Kohdevinkkejä Pohjois-Karjalan luonto- ja perinnematkailuun
Kirjoittelin lähes tismalleen vuosi sitten jo perinteeksi muodostuneesta Pohjois-Karjalan reissustamme, joka suuntautui vuonna 2023 Petkeljärven ja Patvinsuon kansallispuistoihin. Vuonna 2022 taas telttailimme Kaiskunniemessä Pielisen upeissa maisemissa. Tänä kesänä vuokrasimme mökin Suomen 15. suurimman järven, Höytiäisen rannalta ja kävimme tutustumassa Joensuun seudun luonto- ja perinnetarjontaan.
Oskolankoski ja luontopolku
Kiihtelysvaaraan kuuluvassa Oskolan kylässä kävimme esi-isien innoittamana. Meillä on isän puolen sukujuuria Kiihtelysvaarassa ainakin 1700-luvun alkuun saakka, missä suku on asunut lähes pelkästään Oskolan ja viereisen Uskalin kylissä. Mummosta eteenpäin meidän sukuhaara siirtyi Varkauteen Pohjois-Savoon, ja äitin puoleinen suku taas on Etelä-Savosta, joten minussa virtaa sekä savolainen että karjalainen veri. Itä-Suomi onkin minulle rakkainta seutua Suomessa.
Oskolantieltä tai vaihtoehtoisesti Oskolankoskelta lähtevä yhteensä 7,5 km pituinen menopaluu-luontopolku edustaa lyhykäisyydestään huolimatta useampaa luontotyyppiä, mikä tekee siitä kiinnostavan. Reitti on osin helppokulkuista, osin juurakkoista ja kivikkoista – hieman samantyyppinen, kuin esimerkiksi Linnansaaren kansallispuiston Linnavuoren polku, mutta korkeuseroja ei ole yhtä paljon.
Polun varrella on useampia ”rasteja”, jotka on merkattu numeroin. Näihin kuuluvat muun muassa jättiläismuurahaispesät, jääkauden drumliinit, kallioperäesimerkkinä graniittigneissiä, suojeltu Vintilän suo sekä omasta mielestäni Suomen yksi kauneimmista metsätyypeistä eli lehto. Oskolan luontopolun lehtometsäosuus oli ennennäkemätön. Siellä kasvaa pääasiassa suuria kallioimarteita ja pihlajaa, minkä vuoksi maisema on satumaisen kaunis.
Jättiläismuurahaiskekojen asukkaat olivat näkyvästi työn touhussa pitkin polkuja. Polun varrella olikin pitkä pätkä, missä ei voinut seisahtua hetkeksikään, koska muurahaiset kiipesivät heti kenkiin ja jalkoihin. Muurahaisista huolimatta pysähdyin kyllä välillä syömään mustikoita. Patikoinnin päätteeksi pidimme aloituspaikallamme eli Oskolankosken laavulla kahvipaussin. Taukopaikalta löytyy myös tulipaikka, ulkohuussi ja laavu, jossa voi majoittua.
Kosken vieressä näkyi olevan Pikkuvihan taistelujen muistomerkki. Tämä ajanjakso sijoittuu 1740-luvulle, kun Venäjän keisarikunta ja Ruotsi sotivat maaperällämme. Pikkuvihan aikaan venäläiset polttivat mennessään suuren osan kirkoista ja kylistä. Tämän vuoksi sukututkimuskin on hankalaa 1700-lukua kauemmas, sillä kirkonkirjat paloivat taivaan tuuliin. Sukumme on kuitenkin takuuvarmasti ollut todistamassa Oskolan taistelua.
Lue lisää Retkipaikan sivuilta
Honkavaaran perinnekylä ja tsasouna
Oskolasta ajelimme Hammaslahden läpi, kun näimme sattumalta 6-tien varressa koristeellisen tsasounan. Se sai meidät tekemään u-käännöksen, ja päädyimme Honkavaaran perinnepihalle, jonka rakennukset ovat peräisin 1800-luvulta. Maatila on kuitenkin ollut olemassa jo 1600-luvulta lähtien. Siellä on sijainnut muun muassa kestikievari, jossa Elias Lönnrotkin on majoittunut runonkeruu-reissullaan.
