Eurotrip: Ruma ja rakastettava Riika (keskusta + neuvostolähiöt)

Mitä ihmettä! Siinä ensimmäiset ajatukset, kun saavuin Latvian pääkaupunkiin Riikaan eilen. Olin lukenut monesta matkablogista ja kuullut tuttaviltakin, että Riika on tylsä kaupunki, siellä ei ole oikein mitään nähtävää, eikä kaupunki herätä juuri minkäänlaisia tuntemuksia. En tiedä missä nuo ihmiset ovat aikaansa viettäneet, mutta itselleni jäi Riikasta aivan toisenlainen mielikuva. Ehdin olla kaupungissa vain vuorokauden, mutta tutustuin sinä aikana todella laajalle alueelle.

Kun pääsin bussiasemalta vanhassa kaupungissa sijaitsevalle hostellille, käväisin vain pikaisesti suihkussa ja vaihdoin kevyempää vaatetta ylle, sillä Latviassa porotti aurinko kuin keskikesällä konsanaan. Sitten suuntasin takaisin kaupungille, sillä en halunnut tuhlata aikaa hostellilla.

Skuutilla ympäri cityä

Yritin ensin vuokrata citypyörän, mutta sovellus ei koskaan lähettänyt aktivointiviestiä, joten pienen harkinnan jälkeen vilkaisin maassa lojuvaa sähköpotkulautaa, epäröin hetken, ja latasin sitten Fiqsy-sovelluksen puhelimeen ja otin skuutin haltuun. Pelkäsin ensin, etten osaisi ajaa sillä, mutta parin metrin jälkeen totesin laitteen olevan mitä helpoin käyttää. Skuutilla pääsee pyöräilyvauhtia, 20 km/h, joten sen avulla ehti kierrellä alueella jos toisellakin.

Kiersin ensin perusnähtävyyksiä, kuten keskustassa sijaitsevan puistoalueen, kansallismonumentin, muutaman patsaan ja pari kirkkoa. Olin katsellut netistä eritoten Purvciemsin kaupunginosaa, joka sijaitsee aivan Riikan laidalla toisessa suunnassa kuin hostellini. Aprikoin hetken, lähdenkö ajelemaan sinne asti, koska netissä oli varoiteltu, että se kuuluu Riikan huonomaineisimpiin lähiöihin. Minua kuitenkin kiehtoi ränsistyneet neuvostoblokit, kun taas keskustan vanhat, mutta kauniit rakennukset tuntui jotenkin niin nähdyiltä. Toki keskusta ja puistot ovat todella kauniita ja ajan viettämisen arvoisia nekin!

Riemastuttavaa rumuutta

Kävin matkan varrella Circle-K:n huoltoasemamyymälässä juomassa kahvin, syömässä granola-jugurtin ja jatkoin sitten matkaa. En valitettavasti löytänyt kaikkein ”hienoimpia” neuvostolähiöitä, mitä olin katsellut netistä, mutta ränsistynyttä rakennuskantaa oli silti siellä täällä. En tiedä mikä tuossa tyylissä kiehtoo. Olen Tallinnassakin halunnut käydä Lasnamäessä kuvailemassa, mutta en ole koskaan eestynyt sinne asti. Ennen Purvciemsiin suuntaamista kävin jollain teollisuusalueella hieman urbexaamassa, sillä alue sopi hyvin rappiolliseen teemaan.

Purvciems ei vaikuttanut ollenkaan niin hämärältä alueelta, kuin mitä netissä oli varoiteltu, mutta tunsin silti kerääväni hieman katseita, kun kurvasin järkkäri kaulassa skuutilla pitkin kuoppaisia katuja ja kuvasin kerrostaloja. Vaikka talot ovatkin ruman kauniita ja kiehtovia, on niissä myös jotain ahdistavaa. Rapistuneita ja likaisia kerrostalomuureja, mitkä näyttävät siltä, kuin olisivat käyneet läpi ydinsodan ja voisivat sortua hetkenä minä hyvänsä. Mietin taloja katsellessani, millaisia ihmisiä niissä asuu ja mitä he itse ajattelevat asuinpaikastaan. Mietin myös, kuinka moni muu turisti käy kuvailemassa jotain rändom ghettoalueita 🙂

Jossain vaiheessa tajusin katsoa sovelluksesta skuutin akun tilaa, ja päätin lähteä takaisin päin, sillä en ollut varma, kuinka kauas akku kestää. Purvciemsissä ei ollut yhtään skuuttia saatavilla, joten sekin saattoi hieman herättää huomiota, että tuollaisella menopelillä siellä suunnalla ylipäänsä joku liikkui. Sovellus lähetti kaiken lisäksi viestin, että olenko vielä ajossa, sillä vuokra-aika oli normaalia pidempi.

Takaisin keskustaan

Kun palasin kaupunkiin, kävin vielä kaupunkia halkovan Väinäjoen (Daugava) ylittävällä sillalla, mutta en jaksanut enää mennä Kipsalan saarelle, missä ajattelin ensin käyväni. Huristelin yhteensä 14 kilometriä ja maksoin lystistä suunnilleen euron kilometriltä. Kiertelin vielä hetken vanhassa kaupungissa ja menin sitten hostellille. Kävin kunnolla suihkussa, vaikka lämmin vesi olikin poikki, ja kaaduin sitten sänkyyn lepäilemään. Sain onneksi nukuttua ihan hyvin, vaikka mahaan koskikin vielä.

