Eurotrip: Slovakian ihastuttava Košice + Matkustin vahingossa väärään maahan

Puolasta saavuin melkein kaksi tuntia myöhässä Slovakian Košiceen, joka on tähänastisista kaupungeista ehkä suosikkikohteeni. 1200-luvulla perustettu kaupunki oli sympaattisen pieni ja ihmisiä oli huomattavasti vähemmän, kuin muissa aiemmin vierailemissani vanhoissa kaupungeissa. Satukirjamaisen kaunis Košice on myös hyvin selkeä katukuvaltaan eikä siellä oikein voinut eksyä. Asemalta oli lyhyehkö, ehkä vartin kävelymatka hostellilleni, Hlavna100:aan. Reitti kulki tuollakin ihanan puistoalueen läpi, ja vanhassakaupungissa se vasta upea puisto olikin! Linnamaisen rakennuksen edessä levittäytyvässä puistossa nimittäin on moniosainen suihkulähde, joka tanssii puistossa kaikuvan musiikin tahdissa.

Ihailin puistoa hetken, ja kävelin sitten rakennuksia ihastellen hostellia kohti. Epäröin ensin hostellin varaamista, koska sillä oli vain muutama arvio Bookingin sivuilla. Mutta se näytti kuvien perusteella kuitenkin kaikkein kauneimmalta, ja oli sijainniltaankin erinomainen – vanhankaupungin pääkadun varrella. Kaikki epäilykseni karisivat samoin tein, kuin astuin aulaan. Hostelli olikin boutique-tyylinen upeine tiloineen. Hlavna100:ssa on hostellin lisäksi bistro sekä ihana oleskelupuutarha takapihalla.

Kirjauduttuani sisään, hostellin omistaja sanoi, että majoituksessa on vain yksi muu henkilö minun lisäkseni, joten hän antoi minulle oman makuusalin. Majoituinkin sitten yksin kuuden hengen uutuuttaan huokuvassa makuusalissa, mistä olin enemmän kuin tyytyväinen. Aivan kuten Kaunasin kattohuoneistossa, myös tuolla oli moderni ja pelkistetty sisustus, ja huoneessa tuoksui uutuus ja puu. Kerrossängyt olivat normaalia korkeammat ja todella tukevat, joten alasängyssäkin mahtui istumaan hyvin, ja jos joku olisi ollut yläsängyssä, ei sänky varmastikaan olisi nitissyt ja natissut.

Hlavna100 kiiltelee uutuuttaan, sillä se on avattu vasta tämän vuoden heinäkuussa. Suosittelen ehdottomasti varaamaan tuolta majoituksen, jos aiot vierailla Košicessa. Hostellissa on myös yksityishuoneita ja perhemajoituksen mahdollisuus. Hostellin italialaisomistaja on todella avulias ja vieraanvarainen. Toivon todella, että matkailijat löytävät tuon paikan 😊

Siistiydyin hieman pitkän bussimatkan jälkeen ja lähdin vielä käymään kaupungilla. Kävin ostamassa kaupasta vettä ja iltapalaa ja ihailin huokaillen maisemia. Oli lauantai-ilta ja ihmisiä alkoi hiljalleen virrata kadulle ja kadunvarsiravintoloihin. Jostain kauempaa kuului konemusiikin jytke ja suuntasin sitä kohti. Paikalla oli ilmeisesti alkamassa joku tapahtuma, missä DJ oli vetämässä lämmittelykierrosta. En kuitenkaan jaksanut jäädä odottamaan jatkoa, vaan lähdin kävelemään takaisin hostellille päin.

Nukuin hyvin omassa rauhassa, ja aamulla suuntasin alakerran ravintolaan aamupalalle. Yöpyminen ja aamupala maksoi 27,50 €, mikä oli ihan kohtuuhinta tuon tasoisesta palvelusta. Aamupalaksi otin listalta omeletin, leipää ja pienen salaatin sekä cappuccinon. Ne tarjoiltiin eteeni kuin missä tahansa hienossa ravintolassa. Kymmenen tienoilla lähdin uudelleen kaupungille ja omistaja sanoi, että voin jättää repun hänen toimistoonsa siksi aikaa.

