Upea Slovenia: Ljubljana ja Bled

Kävin Sloveniassa vuonna 2019, mutta näin silloin vaan maan itäosan. Nyt toukokuisella Alppien roadtripillä kiersimme Slovenian länsiosan, ja pakko sanoa, että maa meni kertaheitolla Euroopan upeimpien joukkoon.

Slovenia tarjoilee viehättäviä pikkukyliä sekä uskomattomia luontokohteita, jotka ohittavat sumeilematta kaikki Sveitsissä ja Itävallassa nähdyt Alppimaisemat. Listaisin Slovenian jopa korkeammalle kuin Montenegron, jota olen aiemmin pitänyt luontomatkailijan ykkösparatiisina. Kirjoittelen luontokohteista seuraavassa postauksessa.

Reittimme kulki Italiasta Vrtojban raja-aseman läpi kohti Ajdovščinaa, josta käännyimme ylöspäin tielle 207. Moottoritie Ljubljanaan olisi kulkenut alakautta, mutta halusimme ajaa ennemmin maisemareittiä vuoristossa. Kävimme lennättämässä dronea vehreissä metsämaisemissa.

Muuta liikennettä ei juurikaan ollut, kun taitoimme matkaa pienten kylien läpi. Punaisena kukoistavat unikkopellot jatkuivat vielä Slovenian puolellakin, ja tunnelma oli kesäisen huoleton.

Ljubljana

Ljubljanassa oli hankala saada autoa parkkiin, ja jouduimme jättämään auton Prulen kaupunginosaan etelälaidalle. Siitä oli kuitenkin kävelymatka vanhankaupungin ydinkeskustaan. Vietimme Slovenian pääkaupungissa muutaman tunnin kuvaten dronella ja kierrellen viihtyisiä katuja.

Tykästyin Ljubljanaan heti ensisilmäyksellä, ja ymmärsin, miksi moni kehui sitä Slovenian vierailullaan. Punatiiliset katot ja sievät rakennukset loivat rauhallisen ja kotoisan tunnelman. Ihmisiä oli vain harvakseltaan liikkeellä kesäpäivästä nauttien.

Kuljimme kaupunkia halkovaa Ljubljanica-joen vartta pitkin, kävimme ulkoilma-antiikkitorilla, Prešerenin aukiolla ja vain pyörimme ympäriinsä ilman määränpäätä. Lisäksi kävin katsomassa slovenialaisen freelance-valokuvaaja Matej Povšen valokuvanäyttelyn Ukrainan sodasta.

Alkoi olla nälkä pikkuhiljaa. Halusin jotain slovenialaista ruokaa, joten tutkailimme ravintoloiden ruokalistoja. Päädyimme keskeisen sijainnin vuoksi Gostilna Sokoliin, jossa oli kiva keskiaikainen tunnelma.

Palvelua joutui odottamaan melko pitkään, mutta ruoka oli kuitenkin hyvää. Tilasin leivän sisällä tarjoillun sienikeiton ja alkoholitonta olutta. Veli otti risottoa, ja söimme puoliksi vielä makkaraa ja hapankaalia.

Mahat täynnä kiertelimme vanhankaupungin katuja ja ihailimme kukkulan päällä olevaa Ljubljanan linnaa. 1400-luvun lopulta peräisin oleva linna on toiminut historiansa aikana mm. puolustuksena turkkilaisia vastaan, sotilassairaalana, asevarastona, kulttuurikeskuksena ja paikallisten asuntona.

Bled

Pääkaupungista ajoimme Blediin, missä meitä odotti Airbnb-asunto. Maaseudun puolella Ribnossa sijaitseva kämppä oli rauhallinen ja siisti, ja sieltä oli vain parin kilometrin matka järvelle. Yöpyminen maksoi toukokuussa 2022 vain 50 euroa, mutta nyt hinnat näyttävät nousseen 80 euroon ja kohteessa pitää majoittua vähintään kolme yötä.