Aamulla heräsin paremmalla ololla ja kävin syömässä ilmaisen aamupalan, mikä olikin todella runsas! Tarjolla oli leipiä ja päällysiä, appelsiinilohkoja, muroja, mysliä, jugurttia ja keitettyjä munia. Söin mahan täyteen, checkasin itseni ulos joskus puoli yhdeksältä ja lähdin etsimään vapaata potkulautaa. Sellainen löytyikin kulman takaa ja lähdin ajelemaan.

Ajoin suoraa tietä bussiasemalle, missä vein repun säilytykseen (3€/3h) ja jatkoin matkaa. Ajelin summa mutikassa ja koetin sitten suunnistaa talojen takaa kohoavalle massiiviselle rakennukselle, jonka näin eilen bussin ikkunasta. Paikan päällä selvisi, että se on Latvian tiedeakatemia.

Panoramanäkymää ja markkinahumua

Tuolla tiedeakatemian huipulla, 65 metrin korkeudessa sijaitsee näköalatasanne, jonne pääsee ihailemaan maisemia 5€:n pääsymaksulla. Olin hyvissä ajoin liikkeellä, joten tornissa oli vain pari ihmistä lisäkseni. Kuvailin aikani ja ihailin aamuauringossa kylpeviä maisemia.

Tornista erottuu selkeiten Euroopan kolmanneksi korkein, lähes 370 metriä korkea teletorni. Joen toisella puolella rautatiesillan takana näkyy 2014 rakennettu omintakeisen muotoinen Riikan kansalliskirjasto, josta tuli mieleen lähinnä joku scifi-rakennelma tai jopa jäävuori. Näköalatorni itsessään tuo mieleen hyvin vahvan neuvostoaikaisen tuulahduksen.

Tornista lähdettyäni löysin onneksi skuutin sieltä, minne olin sen jättänytkin ja kurvailin kauppahalleille ja markkinapaikalle. Torilla myydään hedelmiä, marjoja, vaatteita, kenkiä, käsitöitä ja ties mitä. En jaksanut jäädä katselemaan tuotteita, vaan koetin etsiä kahvilaa jostain. Näin uzbekki-ravintolan ja kävin ostamassa välipalaksi pinaattitäytteisen samosan eli tyypillisen keskiaasialaisen/intialaisen pasteijan. Istuskelin hetken piirakkaa syöden ja markkinoiden humua katsellen.

Ajelin vielä päämäärättömästi ja koetin kuluttaa aikaa. Kävin ihailemassa puistoaluetta uudemman kerran, katselin joella kulkevia puuveneitä ja sateenkaaren värejä heijastavia suihkulähteitä. Aikaa oli vielä sen verran, että ajoin takaisin vanhaan kaupunkiin, missä kävin juomassa laten jossain kahvilan terassilla.

Kohti Liettuaa

Sitten lähdinkin takaisin asemalle päin ja menin odottamaan bussia. Istun nyt Ecolinesin bussissa matkalla kohti Liettuan Kaunasta. Bussi on yhtä hyvä kuin eilinen LuxExpress. Tämä on hieman myöhässä, mutta eiköhän me joskus puolen tunnin-tunnin sisällä olla perillä. Kuski on hurjastellut nasta laudassa ja meinannut ajaa nokkakolarin kaksi kertaa, kun on lähtenyt ohittamaan rekkaa, eikä olekaan ehtinyt ohi, vaan on joutunut jarruttamaan ja palaamaan takaisin omalle kaistalle. Tämän takia en istu ulkomailla bussissa etupenkeillä, vaan turvallisemmassa keskiosassa..

Maisemat täällä Liettuan puolella näyttää hyvin samalta kuin Virossa ja Latviassa. Lähinnä pelkkää maaseutua tämä koko Baltia. Peltoja on silmän kantamattomiin, välillä näkyy vanhoja pieniä puurakennuksia ja neuvostoaikaisia radiomastoja. Olemme ajaneet vain parin kaupungin läpi. Kello on varmaan viisi, kun saavumme perille, joten en tiedä jaksanko kovin pitkälle tänään enää lähteä kiertelemään. Jatkan matkaa aamulla jo hyvissä ajoin, joten Kaunas on lähinnä vain pikainen yöpymisetappi. Mutta Riikaan pitää kyllä ehdottomasti palata joskus uudelleen!

Lisäys: Viimeistelin tämän tekstin nyt kun olen jo Kaunasissa. Voin kertoa, etten tule tänne kyllä enää toista kertaa, ja oli työn ja tuskan takana ylipäänsä päästä kelvolliseen majoitukseen.. Mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa. Kello tulee yhdeksän, joten käyn nukkumaan, että pääsen aamulla pois täältä ja sitten suuntaamaan kohti Puolaa!

—

Eurotrip 2019: Tallinna, Viro | Riika, Latvia | Kaunas, Liettua | Varsova, Puola | Auschwitz, Puola | Krakova, Puola | Kosice, Slovakia | Budapest, Unkari | Maribor, Slovenia | Wien, Itävalta | Praha, Tsekki | Berliini, Saksa