Koska oli sunnuntaiaamu, oli katoliset messut sopivasti käynnissä. Poikkesinkin peräti kolmeen eri kirkkoon kuuntelemaan ja katsomaan messua. Kaikista uskonnollisista toimituksista erityisesti katolinen messu tuntuu aina yhtä mahtipontiselta, ja olenkin käynyt kuuntelemassa niitä myös Meksikossa ja Guatemalassa. Košicen kauniit kirkot olivat täynnä porukkaa, niin nuoria kuin vanhoja. Erityisen viehättynyt olen katolisten kirkkojen uskomattoman pikkutarkoista freskoista ja muusta koristeellisuudesta sekä kauniista kynttilämeristä.

Käyskentelin kirkkovierailujen jälkeen vielä puistossa ihailemassa suihkulähdettä. Siitä poikkesin läheiseen kahvilaan juomaan cappuccinon ja katselin ihmisvilinää aurinkoisena kesäpäivänä. Minulla oli vielä runsaasti aikaa, joten halusin nähdä Košicea myös vanhankaupungin ulkopuolelta. Suuntasin rakennusten läpi kauemmas keskustasta, ja eteeni avautuikin yllättäen ulkokirppis. Katselin pitkään vanhoja tavaroita ja päädyin ostamaan pienen ametistin ja tiikerinsilmän, koska olin hävittänyt oman tiikerinsilmän joskus aiemmin korukivi”kokoelmastani”.

Kirppikseltä suuntasin vielä kauemmas ja päädyin jollekin normaalille asutusalueelle. Alueen kerrostalot olivat hieman neuvostotyylisiä blokkeja, mutta eivät yhtä ränsistyneitä kuin ne yleensä ovat. Asuinalueella oli ihan hienoja muraaleja ja muuta kuvattavaa. Heti vanhankaupungin ulkopuolella oli kuitenkin ikävä nähdä, miten ikivanhoja rakennuksia oli sotkettu rumilla tägeillä.

Keskustassa ja keskustan ulkopuolella oli jonkun verran (oletettavasti) romanikerjäläisiä. Se olikin ensimmäinen kerta kun näin heitä matkan aikana. Annoin muutaman euron jollekin äidille, joka oli kadulla lapsensa kanssa, mutta osan ohi kävelin vain kylmänviileästi. Kaivelin hiluja myös jollekin vanhalle slovakialaiselle miehelle ja paikalliselle kodittomalle naiselle.

Košicessa näytti pyörivän aika paljon ns. tyylikkäämpää väkeä, eikä siellä näkynyt juurikaan reppureissaajia, joten ymmärrän, miksi kerjäläiset ovat löytäneet apajille. Suurin osa turisteista menee ilmeisesti pääkaupunki Bratislavaan, mutta itse olen tyytyväinen, että valitsin Košicen, koska se oli niin kaunis ja pieni kaupunki.

---

Matka väärään maahan

Lähdin sitten jossain vaiheessa takaisin hostellille päin ja tilasin vielä espresson alakerran bistrosta. Join kahvin ulkoterassilla ja käsittelin Krakovan kuvia. Bussi lähtisi 15:30, ja suunnistin hyvissä ajoin asemalle. Vähän kolmen jälkeen Flixbus saapuikin jo, ja menin laiturille odottamaan että pääsee laittamaan tavarat ruumaan. Ihmettelin hieman, miten kuskina voi olla sama tyyppi, joka eilen iltapäivällä jätti meidät Košiceen ja jatkoi bussikyytiä vielä Budapestiin, että miten hän on ehtinyt takaisin Krakovaan ja ajaa taas tuon saman reitin.

