Eurooppa,  Saksa

Eurotrip: Pieni pala Berliiniä

Eurotripin viimeinen pysäkki oli Saksan pääkaupungissa Berliinissä, joka lienee yksi tunnetuimpia ja suosituimpia eurooppalaisia matkakohteita. Matkustin junalla Prahasta Berliiniin Deutsche Bahnilla, mikä oli ihan ok-tasoinen juna. Likipitäen samanlainen ÖBB:n kanssa, jonka kuuden hengen hytissä matkustin Sloveniasta Itävaltaan. Maisemat oli nättejä, ja etenkin Dresdenin läpi ajettaessa heräsi mielenkiinto käydä joskus sielläkin.

Saavuin Berlin Hauptbahnhofille viiden maissa illalla, vein repun matkatavarasäilytykseen, mikä oli samanhintainen kuin Helsingin rautatieasemalla eli 4-6 euroa lokeron koosta riippuen. Otin aseman edestä skuutin ja suuntasin ennalta valikoimiini kohteisiin. Ensimmäisenä reitti kulki Saksan Valtiopäivätalon ohi, joka ei niinkään ollut listallani, mutta massiivista parlamenttirakennusta ei voinut olla huomaamatta. Alkuperäinen rakennus ilmaantui Berliinin katukuvaan 1800-luvun lopulla, mutta se paloi, ja myöhemmin vielä tuhoutui toisen maailmansodan pommituksissa, joten nykyinen rakennus on uudempaa perua.

Brandenburger Tor ja Siegessäule

Kurvasin puistoalueen läpi Berliinin yhdelle tunnetuimmista nähtävyyksistä eli Brandenburgin portille. Olin ajatellut, että portti olisi täynnä porukkaa, mutta väkipaljoudesta huolimatta se ei kuitenkaan ollut tupaten täynnä. Uusklassista tyyliä edustava portti on peräisin 1700-luvun lopulta ja se on nykypäivänä Saksan tärkeimpiä symboleja.

Portissa on paljon kreikkalaisia vaikutteita, sillä edestä katsottuna näyttää, kuin portin katto-osa olisi doorilaisten pylväiden varassa, vaikka toisesta kulmasta näkee, että pylväiden takana onkin leveät seinämät. Huomasin, että ala-asteen maantiedon tunneilta on jäänyt mieleen paljon tietoa kreikkalaisesta arkkitehtuurista, missä jouduimme opettelemaan esimerkiksi doorilaisen, joonialaisen ja korinttilaisen pylväsjärjestelmän 😀 Seinämien yläosissa on kreikkalaisaiheisia koristeita, mitkä kertovat mm. Herakleen urotöistä. Portin katolla on välillä Louvressa majaillut veistos, jossa voiton jumalatar ratsastaa nelivaljakolla.

Brandenburgin portti on nähnyt useita historiallisia tapahtumia, kuten Napoleonin voitokkaiden ranskalaisjoukkojen alimarssin Preussin valloituksen jälkeen. Lisäksi 26 metriä korkea portti on todistanut historiansa aikana natsien seremonioita ja toisen maailmansodan pommituksia. Toki portilla oli asemansa myös sodanjälkeisessä jaetussa Berliinissä, sillä siitä kuljettiin Itä- ja Länsi-Berliinin välillä siihen asti, kunnes Berliinin muuri rakennettiin, jolloin portti jäi muurin itäpuolelle.

Portin ali kulkevan suuren kadun päässä sijaitsee toinen Berliinin symboli, lähes 70 metriä korkea Siegessäule eli Voitonpylväs. Se on pystytetty 1870-luvulla Preussin Tanskasta, Ranskasta ja Itävallasta ottamien voittojen kunniaksi. Palattakoon historiaan sen verran, että Preussi oli aiemmin merkittävä valtio Euroopassa, johon kuului Pohjois-Saksan lisäksi osa nykyisestä Puolasta ja Baltian maista.

