodistuksen. Ainoa poikkeus Euroopassa oli Puola, jossa bussimme pysäytettiin kaksi kertaa, minkä jälkeen sotilaat nousivat bussiin ja syynäsivät kaikkien passit ja henkilökortit kahteen otteeseen.

Pandemian aikana Ranskan puolella poliisit nousivat bussiin tarkastamaan ihmisten koronapassit. Ja poliiseista puheen ollen, nykyään (2022) Mexico Cityn bussiasemalla saattaa joutua yhtäkkiä poliisien kuulusteltavaksi, joten kannattaa opetella kertomaan espanjaksi, mistä on tullut, miksi on reissussa jne.

Junassa en muistaakseni ole joutunut näyttämään passia, mutta junat tekevät yleensä pienen stopin rajan jommalla kummalla puolella, minkä jälkeen matkaliput tarkastetaan uudelleen. Tämäkin poikkeaa hyvin paljon esimerkiksi Trans-Siperian ja Trans-Mongolian radoista, mistä on kehkeytymässä suosittu reissukohde. Olen kuullut monesta lähteestä, että etenkin Venäjän puolen rajatarkastajat ovat todella tiukkoja ja muodollisia, ja monesti myös matkatavarat ja hytit saatetaan katsastaa läpi.

Oman lisänsä tähän tuo tietenkin viisumiasiat. Eri maiden viisumitilanne kannattaakin selvittää hyvissä ajoin, kuten missä tahansa matkailumuodossa. Tätä nykyä täytyy tietenkin myös huomioida koronapassit sun muut. Eurooppa on kuitenkin onneksi jo luopumassa esimerkiksi Passenger Locator Formeista eli sähköisistä matkustajailmoituksista.

Rajatarkastus
Keski-Amerikassa rajatarkastukset vaihtelivat todella löyhästä erittäin tiukkaan. Esimerkiksi Belize-Guatemala ja Guatemala-Meksiko välisillä rajoilla ei kukaan vilkaissutkaan matkatavaroihin päin, saimme vain salida– ja entrada-leimat passeihin. Panaman ja Costa Rican rajalla puolestaan kului kolme tuntia, kun tavaroita pengottiin, matkaajilta otettiin sormenjäljet ja valokuvat yms.

Osa maista on todella tiukkoja siitä, mitä maahan saa tuoda. Esimerkiksi hedelmät sekä maito- ja lihatuotteet on usein kiellettyjen listalla, koska niiden kautta voi maahan päätyä vieraslajeja tai kasvitauteja. Itselläni jäi kerran appelsiini käsilaukkuun, joten jouduin ruokakoiran nuuskimaksi Mexico Cityn lentokentällä.

Jotkut maat ovat tarkkoja myös rokotusten suhteen, ja esimerkiksi Latinalaisessa Amerikassa on maita, jotka vaativat todistuksen keltakuumerokotteesta. Pääsy maahan voidaan evätä, mikäli sinulla ei ole todistusta.

Oleskelulupa ja oikeat leimat
En tiedä muista maista, mutta noilla suunnilla bussista joutuu poistumaan kaksi kertaa rajalla. Ensin lähtömaan puolella, missä saat poistumisleiman passiin. Sen jälkeen menet takaisin bussiin, ja sitten vähän ajan päästä bussi pysähtyy uudelleen, otat KAIKKI matkatavarat mukaan ja kävelet migriin, missä kohdemaan viranomaiset tutkivat vaihtelevalla intensiteetillä kamat, ja saat saapumisleiman passiin. Bussi odottaa yleensä migrin rakennuksen toisella puolella, joten ei tarvitse pelätä, että jäät yksin hortoilemaan johonkin rajalle.

Joissain maissa virkailijat saattavat myös kysellä matkasi tarkoituksesta, siitä kuinka pitkään aiot olla maassa, missä aiot majoittua ja niin edelleen. Osa maista vaatii todisteen siitä, että sinulla on jatkoyhteys varattuna pois maasta. Esimerkiksi Costa Ricaan ei pääse ilman paluulippua. Belizeen mentäessä jouduin näyttämään jopa majoitusvaraukseni ennen kuin sain leiman. Kannattaa myös katsoa, että olet saanut oikean leiman, sillä se tuottaa myöhemmin ongelmia, jos passissa komeilee poistumisleima saapumisen sijaan.

Usein passiin tai maahantulokorttiin täytetään myös päivien lukumäärä, jonka saat oleskella maassa. Belizeen saa yleensä 30 päivän oleskeluluvan, mutta huomasin omasta passistani, että sain olla siellä vain kaksi viikkoa. Muualla normaali aika on 30 ja 90.

Meksikoon sai ennen aina 180 päivää, mutta nykyään oleskelua on kiristetty ja tarvittavia päiviä ei välttämättä saakaan tuosta noin vaan. Olen itsekin joutunut selittelemään ja pyytämään tiettyä päivämäärää. Jos ylität sallitun ajan, siitä selviää yleensä rahalla. Toisaalta olen häipynyt Meksikosta ilman, että kukaan noteerasi ylittämiäni päiviä. Pelotti kyllä matkustaa sinne takaisin seuraavan kerran.. 😀

Euroopassa on helppoa liikkua vuokra-autollakin. Schengenalue on vapaata seutua, eikä rajoilla pysähdytä. Balkanilla passit leimattiin, ja joskus saatettiin vilkaista takapenkille tai peräkonttiin.

Maahantulokortti
Kuten mainittu, osa maista käyttää maahantulokorttia, joka täytetään joko etukäteen bussissa tai sitten rajalla. Korttiin merkataan henkilötiedot, käytetty kulkuyhteys, kaupunki jossa aiot majoittua yms. perustietoja. Joskus maahantulokortin yhteydessä on tullilomake, johon pitää merkata onko sinulla sitä ja tätä mukana – esimerkiksi suuria määriä rahaa, myytäviä tuotteita, aseita, lihaa jne., milloin viimeksi olet käynyt maassa ja niin pois päin.