Pihapiirissä voi ihailla perinnekasveja, -rakennuksia ja vanhoja työvälineitä. Käyskennellessäme tyhjällä pihalla katselin, kuinka komeat kärrynpyörät koristivat aitan seinää, kirkkaanpunaiset pelargonit hehkuivat ulkorakennusta vasten ja syksyä tekevät omenapuut notkuivat vihreänä. Ilmassa oli loppukesän haikea tunnelma, ja mietin, mitä kaikkea tämäkin pihapiiri on nähnyt aikain saatossa.
Kävelimme vielä pihan perällä sijaitsevalle Sinisen tien tsasounalle, joka valitettavasti oli lukossa. Tsasounat ovat yleinen näky etenkin Itä-Suomessa, mutta löytyy niitä muualtakin. Ortodoksisia rukoushuoneita ei ole vihitty kirkoiksi, joten niissä ei pidetä varsinaisia jumalanpalveluksia. Koska kyseessä ei ole kirkko, voi maallikkokin pitää hetkipalveluksen tsasounassa. Tämän vuoksi rakennuksia löytyikin aiemmin jokaisesta pienestäkin karjalaiskylästä.
Kuhasalon luontopolku
Seuraavana päivänä ajoimme Joensuuhun, missä kohteemme oli Kuhasalon luontopolku. Urbaanin kaupunkiympäristön laidalle perustettu helppokulkuinen luontopolku tarjoaa oivan virkistäytymishetken. Osa reitistä on esteetöntä, ja myös tulipaikat ovat esteettömiä. Kiersimme koko Kuhasalon sen alkuperäistä huoltamatonta polkua pitkin, ja kävimme myös pohjoispään lenkillä. Matkaa kertyi yhteensä ehkä vajaa 5 km.
Luontopolku, uimapaikka ja tulipaikat sijaitsevat Pyhäselän rannalla, joka on Suomen 12. suurin järvi. Reittisivustoilla maisemaa kuvataan kuin merenrannaksi, ja kieltämättä järven koko sai aikaan tunteen, kuin olisi ollut jossain rannikkoseudulla.
Pyhäselän ympäriajo
Päivän päätteeksi kävimme Joensuun torilla syömässä sekä lataamassa varavirtalähteitä ABC:llä. Sen jälkeen ajoimme vielä illalla koko Pyhäselän ympäri Rääkkylän kautta. 120 km pituiseen matkaan kuului myös lossi-osuus Liperissä. Olen aiemmin kulkenut sisävesillä vain vanhoilla keltaisilla losseilla, mutta Arvinsalmen lauttaliikennettä operoi Saimaan suurin lossi, Nestori, jossa on kolme kaistaa autoille.
Saimaa tosiaankin ulottuu aina Pohjois-Karjalaan asti, vaikka sitä pidetään yleensä Kaakkois-Suomen ja Etelä-Savon vesialueena. Pielinen sen sijaan ei enää ole Suur-Saimaan osa, mutta nämä jättijärvet yhdistyvät toisiinsa Joensuun läpi virtaavan Pielisjoen kautta. Pyhäselkää oli mukava ihailla Nestorin kyydistä. Noin muuten reitti oli hieman turha, koska se ei kulkenut rantaa pitkin, kuten olimme kuvitelleet.
Mökkeilyä Höytiäisen rannalla
Mökillä onneksi odotti upeat aavat järvimaisemat, enkä vieläkään voi uskoa todeksi, että mökki sijaitsi niin hienolla paikalla ja maksoi silti vain 65 euroa yöltä. Mökissä ei ollut mitään mukavuuksia eli kannoimme juomaveden mukanamme 20 litran kanisterissa ja teimme ruokaa retkikeittimellä ja saunan pesässä, koska kaasugrilli ei jostain syystä syttynyt.
Mökin alkeellisuus ei ollut suurempi ongelma, koska olemme viettäneet kaikki lapsuutemme kesät ja toisinaan talviviikonloputkin omalla mökillä, missä ei myöskään ole sähköä tai juoksevaa vettä. Tuntuukin absurdilta, että nyt kun käymme puolisoni perheen mökillä, siellä on taulu-tv:stä, ilmalämpöpumpusta ja kaivosta tulevasta hanavedestä lähtien pelit ja vehkeet tarjolla.