Katselin ilta-auringossa hohtavaa porttia ja kaukana siintävää patsasta hetken aikaa ja suuntasin sitten kohti Checkpoint Charlieta.

Matkalla seuraavalle kohteelle, liikennevaloissa viereeni pysähtyi pari espanjaa puhunutta miestä, jotka niin ikään ajoivat skuuteilla. He kysyivät, missä suunnassa Checkpoint Charlie on, ja osoitin heille suunnan. Sanoin etten ole varma siitä, mutta että olen itsekin menossa sinne. Miehet sanoivat, että mennään yhtä matkaa, mutta jäin kuitenkin kuvailemaan matkan varrella olleita rakennuksia. Kun pääsin perille, huomasin, että miehetkin olivat löytäneet tiensä sinne.

Jäi kaivelemaan, että mikä rakennus tämä oli. Googlasin myöhemmin ”Atlas statue Berlin”, jolloin paikka osoittautui viestintämuseoksi. Ps. Tässä esimerkki muuten korinttilaisista pylväistä 😀

Checkpoint Charlie

Tämä entinen armeijan piste on myös yksi Berliinin ”must see -nähtävyyksistä”. Kyseisessä rajavartiokopissa ulkovaltojen sotilaat päivystivät ja valvoivat rajaliikennettä Berliinin itä- ja länsiosien välillä. Kun muuri rakennettiin, oli sen varrella myös muita kauttakulkupisteitä, mutta Checkpoint Charlie oli ainoa, josta ulkomaiset diplomaatit ja turistit pystyivät kulkemaan kaupungin eri puolien välillä.

Checkpoint Charlie toimi välillä kylmän sodan sivunäyttämönä, kun Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton tankit pullistelivat toisilleen rajakopin tuntumassa, mutta paikan päällä myös tehtiin vankien vaihtoa maiden kesken. Monet itäberliiniläiset yrittivät loikata länteen rajapisteen kautta, jotkut siinä onnistuivatkin. Kun muuri vihdoin purettiin, vyöryi idästä porukkaa länteen sankoin joukoin. Ihmiset pääsivät taas kulkemaan vapaasti puolelta toiselle.

Vieressä on myös museo, joka käsittelee aikansa historiaa. Pyörin jonkun aikaa museon ympärillä ja lueskelin infotauluja Berliinin historiasta. Pelkkä tekstiseinämä ei olisi jaksanut kiinnostaa, mutta aiheesta oli esillä myös isoja valokuvia, joita katselin kiinnostuneena.

Potsdamer Platz

Sen jälkeen avasin skuutin lukituksesta ja jatkoin matkaa Potsdamerin aukiolle, missä sijaitsee edelleen osa Berliinin muurista. Muurin yhteydessä on jälleen infotekstejä aiheesta. Itse muurin palasiin on läntätty tuhansia pureskeltuja purukumia, mikä sai aikaan inhon väristyksiä, yäk.

Ulkonäöllisesti aukiolla yhdistyy vanha ja uusi, kun vanhojen muurin palojen takana kohoaa lasiset pilvenpiirtäjät. Historiansa aikana ennen toista maailmansotaa aukio on ollut yksi Euroopan vilkkaimmista, kunnes se tuhoutui sodan rytinässä ja rakennettiin uudelleen vasta 1990-luvulla.

Potsdamer Platzilta löytyy myös hieman erikoisempi muistomerkki, minkä löysin vahingossa skuutilla ajellessani. Aukiolla on nimittäin korealainen pyhättö ja sen vieressä kolme palaa Berliinin muurista. ”Teos” on pystytetty Saksan yhdistymisen muistoksi, ja toiveena siitä, että myös Korean niemimaa voisi vielä joku päivä olla yhtenäinen. Temppelirakennus on samanlainen, mikä löytyy Joseon-dynastian rakennuttaman Changdokkung-palatsin puutarhasta Etelä-Koreasta.

