Pohjois-Italian kierros: Sirmione ja agriturismia koillisessa

Edellisestä Italian reissusta oli kulunut vaivaiset kuukausi, kun päätimme ex-tempore lähteä takaisin. Kaikista ennakko-odotuksista huolimatta olimme veljeni kanssa ihastuneet Italiaan ikihyviksi. Ensimmäisen reissun jälkeen näin instassa Lago di Sorapis -vuoristojärven, ja koska myös veljeni kiinnostui Dolomiiteista, päätimme tehdä Alppien roadtripin, joka ulottui myös Italian naapurimaihin.

* Sisältää affiliate-linkkejä. Varaamalla majapaikan linkkien kautta, saan pienen komission, mutta sinulle ei tule lisäkustannuksia. Kiitos, kun tuet blogia 🙂

Lennot oli vielä toukokuussa 2022 käytännössä ilmaiset. Menopaluu Ryanairilla Lappeenrannasta Bergamoon maksoi vain 16 euroa – olkoonkin, että lensin itse pelkällä pikkurepulla. Koska olimme viettäneet Bergamossa jo edellisellä kerralla aikaa, päätimme tällä kertaa olla siellä vain ensimmäisen yön.

Löysin Bookingista ihastuttavan satoja vuosia vanhan *Bergamo Bella B&B -majatalon (perheen koti), jonka omistaja tuli noutamaan meidät lentokentältä. Yö neljän hengen huoneessa maksoi 90 euroa ja kuljetukset 30 euroa. Hintaan kuului aivan mielettömän runsas aamiainen, jonka omistajapariskunta valmisti ja tarjoili silmiemme edessä. Tarjolla oli muroja, mysliä, jugurttia, hedelmäsalaattia, munakasta, leipää, leikkelelautanen, tiramisua ja vaikka mitä!

Aamulla saimme kyydin takaisin kentälle, josta vuokrasimme auton. Vuokrayhtiö Sicily by car oli tuntematon, mutta osoittautui erinomaiseksi valinnaksi. Saimme uudehkon Seat Aronan, jota myös ensin hieman epäröin. Auto kuitenkin paljastui reissun aikana oikein tehokkaaksi. Turbo diesel kiidätti meitä ylös jyrkkiä vuoristoteitä ilman ongelmia, toisin kuin kiinalainen BYD Costa Ricassa.. Auto oli myös melko edullinen: viikon vuokra maksoi täysvakuutuksen kanssa 302 euroa.

Sirmione

Ajoimme suoraan Gardajärvelle Sirmioneen, joka jäi viime reissulla käymättä, kun päätimmekin mennä Venetsiaan. Kaikki varoittelivat Sirmionen olevan hyvin turistinen. Kaupunki sijaitsee kapealla niemellä Gardajärven eteläpohjukassa. Suurin ongelma niemeen saavuttaessa oli löytää parkkipaikka. Kaikki parkit olivat tupaten täynnä, joten jouduimme jättämään auton suht kauas vanhankaupungin porteista.

Sirmione on ollut suosittu lomailupaikka jo roomalaisten aikana. Sen tunnetuin nähtävyys on 1200-luvulta peräisin oleva Scaligeron linna vallihautoineen. Keskusta on melko pieni, ja kadut olivat tungokseen asti täynnä ihmisiä. Hintataso kaikissa liikkeissä oli todella korkea. Esimerkiksi pienestä jäätelöpallosta sai pulittaa monta euroa. Suunnistimme väljemmille vesille, koska halusimme laittaa dronen ilmaan.

Kävelimme niemen reunustaa pitkin ja saavuimme suositulle Lido delle Bionde -uimarannalle, jossa välkehti turkoosi vesi. Kiipesimme sen jälkeen ylemmäs kukkulalle oliivilehtojen katveeseen. Ihmisiä oli piknikillä ja nauttimassa kuumasta kesäpäivästä. Italia kärvisteli helteessä jo huhti-toukokuussa. Kesäkuussa lämpötilat olivat kuuleman mukaan nousseet jo yli neljäänkymmeneen.

Lennätimme dronea Sirmionen yllä, ja mielestäni kaupungin kauneus pääsi paremmin oikeuksiinsa nimenomaan ylhäältä katsottuna. Mietimme, jatkammeko matkaa vielä muutaman sata metriä aivan niemenkärkeen, missä sijaitsee Grotte di Catullon roomalaishuvilan rauniot, mutta ”kävimme katsomassa” paikan vain dronella.

Kun takana alkaa olla nelisenkymmentä käytyä maata ja sen sata erilaista kohdetta, ei kaikki historialliset rauniot jaksa enää kiinnostaa, mikä on tietenkin sääli. Parituhatta vuotta vanhaa Grotte di Catulloa on pidetty Pohjois-Italian tyypillisimpänä esimerkkinä menneiden aikojen luksustason huviloista.

Niemen päästä olisi löytynyt myös Jamaica Beach, jota minulle suositeltiin instassa, mutta koska emme olleet uimareissulla, jätimme rannan väliin. Kuljeskelimme varjoisten puistojen lomassa, ja palasimme pikkuhiljaa takaisin keskustaan päin. Matkalla vastaan tuli turistien suosima katujuna, jolla olisi päässyt niemenkärkeen.

