Eurooppa,  Turkki,  Uncategorized

Varsinainen äkkilähtö

Matkasuunnitelmat saattavat joskus yllättää eikä aikaa suunnittelulle juurikaan jää. Päätimme eilen pikkuveljeni kanssa, että lähdemme extempore Turkkiin. Lähtö on jo ylihuomenna! Veli oli joka tapauksessa lähdössä käymään lomalla, ja pyysi sitten minua mukaan. Kun olen nyt itsekin kesälomalla eikä mitään muutakaan ihmeellistä ole kuvioissa, päätin tarttua tarjoukseen. Toki kysyin mieheltäni, onko asia ok, mutta vaikkei hän ehkä kovin innoissaan olekaan jatkuvasta reissaamisestani, lienee hän jo tottunut tähän levottomaan sieluuni. Miehellä on omat menonsa, joten minulla on sitten nämä matkat. Kuten olen monesti aiemmin maininnut, on minun pakko päästä välillä pois Suomesta ja kaiken keskeltä. Nyt ei oikeastaan vielä ollut edes sellainen pakottava tarve, mutta lähdenpähän silti, kun tilaisuus tuli ja taloudellinen tilannekin sen sallii.

Katsoimme veljen kanssa netistä äkkilähtöjä, kriteerinä lähtöpäiväksi sunnuntai ja lentokentäksi Kuopio. Olemme molemmat nähneet jo ihan tarpeeksi Kreikkaa ja Espanjaa, joten Turkki oli ainoa jäljelle jäänyt vaihtoehto. Menemme Antalyan kautta Alanyaan, eli perinteiseen suomalaisten suosimaan rantakohteeseen. Emme kuitenkaan aio maata viikkoa rannalla, vaan etsimme jotain päiväretkiä lähiympäristöön. Matka irtosi todella halvalla ottaen huomioon, että suora lento on Kuopiosta, mistä lennot on monesti paljon kalliimpia kuin Helsingistä. Koska Antalyasta on Alanyaan reilu 120km, otimme valmiin lentokenttäkuljetuksen ylimääräisenä palveluna (19€/hlö). Nazarin järjestämän matkan kokonaishinnaksi tuli 278€ per naama, joten ei paljon mitään. Hintaan kuuluu lentojen ja kuljetuksen lisäksi kahden hengen huone huoneistohotellissa sekä aamupala. Tottakai päiväretkistä ja aterioista joutuu maksamaan erikseen, kuten edellisessä tekstissäkin satuin kirjoittamaan.

Oikeastaan minun ei pitänyt lentää enää tänä vuonna, ja se itseasiassa aiheuttaa hieman syyllisyyttä ja saa sisäisen äänen moralisoimaan hupilentelyä. Tätä matkaa ei oikeuta mikään, enkä pysty edes maksamaan kompensaatiomaksua lennosta, koska lennämme jollain oudolla tilauslennolla. Pitänee sitten entisestään kiristää ekologista vyötä kotona arjessa, jotta saan kompensoitua edes osan CO2-päästöistä. Aion lähteä matkaan pelkillä käsimatkatavaroilla, joten painolasti ainakin pienenee osaltani..

Viimekuinen paneelikeskustelu lentomatkustamisesta Maailma kylässä -festareilla.

Ristiriitainen Turkki

En ole koskaan erityisemmin haikaillut Turkin matkan perään (paitsi Kappadokian kiertomatkalle), mutta olisin ollut valmis käymään siellä, kun pari vuotta sitten olimme äitin kanssa Samoksella. Joistain kohdin Turkkiin oli reilun kilometrin pituinen matka, joten Psili Ammosin rannalta pystyi näkemään Turkin lipun liehuvan vastapäisellä rannikolla. Lauttaliikenne Kreikan päästä oli kuitenkin päättynyt viikkoa aiemmin, emmekä halunneet yöpyä Kusadasissa, mikä olisi ollut ainoa vaihtoehto, jos olisimme menneet turkkilaisella lautalla.

Tiirailua Turkin puolelle Kreikasta.

Turkista on vähän kaksijakoiset mielipiteet, sillä en esimerkiksi hyväksy kurdeihin kohdistuvaa vainoa tai Syyriaan tehtäviä iskuja. Mutta en lähde matkalle politikoimaan tai miettimään mahdollisia terrori-iskuja, vaikka niiden riski turistikohteissa onkin kohonnut. Jotkut myös ovat valittaneet, että Turkkiin matkustaminen tukee ainoastaan Erdoğanin hallintoa, mutta tuskin kyseinen maa niin kontrollissa on, etteikö esimerkiksi ravintoloitsijat tai turismista elantonsa saavat saisi liiraakaan matkailijoiden rahoista.