Holocaust-Mahnmal

Brandenburgin portin lähellä sijaitseva Euroopan murhattujen juutalaisten muistomerkki on erikoisuutensa vuoksi yksi käymisen arvoisista kohteista Berliinissä. Korttelin kokoiselle alueelle on pystytetty 2711 identtisen kokoista, mutta eri korkuista kivipaasia, jotka muodostavat labyrinttimaisen kokonaisuuden. Kivipaasien välissä voi kulkea vapaasti, mutta alueella on oltava ohjetaulujen mukaan hiljaa ja kunnioittavasti, kuin hautausmailla konsanaan. Paikalla oli kanssani samaan aikaan joku nuorisojoukko, joista yksi kiipesi paasien päälle ja juoksi niillä. Hän sai pian huutavan vartijan peräänsä. Näin muitakin ihmisiä istuskelemassa kivien päällä, mutta siihen ei näemmä puututtu.

Holokaustin muistomerkki on aiheuttanut huomiota muun muassa sijoitusvalinnallaan, sillä alue sijaitsee vain pienen matkan päässä führerbunkerista, jossa Hitler tappoi itsensä. Toinen merkittävä seikka on se, että kivet on käsitelty vandalismin varalta aineella, joka on peräisin samalta yhtiöltä, joka toisen maailmansodan aikaan toimitti IG Farbenin alihankkijana Zyklon B:tä natseille.

Muistomerkki on saanut osakseen vastustusta myös siksi, että se huomioi ainostaan juutalaiset, eikä muita ihmisryhmiä, joita vainottiin ja tapettiin natsien toimesta. Tämä sama ilmiö on toistunut muuallakin reissuni aikana, kuten Unkarissa, ja sen huomaa edelleen myös ihmisten puheista. Vain juutalaisia pidetään uhreina natsien hirmuteoille, vaikka todellisuudessa kärsijöitä olivat myös muun muassa seksuaalivähemmistöt, romanit, vammaiset, slaavit ja monet muut ihmisryhmät, joista kerroin aiemmin Auschwitz-postauksessani.

Mitenkään vähättelemättä juutalaisten kokemia kauheuksia, on mielestäni väärin, että vain suurin uhrijoukko nostetaan aina esille ja samalla unohdetaan ne sadattuhannet muut, jotka menettivät henkensä. Ei mikään ihmisryhmä ole sen enempää muistamisen tai unohtamisen arvoinen, kuin joku toinen.

Juna-aseman kautta lentokentälle

Kun olin pyörinyt muutaman tunnin ulkosalla ja nähnyt mielestäni tarpeeksi, suuntasin takaisin juna-asemalle, mistä hain repun säilytyksestä. Olin etukäteen miettinyt, että voisin ostaa jonkun jumppapatjan, minkä päällä voin nukkua seuraavan yön, joten ei tarvitsisi nukkua likaisella lattialla. Huomasinkin Decatholin retkeilyliikkeen, ja ostin sieltä 5,99 € maksaneen joogamaton. Aiemmin olin ostanut Prahan aseman Tigerista puhallettavan matkatyynyn.

Berliinin 368 metriä korkea tv-torni.
Spree-joki virtaa Berliinin läpi. Enpä ollut koskaan kuullutkaan kyseisestä joesta.

Kävin myös syömässä ja aloin sen jälkeen selvittää pääsyä Tegelin lentokentälle. Olin jostain syystä luullut, että sinne pääsee junalla, mutta mitään junia ei mennytkään. Jouduin sitten etsimään bussiyhteyden, joka Google Mapsin reittiohjeiden mukaan lähtisi Europaplatzilta aseman vierestä. En pimeässä oikein hahmottanut aluetta, vaan kuljin hetken ympäriinsä, ja ihmettelin, miksi siellä on vain raitiovaunupysäkkejä. Sitten huomasin, että TXL-tekstillä varustettu bussi on saapumassa hieman kauempana sijaitseville bussipysäkeille, joten juoksin nopeasti paikalle ja ostin kuskilta lipun. Se taisi maksaa päälle kaksi euroa.