Veimme tavarat sisään ja lähdimme Bledin keskustaan. Oli sunnuntai, joten mikään kauppa ei ollut auki. Tämä pääsee edelleen yllättämään Euroopan kohteissa.

Ajelimme sitten Bledin linnalle. Oli jo iltapäivä, joten linna oli menossa pian kiinni, emmekä näin ollen viitsineet maksaa pääsymaksua.

Olisin kyllä halunnut käydä linnan kahvilassa syömässä Blejska kremna rezinan eli Bledin kermaleivoksen. Minulla on joka maasta aina joku ruoka, mitä haluan syödä matkan aikana, ja aiemmin Bledissä vieraillut siskonikin oli kermaleivosta suositellut. Kermakakku jäi kuitenkin toistaiseksi saamatta.

Kuvasimme dronella linnaa ja Bledjärveä. Tuli todella hienoa videomateriaalia, vaikka uuden dronen lennättämisessä olikin vielä opettelemista.

Linnan jälkeen ajoimme järven toiselle puolelle kuvaamaan keskellä saarta olevaa kirkkoa, joka on tunnetuin Bledin nähtävyys ja joka esiintyy kaikkien turistien kuvissa.

Olinkin odottanut, että Bled olisi tylsä ja suorastaan ruma kohde. Näin ainakin olin lukenut monesta blogista. Blogeissa kuvataan usein, kuinka järvestä saa vääränlaisen kuvan, sillä kirkkosaari on rajattu niin tiukasti, ettei vastarannalla olevia rumia hotelleja näy. En ymmärrä tuota näkökantaa. Hotellit ovat tosiaan järven yhdellä laidalla mutta olen minä rumemmassakin ympäristössä ollut.

Kävelimme järveä reunustavaa luontopolkua, missä oli taianomainen tunnelma. Vesi oli yhdessä kohtaa niin turkoosia, että se näytti tosielämän photoshoppaukselta. Linnut liversivät viheriöivissä puissa ja ilta-auringon säteet siivilöityivät kauniisti puiden lehvästöistä. En voinut kuin ihailla Bledin kauneutta. Vanha kirkko punertavaa iltataivasta vasten oli kuin Disneyn saduista.

Itse kaupungista minulla ei ole mitään suurempaa sanottavaa. Emme enää ajaneet kämpille keskustan läpi, vaan kiersimme autolla pohjoislenkin takaisin maaseudun idylliin. Kävimme matkalla ostamassa huoltoasemalta ilta- ja aamupalaa.

Seuraavana päivänä ei ollut kiire mihinkään, joten pesimme vielä pyykkiä, jotka ehtivät kuivuakin ennen puoltapäivää lämpimässä auringonpaisteessa.

Naureskelen tässä itsekseni, kun muistelen Bledin asuntoa. Meillä on veljen kanssa tapana huijata toisiamme tyhmillä jutuilla aina, kun toinen sitä vähiten odottaa.

Bledissä emme saaneet pesukonetta edellisenä päivänä toimimaan, mutta kun aamulla heräsin, kertoi veli, että oli irrottanut pesukoneen taustalevyn ja korjannut irrallisen virtaliittimen, jonka jälkeen kone alkoi toimia. Uskoin asian kyseenalaistamatta, kunnes selvisi, että oikeasti kone lähti käyntiin vain sen vuoksi, että veli oli löytänyt kylppärin seinästä jonkun sähkökatkaisimen 😀

Olin muutama päivä aiemmin lentokoneessa vielä päättänyt, etten usko enää mitään sen jälkeen, kun veli sai minut uskomaan, että laskeutuessamme kohti Pohjois-Italiaa, näkyi kaupunkien valojen joukossa Euroviisujen kisapaikka. Torinossa oli silloin juuri viisut menossa, ja kurkotuin ikkunaan nähdäkseni olemattomaton kisa-areenan 😀

Minulta huijaukset onnistuvat vain harvoin, koska alan yleensä nauraa jo etukäteen. Tämä on yksi syy, miksi reissuillamme nauru raikaa aina kilometrien päähän.