Kuten kirjoitin aiempaan Meksikon postaukseen, pitäisi matkailu lopettaa lähes kokonaan, jos yrittäisi vältellä kaikkia maita, joiden hallinto tai muut olosuhteet aiheuttavat ristiriitaisia tilanteita esimerkiksi ihmisoikeuksien tai luonnon tuhoamisen saralla. Yhtä lailla joku voisi kritisoida Suomeen matkustamista sillä verukkeella, ettei Suomi ole ratifioinut ILO 169 -sopimusta, ja näin ollen syrjii ja riistää saamelaisia. Vaikka olen itsekin aktiivisesti mukana eri kansalaisjärjestöissä ja haluan pitää sorrettujen puolia, on silti jotenkin yksioikoista kritisoida ihmisten matkakohdevalintoja tai varsinkaan tehdä oletuksia kenenkään arvoista matkakohteiden pohjalta. Ymmärrän toisaalta, miksi Turkkiakin kritisoidaan ja boikotoidaan, mutta en pidä sitä sen moraalittomampana kohteena, kuin vaikkapa Thaimaata. Asiat kun ei yleensä ole niin mustavalkoisia – toki jokaisella saa olla mielipiteensä.

Kurdien ja tukijoukkojen mielenosoitus Helsingissä maaliskuussa 2018 vaati Turkkia lopettamaan Rojavan (eli Syyrian Kurdistanin) pommitukset ja pysäyttämään ISISin.

Mitä Turkilta voi odottaa?

Itseäni Turkissa arveluttaa käytännön asioiden kannalta eniten aggressiiviset myyjät, joista olen lukenut ja kuullut paljon negatiivista. Koin välillä hienoista ärtymystä takertuvien katukauppiaiden takia myös Guatemalassa, joten ihan ummikkona en turkkilaisten basaarimyyjien eteen joudu. Pitää vain kävellä ohi kylmänviileästi ja hokea ”teşekkür ederim”, mikä tarkoittaa alunperin kiitosta, mutta tässä yhteydessä sitä voi käyttää kohteliaaseen kieltäytymiseen. Olen myös iloinen, että lähden reissuun miespuolisen matkakumppanin kanssa, joten uskoisin, että lomalla saa olla rauhassa. Toinen mikä hirvittää, on kulkukoirat ja mahdollinen rabies-tartunta. Tiedän, että riski on pieni, mutta silti. Karttelin irtokoiria myös Keski-Amerikassa, koska en muutenkaan ole erityinen koirien ystävä. Koirat ovat purreet minua muutamaan otteeseen ja lapsena siperianhusky hyppäsi naamalleni. Espanjassa irtokoira hyökkäsi rannalla jalkaani ja Belizessä vihainen koira lähti muristen ja hampaita näyttäen perääni. Kolmas ja viimeinen arveluttava asia on ruokamyrkytys. Ainakin nettitekstien perusteella  jotkut ovat saaneet Turkista giardian tai kampylobakteerin. Pitää olla extra-tarkkana mitä suuhunsa laittaa ja pestä käsiä normaalia ahkerammin. En silti jaksa lähteä matkaan pelon kourissa, vaan lähden nauttimaan maasta, jossa en ole aiemmin käynyt.

Eniten Turkin matkalta odotan hyvää ruokaa, kivoja maisemia ja auringonlaskuja, raikasta merituulta sekä ehkä jotain kulttuurillisia elämyksiä, kuten tanssi- tai musiikkiesityksiä. Valitettavasti Konyaan on sen verran pitkä matka, ettei sinne pääse päiväretkelle. Se on yksi harvoista kohteista, joihin olen Turkissa halunnut (tai ylipäänsä Kappadokian kiertomatkalle). Konyassa sijaitsee itämaisen mystikon ja suufilaisuuden perustajan, Jalāl ad-Dīn Muhammad Rūmīn mausoleumi ja museo, mitkä olisivat olleet kivoja kohteita. Suufilaisuus itsessään on myös kiinnostanut minua ja luen usein Rumin viisauksia. Kyseessä on islamin mystinen alahaara, joka erosi šiialaisuudesta 700-luvulla. Osa fundamentalistisimmista muslimeista pitää suufilaisuutta harhaoppina, eikä tunnusta sen uskonnollista arvoa. Itse pidän sen filosofiasta ja Rumin opetuksista, mutta en koe sitä itselleni minään uskontona. Alla oleva Rumin quote on yksi suosikkiaforismeistani:

Turkki oli vuoden 2017 Matkamessujen teemamaa. 

Mitä mukaan?