Olisihan minulla pitänyt hälytyskellot soida kovempaa, mutta koska muitakaan busseja ei näkynyt, menin kuskin luo ja näytin lipun. Kuski ei skannannut lippua, mutta ohjasi minut autoon. Vähän ajan päästä aloin katsomaan, että miksi tienviitoissa lukee Poprad. Avasin Google Mapsin ja olimme menossa samaa reittiä, mistä olin eilen tullut! Mielessäni heräsi epäilys, että olemmeko sittenkin menossa Puolaan eikä Unkariin. Kun Popradin asema sitten koitti, kävin kysymässä kuskilta että meneekö bussi Budapestiin. Kuski ei puhunut ollenkaan englantia, vaan sanoi vain ”Krakow”. Olin siis väärässä bussissa, eikä muita busseja enää menisi Unkariin päin sinä päivänä sitä kautta.

Mietin pitkään, jäänkö Popradissa tai Tatravuorilla pois ja jatkan seuraavana iltapäivänä uudella yrityksellä Unkaria kohti, mutta koska liittymäni ei jostain syystä toiminut ollenkaan Slovakiassa, enkä saanut 4G:täkään päälle, en voinut katsoa netistä majoitusta. Kuin taikaiskusta, myöskään Flixbusin wifi ei toiminut koko matkan aikana, ja kun kävin kysymässä kuskilta asiasta, hän vain kohautteli hartioitaan. En viitsinyt ottaa riskiä ja jäädä Slovakian vuorille hortoilemaan illan pimentyessä, sillä eihän ollut varmaa, oliko mistään enää saatavilla majoitusta noin äkkihätään.

Jatkoin siis bussin kyydissä istumista ja aloin odottaa kiivaasti, että pääsisimme Puolan rajan yli ja liittymäni alkaisi taas toimia. Voin kertoa, että odottaminen ei ole koskaan tuntunut yhtä pitkältä. Koko Puola on täynnä valtavia tietyömaita, joten maantiet olivat aivan tukossa ruuhkajonoista. Bussi mateli 10 km/h eikä navigointipiste kartalla tuntunut etenevän ollenkaan. Ikuisuudelta tuntuneen hidastelun jälkeen olimme vihdoin Puolassa, joten pääsin netin äärelle etsimään ratkaisua tilanteeseeni.

Mietin ensin, että yövyn Krakovassa ja jatkan aamulla matkaa, mutta edestakaisin reissaaminen alkoi ärsyttää sen verran, että päätinkin ostaa lipun yöbussiin. Joutuisin odottamaan Krakovan asemalla klo 0:10 asti, josta bussi lähtisi Katowiceen, missä olisi tunnin odotus yhden ja kahden välillä yöllä. Bussi saapuisi aamukymmeneltä Budapestiin. Ajatus odottelusta ei ollut kovin houkutteleva, mutta maksoin silti 41 € lipusta.

Kun olin istuskelemassa aseman penkeillä, näin klo 23:49 toisen Flixbusin, jossa luki määränpäänä niin ikään Budapest. Menin äkkiä Omion sovellukseen ja katsoin bussin tietoja: se olisi suora yhteys Unkariin ja saapuisi perille jo seitsemän jälkeen aamulla. Ja mikä parasta, bussissa näytti olevan tilaa. Ostin uuden lipun ja maksoin siitäkin 40 €, mutta en jaksanut enää välittää, vaan toinen jalka bussissa odotin, että saan mobiililipun sovellukseen, ja samaan aikaan toivoin, ettei bussin ovet sulkeudu jotta ehdin kyytiin. Sain lipun ja kuski skannasi sen samoin tein. Pääsin yksin alakerran neljän hengen pöytäryhmään, mikä oli luksusta siinä tilanteessa. Bussi vaikutti muutenkin paremmalta, kuin aiempi yksikerroksinen Flixbus. Penkit taittuivat paljon taaemmas, joten sain nukuttua pätkissä varmaan pari-kolme tuntia.

Jossain vaiheessa aamuyöstä oli pysähdys tuntemattomassa paikassa. Suuntasinkin huoltoasemalle ostamaan vettä, sillä en ollut saanut ostettua vesipulloa mistään Krakovan aseman automaatista. Ostin myös hodarin, sillä minulla oli nälkä monen tunnin bussissa istumisen jälkeen. Katsoin vielä pari YouTube-videota ja kävin nukkumaan. Heräsin aamulla kun saavuimme Budapestin esikaupunkialueelle, mutta torkuin puoliunessa vielä siinäkin vaiheessa.