Saavuin kentälle vajaan puolen tunnin ajon jälkeen, kun bussi jätti ihmiset terminaali-A:n eteen. Se olikin ainoa terminaali, joka tulisi olemaan auki läpi yön. Tai no, ei auki, sillä kaikki liikkeet sun muut on kiinni klo 0-3 välisen ajan, mutta vartijat antavat ihmisten nukkua kuitenkin kentällä eikä ulko-ovia suljeta yöksi. Olin jo ennen reissua lukenut Sleeping in Airportista, missä Tegelissä kannattaa nukkua, joten suunnistin tullin ja poliisin pisteitä kohti ja menin niiden yläpuolelle levittelemään makuualustaani. Sain olla ihan rauhassa koko yön, eikä kukaan tullut kyselemään boarding passia tai henkkareita. Kuulutukset hiljenivät ja valot sammuivat muutamaksi tunniksi yön aikana, joten sain nukuttua pari tuntia.

Tuossa pystyi katselemaan uusia matkavinkkejä, jos ei uni tullut.

Katkonaisten unien jälkeen kohti kotia

Aamulla heräsin joskus neljän jälkeen ja lähdin siistiytymään vessaan. Tyyny osoittautui huonoksi yön aikana, koska se ei pitänyt ilmaa sisällään, joten heitin sen roskiin. Jätin joogamaton ulos lippuautomaattien viereen ja toivoin, että joku koditon löytäisi sen. Mutta varmaan se on päätynyt roskiin siitä. Olisin voinut viedä maton kotiin, mutta se ei olisi mahtunut enää käsimatkatavaroiden joukkoon. Kävin ostamassa aamupalaa ja ison kahvin. Sen jälkeen suunnistin kohti C-terminaalia, josta lentoni lähtisi.

Olin ostanut etukäteen easyJetiltä hands free -palvelun, jossa käsimatkatavaran voi laittaa ruumaan noin 8 € lisämaksua vastaan. Lippuun ei muuten olisi kuulunut ruumaan meneviä tavaroita ollenkaan. Periaatteessa tuo palvelu oli ihan turha, koska olisin voinut ihan hyvin itsekin kanniskella reppua kentällä ja tuoda sen cabiniin. Yllättäen matkatavaroilla ei ollutkaan mitään painorajoja eikä niitä tarkistettu missään vaiheessa. Kokeilin kuitenkin että reppu mahtui mittakehikon sisään. Sain ottaa matkustamoon toisen laukun mukaan, joten pakkasin kangaskassiin läppärin, kameran ja muut arvoesineet.

Bag dropin jälkeen menin turvatarkastukseen, missä myös ihmiset skannattiin läpivalaisuporteissa. Portti hälytti minulla olevan jotain pään alueella, mutta tarkemmassa selvityksessä se olikin vain hiusklipsi, mikä ei ole kyllä koskaan aiemmin hälyttänyt. Muuten pääsin ihan normaalisti tällä kertaa läpi 😀 Tulikin mieleen, että reissun aikana minut pysäytettiin kaksi kertaa metroasemalla ja pyydettiin lippua nähtäville. Nuo tapahtuivat Budapestissä ja Prahassa. Muutoin selvisin Puolan kaksinkertaista passitarkastusta lukuunottamatta ilman mitään ihme tarkastuksia. Ihmettelin vähän sitäkin, ettei edes Berliinin lentokentällä tarvinnut näyttää passia missään vaiheessa.

Ihanaa olla kotona!