Höytiäisen mökin tuvassa oli levitettävä sohva, missä veljeni nukkui. Otin itselleni teltan ja makuupussin mukaan, koska halusin nukahtaa ja herätä järvimaisemaan. Pystytin teltan järvelle päin ja ihailin vielä yhdeltä yöllä vaaleanpunaista taivasta ja peilityyntä järveä. Mistään ei kuulunut risaustakaan, mikä on yksi syy, miksi rakastan Pohjois-Karjalaa. Oskolan luontopolkua myöten saimme olla täysin omissa oloissamme, ja mökin ohikin lipui vain muutama vene parina iltana. Sain vihdoin myös heitettyä talviturkin leppoisien puusaunalöylyjen jälkeen.
Saapa nähdä, mihin ensi kesänä tiemme vie. Jos itäraja aukeaa siihen mennessä, olemme kaavailleet reissua Karjalaan Laatokan rannalle, mutta se jää nähtäväksi. Tämä olisi myös ensimmäinen kerta, kun käyn heinäkuussa ulkomailla.
—
Onko Pohjois-Karjala sinulle tuttua seutua?
Ympäristö.fi-sivulla kattavasti tietoa Pohjois-Karjalan luonnosta ja suojelualueista
19 kommenttia
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Minulla ei ole tuolla suunnalla lainkaan sukujuuria, mutta viime vuosina ollaan reissattu Pohjois-karjalassa varsin paljon. Täytyy sanoa, että alueesta on tullut yksi suosikeistani. Äärettömän ystävällisiä ihmisiä ja upeaa luontoa – tykkään. Varmasti tulee jatkossakin siellä päin oltua.
admin
Siellä on kyllä välitön ilmapiiri ja luonto tosiaan on kaunis. Miellyttää erityisesti se tilan määrä. Metsää ja järveä on todella paljon ja ihmisasutusta vähän. Mökkeily ja retkeily on myös rauhallista verrattuna vaikka Etelä-Savoon, missä asun parhaillaan.
Eveliina / Reissukuume
Pohjois-Karjala on tuttua seutua, sillä isäni ja sen puolen suku on sieltä kotoisin. Oman kokemukseni mukaan siellä saa myös retkeillä melko rauhassa – ainakin, jos vertaa Etelä-Suomen luontopolkuihin ja metsäreitteihin. Tämä oli kyllä itselle taas hyvä muistutus siitä, että pitäisi nauttia koti-Suomen luonnosta enemmänkin 🙂 Nyt on menty tukka putkella pitkin maailmaa, joten kotimaan kohteet on jääneet valitettavan vähälle.
admin
Enpä tainnukaan tietää, että sullakin on sukujuuria siellä. Ja se unohtuu usein, että kotimaassakin olis nähtävää. Mullakin mieli halajaa ensisijaisesti ulkomaille liian usein..
Mari / Maailma kotina
Minut on yllättänyt Itä-Suomen erämaabeachit. Ne on upeita. Ja että et ole koskaan ollut heinäkuussa ulkomailla – enpä olisi uskonut.
admin
Patvinsuolla oli kans hienot hiekkarannat, mikä vähän yllätti. Ja joo, kesät on yleensä kaikkein kiireisintä aikaa töissä, niin ei ehdi. Parina viime vuonna ollu yks viikon vapaa, eikä siinä välissä jaksa lähteä mihinkään kauemmas.
Stacy Siivonen
Olen kiertänyt turhan kierroksen Pyhäselän ympäri fillarilla. Useassa kohdassa kuitenkin pääsee Pyhäselän rannalle, jos on unohtunut, miltä se näyttää. Tuollaiset järvikierrokset yleensä ovat sellaisia, ettei järvi paljon näyttäydy. Ajattelen Roineen kiertoa, esimerkiksi. On hienoa, kun juuret ovat jossain Pohjois-Karjalassa, omat juureni ovat kaakompana. Sinisen tien tšasouna ei ole tuttu, enkä ole käynyt tutustumassa luontopolkuun Kiihtelysvaarassa. Olipa hieno lehto!
Ongelma Pohjois-Karjalassa on se, että tunnen sen jo niin hyvin, ettei ole paljon järkeä lähteä juuri sinne. Pitäisi suunnitella matkustamista sinne, missä en vielä ole paljoa ollut.
admin
Kiinnostavia paikkoja on ihan liikaa, kaikkialla ei yksinkertaisesti voi käydä.