Kun pääsin bussiasemalle, olin aivan horroksessa, enkä jaksanut alkaa katsomaan karttaa ennen kuin olin saanut aamukahvin ja pientä syötävää. Sen jälkeen aloin tutkia keinoja päästä kaupunkiin, minne oli joku kolmisen kilometriä matkaa. Seikkailin hetken alikulkutunneleissa, kunnes tajusin mihin minun pitää suunnata. Nousin maanpinnalle ja näin ensimmäisena Limen skuutin. Budapestin metro on osittain suljettu rakennustöiden vuoksi, joten en päässyt suoraan metrolle Népligetin bussiasemalta, vaan minun tuli kävellä seuraavalle Nagyvárad térin asemalle. En kuitenkaan jaksanut kävellä miljoona kiloa tavaraa selässä, joten otin skuutin ja ajoin sillä alikulkutunnelille.

Metrokartta on tosi simppeli, joten suunnistin tunneleissa kylttien perusteella oikeaan suuntaan, kävin ostamassa noin euron maksaneen lipun automaatista ja hyppäsin metroon. Jäin pois Kálvin térillä ja kävelin loppumatkan hostellille. En nähnyt Mapsin osoittamassa paikassa mitään kylttejä, joten soitin respaan ja kysyin neuvoa. Nainen sanoi että varauksen yhteydessä on lähetetty toimintaohjeet ja että joku työntekijä tulisi vasta puolen tunnin päästä eli yhdeksältä töihin. Kävin ostamassa jääkahvin ja menin kadulle odottelemaan.

Luin sitten uudelleen sähköpostin ja siellähän ne ohjeet olivatkin. Löysin oikean paikan ja menin hostellin aulaan odottamaan työntekijää. Lopulta pääsin kirjautumaan sisään, vaikka oikeasti se olisi alkanut vasta kahdelta. Olin kuitenkin ilmoittanut eilen tänne, että tulen vasta tänään ja toivon että varaus pidetään voimassa. Menin ensitöikseni kunnon suihkuun, pesin meikit ja menin sänkyyn makaamaan. Katsoin tube-videoita ja nukahdin ehkä reiluksi tunniksi. Pienten unien jälkeen olo oli jo parempi. Keitin kahvia, meikkasin ja etsin infoa lähimmästä laundromaatista, missä voin pestä pyykkiä.

Nappasin pyykit kainaloon ja huristelin skuutilla parin kilometrin päähän. Jouduin odottamaan hetken, että joku pesukoneista vapautuisi ja sitten heitin pyykit koneeseen. Odotellessa kävin syömässä erittäin maukkaan kana-gyroksen, ja poikkesin myös kirjakaupassa ostamassa muutaman postikortin. Menin pesulalle siirtämään pyykit koneesta kuivausrumpuun ja kirjoittelin kortteja samalla. Poletit koneisiin maksoivat yhteensä 2000 HUFia eli 6 €. Lopulta sain hyväntuoksuiset puhtaat vaatteet mukaani, suuntasin postiin, ruokakauppaan ja metrolla takaisin hostellille. Jouduin vaihtamaan kaksi kertaa metrolinjaa, mutta en jaksanut kävellä ulkona auringon paahtaessa täydeltä taivaalta.

Nyt olen täällä huoneessa, kello on puoli viisi, ja ajattelin että lähtisin vähän illemmalla käymään Tonavan risteilyllä. Mutta saa nähdä jaksanko lähteä mihinkään. Huomiselle varasin Red Budapest -kävelykierroksen, missä esitellään Unkarin kommunismin aikaista aikakautta ja siihen liittyviä alueita, rakennuksia jne. Alan tässä varmaan käsittelemään noita Košicen kuvia ja katson, jos saisin julkaistua tekstin vielä tänään.

—

Eurotrip 2019: Tallinna, Viro | Riika, Latvia | Kaunas, Liettua | Varsova, Puola | Auschwitz, Puola | Krakova, Puola | Kosice, Slovakia | Budapest, Unkari | Maribor, Slovenia | Wien, Itävalta | Praha, Tsekki | Berliini, Saksa