En ole aiemmin lähtenyt äkkilähdöllä rantalomalle, joten pitää nyt hieman miettiä, mitä otan mukaan. Vaatteita ei hirveästi tarvitse viikon reissulle, joten ottanen vain pari toppia, kolme t-paitaa, shortsit, hameen, trikoomekon, legginsit, pashminahuivin, yöpaidan, sukkia ja alusvaatteita. Pyyhe pitää ottaa myös mukaan, sillä hotellin pyyhettä ei saa viedä rannalle. Uimaan en varmaan tälläkään reissulla mene, ja kaiken lisäksi bikinit on ostettu niin monta vuotta sitten, etteivät ne totta puhuakseni enää mahdu edes päälle. Saavumme Antalyaan puoli kolmen aikaan aamuyöllä ja siitä on parin tunnin bussimatka Alanyaan. En tiedä Turkin lämpötiloja yöaikaan, joten otan varmaan mukaan kevyen tuulitakin, tai sitten collegepaita tai ohut neule saa riittää. Kengistä mukaan lähtee nahkaiset ballerinat kävelykengiksi, sekä Niken sandaalit, mitä voi käyttää rannoilla, altaalla ja suihkussa.

Vaikka Turkki onkin sekulaari maa ja vaikka menemmekin pääosin turistikohteeseen, on silti pidettävä mielessä, että kohdemaassa on islamilainen kulttuuri, enkä itse ainakaan aio kuljeskella julkisilla paikoilla millään pikkushortseilla tai hihattomilla paidoilla oli miten kuuma tahansa. Jos satumme vierailemaan virallisemmissa kohteissa, voi huivilla verhoilla itsensä tarpeeksi. Myös hame on sen verran pitkä, että se ulottuu yli polvien. Kreikassakaan luostareihin tai kirkkoihin ei ollut soveliasta mennä olkapäät paljaana tai paljassäärin. Vaikkei vierasta kulttuuria itse kannattaisikaan, on silti suotavaa kunnioittaa paikallisia tapoja.

Nesteet pakkasin myös, ja ne sujahti helposti litran minigripiin. Ostin Keski-Amerikan reissua varten 200ml aurinkosuihkeen, mutta koska lähdinkin käsimatkatavaroilla, en saanut pulloa mukaan. Laitan suihkeen ja hyttysmyrkyn veljen matkalaukussa ruumaan. Luin netistä, että etenkin iltaisin saattaa liikkeellä olla paljon verta imeviä viholaisia. En muistanut tänään ostaa kortisonia, mutta otan allergialääkkeet mukaan. Oma matkakassi tuli alustavan pakkauksen jäljiltä sen verran täyteen, ettei matkamuistoille ole tilaa, joten mahdolliset ostokset pääsee kuulemma veljen laukussa Suomeen. Sovimme, etten turhaan lähde raahaamaan jättikokoista matkalaukkua tai edes 40 litran matkareppuani mukaan.

Aaa niin, 14″ läppärin otan myös. Käynnistin sen tänään ensimmäistä kertaa Keski-Amerikan reissun jälkeen, joten siihen piti taas asentaa useampia päivityksiä. Toivottavasti hotellissa on edes suht ok wifi, sillä DNA:lla data roamingin hinta on 0,149€/MB. Kun olimme Kreikassa viimeksi, puhelin siirtyi koko ajan Turkin verkkoon ja sain vähän väliä tekstiviestejä operaattorin hinnoista. Puhelut Suomeen maksaa yli 4€ minuutilta ja tekstiviestitkin on melkein 50 senttiä. Otan varmaan myös järkkärin nyt tällä kertaa mukaan. Olin toissapäivänä Varkaudessa ja kävimme veljen perheen kanssa Vekara Varkauden Seikkailujensaarella. Kuvasin pitkästä aikaa vapaa-ajalla, ja se oli yllättävän mukavaa. Kuvailu ei ole kiinnostanut sen jälkeen, kun jouduin kuvaamaan työkseni..

Meksikosta ostamaani weekend-kassiin mahtui kaikki tarvittava vaatteista, kosmetiikasta, läppäristä, lääkkeistä, pyyhkeestä ja sandaaleista lähtien. Mitat on käsimatkatavaran mitoissa, ainoastaan 20cm leveys meinasi tuottaa vaikeuksia, mutta sain kaiken asettumaan kohdilleen. Painoa kassille tuli vajaa 6kg, mikä alittaa painorajan kahdella kilolla. Jotain pientä pitää vielä kerätä mukaan, mutta eiköhän se muuten ala olla siinä. Nyt vain odottelemaan sunnuntai-iltaa ja pitämään peukkuja, että saisin edes hieman nukuttua lennon aikana.

Pakattu.

2 kommenttia

  • Maija

    Me olemme myös menossa tuonne Alanyaan nyt tässä ensi vuoden alussa, kun ei olla poikaystävän kanssa käyty aikaisemmin. Hyvä tietää, että kannattaa suoraa ottaa vaan lentokenttäkuljetus kentältä, jos noin pitkä matka vielä itse kohteeseen. Äkkilähdöt ovat kyllä hyviä, ettei kerkeä stressaamaan etukäteen juurikaan. Kiitos hyvästä kirjoituksesta, tästä sai paljon vinkkejä ja hienoja kuvia muutenkin!

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.