Pirkko / Meriharakka
Aloin tätä toiveikkaasti lukemaan, että olisiko mikään tämän seudun paikoista edes jollain tapaa tuttu ja jutun viime metreillä asti saatoin todeta, etten ole koskaan näistä kuullutkaan. Mutta onneksi tuli sitten tuo Höytiäinen! Tuttavillamme on kesämökki Höytiäisen saaressa ja pitkästä ajomatkasta (pääkaupunkiseudulta) huolimatta olemme sinne kerran viikonlopuksi ajaneet. Ainakin jäi mieleen, että joskus, jo aikaa sitten, Höytiäisen yli kulki ilmeisesti ihan voimakaskin trombi, joka oli tuollakin saarella katkonut puita.
admin
Taisin myös lukea, että siellä on trombi pyörinyt joskus 2000-luvun alussa. Tuo järvi on kyllä todella hienoissa maisemissa, ei ihme jos sinne haluaa mökin pystyttää.
Elina / elinanmatkalaukussa
Aivan ihanaa Suomen kesää ! <3 Juuri tällaista tykkään kesäisin nauttin ja nämä klassiset "suomen kesä" maisemat on usein juuri Keski/Itä-Suomessa, eli kaukana kotoa 😀 Nämä kohteet oli kaikki itselleni tuntemattomia. Itelläkin on karjalaista verta isäni puolelta. Kuulostaa tosi ihanalta lomalta, Suomesta nauttien ja historiaan tutustuen. Nuo tsasounat oli itelle myös ihan uusi juttu, en oo koskaan nähnyt tai kuullutkaan sellaisesta 🙂
admin
Yllättävää, että sullakin on sukuhistoriaa tuolla suunnalla 🙂 Suomen kesä on kyllä ihanaa aikaa <3
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Lapsena ollaan jossain päin karjalaa kieretty, mutta en muista mitään paikkojen nimiä. Tsasounassakin ollaan jossain päin vierailtu. Koska itse tykkään nukkua ulkona, pääsin tunnelmaan tuosta yöpymisestä teltassa ja taivaan ihailusta. Pesee mennen tullen minkä tahansa fancyn hotellin. Todellista luksusta.
P.s. Et sä voi lähteä ensi heinäkuussa ulkomaille. Tarvitset tuota korttia, kun pelaat En-ole-koskaa-peliä;)
admin
Olen samaa mieltä, että monet telttailumaisemat voittaa luksushotellitkin. Erityisesti tuo luonnonrauha ja hiljaisuus on itelleni todellista luksusta. Ja saapa nähdä tuleeko heinäkuuhun muutos ens vuonna 😀
Matkalla kaikkialle / Sarianne
Onpa upea näky tuo teltasta aukeava värikäs taivas! Varmasti kauniita ja rauhallisia hetkiä saanut nauttia mökillä ja patikoidessa. Kiva perinne tämä kesäretkeily 🙂
admin
Maisemat oli kyllä kohdallaan 🙂
Virpi / Virpin Maailma
Onpa ihanat maisemat! Itse tykkään myös Itä-Suomesta! On tosi kaunista seutua. Ja myös minä olen tehnyt sinne seuduille retkiä jo lapsena. Meillä ei ollut siellä mökkiä tai mitään muutakaan tukikohtaa, mutta vanhempani pakkasivat meidät lapset autoon ja lähdimme seikkailulle, yleensä ensimmäisen yön majapaikka oli varattu etukäteen, mutta sitten suuntasimme kulkumme milloin minnekin ja otimme mökin sieltä missä sattui olemaan vapaata. Voi niitä ihania aikoja!
admin
Hitsi nuo lapsuusajan muistot on niin nostalgisia.. Me kans veneiltiin ja autoiltiin paljon ja yövyttiin teltassakin jonkin verran. Menneet vuosikymmenet oli jotenkin tosi huolettomia ja vapaita. Voi että..
Anna | Tämä matka -blogi
Tuli mieleen tuosta mökkikommentista. Itsekin olen aina mökkeillyt kantovedellä ja hyvin alkeellisissa oloissa. Nyt sitten viime viikonlopunkin olin miesystäväni mökillä, johon tulee ja menee kylmä vesi. Mies koko ajan vähän harmittelee alkeellisia oloja, ja itse taas olen enemmän kuin tyytyväinen, ettei tarvitse vettä kantaa.