Kone lähti ajallaan 7:15 ja olimme noin 1 h 45 min päästä Suomessa. Torkuin hetken koneessa ja olin aivan poikki, kun pääsin Helsinki-Vantaalle. Reppuni tuli matkatavarahihnalta ensimmäisenä ja se oli jo hihnalla, kun astelin saliin. Otin repun ja kiirehdin lentokenttäjunalle. En kuitenkaan ehtinyt laiturilla seisovaan lähijunaan, vaan jouduin odottamaan 10 minuuttia seuraavaa. Tiesin jo siinä vaiheessa, etten tulisi ehtimään Tikkurilaan ajoissa. Kun saavuin sinne, kotikaupunkiini suuntaava IC oli kauimmaisella laiturilla ja lähti jatkamaan matkaansa, kun olin vielä ylikulkutunnelissa.

Odotin Tiksin asemalla vajaan tunnin seuraavaa junaa, jolla vihdoin pääsin kotiin. Kävin ostamassa ison kahvin ja nautin siitä täysin siemauksin. Matkan aikana olin saanut pääsääntöisesti pahaa kahvia, joten suomalainen oikea kahvi teki terää. Ulkona oli mukavan raikas sää ja aurinko paistoi. Oli kiva olla takaisin Suomessa ja päästä omaan kotiin. Pesin ensimmäisenä kaksi koneellista pyykkiä ja sitten vaan torkuin koko illan. Nukuin seuraavana yönä kellon ympäri, koska matkalla oli kertynyt todella paljon univelkaa. Teen tässä lähipäivinä vielä koosteen reissusta, missä kerron toteutuneesta budjetista ja muista mietteistä näin reissun jälkimainingeissa.

Eurotrip 2019: Tallinna, Viro | Riika, Latvia | Kaunas, Liettua | Varsova, Puola | Auschwitz, Puola | Krakova, Puola | Kosice, Slovakia | Budapest, Unkari | Maribor, Slovenia | Wien, Itävalta | Praha, Tsekki | Berliini, Saksa

8 kommenttia

  • espanjaan

    Oletpa sinä vauhdikas ja tehokas! Olen itse pyöräillyt Berliinissä ja pystyn kuvittelemaan, millaisen matkan olet skuutillasi tehnyt ja miten paljon nähnyt!

    • Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning

      Berliinin osuus skuuttiajeluista oli aika lyhyt, 6 km, mutta ajelin yhteensä noin 50 kilometriä koko matkan aikana. Pisin lenkki tuli heitettyä Riikassa, 21 km yhden päivän aikana kun ajoin Purvciemsin lähiöalueelle kaupungin ulkopuolelle. Kätevä kulkupeli, mutta tarkkana sen kanssa saa olla liikenteessä. Suurin osa kaupallisessa käytössä olevista skuuteista kulkee 20-30 km/h, mikä on aika kova vauhti kun ajajilla ei ole edes kypärää päässä ja välillä joutuu ajamaan autojen keskellä.

  • Jenna / Citylights & Sunsets

    Berliini on ihana. Oon käynyt kaksi kertaa ja monesti on tullut vastaan hokuttelevia viikonloppureissutarjouksia, esim. 3 yötä 5 tähden hotellissa + lennot hintaan 180€ tms. Yritän kuitenkin hillitä itseni noiden kanssa, koska loppupeleissä haluan kuitenkin ennemmin käydä uusissa paikoissa ja maissa.

  • Sini

    Heh, multakin turistit tulevat kysymään neuvoa Helsingissä. Ehkä tietynnäköiset / -oloiset ihmiset ovat helpommin lähestyttäviä. En mä muuta selitystä tuohon keksi.
    PS. Berliini on ihana. Pääsen sinne keväällä. ♥️

  • Tero / Laamanaaman maailma

    Berliini toimii aina. Kuusi kertaa oon siellä nyt käynyt ja jokaisella kerralla on löytynyt uutta ihmeteltävää.
    EasyJetin myötä lentojen hinnatkin on välillä naurettavan edullisia, joten mikäs siellä käydessä useastikin 🙂

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.