Pyörimme vielä jonkin aikaa ahtailla kaduilla, mutta emme päätyneet ostamaan mitään. Oli aika päästä pois tungoksesta. Sirmione on kiva päiväretkikohde, ja jos olet autolla liikenteessä, kannattaa paikka käydä tsekkaamassa. Junalla se on hankalampi saavuttaa, koska lähin asema, Desenzado del Garda on 10 kilometrin päässä Sirmionen vanhastakaupungista.

Vaikka Sirmione onkin ahdas ja turistinen, oli se kuitenkin kaunis. Erityisesti niemen vihertävät osat ovat viihtyisiä kesäpäivän viettoon. Kristallinkirkkaat rantavedet ovat myös oivallisia kuvauskohteita dronelle.

Palazzolo dello Stella

Jatkoimme matkaa Veneton alueen läpi kohti Slovenian rajaa, jossa vietimme toisen yön. Matkalla saimme maistiaisia Alppimaiden kalliista tietulleista, kun Venetsian ohittavan valtatien käytöstä joutui maksamaan 17,40 euron tullimaksun. Reitillä oli myös toinen, huomattavasti edullisempi tulli. Maksuja varten kannattaa olla käteistä, mutta ilmeisesti myös luottokortilla voi maksaa.

Matka Friuli-Venezia Giulian itsehallinnolliselle alueelle oli jokseenkin puuduttava, koska reitti kulki yksitoikkoista moottoritietä pitkin. Mietimme pistäytymistä myös Veronassa, koska olisin halunnut nähdä Julian parvekkeen, mutta päätimme jättää sen toiseen kertaan.

Seatin kojelauta antoi pari kertaa ilmoituksen, että olisi aika pitää kahvitauko, joten teimme työtä käskettyä ja otimme samalla myös jäätelöt joltain huoltoasemalta. Maisema muuttui pikkuhiljaa maalaisidylliksi, ja teitä reunusti loputtomat viiniviljelmät ja unikkopellot.

Määränpäämme oli Palazzolo dello Stellan kylä, jossa majoituimme *Lá Di Anselmin agriturismiin keskittyvällä viinitilalla. Italiassa onkin tyypillistä, että viinitilat tarjoavat matkaajille myös majoituspalveluja. Sisustus oli vanha, mutta huone siisti, joten se passasi meille. Yöpyminen kustansi 60 euroa kahdelta hengeltä ja se sisälsi hyvän aamupalan.

Heitimme kamat sisään ja lähdimme lennättämään dronea viinipelloille. Näimme matkalla hääporukan viettämässä juhlapäivää toisella viinitilalla. Kuvaussession jälkeen ajoimme vielä Fiume Stella -joen luonnonsuojelualueelle.

Ilta alkoi hämärtyä, ja palasimme takaisin majatalolle. Menimme istumaan ravintolan terassille ja join pari lasia proseccoa. Majatalon etuihin kuului rajaton määrä ilmaista proseccoa viinitilan omilta pelloilta.

Proseccon suosio räjähti käsiin vasta kymmenisen vuotta sitten, ja nykyään se on yksi tunnetuimmista kuohuviineistä. Veneton ja Friuli-Venezia Giulian alueelta tuleva viini valmistetaan pääasiassa Glera-lajikkeesta, ja vähemmän kuohuvia viinejä myydään myös valkoviininä. Itselläni on vähän kaksijakoiset mietteet proseccosta, koska se on niillä rajoilla, onko viini liian kuivaa.

Viileämmän ilmaston Glera-rypäleet tuo viineihin aromaattisen ja tuoreen maun, mikä mielestäni muistuttaa hieman jopa Portugalin raaoista rypäleistä tehtyä vinho verdeä, jota jouduin Madeiran reissulla lantraamaan Spritella. En ole mikään sokerilitkujenkaan ystävä, mutta en pidä myöskään liian happamista viineistä.

Juuri eilen kävin ostamassa prosecco frizzante -valkoviinipullon ja laimensin sitä alkoholittomalla omenasiiderillä. Nämä ovat tietenkin vain makuasioita. Ymmärrän kyllä, ettei viini olisi viiniä ilman sen hapokkuutta.

(Ja en muuten ole mikään viinien asiantuntija, vaikka viinikoulutuksen sainkin edellisessä työpaikassa ja myös restonomiopinnoissa oli viinikurssi.)

No oli miten oli, aamupalan jälkeen oli aika jättää viinipellot taakse ja suunnata punaisena hehkuvien unikkopeltojen läpi kohti Sloveniaa, joka tarjosi ehkä reissun upeimmat maisemat. Siitä lisää seuraavassa postauksessa.

Pohjois-Italian reissulla kannattaa ehdottomasti kierrellä myös tunnettujen turistipaikkojen ulkopuolella. Etenkin nämä viehättävät maalaismaisemat ovat ihanan rauhallisia ja tarjoavat kauniita kuvauskohteita.