Säilytä maahantulokortin tarkistusosa huolellisesti (saat sellaisen esimerkiksi Meksikossa), sillä joudut esittämään sen virkailijoille, kun poistut maasta. Jos kortti häviää, joudut maksamaan sakot ja maasta poispääsy hankaloituu tai saattaa jopa viivästyä.

Ylimääräiset maksut
Jotkut maat perivät turistiveroa tai luonnonsuojelumaksua turisteilta. Näiden hinta on muutamasta dollarista muutamaan kymppiin. Turistivero maksetaan yleensä lentolipun yhteydessä, mikäli maassa sellainen on käytössä, ja sen pitäisi riittää myös silloin, kun lähdet maasta bussilla. Meksikossa valitettavasti on tyypillistä, että rajavirkailijat perivät tuplamaksuja, eikä heitä vastaan kannata alkaa hangoittelemaan, vaan ottaa tuo ylimääräinen 30 dollarin maksu huomioon jo budjetissa.

Luonnonsuojelumaksu (conservation fee) tai yleinen exit fee maksetaan niin ikään rajalla sille maalle, josta olet lähdössä. Tämä on käytössä esimerkiksi Belizessä. Euroopassa ei ole rajamaksuja.

—

Muistilista

• Vertaile eri reittivaihtoehtoja ja huomioi myös muut kuin perinteiset turistikaupungit.
• Varaa liput hyvissä ajoin, jotta saat ne edullisemmin. Huomioi myös se, pitääkö paikkalippu ostaa erikseen.
• Katso saatko pienellä lisähinnalla lipun ykkösluokkaan tai paremmalle bussivuorolle.
• Tarkasta ohjeista kelpaako mobiililippu vai joudutko tulostamaan paperisen ja kenties leimaamaan sen itse.
• Katso, että olet oikealla asemalla. Busseilla voi olla useita terminaaleja samassa kaupungissa, eivätkä ne välttämättä aja kaikkien kautta.
• Tarkkaile asemalla kuulutuksia ja infotauluja, jotta löydät oikean laiturin. Bussit saattavat myös lähteä jostain muualta kuin asemalta.
• Vaihtoajat voivat olla lyhyitä, eikä jatkoyhteydet yleensä odottele. Etsi jo valmiiksi vaihtoehtoinen yhteys.

• Hyödynnä yön yli -reittejä säästääksesi majoituskuluissa.
• Ota mukaan iso huivi ja puhallettava matkatyyny, aivan kuin lentokoneeseenkin.
• Jos haluat maksimoida mukavuuden, varaa kaksi vierekkäistä paikkaa. Jotkut bussiyhtiöt ehdottavat tätä erikseen varausvaiheessa.

• Pidä mukana vessapaperia tai pientä nenäliinapakettia ja käsidesiä, sillä vessojen hygieniataso ja varustus ei aina ole priimakunnossa enää loppumatkasta.
• Jätä reppu, rinkka tai matkalaukku bussin ruumaan, ja ota vain kaikkein tärkeimmät tavarat ja arvoesineet mukaan matkustamoon esimerkiksi käsilaukkuun tai kangaskassiin.
• Jos matkustat yöbusseilla, pidä rahat, passi ja muut arvoesineet kiinni itsessäsi koko matkan ajan. Joskus yöbusseissa liikkuu varkaita.
• Jos teet venematkoja kiikkerillä paateilla, pakkaa elektroniikka vesitiiviisiin pusseihin. Joskus reput heitetään veneen kannelle, missä ne saattavat kastua kovassa aallokossa.
• Varustaudu myös eväillä, vaikka bussi saattaakin pysähtyä huoltoasemalla. Aina kannattaa olla mukana vettä ja esimerkiksi banaaneja, proteiinipatukoita ja pähkinöitä.

• Busseissa on yleensä pistokkeet tai usb-portit, mutta varavirtalähde kannattaa silti pakata laukkuun.
• Rajaa lähestyttäessä ota valmiiksi kaikki tarvittavat paperit ja tarkasta, että olet täyttänyt maahantulokaavakkeen oikein.
• Katso, että passissa on oikeat leimat ja tarkasta, kuinka pitkän oleskeluluvan olet saanut.
• Varaa käteistä. Rahaa tarvitaan usein rajalla, mutta busseihin nousee välillä myös välipalan ja veden kaupittelijoita. Rajalla voi yleensä vaihtaa valuuttaa, mutta automaatteja ei ole.
• Ennen kaikkea varaa mukaan kärsivällisyyttä ja leppoisaa mieltä. Matkat viivästyvät usein, joten tiukka aikataulu saattaa kiristää hermoja ja latistaa matkatunnelmaa.

• Tarkista, että vuokra-auton kolhut on merkattu luovutuspaperiin.
• Lataa puhelimeen Google Mapsin offline-kartat.
• Ota selvää liikenteestä, parkkisäännöistä yms. etukäteen.
• Varaa rahaa tietulleihin.
• Ota mukava asento ja nauti ikkunasta avautuvista maisemista 🙂

Jos tarvitset apua matkan suunnittelussa ja hintojen arvioinnissa, tarjoaa suomenkielinen Maata pitkin -sivusto reittiehdotuksia Eurooppaan, ja sieltä saa myös muuta infoa aiheesta.
Täältä taas löytyy Seikkailumielellä-blogin Nooran infopaketti junamatkailusta Euroopassa.

Onko sinulla kokemuksia pintamatkailusta? Jaa ihmeessä omat vinkkisi ja kerro, millaisia käytäntöjä muualla on!